tiistai 28. helmikuuta 2017

Laskusuhdannetilanne




Olin perheen (ja kaveripaliskunnan) kanssa LappiRuotsissa muutaman päivän. Kotiinkin oli taas kiva palata.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Suunto Spartan Sport = pettymys

Hankin eilen voittamani voucherin voimalla itselleni uuden sykemittarin vanhan Suunto Ambit2 sapphiren tilalle. Ja palaan toistaiseksi siihen vanhaan. Spartanin urheilutiloja ei voi muokata, kuten vanhassa ambitissani. Nyt sen tekee puolestani Suunto, ihan älytön epäkohta. Todella ärsyttävää eikä niin pitäisi edes olla. Entisessä mittarissa pystyn määrittelemään vaikkapa "Koirakävely/Vaellus", joka tarkoittaa tallailua ilman sykkeen mittausta, sitten "Kävely" tarkoittaen reipasta talsimista esimerkiksi kotoa kylälle kauppaan. Hölkkä, joka oli nimensä mukaisesti hölkkää, juoksu juoksua ja niin edelleen. Nyt tuossa Spartanissa ei voi edes tuollaista nimen muokkausta tehdä vaan pitää arvailla haluanko juosta radalla tai kentällä, polulla jne, nekin näkyy ärsyttävästi kellossa vaikka en niitä haluaisi nähdä. Itse harjoituksen aikana nähdyt tiedot ovat oletuksena Suunnon valitsemat. Juoksussa haluaisin nähdä sen hetkisen nopeuden, en pelkkää aikaa.

Miten voikin olla wannabe-laadukas tuote, mutta silti aivan sysihuono? Eihän tuollaista tuotetta saisi edes päästää myyntiin, kun se ei ole vielä valmis. Harmitus on älytön, en ole käyttänyt mittaria vielä, mutta räplännyt tietokoneen kautta. Koska olen sen tilannut Suunnon verkkokaupasta, otan selvää onnistuuko palauttaminen tyytyväisyystakuun turvin, koska en ole tyytyväinen millään tavalla. Pöh.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Unettomana ehtii miettimään

- koska kaivolle pitäisi tilata tyhjennys
- minkä motellin perustamme tyhjiin huoneisiin parinkymmenen vuoden päästä kun lapset oletettavasti asuvat jossain muualla
- mihin minä olen kadonnut vai onko oikea minä sittenkin tällainen: ukko, joka ei viitsi ottaa ihmeemmin mistään pulttia tai mikään ei murehdituta ja yleinen stabiili hömsäntuusa
- pääsemmeköhän kaikki Tsekkiin jouluksi
- tarkenisiko viikonloppuna viettää yksi yö laavulla


Heräsin viime yönä johonkin kolinaan, jota ei luultavasti edes ollut, mutta hereille silti vei reiluksi tunniksi. Mietin vielä jotain tärkeitä kuten joulukalenteria. Minulla on itselleni neljä(4) joulukalenteria. Naperoilla ei vielä yhtäkään, koska makea on pahaa jokaisen mielestä ja kukaan ei ikinä osaa päättää kaupassa minkä haluaisivat. Todennäköisesti meillä asuva nainen koostaa 30. päivän iltana kolmeen juuttisäkkikalenteriin jälkeläisilleen sellaiset, joka miellyttää tuottamiamme kranttuja henkilöitä.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Tämä on syksy

Kaksi jäi kerhoon. Nuorin ja minä lähdimme talsimaan lehtien kahinan keskelle.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Älä puhu lapsistani esikoisena

Käytin yhtä alamittaistamme hammaslääkärissä. Kaksi muuta oli myös mukana tietysti myös odottamassa kanssani. Hammashenkilö kertoi mm. että esikoisen etuhampaan vinous ei haittaa mitään. Purukalustossa oli muutoinkin kaikki hyvin, mutta minua aina vaivaa ihmiset, jotka puhuvat lapsistani kuopuksista, esikoisista tms pölkkynimitteillä. Sopii varmasti niille, jotka lapsiaan siten kutsuvat, mutta minä olen inhonnut em. sanoja aina. Kuuluu samaan osastoon päikkärien ja monikkomuodossa lähetettyihin joulukortteihin tyyppiä "Riikoset Kouvolasta". 
Eli perusyökhyiolkoon.

torstai 22. syyskuuta 2016

I talk to myself

...what the duck?

ReimaGo

Tiedätkö liikkuuko lapsesi tarpeeksi? ReimaGO:n avulla voit motivoida lapset liikkumaan! ReimaGO-anturia voit käyttää minkä tahansa takin taskussa ja vuoden 2016 syysmallistosta eteenpäin Reimalla on myös malleja joissa on varta vasten anturia varten tehty tasku.


Tjoo. Eli Reima ja Suunto ovat kehittäneet anturin, jolla jälkeläisensä kulkemisia voi seurata kännykästä. Tällä myös motivoidaan epanat liikkumaan? Ookoo. On ihan totta, että aivan liian moni lapsi liikkuu aivan liian vähän, mutta parantaako seurantalaitteet tilannetta? Mielestäni homman pitäisi lähteä ylipäätään jostakin muualta kuin teknisistä välineistä. Itseäni häiritsee myös se, että vanhemmalla olisi oikeus stalkata jälkeläisensä liikkumisia ja menoja noin ylipäätään joltakin ruudulta. Mikäli naperonsa sanaan ei luota niin tilannetta ei paranna mikään tekninen apulaite.
Mikäli tenava ei ole ennen hammaspesua juossut viittä kilometriä päivän aikana, niin hopi hopi pyjama pois ja lenkkarit jalkaan ja pinkomaan takapihalle. Lavli.

Todennäköisesti piakkoin syntyville ihmisille tuikataan ihon alle mikrosiru heti vastasyntyneenä. Olisi tosi kätevä juttu.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Lukuja ja numeroita

Kirjaston uutuushyllystä löytyi kirja, jonka nakkasin mukaan. Olen ehtinyt vasta sivulle 13 kotitilanteiden takia.

Taisin olla niteen ensimmäinen lainaaja. Kirjailijan blogia olen lukenut alkuvuodesta 2009 lähtien. Pringlesejä on kulunut 14 kappaletta, mutta ne on liian suolaisia syötäväksi. Minä olen 47-vuotias.

perjantai 26. elokuuta 2016

Sitten kun ei enää ole

Luin eilen kirjaa, joka kertoi seitsemän sukupolven naiseläjistä, jotka synnyttivät toisiaan. Kirja itsessään oli mielestäni huono enkä tiedä miksi sen edes lainasin, mutta luin kuitenkin kun kerta aloitin.
En tiedä miksi, mutta monta kertaa lukiessani asioita, jotka ovat tapahtuneet joskus, missä ihmiset ovat nuoria ja elämässä kiinni, se tömäyttää kun tiedän ettei niin ole enää. Ihmiset ovat olleet monta aikaa kuolleita eikä heistä ole enää mitään jäljellä. Joojoo, elämän kuuluu mennä niin, tiedän, mutta silti se välillä tuntuu surulliselta, ainakin haikealta. Itse en erityisesti halua ajatella asioita vaikkapa 60 vuoden päähän, koska en silloin enää ole. Se ei ole kuolemanpelkoa tai muuta nöyhtää, on vain julmetun kurjaa kun elämä jokaisessa joskus tulee päättymään. En silti halua kenenkään elävän ikuisesti, joten ei tarttis vaihtaa päitä tai syväjäädyttää väkeä ikuisen elämän eliksiirin löytämiseksi, kaikella on aikansa ja hyvä siten.

Elämän loppu ja sen oikeasti lopullisuus konkretisoitui taas mm. pari viikkoa sitten, kun isäni kertoi, että joutui viemään Lakun(kissa) lopetettavaksi. Laku oli liki 19-vuotias, jonka elämä alkoi kurjasti narkomaanin hoteissa. Löysin märän ja nälässä pidetyn, yksisilmäisen kissanpennun eräästä asunnosta työtehtävään liittyen. Kiinniottamamme tyyppi kertoi, että halusi tappaa kissan, koska olisi halunnut nähdä miten kissa siihen reagoi. Just. Parin mutkan kautta otin pennun itselleni ja vein sen vanhemmilleni. Pikimustan kissan nimeksi tuli Laku. Vanhempien erotessa kissa jäi isälleni. Loppuvuosina elukan ainoa silmä oli sokea, mutta isä perheineen piti kodin turvallisena, joten sokeus ei kissaa haitannut. (Aiemmin tänä vuonna vaimoni lapsuuskodin Mörkö-niminen kissa jouduttiin lopettamaan, se eli peräti 25 vuotta.)

Jokainen elänyt olento on ainutlaatuinen asia universumissa vaikka oikeasti ei olekaan, mutta on silti. Jokainen lemmikki, mummo, täti tai ystävä jättää jälkensä johonkin. Mummot ja vaarit muistetaan ainakin seuraavan sukupolven ajan hyvin, mutta vähitellen muistot häipyvät kunnes jäljellä on pelkkä nimi, joka on joskus ollut. Puff, poissa eikä enää ikinä missään. Tylsän olon sivuuttamiseksi tärkeintä mitä voi tehdä on kliseisesti "elää". Elää kuin viimeistä kesäpäivää aaaaaakesänlapsimäoon, jodlotijol.