tiistai 31. joulukuuta 2013

So far so good

Kotikylässämme järjestettiin ilotulitus alkuillasta. Ihmiset olivat totelleet ihmeen hyvin pyyntöä ettei omia pommeja singottaisi. Lapsemme tuijottelivat valoja aluksi hieman hämmentyneinä. Loppua kohti isompi alkoi hihkumaan jii, jii, ooooo, jii kun näkyi uusi suuri taivaan täyttävä kukkanen. Kotona epanain iltapalat ja muut toimet, tyypit nukkumaan, heitä ei kiinnosta riekkua valveilla kun nukuttaa! Viime yönä valvoin kummankin kanssa hammassession merkeissä tunnin, mutta tänä yönä toivottavasti ei tarvitse.

Vuoden vaihtumista juhlistan naisen kanssa mm. pelaamalla tammea ja Bamse-muistipeliä. Puolen yön aikaan saatan mennä laiturille tähyilemään raketteja. Tai voin tuijottaa ulos sohvaltakin. Tai olla tuijottamatta ollenkaan.
Sain illalla kuvaviestin tulevaisuudesta Kuala Lumpurista Petronasin tuplatornipirtin edestä, jossa puolison vanhemmat ovat jo siirtyneet vuoteen 2014. Oli kenties vain hieman suurempi ilotulitus siellä kuin mitä meidän kylän urheilukentältä.

Voiskohan ne ilotulitteet yksityisihmisiltä kieltää kokonaan? Taas vaikka kuinka monta tuhoisaa tulipaloa menossa ja lisää tulee. Unohtamatta silmävammoja ja muita vahingontekoja.

Noh. Huomenna taas armo uus.

Esprit Life

Tuoksun kyseiselle hajuvedelle. Eilen Pirsmassa nuuhkin rouvan kanssa tsirbujen hajuvesiä. Kumpikaan ei aktiivisesti käytä mitään hajusteita, mutta kiva niitä on välillä nuuhkia. Mua alkaa aivastuttamaan kaikki voimakkaat tekotuoksut, mutta jostain syystä niskaani turahti kyseistä akkain haisuainetta. Tarkoitus oli kuulemma hajulapulle tällätä sitä, joo joo, hajulaput ei sijaitse kahden metrin korkeudessa. Olen käynyt iltapäivän kauppareissun jälkeen suihkussa kaksi kertaa, kerran uimassa yli tunnin ja vielä saunassa. Silti tänä aamuna tyynyni tuoksui vienosti kyseiselle naistuoksulle ja luultavasti myös niskaihoni. Aikun herttaista.

Hajuista tuli mieleen, että olen menestyksekkäästi jo yli vuoden käyttänyt kivideodoranttia. Ilmeisen onnistuneesti, koska en koskaan haise pahalle. Vaikka urheilen lähes päivittäin, deosysteemi on pitänyt pintansa. Alunperin vaihdoin tuollaiseen kiveen sen takia, kun paloi hermo deodoranttiputelien valskaamisesta kassissa jota tapahtui liian usein. Nyt olen huomannut, että sekin vähä ihon ärtyminen on kadonnut, joka joskus on saattanut olla mahdollisesti deosta johtuen, sillä en muita kemikaaleja Sebamedin lisäksi käytä. Joskus harvoin mieshajuvettä, mutta siinäkin on toleranssi sellainen ettei koko pulloa ole tarkoitus kaataa päälle.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Norovattuja

Takaisinveto: Rainbow Vadelmat ja Rainbow Kuningatarmarjat -pakasteet

Kysymys, jonka olen joskus lähettänyt Eviraankin, (ei yllätä ;]) : Miksi p**k** on lupa myydä elintarvikkeiden joukossa? Miksi maahan annetaan tuoda marjoja/tuotteita, joita on turvallista käyttää ainoastaan kuumentamisen jälkeen? Minkä takia kaikki muut vaaraa aiheuttavat tuotteet poistetaan ja blokataan markkinoilta, mutta näitä shittimarjoja on aina vaan lupa myydä?

S-marketin pakkasmarjahyllyn ovessa lukee vuosikausia vanha Eviran kopiotiedote, jossa ulkomaalaiset vadelmat kehoitetaan keittämään ennen käyttöä. Jos täällä maan/kasvin/marjanviljelijä kastelee viemärivedellä tiluksensa, saa EU-tarkit kimppuunsa ja tuotteilleen myyntikiellon. Miksi keskusliikkeillä on oikeus tuoda kurasontaa myyntiin Eviran suosiollisella tuella? Pienemmistäkin on tehty kirjallisia kysymyksiä eduskunnassa, ihan vapaasti hyödynnettävissä muutamaa muutakin ihmistä vuosia askarruttanut kysymys Eviran kyvyttömyydestä tehdä ennaltaehkäisevää duunia.

Elintarviketurvallisuusvirasto kehottaa ruokamyrkytysten välttämiseksi nauttimaan ulkomaiset marjat vasta riittävän kuumentamisen jälkeen. Ulkomaista alkuperää olevat pakastemarjat tulee kuumentaa kauttaaltaan vähintään 5 minuutin ajan 90 asteessa tai keittää 2 minuutin ajan.

Elintarviketurvallisuusvirasto. Hah.

Made in Finland...eiku

Kävin kotikylän Pirsmassa sukkuloimassa.
Hummel, aitoa kiinalaista Suomen lipulla varustettuna.  

Halti on kenkäpakettiinsa tällännyt Suomen maakoodin, mutta itse sklobosta löytyy tuttu meid in tsaina-info.

Catmandoo-tossuista ei löytynyt hätäisellä hakemisella valmistusmaata, ei kengästä eikä pahvipakkauksesta. Löytyi vain merenneitomerkki, joka kertoo jotakin, mutta en tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Kuinka tuon kengän hankkiminen auttaa WWF:n Itämeren suojelutyötä? Missä kenkä on valmistettu?

Mua harmittaa tuotteet, jotka pikaisella vilaisemisella voisi kuvitella/luulla suomalaiseksi, mutta sitä ei lähimainkaan ole. Oli kyseessä elintarvikkeet, jotka väritetään suomalaiseksi tai sitten tunnetut tuotemerkit, esimerkiksi tuo Halti.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi käyttää muualla valmistettua tuotetta vaan aivan periaatteesta. Miksi meikata Haltin talvitöppöset suomalaisen oloiseksi niin että monet kokevat saaneensa suomalaista, vaikka todellisuudessa kaikkea muuta.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

2013

"Pakollinen" kulunut vuosi-meininki. Mun hailaitseja ilman ihmeempää (tärkeys)järjestystä.

Hoitovapaa. Jo yli vuoden. Epanoiden äidin kanssa avioitumisen ja lasten syntymän jälkeen yksi parhaista asioista mikä on. Alunperin olisi pitänyt mennä töihin ensi kuussa(ja sitä aiemminkin joskus viime kesänä, mutta noup), hyh. Mikäli ihmisellä suinkin on mahdollista, kannattaa tämä mahtava mahdollisuus hyödyntää. Yhteiskunta maksaa rahaa siitä, että saa olla lapsensa kanssa kotona eikä tenavaa tarvitse laittaa hoitopaikkaan, jos ei halua ja en totisesti halua! Olen "loman" aikana hieman sittenkin aika paljon jatko-opiskellut, mutta pääasiana on koti ja nuput.


Vauva. Ihana-sanaa ei voi käyttää liikaa: Maailman ihanimman tsirbun kanssa saatiin toinen ihana vauva. Syntyi päivälleen samana kuin vuotta aiemmin ihana siskonsa, ikäeroa pätevästi tasan vuosi. Vauva aiheutti kylmiä hetkiä muutamaksi minuutiksi, kun ei alkanutkaan itkemään ja oli vetelä pötkelö. Nyt se on yleensä kaikkea muuta.

Vaimo. Paras ystävä ja kaikki tänäkin vuonna. Hänen sairastuminen, parantuminen ja toipuminen oli yksi suurimmista mikä on vaikuttanut tänä vuonna kaikkeen. Upea ihme koko vuosi kaikkineen.

Sato. Yli 300 kg erinäisiä juureksia ja muita vihanneksia. Pärjäilee pitkälle, kun jäljellä vieläkin hirmuisesti mm. perunaa ja pakastimessa kesäkurpitsaa ja öö en muista mitä. Lisäksi sienet ja marjat. Vaikka oli edellisvuotta huonompi sienivuosi, löytyi niitä kuitenkin säilöön asti. Ruokakaupasta tarvitsee ostaa vain maitotuotteet ja jauhot, no juu muutakin, mut... Minitomaattia, yrttejä ja chiliä köökkigaardenista ympäri vuoden. Puhtaushippie ja kulinaristi armastaa!


 Lapset aina tärkeimmät ja etusijalla. Tyyppien kasvamista, kehittymistä ja oivalluksia on hieno saada seurata.

Kanat. Omavaraisuuspaketti on koko lailla kasassa ja entisenlainen, kun kuusi kanaa ja yksi pöhkö kukko keväällä muutti meille. Tontilla sijaitsee siivekkäiden koti, josta saa hakea päivittäin kuusi hienoa munaa. On niistä muutakin seuraa, vaikka ovatkin vain...kanoja.

Loppuvuoden merkillinen sää on tuntunut tässäkin päässä. Viime joulukuussa oli pikkuisen erilaiset oltavat. Mutta ehtiihän sitä lunta ja pakkasta tulemaan vielä reilusti. Eilen ihmettelin vaimon siskontytön kanssa tilanteita ja näkyisikö kaloja. Leudossa talvessa on yksi hieno juttu: Energiaa säästyy. Ei tarvitse käyttää lämmittämiseen puuta niin paljoa mitä pakkasilla. Toisaalta tuvan lämmitys pakkasillakaan ei aiheuta ahdinkoa, kukaan tuskin ikinä uskoo jos tulee asiaksi paljonko meillä kuluu sähköön ja lämmitykseen euroja. (Vähän) Eikä talo ole mikään muovipussitettu passiivipöhö pullotulevahometorppa vaan perinteisen hyvin tehty tönö. Niin hyvä talo, 2 vuotta hänellä näinä päivinä ikää. Tapu, tapu, sili, sili.

44. Täytetty. Ensi vuonna 45. Tervetulloo! Hyviä ikiä kaikki. Slipoveria ja ukkokenkiä en silti hommaa vieläkään.

Urheilu. Paljon ja kovempaa on paljon parempi kuin vähän. Tänäkin vuonna.

Reissailu. Vähempi parempi, siitäkin se kotimatka on aina paras! Silti olen singahtanut Epsanjassa, Saksassa syksyllä rahtilaiva+autoyhdistelmällä ja Ruotsissa muistaakseni pariin otteeseen päivän reissuilla. Loppukesällä joitakin muutaman tunnin paattitöräytyksiä mm. Porvooseen. Lähitienoilla on kauniita paikkoja ettei mitään järkeä.

Ystävät. Tärkeitä, vaikka olenkin erakohko. Uusia kavereita ja ystäviä on tullut mm. reenihallilta, vaikka tykkään eniten touhuta yksikseni. Hailaitti yhden ystäväihmisen kohdalla: Tapasimme keväällä yli 10 vuoden jälkeen edellisestä ja vasta sen jälkeen ihminen hokasi, että en ole erään ominaisuuden kohdalta samanlainen kuin ennen. ;]

Perhe. Kaikista kaikkein ja tärkein aina jokaisena päivänä. Ei mies muuta tarvitse tuleviltakaan päiviltä. (Miksihän tuo kuulostaa kuin olisin vastavalittu pormestari, kungeni tai oscar-voittaja kera kliseiden.)

Tulevalta vuodelta toivoisin samanlaista tasaista, välillä tylsänkin tuntuista arkea, joka on ylivoimaisesti kaikkein parasta! On toisenlaisten ihmisten juttuja kaikki riekkumiset, draamat, muutoksen kaipuut ja hillumiset.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Mitä olen etsinyt

Tutkin iipadini hakuhistoriaa. Kaikenlaisia.

Gigantti ilmainen toimitus, alekoodi - Sen saa osoitteesta gigantti.fi/koodi. Inhoan tuon kaupan meininkiä, jos sieltä jotain pitäisi ostaa. Jos menee itse kauppaan ostamaan jotakin tuotetta, ei taatusti hinta ole se mitä verkkokaupassa. Tai jos on, myyjä dissaa tuotteen jaskaksi, vaikka roinalla on tismalleen sama takuuaika kuin paljon kalliimmalla. (Onko hei oikea taktiikka myydä jokaista asiaa tuolla tavoin, häh?) Lisäksi siellä yritetään jokaiseen vehkeeseen työntää vakuutus mukaan vaikka ei kiinnosta. Jos olisi puhelinta hankkimassa, pitäisi selvittää millainen liittymä on jne. Mulla on hyvä kotivakuutus tavararikkoja varten ja liittymäkin sellainen etten varmasti vaihda enkä tietty puhelintakaan. Siksi mahdolliset tarveostokset hankin netistä.

Kotikylän kirjasto aukiolo - Kattavat on sen aukioloajat. Hyvä kirjasto muutenkin.

Merikappeli kulkulupa puh
- Kyseinen kirkko sijaitsee puolustusvoimien suljetulla alueella ja jokaiseen tilaisuuteen on haettava ennalta lupa.

2XU sukat jälleenmyyjä - Kompressiovaatemerkki, hyvä on miehen urheilla niissä, mutta jälleenmyyntipaikat jopa pääkaupunkiseudulla on harvassa.

Audi s4 what button near gearstick - Ei kaikkia autonsa nappeja voi tietää.

Kissan matolääke - Mirrille piti hakea loishäätöainetta.

Ambit latausjännite - Ts. voiko sykemittarin laittaa samaan verkkolaturiin jota puhelin käyttää. Voi, mutta pikalatureita ei suositella(millekään laitteelle).

Kyrkslätts hembygdsförening, bok - Vanhoilla kuvilla varustettu kirja haussa.

Miksi kuvat latautuu blogeissa hitaasti - Siksi kun ne on niin #¤#¤%/ suuria, vaikka nettiyhteys on 5-10 megainen. Huonompilaatuiseksi/kuvatiedosto pienemmäksi niitä fotoja, jos kuvien tahtoo olevan pikselikokoa 19909 x 20909, tsup tsup!

Virsta metreissä - vähän reilu kilometri, en muista missä yhteydessä olen moista tietoa tarvinnut.

Sokerikulööri - Se on sitä niin. Tehdään mm. sokerista. Käytetään mm. sosa solassa.

Isän sisko - Se on täti. En voinut millään uskoa, että niin laimea sana kuin täti on isän sisko, mutta niin se vain on.

Suomalaisen naisen keskipituus - On n. 165 cm. Pohdin lastemme pituuksia aikuisena. Vaimo on 163 senttiä pätkä, minä 2 m, epanoista voi tulla helposti yli 170 senttisiä. 


Kauppakeskus Öö(nimi muutettu) liikevaihto - Kiinnosti tietää löytyykö erään pirkanmaalaisen kauppakeskuksen liikevaihtomääriä intervepeistä. Ei kovin helposti. 

Huuto.net omistajahistoria - Kyseisen huijareiden mekastussaitin omistaa nykyisin Sanoma News.

Koira +1

Saimme aamulla vaimon vanhempien koiran muutamaksi kuukaudeksi huostaamme. Koiran omistajat lähtevät illalla maailmalle vajaaksi puoleksi vuodeksi, takaisin kenties vappuna nauttimaan Suomen keväästä, kesästä, puutarhatöistä. Toivottavasti myös onnistuneesti remontoidusta talosta. Minä ja lanko ollaan pääpirut ko. asiassa, siis lähinnä valvojia välillä, että sovitut hommat tulevat hoidetuksi eikä torpassa aleta järjestämään bakkanaaleja remonttihenkilöiden toimesta.

Mietin jossain vaiheessa muutama vuosi sitten lähtemistä itsekin muutamaksi kuukaudeksi johonkin pois Suomesta, kun olin ns. tyhjän päällä kasvisairausasian ja siitä rääkistä selviämisen jälkeen, kun ei ollut mitään pysyvää olemassa paitsi minä itse. Kävinköhän jo ottamassa rokotuksiakin, en muista. Se taisi olla vain vakaa ajatus, koska en kuitenkaan koskaan lähtenyt. En olisi edes erityisemmin tahtonut, ajattelin lähinnä, että näkisin asiat paremmin kauempaa. Tai jotain muuta omituista. Tässä minä nyt, kannattanut tehdä kaikki siten miten olenkaan.

Niin joo, se koira. Koira viihtyy meillä eikä ainakaan vielä ole osoittanut suurempia ikäväoireita. Luultavasti niitä tulee, kun tajuaa ettei sitä haetakaan heti pois. Eläimet(kaksi kissaa on muualla) olivat suurin syy miksi vaimon vanhemmat eivät olisi lähteneet vaan pitäneet sapattinsa kokonaan Suomessa. Toivottavasti koiraseura auttaa hurttaa sopeutumaan ja viettämään mukava loma täällä meillä.

Puolison vanhemmat lentävät tänään samaa reittiä Aasiaan kuin mitä toinen heistä suhaa työkseen. Onnistuukohan olla kyydissä ilman, että tulee tarvetta lähteä neuvomaan ohjaamoon? Entä osaako vaimon äiti relata vai onko hän huolissaan kaikesta koko ajan? Tuskin. Singapore +29 astetta, Bali 29, Sumatra 32. Ehkä siinä viimeistään rentoutuu.

Bonusdogi nuuhkii korvaani, kuonokarvat kutittaa. Seuraavaksi se luultavasti kiipeää vatsan päälle kuorsaamaan. Minun pitäisi kyllä oikeastaan lähteä autotalliin, mutta eipä mikään kiire ole. Wuff.

torstai 26. joulukuuta 2013

Tapaninpäivän tahdit

Hetki ihmispaikassa. Reenailua ja ulkoilua, tietty. Touhua ja oloa. Fingerpori-kirjan kanssa huvitushetkiä. Ihan hyvä päivä tänäänkin.


Kyläpaikassa bongasin kivan mainoksen.

Marsut sylissä ilman vastauksia

MIKSI

Joissakin sukissa on nöyhtää ja knöllejä huru mykket?
Joka kerta kun tietyt sukat ottaa pois jalasta, lattia ja varpaat on täynnä tekstiiliä. Ei ole hinnankaan kanssa tekemistä, olen törmännyt nöyhtäsukkiin parempilaatuisissakin. Ei auta edes sekään, että sukat pesisi nurinperin ja irtonöyhtä tarttuisi nukkasihtiin. Ei se irtoa sukista paitsi jalkojen avulla. Nöyhtä on harmillista!

Amerikassa Jotkut Lauseet Ja Otsikot Kirjoitetaan Tällä Tavalla?
Se On Tosi Hölmön Näköistä. Varsinkin Jos Jotkut Kirjoittavat Tekstiä Siten Suomessakin. Se Ei Ole Edes Pelkästään Joidenkin Teinien Ominaisuus Vaan Jotkut Aikuisetkin.

Koirat ja kissat nuolevat huuliaan vielä monta hetkeä sen jälkeen, kun makupala on nielty?

Marsu juttelee siten miten juttelee? Sylissäni lymyää kaksi jyrsijää joilla on asiaa joko mulle tai toisilleen. Kenties motkottavat surkeasta jouluruoasta. (Afrikan marsuilla ei ole sitäkään!) Miksei niitä myöskään pelota itseään yli sata kertaa massiivisempi ihminen? Vaikka en minä pelottava ole, ei sillä. Itse en uskaltaisi olla yhtään rento 10 tonnia painavan jättiläisen sylissä.

Ajatusten miljoonalaatikko ei ole päivittynyt yli kuukauteen?

Jotkut pölvästit ei lajittele ja/tai kierrätä jätteitään?

Vauvat kävelee niin hölmön näköisesti? Eikö niiden polvinivelet taivu vai mistä johtuu? Saako omasta lapsestaan huvittua em. asian takia? (saa) Vierelläni rientää vauva ja isompi, kumpikin taapertaa usein kuin ankat kädet levällään. Voi lapset, raumatisoidutte sitten varmaan isompana kun teitä nauran usein.

Rokkihenkilöt soittaa kitaraa jalat levällään? Vaatiiko se rämpytys ultimaalista tasapainoa? Ja miksi sama typerä seisontanäkymä jää päälle levyjen kansissa yms? Ja miksi niillä on pitkä tukka? Hrr...

Jotkut miehet pitää lompakkoa ashtaskussa eli takataskussa?

Mulle ei tule matkafeeberiä toisten suunnitelmista, menemisistä, olemisista tai valokuvista, mutta yksi hyvin tehty televisio-ohjelma tuottaa sellaisen hetkessä(ja vain hetkeksi)? Edes häh?matkamme pari taulukuvaa ei tuo ikinä viilistilaa lähteä mihinkään. Paitsi kevättalvella sinne samaan maahan rinkkaretkelle. Jos tällä kertaa perehtyisi myös maisemiin ja laajentaisi muutoinkin piirejä siellä ja naapurivaltioissa.

Mandariinit ovat mandariineja ja klementiinit klementiinejä?
Sama asia, maistuukin samalta.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Safkaa ja himmailua

Jouluaattona meille tuli päivällä tasan 20 ihmistä aterioimaan. Plus tietty me vaikkei me mistään tultu. Oli hyvät meiningit, eväät onnistuneita ja fiilistila sellainen kuin toivoa sopi eli jeejee. Kukaan ei salakuljettanut makkaroita mukanaan, vaikka hyiminuna veikkasinkin, että vaimon jääräpäinen germaanimummo näin voisi tehdäkin. Olisi käynyt välillä ulkona niitä vetämässä ja tullut takaisin sisälle suu makkaraa täynnä! Heh.

Vieraat lähtivät sopivasti alkuillasta, pääsimme jatkamaan joulunviettoa keskenämme saunoen ja muuta mukavaa. Ensin tietty lasten lahja auki, josta riittää riemua näille jatkuvasti. Vartin kuluttua paketin aukaisusta 250 palikkaa oli levitettynä alakertaan eikä epanoita olisi saanut millään irti duploistaan. Lapset saunotettua tuotiin heidät unille, jonka jälkeen vielä pitkä tovi löylyä. On ihmisen hyvä saunoa ja uida kylmässä meressä parhaassa seurassa. Sen jälkeen voikin luuhata läjässä sohvalla elokuvaa(Love actually) tsuumaillen. Sain pari joululahjaa, kuten puhelimelle dockin(minulta itseltäni, hahaa) autotalliin vietäväksi treeniä ja askarteluja viihdyttämään.

Yöllä havahduin painajaiseen, jonka takia oli tarkistettava onko kaikki kuten kuuluukin. Vieressä nukkui rouva ja vauvakin, kaikki siis kuten piti. Huh! Kohta tämä hurja vuosi on loppu. Kenties vuosinumeron muuttuminen jättää pois joskus perille löytävät kylmäväreiset unetkin.
Joulupäivä on pitänyt sisällään urheilua, lenkkeilyä koirain kanssa ja muuta tavallista hyvää, ei ihminen muuta tarvitse! Ehkä kuitenkin jonkun leffan eetteriin ihmisminä tarvitsee.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Onko ne vaihtunut sairaalassa

Mä en ainakaan pistä mitään %/%&(#¤ tonttupiparivaatetta päälle &¤%/##¤, ilmaisi vauvaihminen selvästi ja pinkoi karkuun. Pukeutukoon kanelitangoksi helpommin höynäytettävät! Isompi taasen tahtoo ylleen asioita, jotka ei hänelle sovi eli vauvan nykyisiä vaatteita...
Mutta ruokaa kun on tarjolla, pöydän ääressä ollaan heti, ei tarvitse kahta kertaa kutsua :] Isot lautaselliset riisipuuroa upposi hetkessä. On ne meidän lapset, selvästi.

Not so sound of silence

Jouluna talouden kolme koiraa saa lahjat kukin. Äänimaailma jotakin tällaista (paina punaista kaiutinta) kakofoniaa asian tapahduttua. Äänessä Kalkkuna, Sammakko ja Possu ennen paperipusseihin pääsemistä.

Iltapuhteiksi täytyi suorittaa vielä muutaman juuston tarkistus ettei vain ole pahaa. Ei ollut, maistui hyvälle. Tekemäni juusto sopii hyvin mustaherukkahyytelön kanssa hapankorpun päälle tai potkivamman paholaisenhillon ja ruisnappien kera. Kaikki on muutoinkin valmista ihmisten iltapäivällä saapua.

Meri jul ookh kristmas häpi hou hou eli rauhallista ja mukavaa joulua!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Strömsö

Strömssöössä tehtiin kynttilänjalka(!) omenoista. Omenoihin oli työnnetty oksia ja lopuksi yksi kynttilä, kas siinä kätevä kynttiläteline. Ihanan tukeva, ihanan paloturvallinen!

Römssöössä myös kerättiin metsästä kuivia oksia, joista tehtiin jokin hökötys kuusipuun korvikkeeksi. Olisin odottanut, että strömssööläiset muistuttaisivat ihmisiä sen suhteen ettei toisten metsistä ilman lupaa saa hakea mitään, sieniä ja marjoja kyllä, mutta muutoin noup. Kuivat karahkat ehkä vielä menee jokamiehenoikeudella, mutta esimerkiksi hakkuupaikoista havujen hakeminen on kielletty ilman lupaa, joka pyydetään siis maanomistajalta. Myös sammaleen, jäkälän, käpyjen ja erinäisten kasvien rahtaaminen metsästä ilman lupaa on kielletty. Useat eivät näitä perusjuttuja tiedä, olen huomannut.

Kysytään tietty lupiakin. Esimerkki: Muutama vuosi sitten eräs taho kävi landellani oven takana kysymässä saisiko käydä leimikoltani hakemassa muutaman havun. Lupasin, lupasin myös käydä näyttämässä mistä saa napsia ettei karsimattomista puista. Selvisikin, että muutama havu olisi tarkoittanut kaupallista tarkoitusta ja niitä muutamaa havua varten oli mukana Junkkarin 12 kuution traktorikärry ja juontokoura tehokkaaseen keräämiseen. Juuei, lupa tyssäsi siihen, kun hinnastakaan päästy sopimukseen. Voi minua itsekästä ahnetta maanomistajaa, joka blokkasi törkeällä riistohinnalla pienyrittäjän eväät! Luki muutaman päivän päästä ESS:n yleisönosastolla.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Sax ♥

Löysin mun levytelinehyllystä Rinneradion ja Slowhillin ceedeet, joiden olemassaolon olen unohtanut. Saksofoni toimii aina.


Iltasella aiheeseen(tsääzzihkö) liittyen olisi tullut radiosta Tunteiden ilta-niminen ohjelma, josta kuulin hieman loppua lenkkisaunassa. Soittaja antoi aiheen ja määräsi tahdin. Sen pohjalta Iiro Rantala ja Zarcus Poussa pisteli menemään improvisaationa, ymmärtääkseni osa oli vähän joulumaisia lauluja. Viimeinen oli ainakin, tiedä sitten mitä pitkän ohjelman muut joikhut oli.

Lopuksi linkki Ei oo totta-blogin postaukseen, josta takaa löytyy viisaita lauseita.

Nyt (juurellisen, se onnistui sittenkin vaikka meinasi iskeä epätoivo aamupäivällä sen telineen kanssa :D) joulukuustosen koristelun pariin, kun toinenkin alamittainen viimein nukahti eikä ole syöttämässä koristepipareita koirille.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ammatteja, joissa olisin tosi huono

Tuolla jossain oli, siitä se ajatus lähti.

Arkeologinen kaivaja
En kestäisi nössötellä pitkin kaivauksia hammasharjalla nuhraten tunti-, päivä- ja kuukausikausia, jopa vuosia. Jossain vaiheessa hakisin kaivurin ja muuta järeämpää kalustoa, johan alkaa muumiot löytymään. Siinä saisi keskiaikaiset vaasit ja dinosaurusten luut kyytiä. Ei hyvä.

It-tukihenkilö
Juu ei. "Kuinka tätä hiirtä käytetään", "Mikä Word on, onko se siis se internetti" saisi minut repimään tukkaa päästä.

Taksikuski
Miekkataksikuski mieluummin. Sen takaosaston pystyy putsaamaan helpommin kuin mersun takapenkin. En myöskään jaksaisi neuvojia mitä kautta pääsisi lyhyempää reittiä.

Asianajaja
En voisi väittää syyttömäksi ihmistä, joka oikeasti on syyllinen johonkin.

Hammaslääkäri
Toisten suita ronkkimaan, yhh!

Malli
En halua kävellä kissatiellä lantiotani ketkutellen liian vähissä vaatteissa. Sitä paitsi mallikävely näyttää lonkkavikaisen elelijän kuljeksinnalta.

Kosmetologi
En tahtoisi närppiä ihmisten ihohuokosia tai katsella silmiä lähietäisyydeltä.

Kirurgi
En menestyisi tässäkään, oli sitten mikä tahansa kirurgi. Menisin sisäelimissä sekaisin ja mulle tulisi perunamuusinälkä kera porkkanapihvien ja kananmunakastikkeen, kun kuulisin puhuttavan pernasta. Ei hyvä juttu.

Väinön eka kerta Hesburgerissa

Kotikylän keskustassa asuu muuan 8kymppinen mies yksin omakotitalossaan. Eilen mies soitti vaimolleni kysyen ehdittäisikö me viedä häntä kauppaan lauantaina tai sunnuntaina. Herra pääsee kulkemaan itsekin, mutta tarvitsisi nyt enemmän ruokaa, kun on monta pyhäpäivää tulossa. Lupauduimme tietysti, hain miekkosen aamupäivällä. Kotipihassaan Väinö oli pohtivaisen näköinen ja sanoi, että hänen tekisi mieli mennä katsomaan miltä Risma ja ihmiset näyttää isoolla kylällä. Mikäpä siinä, ajelimme Kannelmäen Pirsmaan, aka. Kaareen.
"Onpa täällä runsaasti autoja, herranjestas. Onpa tämä suuri! Onpa tämä komea! Onpa merkillisen paljon ihmisiä!" Väinö hehkutti. Kärrytkin on suuremmat mitä kotikylän Lidlissä tai äSsässä. Valinnanvaraa enempi myös. Savustettua lihaa on vaikka miten monenlaista, samoin piimää, juustoja, leipää, vihanneksia. Oli riemastuttava seurata sivusta miten Väinö vertaili eri tuotteita, kun löysi mieleisen, olikin vieressä vielä parempi. Vähän väliä V hihkui ihmismäärästä ja kaiken hienoudesta. Nähtyjä myyjiä hän tervehti jokaista ottamalla hatun pois päästä toivottaen näille työniloa ja hyvää joulua. Joitakin puristaa vihaksi asti ohimosta ruuhkat sun muut, sitten on Väinöjä ja minuja joita ei vähääkään. :-]

Ostokset tuli tehtyä, mutta V:lle iski nälkä. Tuumi pitäisikö riipiä savukylkeä ruisleivän päälle, mutta se olisi sottaista. Vinkkasin Hesburgeria, mutta V sanoi ettei tiedä kun se on niin erikoista ruokaa, olisiko siellä muuta kuin salaatteja. Nälkä oli silti kova ja sinne päädyimme. V kysyi myyjältä mitä kannattaisi tilata, kun ei tiedä näistä kun ei ole koskaan tälllaisissa ollut. Mega-ateria tilaukseen, minä otin pirtelön. Väinö oivalsi nopeasti ranskalaisten dippaamisen ketsuppitörppöön, erikoisen hyviä nämä, miekkonen tuumi. Valtava hampurilainen tuotiin pöytään, jeesin paketin aukaisussa. Miehen ilme ensimmäisten haukkujen jälkeen oli kuin ihmisellä, joka syö ensimmäistä kertaa elämässään hampurilaista. Väinö tykkäsi ruoasta kovasti, erityisesti majoneesista hampurilaisen välissä. Maukasta se onkin.
Hesburger saa kotikylässämme varmasti hänestä uuden asiakkaan!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Jouluetkot


On kai maailmassa sellaisiakin paikkoja, jossa ei ole mukavaa. Ei just nyt vaan tule mieleen yhtäkään sellaista. Kaveriperheen kotona komppislauman seassa monen vekkulin epanan saartamana ei ainakaan ollut ikävää! Buzz-pelailua, glögiä ja niin edelleen. Ei paha.

Taas hyvää palvelua

Alkuiltapäivällä päällemme meinasi ajaa meidän puolta tiestä koohottanut tukkirekka sipoolaisen pikkutien mutkassa(tämä ei ole siis se hyvä palvelu). Ainoastaan vaimon cool koukkaus ja tyylipuhdas väistöliike säilytti terveytemme samanlaisena kuin se oli vielä tänään aamulla. Vaimo ohjasi autoa pengertä pitkin jonkin matkaa ennen kuin oltiin taas tiellä. Ei ojaan, ollut edes lähellä. Mitä tukkirekkakuski tekee? Rööttää torvesta ilmaa pihalle luullen olevansa veturimies, lisäksi vilkutteli perävaloja kuin jossain tuikkiksessa. Jatkoi myös matkaansa, vaikka kyseisen pellen vika, että piti väistää pöpelikköön. Olisi pitänyt olla miestä sen verran tulla näyttämään lärvinsä, mutta luusereita riittää. Takanamme tullut autoilija näki koko keissin ja heiltä varmistui vielä auton identiteetti ja muut jutut, vaikka rekisterinumeron taltioin itsellenikin.

Vaimon autoon tuli joitakin vauriota pohjaan, mm. moottorin alapuolella oleva suojuslevy irtosi ja meni päreiksi. Öljypohjan kunnosta ei ollut takeita, joten siksi soitto tiepalveluun ja taas meni vain hetki kun Falck oli paikalla, hetken päästä samaisen Auditurvan ansioista taksi hakien ihmiset. Tämä on se hyvä palvelu. Toinen hyvä palvelu löytyi Audin korjaushuollosta, jossa heti hinausauton saavuttua ukko oli hinssaamassa telineille puolison autoa alkaen välittömästi tarkistamaan auton kuntoa. Autossa ei ole onneksi sellaista hittiä, joka epäisi autolla ajamisen, mutta kuitenkin juttuja että täytyy mennä fiksauttamaan. Tukkirekkakuskia taitaa myös kaduttaa pöljäilynsä, mahdollisesti heti huomenna. Mut niin, tärkeintä että tilanne oli hallussa eikä mitään käynyt kenellekään.

torstai 19. joulukuuta 2013

Pöllöä


Meillä asuva nainen adoptoi kaksi pöllöä viikonlopun markkinoilta. Harmaa nukkuu päivisin, mutta yöllä pitää valtavaa mekastusta. Roikkuu mm. kissan kanssa kilpaa tupa-aulan kattokruunussa. Oranssi on aika hesseli tapaus jolle pitäisi olla syöttämässä koko ajan marmelaadia ja toffeeta. Ei auta selitys, että alaikäiset ei tarvitse makeaa. Viime yönä se oli pompannut eilen tekemäni piparipöntön päälle ja nakersi sitä aamulla innoissaan. Hölmö, ei kotia saa syödä!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Onko bingokaan auki?

 
Äiti kuuntelee aina. Varsinkin kirjakaupan ruuhkassa.

Jos pitäisin lifestyleblogia, käyttäisin arjesta ja elämästäni nimikkeitä slow life, leppoistaminen, kotoilu, arjen pienet ilot... mutta en voi sietää kyseisiä kammosanoja niin en käytä. Silti sellaista on, jopa kauppahallissa himmaillessa 18. joulukuuta. Viivyimme Helsingissä pari tuntia Stockmannin jouluikkunan katsastaen ja monia muita ihmisiä tsuumaillen.

Alan olla tämän vuoden osalta täynnä, en jouluhärdelliä(ei edes ole), vaan siitä joulukaikesta vinkuvia, valittavia ja muita negatiivisia ihmisiä joista pari on yrittänyt tulla alueelleni. Hus, pysykääkin poissa! Eipä sellaisten kanssa tarvitse olla onneksi tekemisissä usein jos ollenkaan, mutta tuntuu jopa huvittavalta kuinka aivan kaikessa hyvässäkin on jotain pahaa tai huonoa:
Kaupassa on liikaa ihmisiä, torilla on liikaa ihmisiä, kauppahallissa liikaa ihmisiä(siellä oli paljon, mutta sovimme joukkoon), liikenteessä ruuhkaa, piparilla ei päässytkään bussiin paitsi 1000, mä en ainakaan leivo joulutorttua koska se on joku perinne, kakaroille ei kelpaa lahjat paitsi nintendot ja älypuhelimet(kuka edes käyttää lapsesta nimitystä kakara, kamala sana!), rahaa menee liikaa(ei mene), kaikkialla ruuhkaa ja kaikki niin huonosti kun pitää syödä joulukyrsää ja kuunnella joululauluja ja kuusikin on koristeltava, ensin hankittava minä en ainakaan halua kuusta, on myös kyräiltävä kun sukulaiselta ei tullut joulukorttia paitsi joku tiimarista ostettu. Listaa voisi jatkaa, mutta en jatka, pointti oli jo lyhyemminkin. Kukin toki valittakoon mistä valittaa, mutta se kuulostaa vain pöljältä mikäli ja kun negakitinä ei koskaan lopu.

Pakollinen joulu

Koristelin piparkakkuja. Pudotin tomusokerin maahan katolleen, puff mikä pöly! Koira sattui olemaan pöydän alla lojumassa, sai tomua kuorrutukseksi turkkiin yläpuolelle(mikä koirassa on yläpuolta? hartioille ja päähän ja etutassuihin kumminkin). Todellinen piparikoira ruskeasta väristä ja sokerisumusta johtuen. Ei ymmärtänyt miksi pitää mennä pihalle ravistelemaan itseään, kun olisi tehnyt mieli nuolla pöly pois.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Illalla

Huomaisikohan kukaan, jos sanan Illalla kirjoittaisi joko suurilla I-kirjaimilla tai pienillä l-kirjaimilla?

 Kirjoitustilassa ei.

 Esikatselussa ja lopullisessa versiossa ero kyllä näkyy, riippuen toki selaimen fonttiasetuksista.

Minä ja nollapuuhat.
Ihmiskoe suoritettu siltäkin osalta, että sohvassa oleminen tuntia pidempään ei ole mun juttu. Kelpaisiko tieteelliseksi tutkimusmateriaaliksi? Jos jossakin tutkitaan ihminen ja sohva-yhdistelmää, täällä yksi vapaaehtoinen.

Skandaalipaljastus: Porkkanalaatikot valmistuu ostoporkkanoista. Oman sadon porkkanat on liian maistuvia käytettäväksi "vieraille". Myös muut juurekset, kuten punajuuri, tulee kaupasta kolmen kilon pusseissa. Omiakin on paljon, mutkun ne on tärkeämpiä!

Faija kappelissa

Kuuntelin autosta radiouutisia. Siinä puhuttiin Pohjois-Koreassa käynnissä olevista juhlallisuuksista edesmenneen Suuren Hull...  Johtajan muistoksi. Toimittaja puhui jotakin, että Kim Jong-il on balsamoituna jossakin. Vieressä istuva vaimo sanoi siihen, että onpa kätevää, ikävän tullessa Kim Jong-un voi mennä katsomaan muistopalatsiin paneroitua isää. Möhöhöö, ruoka ja sen tekeminen tällä viikolla ehkä mielessä.

Mutta miten teatraalista meininkiä: Yleisradio
Onkohan käsien läpsytykselle säädetty standardi(kukaan ei taputa noin)? Tai kävelemisestä kuuluvalle kopinalle? Tai ylipäätään etenemiselle, kukaan ei kulje noin.

Kauppareissu Pohjois-Korean tyyliin

Autokuski peruutti parkkipaikalta toisen auton keulaan. Autokuski teloitetaan, syytönkin osapuoli toimitetaan työsiirtolaan. Mitäpä oli auton tiellä hänkään.

Alaikäinen hiinaa jauhopusseja hyllyiltä alas, vanhempaa ei kiinnosta. Työleirillä kiinnostaa. Jos sielläkään ei kiinnosta, teloitetaan. Lapsi valtion holhoukseen. Lapsen vanhemmat eivät näe lasta enää ikinä.

Asenne ratkaisee myös pakkotyöleirillä. Kaikkia kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, saattaa arpaonni osua kohdalle ja teloitus suorassa televisiolähetyksessä joka näytetään kansalaisille.

Miksi sinne samaiseen kauppaan
mennään juoruamaan(käytäviä tukkimasta huis!) = työleirille kumpikin
lukemaan maksamatta lehtiä lehtihyllylle(joku ostaa lukemasi lyntätyn lehden) = työleirille
jättämään kylmäsäilytystä vaativia tuotteita vaatehyllyihin(typerykset), = välitön teloitus, suuri omaisuusrikos
syöttämään lapselle Mars-patukkaa jo myymälän puolella ennen maksamista?  = työleiri, taas lapsi valtion hoteisiin, vanhemmat ja puoli sukua työleirille


Pohjois-Koreaan mielii ainakin yksii suomalainen. Muistan miettineeni tuota haastattelua sen tultua radiosta joskus, että miksi asuu Suomessa eikä siellä.
---

Mikähän rangaistus tontilllamme aamuhämärissä joulupuuvarkaissa olleelle miekkoselle langetetaan? Oikeasti, niin noloa. Mua nolottaisi suunnattomasti, jos lähtisin saha kädessä toisen mailta ryöväämään osin tosi kitukasvuisia kalliokuusia ja juuri kun olen alkanut sahaamaan, joku lyö miljoonalumeniseen halogeenitaskulamppuun valon päälle. Ilme oli huvittava.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kauppareissu

Poliisi on velvollinen puuttumaan joihinkin tilanteisiin silloinkin kun ei ole töissä.
Tällainen tilanne ei ole, jos joku ei osaa peruuttaa parkkipaikalla ruudusta pois paitsi toisen auton nokkaan. Satuin kulkemaan ohi, en tilannetta nähnyt, näin vain peruuttaneen auton takaosan auton keulassa, mutta en myöskään ota osaa kumman vika(peruuttajan tietysti!), koska ei mitenkään mun velvollisuus, vaikka peruuttaja minut tiesikin sinertäväksi ja penäsi ottamaan kantaa ja olemaan vissiin olkapää. Pah.

Voisiko alaikäiset pitää kaupassa vahdittuna siten ettei sellaiset pääse repimään hyllyiltä alas roinaa? Joku(myyjä) ne siitä joutuu korjaamaan, kun itse olette niin laiskoja ja typeryksiä ettei lastenne tekemiset teitä haittaa.

Kannattaako olla työssä, mikä on jaskaa ja huutaa asiasta kovaan ääneen ymmärtäväiselle ystävälle marketin oven edessä tupakki suussa? Sinunkin työhön olisi varmasti motivoituneempia tekijöitä, sinä jaskaksi työtäsi haukkunut kaikkea muuta ja muitakin haukkunut elämänkyllästyjä. Asenne ratkaisee monta juttua, kuten työssään viihtymisen.

Miksi sinne samaiseen kauppaan mennään juoruamaan(käytäviä tukkimasta huis!),
lukemaan maksamatta lehtiä lehtihyllylle(joku ostaa lukemasi lyntätyn lehden),
jättämään kylmäsäilytystä vaativia tuotteita vaatehyllyihin(typerykset),
syöttämään lapselle Mars-patukkaa jo myymälän puolella ennen maksamista?

Argh.

Maanantaimainen riistakamera

Hankin viime vuonna nettihakujen ja youtube-videoiden ja -kuvien perusteella Uovision uv565-riistakameran. Sellaisen version, joka ei lähetä kuvaa sähköpostiin vaan tallentaa muistikortille. Mitäpä minä lähettävällä, kun kameran tarkoitus on kuvata elämää 300 metrin päässä villieläinten ruokintapaikalla, jossa käyn lähes päivittäin ja samalla saan tsekattua kekä on käynyt kylässä.
Se on reistaillut melkein koko elinikänsä, välillä kuvat on jäänyt ottamatta, välillä sammunut virrasta huolimatta jne. Joskus on tehnyt mieli paiskata kiveä päin, kerrankin se sitten toimisi. En tietenkään ole niin tehnyt, mutta tänään se lakkasi elämästä kokonaan. Ei tule virtaa, ei ota luonnollisesti kuvaa, ei toimi. Takuu on loppunut tammikuussa tänä vuonna. Pöh. Seuraava kamera on joku muu, mutta sellainen on oltava, jotta näen meillä vierailevat höyhen- ja karvatyypit.

Pidä itsestäsi huolta, ihminen

And move your ass! Noin karrikoidusti.

Mutta kyllä, ihmisen fyysinen kunto on aivan oman itsensä takana. Sitä joko on tai sitten ei ole. Monet elämäntapasairaudet(kas siitä nimityskin :D) ja krenkat johtuvat yksistään siitä, kun ihminen ei pidä huolta itsestään. En mikään urheilunatsi ole enkä aio olla eikä sen toteamiseen sellainen edes tarvitse olla, mutta moni ihminen tarvitsisi elämäänsä liikettä. Liikkeen ei tarvitse olla kilpaurheilua, ei tarvitse juosta maratoneja tai sen tarvitse olla paahtavaa suorittamista eikä tarvitse olla huippukunnossa tai sen näköinen, mutta aivan perus(hyöty)liikunnalla saa elämästä enempi irti.
Säännöllinen uiminen, kävely, polkupyöräily, hihtäminen ja mitä kaikkea onkaan, auttaa jaksamaan. Liikkuminen on siitä kiitollinen asia, että se ruokkii itseään. Mitä enempi tekee, sitä paremmin ihminen kokonaisvaltaisesti jaksaa. On myös aivan sontapuhetta kitinät siitä ettei liikkumiseen ole aikaa tai rahaa, kun on vaikkapa pieniä lapsia, työ hoidettavana, monta asiaa ja muuta hötöntöttöötä. Taatusti jokaiselta löytyy vartti tai puoli tuntia päivässä tai joka toinen päivä siihen, että laittaa ulkovaatteet ylle ja lähtee menemään. Eikä maksa mittään!

Monet selkäkivut olisi hoidettavissa liikunnalla ja näiden lihaksistojen vahvistamisella(vieläköhän selkäkipuihin määrätään sänkylepoa kuten joskus ennen muinoin?). Niska-hartiajumit venyttämisillä ja jumpalla. Ja niin edelleen! Tuntuu joskus lähes käsittämättömältä miksi omaisuudesta ja muusta pidetään tosi hyvää huolta, mutta tärkein pääoma, oma itse jätetään hoitamatta retuperälle.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Valurautapata halkesi

Ei nekään näemmä kaikkea kestä. Uunissa oli valkosipuliperunoita lasisessa pyrexissä uuniluukun lähellä, valurautapadassa hieman taaempana porkkanaa, punajuurta, sipulia ja nauriita tomaattiliemessä muhimassa. Kuului pieni päng, hetken päästä alkoi haisemaan palanut ruoka. Katsastin uuniin, siellä kiehui liemi pitkin arinaa. Argh! Pata oli haljennut pohjasta kuin pommin jäljiltä muutaman sentin. Uunissa oli jälkilämpöä eiliseltä, 150 astetta eli oikein sopiva ilmatila ruoanlaittoon. Kyllä valurautaisen padan olisi pitänyt sellainen kestää, mutta jokin materiaalivirhe on kyseessä. Harmittaa likaantunut uuni, vaikka huominen lämmitys sen "pesee" ja harmittaa pata, jonka olisi pitänyt(tarkistin valmistajan websivuilta) kestää 300 asteenkin lämpö. Padassa oli nestettäkin ettei se kuivana siellä joutunut potemaan. Jälleen yksi reklamaatio matkaan käy. :-]

Duplolöytö

Muuan pääkaupunkiseudulla asusteleva henkilö tahtoi päästä kotoa pois lähteneiden lastensa leluista eroon torifiissä. Myynnissä oli duploja 80- ja 90-luvulta. Legot hyvässä kunnossa, sisältää mm. rakennusalustoja, junavaunuja, erikoispalikoita, norsuja ja muita viidakon eläimiä, peruspalikoita ja lukuisia ukkoja. Meillä asuva nainen kävi tovi sitten hakemassa ja maksoi valtavasta laatikollisesta palikoita ainoastaan 20 euroa(tuolla hinnalla ei saisi kuin pienen rasian kaupasta). Tenavien joululahja"ongelma" ratkesi siinä. Palikat on tiskikonetta vaille valmiita joulupakettiin, vielä pitäisi löytää tieto voiko legoja pestä tiskikoneessa. Päättelen löytämistäni linkeistä, että pesuohjelmaksi tyyppiä hellä, lämpötila alle 50 astetta, mahdollisesti myös ilman pesuainetta. Eipä legot ole nuhjuisia tai tahraisia, mutta kuitenkin olleet vintillä yli 10 vuotta. Tiskaus tulee tapahtua siten ettei epana(t) ole näkemässä, koska sitten menee pasmat sekaisin, kun ei saakaan kapineita käyttöönsä heti. Kyläpaikoissa duplot ovat kummankin suosiossa, mutta niitäkään ei ole meille hankittu ennen tätä päivää. Luultavasti mun suosiossa ei ole sillä hetkellä, jos kun sellainen löytyy jalkojen alta.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Oodi Hämeen linnalle, käsityöläisyydelle ja vähän muillekin jutuille

Vietin perheen kanssa tänään Hämeenlinnassa Tuomaan markkinoilla pari tuntia. Väkeä oli kuin... markkinoilla, myyjiä oli samoin monta. Toinen toistaan hienompia juttuja kaupan. Kuten vanttuut, jollaiset hankin itselleni. Sellaiset paksusta villalangasta kudotut tumput, jotka on riittävän suuret isoihin lapiokäsiini eikä taatusti purkaannu kärjistä, kuten niin useat mitä olen omistanut. Löysimme lisäksi joululahjoja niille joille haluamme lahjoja antaa, se oli oikeastaan se syykin visiittiin. On ilo antaa tärkeille jotakin, joka on hyvin tehty ja suomalaisen yrittäjän itse valmistamana, joka on oman nimensä ammattiylpeydellä tuotteeseen kirjoittanut. Idearikastuneena vaimoni tahtoi suunnata askartelukauppaan. Sen jälkeen oli iso nälkä ja kävimme nokkimassa viime vuoden tapaan täydellistäkin täydellisemmät pitsat ravintolassa.
Hyvä reissu. Hämeenlinna on hyvä paikka käydä, mutta kotimatka oli taas iltapäivällä paras kaikista!

Oodi puolisoni vanhemmille, jotka tarjoutuivat lapsenvahdiksi joten pääsin eilen vaimon kanssa viettämään pikkujouluja.

Oodi hauskoille ja hupsuille ihmisille.

Oodi led lenser-otsalampulle, jonka kanssa on hyvä juoksennella ympäriinsä pitkin kotikylän pimeitä teitä. Oodi myös nastajuoksulenkkareilleni.

Oodi saunalleni, Harvia vesisäiliökiukaalle ja kylmälle merelle. Argh! Mutta sinne kylmään veteen unohtui takajalkalihasjumit juoksun jälkeen.

Oodi lattialle, jossa on kiva lojua ja kuunnella hyvää musaa kolmen koiran saartamana.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Stihlin sävelin

Kello 8 lähdin moottorisahan kanssa liikenteeseen. Ensin katsastin toista liiteriämme hivuttanutta puuta, joka oli runtaissut siitä kulmaa, mutta mikään ei ollut mennyt rikki. Lähdin matkaan möngertimellä, kun arvelin että saattaisin tarvita vinssiäkin. 200 metrin päästä löytyi ensimmäinen puu tieltä, josta kohta olisi menossa koulukyyti. Saha soimaan, koulutaksi jo näkyikin. Tie auki sille. Matkaan taas, jälleen yksi latva möyri ajotiellä, josta ei fiat unoa suurempi auto sopisi kulkemaan. Saha käyntiin ja niks naks. Katkoin parin tunnin aikana muutaman puun tieltä, vielä kotona liiteriä lähennelleen puun.
Äskettäin kävin vielä erään vanhemman miehen kotona kaverin kanssa, kun pihan suuri kuusi oli nipsahtanut nurin puolesta välistä. Jätimme koskematta puuhun, koska se oli halausotteessa sähköpylvästä vasten. Miehelle kehoitus pysyä sisällä kunnes sähköpalomies käy toteamassa sähköttömyyden ja katkoo puun tieltä pois.
Moottorisaha, niin hyvä vekotin!

Lapsen etu?

HS
Työ on tärkeää meille molemmille, ja siksi molemmilla on oltava yhtäläinen mahdollisuus tehdä sitä", Hedda-Maria sanoo.

Tuosta paistaa niin minä, minä, minä. Minun työ ja ura. Lapsi on kuin pakollinen projekti, joka hoituu huis huis. Työ ja ura tärkeintä maailmassa ja minä, minä, minä.

Toisessa perheessä, mutta samassa jutussa:
Ekaluokkalainen Ilona harrastaa maanantaisin partiota, tiistaisin tanssia ja torstaisin pianonsoittoa.

Ei mun tarvitsekaan tajuta.

Mikä sää?

Aggregaatti on ystävä, sähköä piisaa katkosta huolimatta. Fortumin sivusto kyykkää, mutta Tilannehuonekin kertoo jottei aamulenkille kannata lähteä. Puustoa ja oksaa ryskyy nurin lähistöllä joista yksi puu taisi kaatua meidän markilla liiterin päälle, mutta tsekataan auringon noustua tarkemmin. Iloitsen siitä kun talo on tiivis ja lämmin! Ja siitä että meri on kaunis ankaranakin, varmasti 4-5 metriä aallot selällä. Siitäkin että kohta on puuro suurista kaurahiutaleista valmis! Ja siitä kun lapsi tuijotti minua tuimana kun en suostunut ottamaan häntä ulos mukaan kanoja ruokkimaan. :-]


Muoks 7.06 Langat on pudonneet maahan alle 100 metrin päästä postilaatikoltamme, viskoi valokaarta ja siitä johtui mietteeni "mistähän tuo kirkas vaihtuva valoilmiö on peräisin"! :D Ihan heti sähkö ei ollutkaan katkennut vaikka meille ei tullutkaan, kun syyti vielä maihin. Piti soittaa one one two jotta joku tulisi siirtämään sen sivuun ja nytpä siellä kuuluu olevan heppuja moottorisahoineen. Oli siis enemmän kuin terveellinen päätös olla menemättä lenkille!

torstai 12. joulukuuta 2013

Mistä puolison asioista täytyy tietää?

Tuli tuollainenkin asia mieleen vaihteeksi erään keskustelun myötä. Täytyykö elämänkumppanin kanssa jakaa kaikki? Tuleeko puolison "entisestä elämästä" tietää kaikki? Mun mielestä ei todellakaan.
Perusasiat joo, on ihan hyvä tietää vaikkapa syntymäaika. Muistaa sitten onnitella ajankohtana. Täytyykö tietää detaljeja edellisistä suhteista tai ihastuksista? Pitääkö olla selvillä puolison syvimmistä salaisuuksista? Pitääkö kaikki kertoa? Voiko puhelimen tekstiviestit näyttää siksi kun ollaan pari? (Ei)
Täytyykö taloudellisesta puolesta olla kärryillä minkä verran? Ehkä sen osalta, jos on yhteistä asuntolainaa ottamassa, että limiittiä piisaa ja muutoinkin vastaavuus ja ideologia rahan kanssa, jotta osaa suhtautua vaikkapa yhteistä tiliä(hrr...) avatessa. Täytyykö palkka ja tulot olla toisen tiedossa? En tiedä minkä verran puolisoni tienaa työssä ollessaan, olisi ihme mikäli ei enemmän mitä minä, mutta ei tosiaan kiinnosta tietää, saati ylipäätään miettiä tuollaisia asioita, hyh. Pääasia, että menot tulee hoidetuksi kuten on sovittu ja niin edelleen.

Sen sijaan olen kiinnostunut tietämään ihmisen ajatuksista, mielipiteistä, aatoksista, lapsuudesta, mitä on tehnyt ja mitä nähnyt eli lyhyesti kaikesta, mutta minkään asian suhteen en ole törmännyt, että jokin asia olisi pakko tietää.
Tahtoisin luonnollisesti tietää, jos puoliso olisi vaikeuksissa, minkälaisissa tahansa. Haluaisin tietää, jos häntä joku asia vaivaisi niin, että se vaikuttaisi yhteiseloon. Mutta nuo ei ole niin sellaisia että pitäisi luetteloida mihinkään.

Jostain syyystä, taas kerran, joillakin naispuoleisilla on joku käsittämätön haluan tietää mussukan entisestä elämästä kaiken, koska muuten siippa varmasti salailee jotakin ja sitten tulisi ongelmia, vaikka ihan keksittyjäkin. :p Saatoin viettää hetken Sellon kahvilassa ja kuulla kahden daamin kovaäänistä keskustelua. Saattoi olla, että siitä se ajatus lähti :D

Spotify free




Spotifyn kuuntelu kännykästä onnistuu jatkossa ilman premium-palvelua eli ilmaiseksi eli gratis, luin aamulla. Piti kokeilla joko toimii ja toimii. Sopivasti joku viikko sitten premiumini tilaus loppui enkä uusinut enää. Kännykkä on ollut kätevä liittää autoon ja täten on voinut sitäkin kautta kuunnella haluamaani, kun groove äfämmä loppui kuulumasta entisellä taajuudellaan. Luurin kautta kuuntelu onnistuu satunnaistoistona omienkin soittolistojen osalta. Jee! Ainoa minkä ilmaisuudesta pitää maksaa, on mainokset, mutta väliäkö sillä. Nyt olen kokeillut ja ilman mainosta on mennyt jo vaikka miten monta viisua. Hey, I'm Jonathan from spotify...

tiistai 10. joulukuuta 2013

Kansakunnan muisti

Ihmispopulaation digitaalinen muisti, erinäiset interveppipalvelut. Vastikään löysin vanhan blogini vuosilta 2002-2004, päivitystahti verkkaisempi johtuen mm. kahdesta työstä ja nk. vilkkaammasta seuraelämästä. Huomasin että blogger on muuttunut niistä päivistä aika paljon ja silti ei lainkaan. Logo on sama. Samat tekstit alanurkassa, sama idea tietysti säilynyt. Jossain vaiheessa Google osti Bloggerin, silloinkaan ei tullut suuria muutoksia. Menneinä aikoina sivuston ulkonäön muuttaminen onnistui pelkästään html-koodia ronklaamalla kokeilun ja erehdyksen kautta. Muutoin idea sama, joskin systeemit oli silloin yksinkertaisempia, ei tällaisia kilkkeitä kuten musta tausta kuvalle, ei liikkuvaa flash-animaatiota tai muuta monimutkaista. Vain kirjaimia. Kuvia pystyi muistaakseni lisäämään, mutta lataus oli erilaisempi.

Itse sisältö digidiaryssani oli suht samaa tylsää tyyliä kävin töissä, tein peltohommia kesäkaudella, urheilin, kävin kokouksissa, ruokin elukoita-meininkiä kuin vuosia myöhemmin aloittamani, nykyinen privablogi. Miehen perusrakenne ei muutu, vaikka aika soljuu eteenpäin ja elämäntilanteet muuttuvat. Oli kuitenkin paljon "pelottavampaa" löytää ajatuksiansa bittimuodossa kuin kynällä kirjoitetusta päiväkirjasta noilta ajoilta. Taltioin ne muutamat tekstit Wordiin, poistin sivuhistoriasta enkä palaa siihen enää ikinä. Taas pitää todeta: Elämänsä dokumentointi kannattaa aina. Oli se mitä tahansa. Harvoin kaduttaa ellei jotain älytöntä kouhotusta ole ja miksipä omat ajatukset sitä olisikaan. Siksi kirjoitan lapsistamme vauvakirjoihin ahkerasti, koska kuka niitä asioita muistaisi enää muutaman vuoden päästä. Silti tiedän miten kiva niihin kaikkiin juttuihin on palata vuosien päästä ja kuinka tärkeää mulle on muistot joita vanhemmillani minusta on.

Muita dokumentteja diginä, että paperisena joihin on kiva palata joskus. Mulla on tallessa esimerkiksi viljelysuunnitelmat kuin poikien(sonni) rekisterit ja muu kirjanpito vaikkei säilytysvelvoitetta enää ole vuosiin kai ole ollut. On silti mukava palata takaisin niihin välillä. Tietystä lohkokortista muistan, että siinä lumi viipyi pisimpään, oli siten myös märkä pitkään ja sen äestin viimeisenä. Jollekin lohkolle kertyi aina kiviä, vaikka miten niitä viskelin menemään. Luultavasti jokaisen sonnin muistan nimen perusteella, osaan liittää välittömästi joitakin luonteenpiirteitä niihin vaikka sonnin syntymästä olisi aikaa 15 vuotta tai enempi eivätkä ne viipyneet asumassa kuin sen alle pari vuotta. Eräskin simmental-rotuinen Osmo-sonni oli aina nuolemassa ja morjestamassa turvallaan, vaikka oli 700 kiloinen pikkuinen, joten tarkkana oli syytä olla sen hellyyskohtauksien iskiessä. Yksi ay-Ollikainen kihnutti itseään jatkuvasti ja koko ajan johonkin karsinan aitaan, eräs pari, Viljami ja Mertsi kulki aina vierekkäin kaikkialla, Kuusisto oli röyhkimys ja pökki muita pois ruokapöydältä parempaa hakien. Onnellisia sonneja oli mulla aina pihatto täynnä. Luomulihaa parhaimmilaan.

Selailin toisia juttuja ja löysin kuvan vuoden 2010 viimeisiltä päiviltä. Olin silloisen tyttöystävän kanssa pirskeissä Helsingissä, jotka järkkäsi eräs ystäväni. Olimme seurustelleet vasta muutaman kuukauden emmekä viettäneet tuolloin suuria aikoja yhdessä johtuen en muista mistä, eikun muistanpa. Tyttöystävällä oli paljon työreissuja, hän oli usein monta päivää poissa Suomesta arkisin. Nähtiinkin vain lähinnä viikonloppuisin. Näkemistä rajoitti sekin, kun minä asuin rivitalokodissa nykyisessä kotikunnassa, hän Helsingin Punavuoressa tai se mitään rajoittanut, mutta meni silti oma aikansa siirtymisiin. Sitten oli nuo yhdet juhlat, joissa oli minulle tuttua jengiä, tunsin joitakin, mutta kotoisaksi tunsin oloni vasta sitten, kun tyttöystävä nukahti polvieni päälle. Hän nukkui muistaakseni toista tuntia ja oli aivan kalikalla lyöty kun heräsi joskus. Vein ihmisen kotiin pippaloista, halasimme hyvät yöt, lähdin kotiini. Kotiautomatkalla tuumin etten kauheasti tahtoisi olla erossa siitä ihmisotuksesta. Sekin saattoi olla pelottavaa, kun ikiroutajää on alkanut sulamaan, eniten minulle oli sitä siis oli. Jäiköhän musta useinkin märkiä länttejä kaduille tuolloin? Järkeviä tunnekuohuja, kuten tuolloin mielsin olotilani. Hah.

Lipaston kolmannella hyllyllä, eräässä puulaatikossa jonka kyljessä lukee Aarteita, on sisässä aarrevalokuva, jota en halua tai voi enkä saa hukata ikinä. Hertta särkyisi osiin, jos näin kävisi ja kuvassa näkyvä tulisi torumaan uniin. Siitä syystä olen digitoinut kuvan ja laittanut sen talteen bittimuotoonkin. Elämänsä asioiden ja tapahtumien tallentaminen kannattaa aina, vaikka jotkut muistot toisi ruskeisiin sata merivesitippaa. Sellaista se elämä juu. Monenlaista tallessa eikä yhtään mitään turhaa.

Selviääkö lihansyöjä jouluaaton ateriasta ilman lihaa?

Kas siinä "pulma" eli ei kuitenkaan, mutta mietin vain joutessani. Aiomme valmistaa rouvan kanssa jouluaaton aterialle muutamia ruokajuttuja ja tämän talouden enemmistön ollessa kasvissyöjiä emme ole edes harkinneet minkään valtakunnan liharuoan tekemistä, vaikka valtaosa saapuvista vieraista lihaa syökin muuten. Olemmeko epäkohteliaita siinä tapauksessa vai tulisiko laittaa tarjolle esimerkiksi lihapullia? Vaimoni ei tahdo ruoaksi kalaakaan, koska sai jonkun kammotusolotilan pilaantuneesta kalasta joku tovi sitten eikä halua kalaa haistelemaan.

Tiedän, että vieraamme tämän asian tietävät eivätkä odota saavansa liharuokia, mutta erään vankkumattoman lihansyöjän mielipide vegaanien epäkunnioituksesta hänenlaista sekasyöjää kohtaan tarjoamalla pelkkää kasvispöperöä sai miettimään. Onko epäkunnioittavaa olettaa(en itse oleta tai odota saavani kyläpaikoissa kasvisruokaa, mutta minusta on aina yhtä hienoa kun ystävät ovat silti sellaista tehneet) että vieraat noudattavat "talon tapoja" vai tulisiko kohteliaisuuden tähden asentaa pöytään joku lihaköntsä. Ajatus pelkästään puistattaa ja yököttää, sillä en pidä voimakkaasta lihan hajusta, jos se on samassa kuin minun pitäisi syödä jotakin. Ei se asia mua vaivaa, syön tietty samassa tilassa, mutta mun koti, mun säännöt? Vaiko ei? Minä olen hyvä kokki, tekemäni ruoat ovat maistuvia eikä taatusti kukaan tule jäämään nälkäiseksi ellei ole "ilman lihaa ei ihminen elä" -asennemaailmalla varustettu. En myöskään ole koskaan dissannut lihansyöjiä, kukin tavallaan kunhan siitä ei tee numeroa. Samoin kun itse en koskaan mölise(hah) siitä etten syö lihaa, jätän syömättä, that's it. En silti halua valmistaa liharuokaa, sillä en sitä varmasti osaisi tehdä. Joskus olen vaimolle savustanut kalaa, mutta siihen osaaminen taitaa jäädä.

Kuuluuko ruoka samaan kategoriaan kuin muutkin "säännöt" esimerkiksi se että en salli, että talomme terassilla tai lähiympäristössä poltetaan röökiä tai käytetään koiria pihassamme jättäen hanget keltaiseksi, kun emme itsekään näin tee tai omat koiramme ei näin tee emmekä polta tupakkaa jne.

Nimim. Desperate housewife-69

maanantai 9. joulukuuta 2013

Jollakin on bileet

Tein joku viikko sitten tulleen Luontoillan talviruokintateeman innoittamana pari kokeiluerää "talipalloista" eli tyhjään maitopurkkiin sulatetaan kookosrasvaa tms. kiinteytyvää rasvaa, sekaan siemeniä. Jossain vaiheessa ennen lopullista hyhmettymistä törkkäistään kiinnityshässäkkä jolla talipallon saa pidettyä paikoillaan. Rasvamöykystä tuli hyvä ja kova, varmasti hommaa piisaa hetkeksi rasvahimoisille linnuille.
Kiinnitin sen eilen päivällä rautalangalla puuhun, jonka vieressä on ruokapaikka nro 2 tirpoille, näkisivät siitä sitten. Aamulla kanoja ruokkimaan mennessä huomasin rasvakasan kadonneen! Puun alla lumessa jotain sekalaisia jälkiä, mutta muutoin ei mitään selvyyttä viejästä. Miten ja kuka on onnistunut irroittamaan reilun kilon painoisen knöllin n. parin metrin korkeudesta ja viemään sen johonkin jälkiä jättämättä? Huvittaa, kun mietin varkaan riemua löydöstään. Toivottavasti muistaa urheilla ja pitää kunnosta huolta sen jälkeen, kilo rasvaa voi aiheuttaa erinäisiä tukoksia siivekkäälle tai karvaiselle kaverille!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Saaristoissa

Veden saartamat @ Areena

Tuollainen (katsoin tänään ilmestyneen jakson) moniosainen dokumentti Suomen saaristoista on meinannut mennä ohi silmien. Kaunista videota ja hyviä kuvakulmia.

Mutta kuin jossain kylpyhuoneessa puhuttu parin sekunnin välein taukoileva katkonainen selostus häiritsee. Jopa niin paljon, että en ajatellut katsoa kuin tuon yhden osan. Ehkä, enkä noita sisäjärviin liittyviä lainkaan tai sitten joo mikäli jaksan.
Varmasti silti katsomisen arvoinen dokumenttisarja kaikkineen.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Firee!


Arttorius goes to rälläkkä. Remppailtiin telineitä toisiin paikkoihin päivällä ja siitä tuli hyvä, kun oli promiehet tekemässä.
Kokeilin yhdistelmällä vaimon puhelin+blogger-sovellus+upload lisätä blogitekstiin videota, mutta ei siitä mitään tullut. Joten olkoon.

Piparinen piippu


Pikakylävisiitti Tampereella äidin luona, vielä pikaisempi visiitti Ideaparkissa aamusella ennen ruuhkaa tsekkaamassa onko siellä tänäkin vuonna piparkakkutaloja. Onhan niitä! Taas monta hienoa tönöä, joista saa äänestää omasta mielestään upeinta tupaa. Äänestimme ja jatkoimme matkaa. 

Vatipäät koolla

IS

Mielenosoitus on oikein. Siihen on jokaisella kansalaisella täysi oikeus vapaassa, demokraattisessa maassa. Sitä ainutlaatuista perusoikeutta ei ole monellakaan maailman ihmisistä. Mutta väkivalta ja vandalismi on syvältä, sitä ei tule minkään missään hyväksyä ikinä. Valitettavasti oikeutusta haetaan. Poliisin ohjastama hevonen astui jonkun humalaisen ihmisen nilkan päälle, kyllä. Silloin mennään sairaalaan hoidattamaan jalka kuntoon ja potemaan sen kanssa, kuten muissakin mahdollisissa tapahtumissa jos johonkin sattui.

Tampereella riekkuneet typerykset, miltä tuntui lyödä jääkiekkomailalla poliisimiestä solisluuhun? Heitellä puolitäysiä kaljatölkkejä poliiseja kohti? Heittää jääkalikka pari vuotta sitten valmistuneen poliisin jalkaan? Yms. Työtään eilenkin teki jonkun naapuri, puoliso, isä, äiti, sisko ja serkku, kuten tekevät monta kertaa vuoden aikana, jokaisena työvuorona valmis siihen, että voi jopa kuolla tai vammautua vakavasti. Kukin poliisi tietää ja tiedostaa ammattinsa riskit, mutta silti. Mikä oikeuttaa käyttäytymään väkivalloin vain siksi, koska "nyt tuntuu tosi pahalta"?

Ei riitä ymmärrystä vandalismille ja väkivaltaisuudelle.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulukopiojapaste

Oli kopsattava.

Lempi joululaulusi?
Monia. Tykkään mm. vanhatunnelmaisista savikiekkorahinabiiseistä, joita esittää nyt jo kuolleet laulajat. Ulkomaisten (Eartha Kitt, Bing Crosby, Dean Martin, Nat Cole jne.) esittämät jazz-soulahtavat-oldie joulujoikuihin tykkäys myös. Kuulee Jouluradiosta usein. Suloäänisen Göstan Jossain on kai vielä joulu on ehkä ikiparas, Hynnisen En etsi, S. Isokosken Arkihuolia ei löytynyt tuujuubista mutta aavemainen Maria löytyi, sitten Reijo Teen Hanget korkeet, Ronettesin piisi, sit monet muutkin, mutta en nyt luetteloi enempää.

Koska joulua saa alkaa fiilistelemään?
Joulukuun 1., jos se tarkoittaa joulukoristeiden asentamista.

Jouluvaloja? Värejä vai pelkkää valkoista?
Ei, paperinen tai kartonkinen joulutähti valosisällöllä on parissa akkunassa, mutta ei muuta. Valkoinen ledvalo on kylmän huono väri(puhumattakaan tuikkivista ja välkkyvistä värikarseuksista tai niistä kamalista letkuista joita vieläkin näkee jossain), lämpimän keltainen juu mikäli jotakin on aivan pakko johonkin tällätä. Onneksi ei ole, ulkovalaistus on riittävä sellaisenaan ja lähinnä jäälyhtyjä tai tavallisia elävine kynttilöineen jos kun jotakin. Sisätiloissa eläviä kynttilöitä ei tule kahden tyttären ja yhden kissan takia. Yllättävän hyvin toimii kivi-kynttilänpurkeissa lepattavat led-kynttilät.

Mitä syöt jouluna? Kalaa? Kinkku vai kalkkuna?
Ei mitään noista. Porkkana- ja perunalaatikkoa ja erinäisiä vegeterriinejä ja paistoksia. Enempi parempi! Viime vuonna jouluateria on pitänyt sisällään:
- porkkanalaatikkoa
- parsakaali/kukkakaaliterriiniä
- juustokohokasta
- punajuuri-purjo-fetalaatikkoa
- avokado-cas...pähkinäsalaattia
- vihersalaattia
- sienisalaattia
- horiatikia
- paistettua, paneroitua halloumia
- suolakurkkua
- skoonen perunoita
- Vaalan juustolan leipäjuustoa


Hienoa kun on blogi josta tarkistaa syömisiä :D Tänä vuonna varmasti jotakin noista.

Glögiä, skumppaa, kotikaljaa vai jotakin muuta jouluina?
Hehkua ns. skool-maljana. Lähdevesi kylmänä jäämurskan kera.

Miten teillä avataan lahjat? Yksi kerrallaan vai kaikki yhdessä?
Viime vuonna oli vain yksi vauva, joka ei tajunnut lahjoista mitään, mutta tänä vuonna tuosta on muodostunut lapsi, joka ehkä tajuaa että joulujee koska äitinsä on jouluttanut hänet joka aamu joulukalenterin kera. Mut siis lapsellisesta joulusta ei ole vielä parempaa kokemusta omien kohdalta, eikä näille olioille mitään roinavuorta ole tulossakaan, mutta jotain kuitenkin. Sen siis näkee sitten miten avaus tapahtuu. Lähinnä tahdon nähdä pienten lasten touhut lahjojensa kanssa. Se on poikkeuksetta hieno näky.
Annan rouvalle lahjan kahden kesken, ei siksi olisi jotakin mitä ei voisi toiset nähdä, mutta kuitenkin. Tietty eipä hänellekään vielä mitään lahjaa ole ettei väliä pohdinnoilla.

Koska teille tulee kuusi? Vai tuleeko? Aito vai kopio?
Aito, tietysti. Viime vuonna tein hullun kuusikokeen: Toin kuusen juuripaakun kera suurehkossa sinkkiämpärissä tarkoituksena istuttaa puu takaisin maahan. Näin tein, kuusi ei ollut moksiskaan ja on kasvanutkin monta senttiä. Olen katsonut jo vastaavan tontin perältä jonka käyn lapion kanssa juurineen nostamassa.

Vietetäänkö joulu omalla perheellä vai suuremmalla joukolla?
Ilmoitettiin ajoissa, että vietämme joulumme keskenämme Villa Valossa eli meillä, mutta tänne on tervetullutta väki. Ajateltiin että ei kukaan tulisi ja olisimme nelistään, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että vähintään 20 tyyppiä on saapumassa, mahdollisesti vielä enempikin. Välkommen, tilaa on.

Mikä on joulun kohokohta?
Syöminen, tietty! Sauna! Hautausmaa pimeällä, mahdollisesti yöjoulukirkko, mutta aamukirkko jos ei jaksa yöllä. Yleinen himmailu ja fiilistila. Kauneimmat joululaulut ja pari muuta musiikkikonserttia on odottamassa vuoroaan lisäksi. Kohokohtia nekin.

Saada vai antaa? Molemmat?
Antaa. Ja saada toffifee-rasia.

Joulun tärkein perinne?
Parina viime jouluaattona Hurstin juhlassa työläisenä, mutta skippaamme sen. Sitten taas, kun lapset ovat hieman isompia. Mahdollisesti jo ensi vuonna, mutta nyt näin.
Love actually-leffa(varmuuden vuoksi siitä on dvd, jos se ei tulekaan jouluaattoiltana) sitten kun on väki kadonnut ja tenavat nukkuu. Muista perinteistä en osaa sanoa, kun ne tulee ja on ja menee ilman sen suurempaa funtsimista.

Paluu menneisyyteen

I
Ken muistaa? Hesari nosti otsikoihin vuonna 1990 tapahtuneen onnettomuuden jossa puskuproomu kiepsahti nurin lastin siirtymisen takia. Uskomaton pelastuminen kahdella miehellä. Kenenkään ei uskottu selvinneen hengissä, mutta sitten jossain uutisissa sanottiinkin, että aluksesta kuuluu ääniä. Tuujuubista löytyikin Ylen dokuohjelma asiaan liittyen, jonka katsoin aamulla. On media muuttunut reilusti mitä tuossa on. Jos nykyisin tapahtuu vastaavaa, uhrit jätetään pahimman järkytyksen ajaksi rauhaan. Dokumentin uutispätkässä näkyy selvästi kuinka toinen miehistä on aivan shokissa ja salamavalojen räpsyminen ei varmasti asiaa helpottanut mitenkään.
On myös aina käsittämätön juttu miten ihmiset sanovat vaistonneensa että jotakin on tapahtunut tai tapahtumassa läheisilleen. Tuossakin kaikki haastatellut omaiset kertoivat, että joku vaisto oli ajanut kotiin, joku vaisto sanoi että meidän poika oli tuossa laivassa.

II
Nelson Mandela kuoli. Pitkä ikä, hienoja ja vaikuttavia tekoja. On lunastanut paikkansa vuosikymmeniä sitten historian suurmiehenä yhdessä Äiti Teresan, Mahatma Gandhin ja Martin Luther Kingin arvokkaassa kokoonpanossa.


III
Itsenäisyyspäivä. Hieno asia.

Sain keväällä haltuuni sotakuvien haeskelun avuksi mummon veljen, isäni enon, Villen sotilaspassin. Siitä selvisi ajankohdat jolloin oli ollut missäkin. Kuvista en yhyttänyt miestä, mutta aika suo niitä tuhansien kuvien seasta onkin etsiä, vaikka hyvin merkittyjä suuri osa onkin. Joka tapauksessa kyseinen nuori mies joutui rintamalle 19-vuotiaana, vajaan parin vuoden aikana kävi läpi kovia taisteluja ja pääsi kaikeksi onneksi ehjänä takaisin Karvialle kotiin. Olikin sisaruksista ainoita, kaksi veljeä haavoittui aiemmin talvisodassa ja sitten vielä Ville joutui jatkosotaan iän tullessa täyteen. Mummon veljiä talvi- ja jatkosodassa kuoli yhteensä kuusi. Se on suuri määrä eikä perhe ollut menetyksien jälkeen ennallaan kai ikinä.
Lisäksi perheen hevoset uurastivat nämäkin rintamalla henkensä edestä monta vuotta, mutta niinpä vain nämäkin kaksi konia pääsi ehjänä kotiin, vaikka Anni-mummo kertoikin välillä surullisena tarinaa kuinka Artturi ja Santtu eivät olleet enää ennallaan, pelkäsivät kovia ääniä ja kiroilevia miehiä. Aika kuitenkin auttoi eläimiäkin ja kumpikin eli kuulemma pitkän hyvän elämän, reilusti yli 20-vuotiaiksi elivät.
6.12. on aina vahvasti värittynyt sotajutuilla, joka tärkeä asia onkin, tietää miksi ja miten Suomi saavutti ja sai itsenäisyytensä vielä pitääkin. On se silti muutakin ja sen taasen mahdollistaa kaikki olleet sodat ja menetyksetkin. Joten kukin viettäköön itsenäisyyspäivää haluamallaan tavalla. Jotkut lorvien(minä!) ja jotkut töitä tehden. Osa entisistä työkavereista ja kollegoista ahkeroi tänään Tampereella. En ole kateellinen! :D

Nykyisyys:
Minä ja perhe+vaimon sisko&perhe+näiden kahden naisen vanhemmat vietimme kotikylän markeilla itsenäisyyspäiväjuhlaa. Loppupäivänä en aio mitään paitsi kolistella itsenäisesti rautaa autotalligymillä.

Varustautumisia

Varmistautuminen eri asioiden varalta on yksistään hyvä juttu. Koskee melkein mitä tahansa asiaa. Jotkut ei osaa, jotkut osaavat. Tai sitten ei vaan välitetä, se kai on eniten, kun eihän mitään koskaan tapahdu. Eikä tietysti tarvitse välittääkään, ei se minulle kuulu. Varmistautuminen on silti yksistään hyvä asia eikä sillä ole mitään tekemistä pirujen maalailemisella seinille. Olen joskus kuullut kuittailua varmuusvarastoistani, varsinkin kun asuin korvessa, mutta eipä haittaa. Okei, oli tuolloin aika paljon esimerkiksi kuivahedelmiä ja muita kuivatuotteita, mutta jos olisi tullut viikoksi yleislakko, olisin alkanut tekemään bisnesä kuivatuilla vihanneksillani ja hedelmilläni ja tietty ollut nääntymättä nälkään. :p

En voisi olla rauhassa ellei kotoani löytyisi:
Kynttilöitä, tulitikkuja, tasku- ja otsalamppuja, ruoka-aineita vähintään viikoksi, puhdasta vettä, paristoilla toimivaa pikkuradiota, kattavaa ea-välineistöä, joditabletteja+muita kuten lääkehiiltä, ilmastointiteippiä, polttoainetta. Nykyisin myös paristoilla toimiva powerbank, jolla saa ladattua kännykät, jos ei tulisi virtasta jostain syystä.

En voi kuvitellakaan lähteväni autolla mihinkään pidemmälle ellei autosta löydy:
Lämpöpeitteitä, heijastinliivejä, tulitikkuja, taskulamppuja, villasukkia, tyhjää vesipulloa, päähinettä, paksuja ja ohuita työkäsineitä, pari yleistyökalua, ilmastointiteippiä. Mieluusti myös muuta tarpeellista, mutta nuo vähintään.

Lisäksi eri "salakätköissä" minussa on pari seteliä, kuten myös autossa parissa paikkaa. Jos minut kolkattaisiin ja vietäisiin lompakko ja kännykkä, silti takissa tai laukussa on kohta jossa on pari seteliä joita kolkkajengi ei varmasti löydä ja voisin matkustaa bussilla johonkin niillä seteleillä! :D Tai jos vaan unohdan lompakon kotiin ja kauppareissu silti tarkoitus suorittaa, löytyy autosta tai takin taskusta rahaa jolla ostokset voi suorittaa.

Lapsuudesta mieleen jääneitä varmuusvarastoasioita: Rahaa tuli olla säästössä vähintään puolen vuoden menoja vastaava summa. Polttopuuta piti olla reservissä vähintään 2,5 vuodeksi. Kerran kuulin kuinka äiti kysyi isältä miksi meillä on puuta liiterissä aina noin paljon ja miksi sitä pitää aina tehdä lisää. Isä vastasi, että mikäli hänelle kävisi jotakin, ei ensimmäisenä tarvitse miettiä riittääkö polttopuut. Mulla on tällä hetkellä puuta liian vähän, ehkä vain puolentoista vuoden tarpeeksi, mutta se korjaantunee kunhan "naapuri" saa haketushommansa valmiiksi ja toimittaa halkoa lisää. Esimerkiksi puuasioissa enempi on niin paljon parempi kuin vähän polttopuuta.

torstai 5. joulukuuta 2013

Lipputangottomuus

Vaimo sanoi uimasta(kahjo) takaisin saunaan saapuessaan, että meillä ei ole lipputankoa. Joo, ei ole jostain käsittämättömästä syystä. On jäänyt täysin tuo asia, vaikka lipputanko pitää olla! Kuinkahan pitkä sen pitäisi olla ja mihin sen laittaisi, kaksi hyvää paikkaa on, mutta hoidetaan talvi ensin alta pois. Lisätään se siis muistilistaan kevättä varten. Vai olisikohan jossain pikapalvelu, joka hoitaisi tangon pihaan ja pystyyn yön aikana, jotta olisi huomiseksi salko johon lipun aamusta voisi vetää? Sitä ei taida kuitenkaan tapahtua, joten osallistutaan vain kotikylän itsenäisyyspäiväjuhlaan, jossa luultavasti lippujakin vilautellaan.

Päijänne

Päijänteen Kansallispuisto alkaa tästä, Asikkala/Sysmä-rajalta jos en väärin muista. Päijänne on Suomen vesistöistä yksi tärkeimmistä, tuosta toisen kuvan keskivaiheilta lähtee Päijännetunneli josta helsinkiläiset saa juomavetensä. Mulle Päijänteen ranta vähän edempää on merkinnyt yli 35 vuotta kotia, osaa elantoa ja monia muita juttuja.
Kiva aina käydä, mutta koti on muualla.

Suomen Kalkkinen

Poikkesin perheen kera katsomassa tutun uutta kylmäpihattoa, samalla saatiin käytyä tuossakin kylässä kun oli matkan varrella. Kauppa, jossa monta palvelua, pankki, polttoainetta, paari, Jesse ja sen vanhemmat, kirkko, hautausmaa, tarviiko ihminen muuta! :D
En muista onko tämä hurmaava pieni päijäthämäläiskylä valittu joskus vuoden kyläksi tai jotain sinnepäin, mutta mukava mesta jopa talvella. Osuuspankki on vieläkin, vaikka taitaa olla tosi harvinaista nykyisin.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Käytöstavat

Syöminen
On hienoa, kun ihminen syö suu kiinni eikä puhu siten, että suussa oleva ruoka näkyy kuulijalle. Eikä siitä syömistapahtumasta tarvitse kuulua mitään suuääniä kuten maiskutusta. Äänekäs röyhtäily tai muut kehon äännelmät ei myöskään kuulu ruokapöytään.
Ennen syömistä pestään kädet eikä sormia työnnetä pöydässä esim. nenään tms eikä tietty muulloinkaan. Ruokapöydässä ei näplätä mobiililaitteita. Syöminen tapahtuu ruokapöydässä ellei ole sovittu toisin. Harvoin on.
Vaikka talouteen kuuluu kaksi pientä porsasta, jotka opettelevat kaikkia ihmisten pöytätapoja, ei ole iso vaiva opettaa näille normeja siinä sivussa, vaikka ovatkin pieniä söpöjä mussukoita kumpikin. Esimerkiksi vanhempi lapsi syö "kuin enkeli", mutta tuo uudempi versio on siinäkin asiassa paljon enemmän röh röh, vaikka ensimmäinen oli jo hänen iässään se enkeli vuosi sitten. Nykyisin vauvan ympäristöä saa siivota useammin kuin vuosi sitten tähän aikaan silloisen mallin läänejä. Nykyisin on mahdollista löytää mm. leivinuunin päältä erilaisia ruokatuotteita, koska vauvasta tulee isona kenties jokin heittolajin harrastelija. Lusikka on pätevä linko, hän on sen huomannut. Hän on huomannut myös sen, että lusikka lähtee jos sitä käyttää sinkona. :-]

Anteeksi
Jos törmätään kärryllä ihmiseen kaupassa, on silloin okei pyytää anteeksi. Tai jos pitää päästä ohi samaisessa kaupassa, voi sanoa että pääsisikö tästä ohi eikä jyrätä läpi. Sana oho on monesti kahden ihmisen keskinäisen törmäyksen jälkeen tuleva spontaani sana joka on yhtä validi kuin anteeksi. Ei anteeksi-sanaa tarvitse joka paikassa kyntää. Etenkään, jos sitä käyttää ennakkoon oikeuttaakseen typerän käytöksen. Eli jos aikoo alkaa riidellä ja puhua ihmiselle rumasti, ei siihen oikeutusta voi hakea "eimilläänpahalla,mut" on tosi hyyh. Lapsia ei mun mielestä pidä pakottaa (voi vinkata, mutta pakottaminen nou) anteeksipyyntöön elleivät nämä tajua koko asian merkitystä. Kyllä se oikea ja väärä pikkuhiljaa iän karttuessa alkaa selkiytymään kun näille tätäkin asiaa opettaa. (Toivottavasti muistan tämän sitten kun tyttäret tuosta hieman kasvavat ja toteuttavat kaikkia sisaruksille ominaisia asioita kuten tappeleminen)Tärkeintä anteeksiudessa on se, että sitä tarkoitetaan ja pölvästi käyttäytyminen mielletään pölvästiydeksi.

Kiitos
Sana kiitos on paikallaan, kun saa jotakin. Esimerkiksi kortin ja kuitin kaupassa takaisin. Jos ovi aukaistaan, mikäli auto tuupataan lumesta tai työnnetään käyntiin. Jos saa maksullistakin apua, tällöin myös kiitos. Monta kiitoksen aihetta tavallisessa arjessa. Enempi on vähemmän. Eikä maksa mittään.

Hygienia
Aina liitän hygienian käytöstapoihinkin, en voi asialle mitään. Mun mielestä kädet pitää pestä kun tullaan ulkoa sisälle, kun on käyty vessassa, ennen kuin aletaan syömään, kun leivotaan tai tehdään ruokaa(ja sormia ei työnnetä suuhun maistaessa vaikka jossain televisio-ohjelmassa "huippukokki" näin jatkuvasti tekeekin) ja niin poispäin. Muustakin henkilökohtaisesta hygieniasta on suotavaa pitää huolta, koska se on kanssaihmistenkin huomioimista ettei käryä kehnolle.

Yleinen käyttäytyminen
Roskat roskiin, yhteiset tavarat pidetään ehjinä, bussikuskeja tervehditään, mummoja ei potkita, ei varasteta, ei sorsita toisia, autetaan jos joku on kaatunut jne. Huomioidaan yleisesti toisia ihmisiä ilman minäminämullekaikkinyt-meininkiä. Kyynärpäätaktiikalla ei saa kunnioitusta.

Ei se niin vaikeaa ole.

4.12.2013 13/30m€

www.hs.fi/kaupunki/Supercellin+työntekijöiltä+jättilahjoitus+lastensairaalalle/a1386052474100

tiistai 3. joulukuuta 2013

Veronpalautus

Huomenna tulee tilille pari lanttia. Mieluummin näin kuin toisin, että eiliseen päivämäärään mennessä olisi pitänyt maksaa mätkyjä. Samoin puoliso saa palautusta, en tiedä paljonko. Puolet veronpalautuksesta tällään Uusi Lastensairaala 2017-prokkikselle(1.12.13 keräystilanne: 9,6 milj.€/30 milj.€), kuulemma vaimokin tekee näin.

Mätkyjä saa ihmiset, jotka eivät osaa laskea ja/tai tuudittautuvat siihen, että hyvin se varmasti menee, kun ennenkin oon maksanut yhden prosentin verolla kympin vuodessa veroa, ei varmasti tule mätkyjä nytkään. Not. Toisella palkkatyössä oleva ihminen voi veroprosenttinsa helposti muuttaa(alhaisemmaksi, korkeammaksi onnistuu mun mielestä jopa kirjoittamalla siihen postitettuun verokorttiin) verkossa mihin vuorokaudenaikaan tahansa, soittamalla tai käymällä asiointipisteessä. Helpoiten siis netissä, josta sen voi tulostaakin samantien. Mätkyjä saa ihmiset, jotka olettelevat liikaa eivätkä viitsi ottaa selvää. Mätkyjä saa ihmiset, jotka jättävät ilmoittamatta tärkeitä asioita verottajalle. Ja niin edelleen.

Verotoimistoissa on asiantuntevia ihmisiä töissä joilta voi melkein mistä asiasta kysyä neuvoa, varmasti sitä saa. Mikäli on palkkaamassa remonttimiestä tai -naista, tähänkin asiaan saa neuvoja. Ei oikeasti ole asiaa josta verotukseen liittyen ei voisi kysyä! On pelkästään suurta hölmöyttä kitistä jälkikäteen kuinka verottaja kohtelee epäreilusti, jos ei ole viitsinyt itse asioille tehdä mitään ajoissa.

Yritykseen, yritystoimintaan ja toiminimeen yms. liittyen verotukselliset asiat on erilailla. Mutta ei mahdottomia nekään, taas voi kysyä verottajalta ajoissa neuvoja, jos jokin asia mietityttää. Mikäli ei luota omaan kykyynsä, voi palkata kirjanpitäjän. Säästyy monta euroa.

Kun minulla oli sonneja ts. maa- ja metsätilayritys, tein toiminnan aloitettuani välittömästi yhden viisaimmista teoistani ikinä ja pestasin kirjanpitäjän tarkistamaan debittiä ja kredittiä ja muuta kirjanpitoani. En silloin nuorena miehenä ollut läheskään tietoinen tai selvillä kaikista nippeliasioista yritykseen liittyen. Kirjanpitäjä auttoi, opasti, neuvoi, käskytti toimittamaan tositteita ja ottamaan tositteita talteen ja muuta tärkeää. Kirjanpitäjäni oli vanhan liiton jäärä, välillä ärsytti miekkosen iänikuinen pilkunviilaaminen, mutta tajusin, että ilman häntä olisin joutunut lopettamaan tilan toiminnan ennenaikaisesti mm. veromätkyjen takia. Miehen palvelukset maksoivat vanhan rahan aikaan muistaakseni 2300 markkaa vuodessa. Ei suuri summa ollenkaan saatuun hyötyyn nähden. Sama mies oli minulla "käytössä" taustapiruna aina vuoteen 2001 asti, jolloin hänen näkökyky alkoi pettämään ja herra jäi lopullisesti työelämästä 87-vuotiaana. Yritin olla pari vuotta ilman kirjanpitäjää, mutta tajusin että ilman en pärjää. Olisin varmasti pärjännyt, mutta halusin varmistuksen. Löysin hyvän tilitoimiston ja sieltä hyvän kirjanpitäjän, joka on pysynyt vielä näihin päiviin saakka, joskaan ei tietenkään yhtä intensiivisesti. Nykyisin kp:n työnkuva on siis muuttunut, mutta on yhä tarvittaessa "tuki ja turva" tsekkaamassa viimeisen silauksen onko kaikki vuokrajutut yms. verotettu oikein osaltani.

Maksan mielelläni muutaman kympin vuodessa siitä, että mun ei ole ikinä tarvinnut maksaa jälkiveroja luovien ratkaisujen, typerien päätösten tai tekemättä jättämisten vuoksi. Se on minun valinta, jota ei onneksi tarvitse jokaisen noudattaa.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Yhyy, joulu tulee

Yhyy, kaupallinen joulu, yhyy ruuhkat ja yhyy rahanmeno, yhyy mainokset, yhyy kun jotkut hankkii lahjoja toisilleen, yhyy joululaulut, yhyy joulukirkko, jouluiset virret ja tiernapojat, yhyy kun pakkouskonnollista joka paikassa, yhyy kun sukulaiset on jaskoja kun ei halua kokoontua paikkaan x olemaan joulu, yhyy kun joulupukki joka paikassa, yhyy koristeita, yhyy kun pakko syödä rosollia, yhyy perinteet, yhyy kun joulujuhlassa pitää laulaa enkeli taivaan lausuu tolleen, yhyy kun riisipuuron manteli ja monta hernettä ajautui nenään, yhyy kun joku osti lapselle joulukalenterin jossa tarroja, yhyy kun kortteja pitää lähettää, yhyy joululaulut...

Kävin hierojalla, kävin treenaamassa, kävin Sellon Roobertissa kaakaolla. Yhdessä paikassa näistä kuului yllämainitun kaltaista kitinää, mutta ei ainakaan treenihallilla tai hierojalla. ;] Sellosta nappasin mukaan pari lahjatoivetta. Vasta äsken huomasin, että kotikylässäkin olisi mahdollista ollut osallistua, mutta menee se noinkin.

Älkääpäs ihmiset huijatko peruskoulutestiä tehdessänne!

Tontut tuo teille risuja!
Hakusanoja eilen ja tänään tähän blogiin: "Missä maassa eniten järviä", "Kirjapainotaito keksittiin saksassa vuonna", "ilta sanomat peruskoulutesti oikeat vastaukset", "bulkarian pääkaupunki on", "1808 mikä rauha" :D

Noloa guuglettaa vastauksia johonkin nettitestiin!

Paloturvallisuusviikko joka viikko


Palovaroittimen paristojen tarkistus ja varoittimen toimivuuden testaaminen on vähintä mitä ihminen kodissaan voi tehdä paloturvallisuuden vuoksi.

"Jännästi" konkretisoitui lähelle kuinka tärkeä palovaroitin on, kun vaimon Ruotsissa asuvat toiset kummit pelastuivat viikonloppuna kodissaan yöllä syttyneestä tulipalosta toimivan varoittimen ansiosta. Huoneisto tuhoutui savu-, vesi- ja palovahinkojen takia remontoitavaksi asti, mutta pariskunta ja heidän metrin mittainen iguaani(lisko) selvisivät ajoissa asunnosta.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Älä seurustele vammaisen kanssa

Mulla oli huikean kiva pikkujouluilta 12 hengen treeniperheen kera. Alkuillasta sporttitapahtumassa jonka jälkeen vuokratulle saunalle ja syömään ja porsaita äidin oomme kaikki ja niin edelleen tipe tipe tiptop. Oli riemukasta viettää aikaa muutoinkin kimpassa kuin urheilun merkeissä. Myöhäisilta jatkui vielä parissa helsinkiläisessä kuppilassa, mutta minä, lanko ja kolmas kurppa luovutimme ja palasimme ennen puoltayötä kotiin. Ei ollut ruuhkaa länsiväylällä ajella, tunnin parin päästä taksiralli olisi lisääntynyt.

Eräs treenikamu kertoi illalla (jo joskus aiemmin loppukesällä) kuinka hän kesällä alkoi seurustella mukavan tsirbun kanssa, jossa on nyt hänen "ystävien" mielestä yksi vika: Tytöllä on jonkinsortin jalkavamma, joka aiheuttaa huonoa kävelyä ja se on hidasta ja ties mitä muuta ja näyttääkin kummalliselta ja huoh. Lisäksi neidolla on toinen näkökykyyn liittyvä juttu, mutta niin joo, tuo kävely on se miksi kamalaa(not). Pojan tai siis nuoren miehen muutaman ystävän mielestä tuo miekkonen saisi "arvoisensakin" ihmisen, ettei sellaisen naisen kanssa tule muuta kuin leimauduttua friikiksi ja pystyykö sen kanssa edes olemaan intiimisti ja entä jos tyttö joskus tarvitseekin pyörätuolin... Voi ahteri mitä idiootteja! Kyseinen kamu on onneksi oivaltanut ystäviensä vesipäisyyden, mutta sanoi että on tehnyt monta kertaa tiukkaa kuunnella tyttöystävästä luonnehdintaa vammaiseksi ja ettei hänenkaltainen voi sellaisen kanssa seurustella, että on tehnyt mieli tirvaista suunsoittajaa siitä hyvästä.

On tavallaan helppo ymmärtää uskomaton joukkopaine minkä omista valinnoista voi tulla, mutta on vahvuutta jos mitä, kun sellaiset jättää huomiotta, vaikka satuttavia monesti voikin olla. On myös tosi surullista, kun on ihmisiä, jotka arvottavat toisia ihmisiä joidenkin käsittämättömien ominaisuuksien nojalla. Joillakin nuoremmilla miehillä, miksei myös naisilla, on kummallisia käsityksiä millainen ihmisen tulisi olla. Sitten on onneksi J-miehen kaltaisia heppuja joita ei jokin stereotypisen normaalista poikkeava pelota tai karkoita, vaan sellainen nähdään yhtä normaalina mitä kuka tahansa. Kun J-mies puhui tuosta tytöstä, puhe muuttui lämpimän harhailevan poissaolevaksi ja kun heti perään kertoi "ystävistä" joiden mielestä tyttö on friikki ja sellainen jonka kanssa hänenlaisensa urheilullinen mies ei pitäisi olla, ääni kiristyi ja melkein katosi. Mutta pääasia, että J-tyypillä ja tsirbulla on hyvä olla yhdessä, ei siihen kenenkään vajakkilauman hyväksyntää tarvitse! Vielä kun löytyisi voima jolla päästä eroon tuollaisista tyhjistä suunsoittajista.

Kotimatkalla tuli mieleen mitä kaikkea vaimoni on joutunut kuulemaan minäfriikistä silloin kun aloimme seurustella ja vielä pitkään naimisiinmenomme jälkeenkin. Tiedän että monenlaista jaskaa ja karseaa joidenkin hupsujen osalta ja on luultavasti sellaisiakin asioita joita hän ei ole minulle kertonut enkä oikeastaan halua edes tietää, mennyttä sellaiset puhustelut. On tuntunut ihan riittävän skeidalta kuulla olevansa friikki, vajaa ja vammainen tietyn normiominaisuuden katoamisen takia, joka ei ihmisenä ole muuttanut silti miksikään, on vain toisenlaista jotkut asiat mitä oli ennen. No enivei, en voi käsittää ihmisiä jotka lajittelevat ihmisiä lokeroihin kera kamalien juttujen. Minusta friikki ja vammainen on tosi tylsiä juttuja heitettäväksi kenenkään silmille, koska harvoinpa ihminen voi asioille jotakin josta syystä sellaisia juttuja on tullut. (Hah, onpa ympäripyöreää ja niin saa ollakin nyt.) Musta tuntuu, että silloisella tyttöystävälläni olisi ollut helpompaa elämä, jos olisi kuunnellut joitakin hörhöjä silloisia ystäviä ja olisi pistänyt minut romukoppaan kun en täyttänyt normeja. Ei olisi tarvinnut katkoa välejä niin moniin ja ei olisi tarvinnut aikanaan joutua kummallisiin tilanteisiin jopa työpaikallaan... Noh, emmepä olisi toistemme elämässä, jos hän olisi kuunnellut niitä outoja ihmisiä tai jokin minussa olisi karkoittanut. (Tai jokin hänessä, esimerkiksi se kun vesipullojen korkit jätetään kiinnittämättä kunnolla eli auki ja pullo kumolleen jääkaappiin arkkh ja valuma! arkh! taas! :D)

Ihmissuhteet on muutakin kuin fyysisiä perusnormeja. Heh ja hoh. Nyt on aika lähteä fyysisen normaalisti nukkumaan.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Peruskoulutesti

Peruskoulutesti

Ihmiset pöljät, se on vaan nettitesti! Ei kukaan tule ottamaan pois päättötodistusta vaikka vastaisittekin väärin! Pöhköt lunttaajat!

Visailu suoritettu

Mensavau! Olet selkeästikin ollut hereillä oppitunneilla ja muistiisi on jäänytkin jotain. Olet läpäissyt Ilta-Sanomien peruskoulun oppimäärään perustuvan visan.

Sait 80% oikein!

Läpäisit visailun.
K.1 Missä Euroopan maassa on eniten järviä?
Suomi
Ruotsi
Venäjä
Puola
(Olisin veikannut Venäjää, mutta bongasin eräästä blogista paremman vaihtoehdon :p)

K.2 Mikä on Bulgarian pääkaupunki?
Bukarest
Budapest
Sofia
Tirana

K.3 Minkä uskonnollisen liikkeen perusti Charles Russel?
Babtismin
Kalvinismin
Metodismin
Jehovan todistajat
K.4 Mikä on vanhin Raamatun evankeliumeista?
Johanneksen evankeliumi
Luukkaan evankeliumi
Matteuksen evankeliumi
Markuksen evankeliumi
K.5 Kirjapainotaito keksittiin Saksassa
1280-luvulla
1350-luvulla
1430-luvulla
1540-luvulla

K.6 Mikä Ruotsin ja Venäjän välinen rauhansopimus päätti vuonna 1808 alkaneen Suomen sodan?
Pähkinänsaaren rauha
Haminan rauha
Turun rauha
Moskovan rauha

K.7 Suomen presidentti
Tekee tärkeimmät päätökset Suomessa
Voidaan erottaa, jos eduskunta niin päättää
Hoitaa tuomiovaltaa Suomessa.
Toimii yhteistyössä hallituksen kanssa
K.8 Mikä on kauppatase?
Maasta vietyjen ja maahan tuotujen tavaroiden arvon erotus tiettynä ajanjaksona
Kauppojen myynti tiettynä aikana
Kotimaassa valmistettujen tavaroiden arvo tiettynä aikana.
Turistien ostokset tiettynä aikana.

K.9 Matin koulupäivä alkaa klo 8.30 ja päättyy klo 14.30. Kuinka monta prosenttia vuorokaudesta Matin koulupäivä kesti.
20%
25%
30%
33,3%

K.10 Mikä on x:n arvo yhtälössä 6x – 2 = 4x + 7
2
3
4,5
9

K.11 Kuinka paljon on celsiusasteina 300 ˚K?
100 ˚C
73 ˚C
27 ˚C
– 273 ˚C

K.12 Minkä fysikaalisen suureen mittayksikkö SI-järjestelmässä on pascal?
Työn
Tehon
Voiman
Paineen
K.13 Minkä alkuaineen kemiallinen merkki on Pb?
Lyijyn
Palladiumin
Platinan
Plutoniumin

K.14 Täydennä lause oikealla vaihtoehdolla: Jag _________ köpa nya byxor om jag hade pengar
Ska
Skall
Skulle
Skulde

K.15 Täydennä lause oikealla vaihtoehdolla. We ______ any tickets.
don’t have
have
have not
hasn't

---------

Yhtälön X ratkaiseminen oli aivan mysteeri, vaikka ne oli koulussa muistaakseni helppoja. Jos nyt tuotaisi läjä yhtälölaskuja eteen ja niitä hetken pähkäilisi, muistuisi varmaan mieleen tärkeät, kun tajusin jo tuosta oikeasta tuloksesta, että niin joo. Muistankin nyt, että nuo merkilliset kirjainlaskut matematiikassa oli pitkään hankalia, mutta sitten ne aukesivat. Kaikki muu, geometria, tilavuuksien laskemiset, murtoluvut, prosentit, yhteen- ja vähennyslaskut, helppoa ja kivaa, kun niitä mm. isä opetti pienestä käytännössä laskemaan. Esimerkiksi puun pituuden mittaaminen hypsometrillä. Tai hiekkalaatikon vetävyyden laskeminen. Tai kuinka monta neliötä piharakennus on, entä kuutiota.

Testin tuloksista huomaa ettei mua kiinnosta juurikaan ikivanhat vuosiluvut, mutta nk. yleistieto ja kiinnostavista julkaisuista saatava tieto juu(esim. lehdistä ja Asterixeista, Asterixin opeilla olen saanut monta historian koetehtävää oikein), fysiikkakemia, maantieto jne. oli lemppareita koulussakin, kuten nykyisinkin. Osin pakostikin työjuttujen takia, mutta melkein muistan ulkoa alkuaineiden jaksollisen järjestyksen ja lyhennykset. Koulussa oli kivaa ja todistuksetkin oli hyviä ellei erinomaisia. En nähnyt tulevaisuuttani opiskellessa liikoja ja siksi niinkin turha(mulle) kuin lukio oli helppo skipata ja jatkaa muihin juttuihin.

Suomalainen peruskoulujärjestelmä on huippu. Täällä jokainen oppii laskemaan ja lukemaan ja muita taitoja joista suuri osa maailman ihmisistä voi vain unelmoida.

Muoks.

Hei kamoon ihmiset, eikö ole noloa kuukkeloida oikeita vastauksia?