keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Umayya Abu-Hanna

Kaksi viikkoa valmistumisensa jälkeen taatelikakku maistuu tosi hyvälle. Paremmalle mitä tuoreena. Taatelikakku on ruskeaa ja tummaa. Kaakinsiltana vaikkapa rasismiin, jota Abu-Hanna tyttärensä kanssa on joutunut valitettavasti kokemaan ja muuttamaan sen vuoksi yltiösuvaitsevaiseen Hollantiin. Onko kuitenkaan näin? Siis Amsterdamin suvaitsevaisuus. Kenties tai sitten ei. Umayya Abu-Hanna on viisikymppinen, nuorena Suomeen muuttanut ja täältä nyttemmin poistunut ihminen.

Olen kohdannut ko. U A-H:n livenä kolme kertaa.
Ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten kesällä kuulin miten hän selitti humalaiselle nuorelle miehelle sitä kuinka humalainen nuori mies on epäkohtelias, kun ei antanut paikkaa hänelle ja seuralaiselle helsinkiläisessä puistossa. Helsinkiläisessä puistossa ko. humalainen herra oli ryypiskelemässä toisten nuorten miesten kanssa. Jostain syystä U A-H tahtoi haastaa riitaa typerien kollien kanssa. Koin sen sivusta katsojana provoivaksi käytökseksi, johon herrat eivät noteeranneet mitenkään. Nuorten miesten seurue sanoi etteivät poistu penkiltä, että menkää nurmikolle. U A-H tokaisi miehille heidän olevan rasisteja. Whattöh? Miehiä nauratti, syystäkin!
Toinen kerta oli Euroviisujen aikaan silloin, kun ne Suomessa järjestettiin. Olin Tampereelta lainamiehenä pitämässä yllä kuria ja järjestystä eli töissä. Työvuoron jälkeen menin työkaverin kanssa baarikierrokselle katselemaan ihmisiä. Jossakin kuppilassa oli Abu-Hannakin seuralaisineen. Kiilasi jonon ohi pubin tiskillä, käyttäytyivät epäasiallisesti. Pitivät isoa metakkaa itsestään ja jostakin mistä lie, en kuullut, mutta näimme kollegani kanssa, että hän seurueineen melskasi. Joku huusi turpa kiinni, koska live-esiintyjän ääntä ei meinannut kuulua. Abu-Hannan seurueessa ollut nainen alkoi selittämään kovaan ääneen syrjinnästä. Tekivät huomiota herättävän poistumisliikkeen suoraan kitaraesiintyjän edestä, vaikka muuallakin olisi ollut tilaa.
Kolmas kerta oli pari vuotta sitten lentoasemalla, kun olin silloista tyttöystävääni(nyk. vaimoa) hakemassa.
Olen siis nähnyt erinäisissä yhteyksissä ko. naishenkilön kolme kertaa, en voi mitenkään sanoa, että tuntisin tai tietäisin mielenliikkeitä, mutta niiden parin+lehtijuttujen perusteella rasismia kaikkialla näkevä ihminen. Joku kiilaa jonossa - rasismia. Adoptioprosessi on vaikeaa - rasismia. Linnanjuhlissa annettu kirje ja siitä tullut "kohu" - rasismia.

Viikonloppuna luin Hesarin kuuluisan jutun, mutta en pystynyt nielemään kaikkea, vaikka tietysti uskon henkilökohtaiset ihmisen lapseen kohdistuneet rasistiset heitot tosiksi. Ihan varmasti on joku sanonut lasta neekeriksi ja muuta, jos hän niin sanoo.
Mun mielestä Abu-Hannan ei tarvitse olla sen kiitollisempi saamastaan koulutuksesta, elintasosta ja apurahoista Suomesta kuin kukaan muukaan niitä saanut, ainakaan mitenkään erityisen korostetusti. Kuten Ilta-Sanomien päätoimittajan vastineessa hieman sitä peräänkuulutetaan. Tänään illalla julkaistussa toisessa haastattelussa Abu-Hanna on sitä mieltä, että "Suomi ei kestä kritiikkiä ulkomaalaisilta". Onko ihan niinkään? Ehkä Abu-Hanna yllättyi kun Ilta-Sanomien Appelsinin kirjoitus nousi ns. suosituksi ja hänen argumenttinsa hukkuivat osin siihen virtaan. En tiedä, eikä ole minun asia, kunhan mietin.

Mulle, kenties muillekin, Abu-Hannan haastatteluja lukeneille tulee kenties mieleen uhriutuva naispuoleinen maahanmuuttanut, joka näkee rasismia kaikkialla. Niissäkin paikoissa, jossa sitä ei edes ole. Kuten vaikka humalaisen nuoren miehen käytöksessä tai rasittavassa adoptioprosessissa. Mulla on Abu-Hannasta mielikuva itseään täynnä olevasta tärkeilevästä snobista, joka käyttäytyy julkisilla paikoilla röyhkeästi. Eikä sillä ole mitään tekemistä rasismin kanssa.
Mua ärsytti Helsingin asematunnelissa vaimoni perään rumia huudelleet tummat herrat, mutta se ärsytys ei ole rasismia. Samoin mua ärsytti valkoihoinen suomalainen kännikala, joka tuli haistattelemaan uimarannalla, kun olen vienyt häneltä auringon. Silläkään ärsyyntymisellä ole tekemistä ihmisen ihonvärin tai kansalaisuuden kanssa.

Jari Tervo sanoi muutama vuosi sitten jossakin, että suomalaiset ovat rasisteja. Sofi Oksasen mielestä Suomessa on paljon rasisteja. Jne. Onhan niitä, samoin kuin myös Venäjällä, Ruotsissa, Serbiassa, Kiinassa, Yhdysvalloissa, Britanniassa... Jokaisessa maassa, eikä Suomi ole siinä asiassa kärkisijoilla. Rasismi ei katoa ikinä, niinkin kurjaa kuin se on.

Ei kommentteja: