tiistai 29. tammikuuta 2013

Alkoholi

Huvittaa suomalaisten suhtautuminen alkoholiin.

Laiva, jonka ensiristeilyllä kävimme, ilmoitti eilen kieltävänsä
alkoholin myymisen kaupoissaan menomatkalla perusteena ehkäistä
hyttidokaamista ja siten järjestyshäiriöitä ja epäsiisteyttä. Mun
mielestä hyvä päätös ja varmasti monen muunkin. Silti kakaramainen
kansanosa kokee kansalaisoikeuksiaan loukatun ja ilmoittaa kilpaa
kommenttipalstoilla jättävänsä matkustamatta moisilla
kukkahattuilulaivoilla ja vastustavansa täten päiviräsästelyä.
Viime viikolla hyvää huomiota sai eräs blogikirjoitus, jossa nainen
kertoi näkemäänsä laivamatkalla Tallinnaan. Itse blogitekstiin
skeidakommentit eivät päässeet julki, mutta jossakin
keskustelufoorumilla niitä sitten oli, tuomiten tekstin holhoavaksi ja
ylireagoinniksi.



Syksyllä lanseerattiin loistava video,

joka sekin useissa lähteissä sai negatiivista palautetta, vaikka kuvastaa erinomaisesti lapsen kokemana miltä isä tai äiti voivat vaikuttaa.

Miksi? Miksi viina on niin tärkeä tässä maassa, että sitä pitää paapoa
kuin avutonta lasta? Jos urheilutapahtumassa ei ole kaljatelttaa, ei se
ole urheilutapahtuma lainkaan. Jos häissä ei tarjota alkoholia, ovat
häät tylsät ja ihan taatusti tiukkishihulien järjestämät. Mikäli
syntymäpäivillä ei ole boolia, mitkä syntymäpäivät ne silloin ovat! Jos
ihminen ei käytä alkoholia, on ihminen raskaana, hihulitiukkapipo tai
muuten vain todella outo. Lapsihan ei siitä rikkoudu, jos isä juo saunan
jälkeen kaljaa tai äiti vetää puoli pulloa viiniä muuttuen
kummalliseksi. Perustellaan sitä sillä, että näkeepä tulevaisuutta
varten ettei mäyräkoira koffia tee mitään. Viikonloppuisin kaupoissa
säälittävin näky on ne ihmiset, jotka kantavat olutsalkkua sylissään
kuin rakasta aarretta.

Oma suhtautumisen alkoholiin&lapsiin on tiukkapipoinen. Lasten
aikana ei ole kenellekään oikeutta olla humalassa. Lapset eivät tarvitse
koulujen päättäjäispäivinä kaljaa.
Hallitus voisi kaiken idioottimaisen näpertelyn ohessa nostaa sitä
alkoholiveroa vaikka ihan tappiin saakka, kun sitä muutama vuosi sitten
runsaasti alennettiin. Rajat kiinni ettei Tallinnasta sitä tuotaisi
älyttömiä määriä. 

perjantai 25. tammikuuta 2013

Vastuu

Ilahduin uutisesta, jossa kerrottiin kesällä junan alle viedyn pikkupojan toipumisen huimasta edistymisestä. Samalla erehdyin lukemaan iltaroskalehden kommentteja, jotka pääsääntöisesti ja järjestäen ovat saastaa. Joihinkin suomalaisiin tuntuu olevan tarttunut vastuun ulkoistamisen halu, mistään ei viitsitä ottaa itse syytä. Milloin vastuu hallitukselle, milloin sosiaaliviranomaisille, poliisille, palokunnalle, lääkäreille ja terveydenhoitolaitokselle, koululle ja opettajille, vuorotellen joku noista on syyllinen. Miltei kaikki nuo löytyivät IS:n kommenteista. Jos ei vielä, varmasti myöhemmin. Mitäpä, jos oikeasti syyllinen ja raukkamainen ureapää on kuitenkin lapsen mukaansa vienyt isoisä? Olkoon mielenterveysongelmia tai mitä tahansa, ei kaikkea tarvitse aina medikalisoida, aivan kuin sillä koitettaisi sumentaa painoarvoa ettei asia niin paha olisikaan.

Pari viikkoa sitten törmäsin kolumniin(Korvien välin kestävyysvaje), jossa on hyvin kiteytettynä monta asiaa siitä, ettei vastuuta viitsitä tai pikemminkään osata kantaa. Kieltäydyn uskomasta tässäkään asiassa sitä, että nykyajan nuoriso/ihmiset sitä ja tätä, ennen oli paremmin. Kenties olikin, mutta aina on ollut valittajia ja sellaisia, joilta puuttuu elämänhallintataitoja. Ehkä nykypäivänä se välittyy paremmin julki internetin välityksellä. Ihmisiä kuuluu tietysti auttaa, jos omat voimavarat syystä tai toisesta ei riitä, tai niitä ole olemassa tai mikäli ihminen ei vaan osaa ottaa vastuuta itsestään tai teoistaan. Ei tässä sentään missään viidakossa eletä. Silti Suomessa rikoksentekijöillä on suurempi media-arvo ja tuntuu, että usein enempi ihmisarvoakin kuin itse uhreilla. Esimerkiksi Hyvinkään luuserimainen kiväärillä ihmisiä katolta tappanut ja ampunut, lehdissä on rivitolkulla mielenterveysraportteja, koska on viehättävää, jos henkilö käyttää mielialalääkkeitä. Toki uhreillekin on annettu sen verran tilaa, kuin haluavat kertoa, mutta kuka heidät muistaa? No joo, ei väliä, mutta mikäli häviää painimatsin ja menee sen takia ampumaan ihmisiä, on yksinkertaisesti vastuuton luuseriraukkis.

Kaikkea ja kaikkia pitäisi ymmärtää ja kaikkeen löytämään syy lapsuudesta/elämäntilanteesta/köyhyydestä/rikkaudesta/votevör, muulla tavoin funtsaajat teilataan suvaitsemattomana ja ties millaisina julmureina. En kuitenkaan ole mielenterveysalan ammattilainen, vaan sellainen, joka on vuosien aikana nähnyt pahoinpideltyjä vaimoja ja lapsia, vienyt raiskatun naisen tutkimukseen päivystykseen yms. Mun tehtävä ei ole ymmärtää tekijöitä siinä vaiheessa vaan saada tilanne vietyä eteenpäin oikeille tahoille, että kaikkia osapuolia kohdeltaisi oikeudenmukaisesti.
Voisin itse yrittää taantua muistuttamalla joka viikko tai päivä itseäni ja muita, että mun on lupa olla luuseri, koska aivokasvi ja ehkä hoitovirhe ja muuta skeidaa. Tai sitten voi mennä elämässä eteenpäin, eikä joka nurkassa nostaa esiin jotakin olluttamennyttä asiaa, vaikka vaikuttaisikin elämään, aivan kuten vaikuttaa jokainen ihmiselle tapahtunut asia, joku enempi, joku vähempi.

Otin vapauden lainata anonyymia tuttua:
"Upeaa, että lapsi toipuu. Ennen kuolleen isovanhemman lynkkaamista, onko kukaan tullut ajatelleeksi hänen rankkaa elämäntilannetta? Hän on kaiketi ollut suuressa vastuussa lapsenlapsensa hoidosta. Minkälainen paha olo hänellä on täytynytkään olla! Olisikos hallituksella peiliin katsomisen paikka leikatessa sosiaali- ja mielenterveyspalveluista vuosittain määrärahoja?"

Bullshittiä parhaimmillaan.

torstai 24. tammikuuta 2013

Jumppa ja salijarmoihmetys

Vauvajumpassa oli vauvoja ja naisia. Voisi jättää ne naiset oven ulkopuolelle juoruamaan. Jäljellä olisi minä, ne vauvat ja vetäjä. Kivaa siellä silti oli. Hauska kuulla uusimmat parisuhdeongelmat ja erinäisten eritteiden koostumukset. Jumpasta käytiin kirjastossa. Mukava kirjastotäti luki taas lapselle kirjaa pitkät ajat. Sain sillä välin lukea rauhassa uusimman Tekniikan Maailman ja NeAkat. Prismasta löysin edullisesti 86 senttisen toppapuvun. Entinen hinta 49 euroa, nyt 15. Menee ensi talvena.

Tämä voi kuulostaa ilkeilyltä, vaikka pelkkä olennähnytmonta-kokoelma, mutta mistä se voi johtua, että monet superbodarit sun muut lihasjarmot ovat todella tyhmiä? Siis ihan oikeasti tyhmiä. Tuntuu ettei järki ole kombossa hauiksen kokoon. Voikohan lihasmassan kasvaminen vaikuttaa pienentävästi aivojen kapasiteettiin käsitellä asioita? Kävin tytön kanssa uimahallin yhteydessä olevalla salilla viemässä kaverille protskujauhopussin, josta en välittänyt. Mulle tuli ovelle örisemään jotain käsittämätöntä soopaa sellainen paksupää, jollaisia näkee baarien järjestysmiehinä. Kyseisten bodarien äänikin on usein sellainen kuin Sylvester Stallonella, ettei selvää meinaa saada. Vaikuttaakohan steroidit sillä tavalla? Kohtaamani lihapetteri aukoi päätä jotain pituudestani ja luisevuudesta, että mun pitäisi mennä takaisin neuvolaan. Siis aivan tuntematon tyyppi. Onneksi kaveri tuli pian "väliin" ja salijarmo meni takaisin nostamaan kilon painoa. Millainen urpo tulee aukomaan lärviänsä ihmiselle, jolla on pieni lapsi sylissä? No se siitä, mutta ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, kun bodareista on voinut tehdä sellaisen analyysin. Mikä sekin on tietenkin tyhmää ja typerää, mutta elämäkin joskus on.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kunhan mietin

Miehellä ei tietenkään saisi olla mitään mielipidettä naisiin liittyvistä asioista, mutta on silti.
Olen luullut, että hoitajilla olisi eettisiin syihin perustuva oikeus kieltäytyä osallistumasta raskauden keskeytyksiin. Luulo ei ole tiedon väärti, se selvisi Hesarin uutisesta(Lehdet: Hoitajien täytyy myös jatkossa suostua abortteihin). Käsittämätön epäkohta! Onko se potilaankaan etu, jos saa hoitajakseen abortin vastustajan.



Nimimerkki kaareva hesarin kommenttipalstalla kuvastaa omat mietteeni.

kaareva

16:00

Ennen, kuin tuomitsee aborin teosta kieltäytymisen konservatiiviseksi, äidin/naisen oikeuksia polkevaksi, jeesusteluksi tai miksi hihhuloinniksi vaan, on hyvä ottaa selvää, mitä tarkoittaa sikiön abortoiminen esimerkiksi raskausviikolla 24. Näistä tapauksista löytyy kertomuksia, jotka ovat karmeita. Sitten, kun on tämän itselleen selvittänyt, voi kysyä itseltään rehellisesti, olisiko itse valmis tuon toimenpiteen tekemään. Minä en olisi. Lisäksi voi kysyä itseltään, hyväksyykö rodunjalostuksen. Sillä minun nähdäkseni siinä, että selvitetään sikiön perimän laatua ja tehdään tämän perusteella oletuksia hänen fyysistä, psyykkisistä ja henkisistä ominaisuuksistaan ja sen perusteella päätetään, ettei hänen kuulukaan maailmaan syntyä, on kyse rodunjalostuksesta. Kuulen mielelläni perusteluja myös tätä vastaan.
En erityisemmin perusta Kristillisdemokraateista enkä juuri jaa Päivi Räsäsen mielipiteitä, mutta abortista puhuessaan hän on oikeassa siinä, että se on tabu. Sitä varten on olemassa kosmeettinen lainsäädäntö, jonka nojalla abortti voidaan myöntää kaikille, jotka sen haluavat. Tai tuskin kukaan sitä erityisesti "haluaa", mutta ei siis halua lasta. Mielestäni lainsäädäntö on eräänlainen synninpäästö siinä mielessä, että abortin teettänyt voi aina ajatella tehneensä vähemmän väärin, koska toimi lain puitteissa.
Käsittääkseni on myös niin, ettei hoitohenkilökunnan oikeus kieltäytyä aborttiin osallistumisesta tosiasiassa vaaranna naisen oikeutta sitä saada. Tämä on huomattu muissa maissa.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Lapsen pelastajan palkka

Kaveri oli osunut aamulla lapsia viedessä päiväkodilla tilanteeseen, jossa lapsi oli jäänyt auton sisään. Keskuslukitus oli mennyt jostain syystä päälle eikä avain toiminut, ovea ei saanut sisäpuolelta auki. Kaveri oli rauhoitellut hätääntynyttä äitiä kuin lastakin ikkunan läpi. Koska pakkasta oli likemmäs 30, piti tenava saada nopeasti autosta ulos lämpimään. Poliisin tuleminen olisi kestänyt puoli tuntia viiva tunti. Kamu oli kysynyt lupaa saako rikkoa ikkunan. Lapsen äiti oli sanonut, että saa. Ikkuna rikki, lapsi sisälle lämpimään. Poliisikin kävi paikalla toteamassa tilanteen, ettei muuta olisi voitu. Joissakin V-sarjan Volvoissa on jännittävä ominaisuus ettei lukkoa välttämättä saa auki, jos keskariin on tullut jokin vika, kuten nyt oli niin käynyt. (Mielestäni Volvoissa on ollut joskus se myös ihan vakiovarusteena, että jos ihminen on auton sisässä ilman avainta, tyyppi ei pääse ulos. En asiasta varma ole, mutta mielikuva on tällainen.) Saiko kaveri kiitosta lapsen äidiltä? Ei, mikä on ihan ymmärrettävää, jos ihminen hätääntyi eikä ollut normina hän. Sen sijaan sai muutamaa tuntia myöhemmin soiton tuolta emännältä, että tekee hänestä tutkintapyynnön ikkunan rikkomisen takia, että se pitää korvata tai tulee seuraamuksia. Absurdia. Ilmeisesti vakuutusyhtiö ei korvaa hommaa, joten härski eukko keksi, että senhän rikkoi joku muu...  Neuvoin kaveria olemaan maksamatta mitään, että antaa poliisin tutkia ja nolata tuollainen typerän tyhmä nainen.

Minä olen pitänyt lapseni tänään kotimme sisätiloissa. Itse kävin ainoastaan hakemassa puita ja tekemässä ulkoilmatreenit neidin päiväunien aikaan. Aavistuksen freesi ilmatila. Onni on lämmin talo ja monta mottia kuivaa puuta!
Huomenna jotain toiminnallisempaa tai sitten ei.

torstai 17. tammikuuta 2013

Talouden parhaat aineet

Relaxant Animal-tuotesarja
Toisen ranskanakin allergiaksi(hiivatulehdus tassuissa) luulemani katosi parin viikon ahkeran saneeraamisen jälkeen sarjan pesuaineen ja tassuvoiteen kombolla. Koira ei ole pariin viikkoon nuollut tassujaan ja muutoinkin tuo on paljon rauhallisempi. Kai nyt kun tassuja ei kutise! Huippukamaa.

Elivo shampoo
Joskus pesin tukkaani Erittäin hienolla suomalaisella shampoolla yms. Linnashampoilla, mutta päivittäin käyttävänä päänahka alkoi kuivua. Elivoa voin käyttää helposti joka päivä, eikä päänahka tunnu koskaan liian pieneltä. Voin toki pestä em. halpissampoillakin, mutta päivittäiseen käyttöön en halua niitä enää. Välillä heitän tukkaan öljykuurin vauvaöljyllä.
Ja todellakin tukka on pestävä urheilun jäljiltä! (Hyvän parisuhteen yksi toimintaedellytys on hygienista huolehtiminen! En voisi kuvitellakaan meneväni rouvan viereen sänkyyn törkytukkaisena tai pahalle haisevana luonnollisena murjaanina. Puhtaus on kunnioitusta puolisoa ja muita lähimmäisiä kohtaan, mutta lakkaan tämän paasauksen tähän, koska joo.)

Sebamed
Miellyttävän tuoksuinen ihon pesuaine, joka ei silti tuoksu miltään. Tykkään sen vihreästä väristä eikä mietoon tuoksuun kyllästy ikinä. Sillä pestään vauva ja sillä pestään aikuiset. Nainen pesee tällä kasvomeikkinsäkin ja sanoo, että päihittää kaikki kalliit lancomet sun muut akkain lärvin putsaustuotteeet.

Bio Luvil Professional hajustamaton(sensitive) pyykinpesuaine
Pyykin ei pidä haista pesuaineelle, ainoastaan puhtaalle, kuten eräs helsinkiläinen rouvakin on todennut. En ole yhtäkään marketpesuainetta kelpuuttanut, koska ne ei joko pese tai sitten jättävät jälkeen harmaan lian, parfyymein yritetään tehdä pyykki "puhtaaksi": Meillä 4 kilon paketti on kestänyt kesästä saakka, vaikka pyykkiä tulee melkein joka päivä koneellinen pestyä. Pro-pesuaine tulee halvemmaksi kuin 750 grammaa/4€ tönikät, joilla pesee 10-15 koneellista. Ostin Pemik-nimisestä siivouskaupasta Helsingistä, maksoi reilusti alle 30 euroa. Nyt pohja alkaa häämöttää, täytyisikin käydä Agrimarketissa tai sitten tuolla helsinkiläisessä shopissa. Taitaa muuten sijaita Sibeliuksenkadulla ko. kauppa. Kisahallin lähellä enivei.

Tervalaastarispray
Käytetään naudoilla, hevosilla ja ainakin A:lla. 20 vuotta sitten taisi tulla meijerikauppaan tämä loistava tuote myyntiin ja siitä saakka olen käyttänyt eläimillä kuin minullakin. Terva on antibakteerinen, varsinkin kesähaavoihin toimii loistavasti ja etenkin eläimillä, joilla on tapana nuolemalla hoitaa naarmunsa ja saada ikäviä itikoita kiusaksi. Toimii myös polvensa nirhanneilla lapsilla, joilla ei laastarit ihossa pysy.

Etikka
Niin ekotöötti en ole, että pelkästään etikalla pesisin paikkoja, mutta etikka on toimiva aine vähän kaikkeen. Esimerkiksi pyykin huuhteluun, jääkaapin, peilien ja mahdollisten kalkkisaostumien poistoon ja pesuun. Etikasta saa myös hyvän putsausaineen koiran/kissan korviin(10% tavallista etikkaa, 90% nacl-vettä).

Fairy
Käsitiskiaineista paras ja riittoisin. Sillä voi pestä ikkunatkin. Kesäisin käytän auton tuulilasin pesunesteenä(yksi tippa pesuainesäilöön, loput vettä).

Hunajavaha
Puisiin puutarhakalusteisiin ja pintanahkakenkiin käy sama. Myös nahkaisiin vöihin.

Vaikka en tietoisesti ole ja inhoan kaikkea ylikiihkoilevaa hippifasismia, silti aineet kotonamme ovat aika naturel. Siivoukseen ei tarvitse cillit bängejä tai vimmejä(sisältää muuten hankaavia aineita, posliinipinnat samentuvat äkkiä näitä käytettäessä) tai muita, jotka "räjäyttävät" lian irti.
Yksi aine on haussa ja se on puulattialle soveltuva pesuaine. Sitä ei voi saippuapitoisilla aineilla pestä, pitäisi olla jotain omaa. Tähän saakka nihkeällä mopilla luuttaistu, jossa on aavistus parkettipesuainetta, mutta en usko senkään olevan oikea aine. Noh, eipä ole ongelma sen likaisuus, toivottavasti ei koskaan.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Väärin hoidettu vauva

Valvoin tytyn kanssa yöllä kaksi kolme tuntia, kun häntä koski johonkin. Koisattiin sitten kymmeneen kuin possut. Outo olo, kun nukkumisjuttu meni myöhälle.
Lapsi leikkii itsekseen paljon, nytkin mönkii lattialla muutaman metrin päässä. Tietty tarkistelen about minuutin välein missä vauva menee,  onko suussa jotakin mitä ei pitäisi olla, olen kuin haukka, mutta hän saa olla paljon omillaan ilman kenenkään kyttäämistä.

Se on väärin Huippuäidin mielestä, jonka paasausta piti kuunnella muutama viikko sitten. Ihminen osui valitettavasti samaan paikkaan yhtä aikaa, jossa hänen pedagogista skeidaa piti kuunnella, huoh, yli tunnin.Kyseessä ei ole, Luojan kiitos, kukaan läheinen tuttava saati ystävä, mutta sellainen, jonka kanssa täytyy olla samassa tilassa kerran pari vuodessa. Huippuäidin mielestä vauvaa/lasta tulisi koko ajan huomioida, pitäisi järjestää askartelu- ja leikkihetkiä ja peesata joka asiassa. Koko ajan tulee mennä lapsen ehdoilla. Lasta ei saa myöskään kieltää muuta kuin ääritapauksessa. On siis ihan ookoo, että tenava kiipeää pöydälle istumaan ja syömään, kun muu perhe aterioi tuolilla istuen. Siltä tosiaan näyttikin. Henkilön muksut tekivät koko ajan kaikkea pahaa kyläpaikassa, Huippuäiti vain naureskeli ja hymähteli kuinka ottopetteri ja lindamatilda ovat nerokkaita, kun keksivät laittaa vyön kyläpaikan koiran vatsan ympärille tai mennä sotkemaan vaatteita naulakossa.
Huippuäiti ihmetteli vaimolle miksi lapsemme mönkii "yksinäisenä" pitkin kyläpaikan lattioita, eikö häntä pidetä sylissä laisinkaan. Hetken päästä Huippuäidin ottopetteri meni paukuttamaan muovivasaralla lastamme päähän. Riitahan siinä meinasi syntyä, kun rouva meni kieltämään ottopetteriä ja istutti tenavan syliinsä kuuntelemaan miten ei saa toima. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun ottopetteriä kukaan oli mistään asiasta kieltänyt. Vaimolla ei ollut mikään asenne hyihyi kun minun lasta satutit, vaan asiallisen määrätietoinen puheääni. Ottopetteri alkoi lopulta itkemään, kun ilmeisesti tajusi ettei ketään saa lyödä minkäänlaisella välineellä. Huippuäiti huolestui lapsensa itkusta niin että melkein riuhtasi lapsensa vaimon sylistä, vaikka hänellä tilanne oli hyvin hallinnassa ja lohdutti itkuista lasta. Kertakaikkisen pihalla emäntä lastensa suhteen.
Eikö &/&/## osata pitää niitä lapsia kurissa(ei tarkoita väkivaltaa)? 15 vuoden päästä samainen ottopetteri on mun työtehtävä, kun on paukuttanut teräskärkisillä maihareilla tai työmiehen vasaralla jotakin päähän. Huippuäiti ei vieläkään tajunnut pitää päätänsä kiinni, vaan puolusti voimakkaasti sitä älytöntä kantaansa ettei lapsia saa kieltää missään tilanteessa.

Samaiset huippuäidit ovat niitä, jotka antavat lapselle liikaa päätäntävaltaa perheessä. Otettaisiko me tätä, mitä tahtoisit syödä tänään, mentäisikö nukkumaan, laitettaisiko ulkovaatteita vähän enemmän päälle... Konditionaalit hiiteen lapsen kasvatuksesta.

Niin, Huippuäiti ennen vaimolleni suuttumista selitti miten vauvan kanssa täytyy koko ajan olla ja tehdä jotain. Vauva tulee huomioida joka hetki ja koko ajan. Hitot täytyy! Tytön kanssa on kiva leikkiä ja himmailla lattialla törkkien palloa, mutta ei tarvitse koko aikaa. Lapsi pystyy mainiosti tekemään ja toimimaan itsekseen. Hälle riittää, kun kääntää päänsä ja näkee tai tulee käymään halattavana, sitten taas möngertää jatkamaan tutkimuksiaan.
Mulle tuli Huippuäiti mieleen kälyn blogista, kun Huippis oli eilen hänelle avautunut tyttäriensä hoidosta.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Umayya Abu-Hanna

Kaksi viikkoa valmistumisensa jälkeen taatelikakku maistuu tosi hyvälle. Paremmalle mitä tuoreena. Taatelikakku on ruskeaa ja tummaa. Kaakinsiltana vaikkapa rasismiin, jota Abu-Hanna tyttärensä kanssa on joutunut valitettavasti kokemaan ja muuttamaan sen vuoksi yltiösuvaitsevaiseen Hollantiin. Onko kuitenkaan näin? Siis Amsterdamin suvaitsevaisuus. Kenties tai sitten ei. Umayya Abu-Hanna on viisikymppinen, nuorena Suomeen muuttanut ja täältä nyttemmin poistunut ihminen.

Olen kohdannut ko. U A-H:n livenä kolme kertaa.
Ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten kesällä kuulin miten hän selitti humalaiselle nuorelle miehelle sitä kuinka humalainen nuori mies on epäkohtelias, kun ei antanut paikkaa hänelle ja seuralaiselle helsinkiläisessä puistossa. Helsinkiläisessä puistossa ko. humalainen herra oli ryypiskelemässä toisten nuorten miesten kanssa. Jostain syystä U A-H tahtoi haastaa riitaa typerien kollien kanssa. Koin sen sivusta katsojana provoivaksi käytökseksi, johon herrat eivät noteeranneet mitenkään. Nuorten miesten seurue sanoi etteivät poistu penkiltä, että menkää nurmikolle. U A-H tokaisi miehille heidän olevan rasisteja. Whattöh? Miehiä nauratti, syystäkin!
Toinen kerta oli Euroviisujen aikaan silloin, kun ne Suomessa järjestettiin. Olin Tampereelta lainamiehenä pitämässä yllä kuria ja järjestystä eli töissä. Työvuoron jälkeen menin työkaverin kanssa baarikierrokselle katselemaan ihmisiä. Jossakin kuppilassa oli Abu-Hannakin seuralaisineen. Kiilasi jonon ohi pubin tiskillä, käyttäytyivät epäasiallisesti. Pitivät isoa metakkaa itsestään ja jostakin mistä lie, en kuullut, mutta näimme kollegani kanssa, että hän seurueineen melskasi. Joku huusi turpa kiinni, koska live-esiintyjän ääntä ei meinannut kuulua. Abu-Hannan seurueessa ollut nainen alkoi selittämään kovaan ääneen syrjinnästä. Tekivät huomiota herättävän poistumisliikkeen suoraan kitaraesiintyjän edestä, vaikka muuallakin olisi ollut tilaa.
Kolmas kerta oli pari vuotta sitten lentoasemalla, kun olin silloista tyttöystävääni(nyk. vaimoa) hakemassa.
Olen siis nähnyt erinäisissä yhteyksissä ko. naishenkilön kolme kertaa, en voi mitenkään sanoa, että tuntisin tai tietäisin mielenliikkeitä, mutta niiden parin+lehtijuttujen perusteella rasismia kaikkialla näkevä ihminen. Joku kiilaa jonossa - rasismia. Adoptioprosessi on vaikeaa - rasismia. Linnanjuhlissa annettu kirje ja siitä tullut "kohu" - rasismia.

Viikonloppuna luin Hesarin kuuluisan jutun, mutta en pystynyt nielemään kaikkea, vaikka tietysti uskon henkilökohtaiset ihmisen lapseen kohdistuneet rasistiset heitot tosiksi. Ihan varmasti on joku sanonut lasta neekeriksi ja muuta, jos hän niin sanoo.
Mun mielestä Abu-Hannan ei tarvitse olla sen kiitollisempi saamastaan koulutuksesta, elintasosta ja apurahoista Suomesta kuin kukaan muukaan niitä saanut, ainakaan mitenkään erityisen korostetusti. Kuten Ilta-Sanomien päätoimittajan vastineessa hieman sitä peräänkuulutetaan. Tänään illalla julkaistussa toisessa haastattelussa Abu-Hanna on sitä mieltä, että "Suomi ei kestä kritiikkiä ulkomaalaisilta". Onko ihan niinkään? Ehkä Abu-Hanna yllättyi kun Ilta-Sanomien Appelsinin kirjoitus nousi ns. suosituksi ja hänen argumenttinsa hukkuivat osin siihen virtaan. En tiedä, eikä ole minun asia, kunhan mietin.

Mulle, kenties muillekin, Abu-Hannan haastatteluja lukeneille tulee kenties mieleen uhriutuva naispuoleinen maahanmuuttanut, joka näkee rasismia kaikkialla. Niissäkin paikoissa, jossa sitä ei edes ole. Kuten vaikka humalaisen nuoren miehen käytöksessä tai rasittavassa adoptioprosessissa. Mulla on Abu-Hannasta mielikuva itseään täynnä olevasta tärkeilevästä snobista, joka käyttäytyy julkisilla paikoilla röyhkeästi. Eikä sillä ole mitään tekemistä rasismin kanssa.
Mua ärsytti Helsingin asematunnelissa vaimoni perään rumia huudelleet tummat herrat, mutta se ärsytys ei ole rasismia. Samoin mua ärsytti valkoihoinen suomalainen kännikala, joka tuli haistattelemaan uimarannalla, kun olen vienyt häneltä auringon. Silläkään ärsyyntymisellä ole tekemistä ihmisen ihonvärin tai kansalaisuuden kanssa.

Jari Tervo sanoi muutama vuosi sitten jossakin, että suomalaiset ovat rasisteja. Sofi Oksasen mielestä Suomessa on paljon rasisteja. Jne. Onhan niitä, samoin kuin myös Venäjällä, Ruotsissa, Serbiassa, Kiinassa, Yhdysvalloissa, Britanniassa... Jokaisessa maassa, eikä Suomi ole siinä asiassa kärkisijoilla. Rasismi ei katoa ikinä, niinkin kurjaa kuin se on.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Vuoden eka ja uusi blogi

Uusi vuosi, kolmas blogi. Minut tietävät tietävät, että mulla on joskus paljon asiaa, mutta kanava asian sanomiseen on suppea sattuneista syistä.
Päätin vähentää kriittismielisiä juttuja privaattiblogiini ja suoltaa ne näkyville kokonaan uuteen paikkaan. Toistaiseksi privaattiblogiini syydän kaiken, josta ne tänne kopioin. Tulen ulos kaapista, jos siltä tuntuu tai sitten poistan tämän päiväkirjan olemasta pois, jos siltä tuntuu.

Hyvä maku on pääasia, ei ole mitään tarvista haukkua ketään tai olla muutenkaan sellainen mikä en ole. Rumaa käytöstä en suvaitse tai typeriä alatyylisiä puheita, siksi täälläkään ei näy sellaista.