perjantai 25. tammikuuta 2013

Vastuu

Ilahduin uutisesta, jossa kerrottiin kesällä junan alle viedyn pikkupojan toipumisen huimasta edistymisestä. Samalla erehdyin lukemaan iltaroskalehden kommentteja, jotka pääsääntöisesti ja järjestäen ovat saastaa. Joihinkin suomalaisiin tuntuu olevan tarttunut vastuun ulkoistamisen halu, mistään ei viitsitä ottaa itse syytä. Milloin vastuu hallitukselle, milloin sosiaaliviranomaisille, poliisille, palokunnalle, lääkäreille ja terveydenhoitolaitokselle, koululle ja opettajille, vuorotellen joku noista on syyllinen. Miltei kaikki nuo löytyivät IS:n kommenteista. Jos ei vielä, varmasti myöhemmin. Mitäpä, jos oikeasti syyllinen ja raukkamainen ureapää on kuitenkin lapsen mukaansa vienyt isoisä? Olkoon mielenterveysongelmia tai mitä tahansa, ei kaikkea tarvitse aina medikalisoida, aivan kuin sillä koitettaisi sumentaa painoarvoa ettei asia niin paha olisikaan.

Pari viikkoa sitten törmäsin kolumniin(Korvien välin kestävyysvaje), jossa on hyvin kiteytettynä monta asiaa siitä, ettei vastuuta viitsitä tai pikemminkään osata kantaa. Kieltäydyn uskomasta tässäkään asiassa sitä, että nykyajan nuoriso/ihmiset sitä ja tätä, ennen oli paremmin. Kenties olikin, mutta aina on ollut valittajia ja sellaisia, joilta puuttuu elämänhallintataitoja. Ehkä nykypäivänä se välittyy paremmin julki internetin välityksellä. Ihmisiä kuuluu tietysti auttaa, jos omat voimavarat syystä tai toisesta ei riitä, tai niitä ole olemassa tai mikäli ihminen ei vaan osaa ottaa vastuuta itsestään tai teoistaan. Ei tässä sentään missään viidakossa eletä. Silti Suomessa rikoksentekijöillä on suurempi media-arvo ja tuntuu, että usein enempi ihmisarvoakin kuin itse uhreilla. Esimerkiksi Hyvinkään luuserimainen kiväärillä ihmisiä katolta tappanut ja ampunut, lehdissä on rivitolkulla mielenterveysraportteja, koska on viehättävää, jos henkilö käyttää mielialalääkkeitä. Toki uhreillekin on annettu sen verran tilaa, kuin haluavat kertoa, mutta kuka heidät muistaa? No joo, ei väliä, mutta mikäli häviää painimatsin ja menee sen takia ampumaan ihmisiä, on yksinkertaisesti vastuuton luuseriraukkis.

Kaikkea ja kaikkia pitäisi ymmärtää ja kaikkeen löytämään syy lapsuudesta/elämäntilanteesta/köyhyydestä/rikkaudesta/votevör, muulla tavoin funtsaajat teilataan suvaitsemattomana ja ties millaisina julmureina. En kuitenkaan ole mielenterveysalan ammattilainen, vaan sellainen, joka on vuosien aikana nähnyt pahoinpideltyjä vaimoja ja lapsia, vienyt raiskatun naisen tutkimukseen päivystykseen yms. Mun tehtävä ei ole ymmärtää tekijöitä siinä vaiheessa vaan saada tilanne vietyä eteenpäin oikeille tahoille, että kaikkia osapuolia kohdeltaisi oikeudenmukaisesti.
Voisin itse yrittää taantua muistuttamalla joka viikko tai päivä itseäni ja muita, että mun on lupa olla luuseri, koska aivokasvi ja ehkä hoitovirhe ja muuta skeidaa. Tai sitten voi mennä elämässä eteenpäin, eikä joka nurkassa nostaa esiin jotakin olluttamennyttä asiaa, vaikka vaikuttaisikin elämään, aivan kuten vaikuttaa jokainen ihmiselle tapahtunut asia, joku enempi, joku vähempi.

Otin vapauden lainata anonyymia tuttua:
"Upeaa, että lapsi toipuu. Ennen kuolleen isovanhemman lynkkaamista, onko kukaan tullut ajatelleeksi hänen rankkaa elämäntilannetta? Hän on kaiketi ollut suuressa vastuussa lapsenlapsensa hoidosta. Minkälainen paha olo hänellä on täytynytkään olla! Olisikos hallituksella peiliin katsomisen paikka leikatessa sosiaali- ja mielenterveyspalveluista vuosittain määrärahoja?"

Bullshittiä parhaimmillaan.

Ei kommentteja: