perjantai 4. tammikuuta 2013

Väärin hoidettu vauva

Valvoin tytyn kanssa yöllä kaksi kolme tuntia, kun häntä koski johonkin. Koisattiin sitten kymmeneen kuin possut. Outo olo, kun nukkumisjuttu meni myöhälle.
Lapsi leikkii itsekseen paljon, nytkin mönkii lattialla muutaman metrin päässä. Tietty tarkistelen about minuutin välein missä vauva menee,  onko suussa jotakin mitä ei pitäisi olla, olen kuin haukka, mutta hän saa olla paljon omillaan ilman kenenkään kyttäämistä.

Se on väärin Huippuäidin mielestä, jonka paasausta piti kuunnella muutama viikko sitten. Ihminen osui valitettavasti samaan paikkaan yhtä aikaa, jossa hänen pedagogista skeidaa piti kuunnella, huoh, yli tunnin.Kyseessä ei ole, Luojan kiitos, kukaan läheinen tuttava saati ystävä, mutta sellainen, jonka kanssa täytyy olla samassa tilassa kerran pari vuodessa. Huippuäidin mielestä vauvaa/lasta tulisi koko ajan huomioida, pitäisi järjestää askartelu- ja leikkihetkiä ja peesata joka asiassa. Koko ajan tulee mennä lapsen ehdoilla. Lasta ei saa myöskään kieltää muuta kuin ääritapauksessa. On siis ihan ookoo, että tenava kiipeää pöydälle istumaan ja syömään, kun muu perhe aterioi tuolilla istuen. Siltä tosiaan näyttikin. Henkilön muksut tekivät koko ajan kaikkea pahaa kyläpaikassa, Huippuäiti vain naureskeli ja hymähteli kuinka ottopetteri ja lindamatilda ovat nerokkaita, kun keksivät laittaa vyön kyläpaikan koiran vatsan ympärille tai mennä sotkemaan vaatteita naulakossa.
Huippuäiti ihmetteli vaimolle miksi lapsemme mönkii "yksinäisenä" pitkin kyläpaikan lattioita, eikö häntä pidetä sylissä laisinkaan. Hetken päästä Huippuäidin ottopetteri meni paukuttamaan muovivasaralla lastamme päähän. Riitahan siinä meinasi syntyä, kun rouva meni kieltämään ottopetteriä ja istutti tenavan syliinsä kuuntelemaan miten ei saa toima. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun ottopetteriä kukaan oli mistään asiasta kieltänyt. Vaimolla ei ollut mikään asenne hyihyi kun minun lasta satutit, vaan asiallisen määrätietoinen puheääni. Ottopetteri alkoi lopulta itkemään, kun ilmeisesti tajusi ettei ketään saa lyödä minkäänlaisella välineellä. Huippuäiti huolestui lapsensa itkusta niin että melkein riuhtasi lapsensa vaimon sylistä, vaikka hänellä tilanne oli hyvin hallinnassa ja lohdutti itkuista lasta. Kertakaikkisen pihalla emäntä lastensa suhteen.
Eikö &/&/## osata pitää niitä lapsia kurissa(ei tarkoita väkivaltaa)? 15 vuoden päästä samainen ottopetteri on mun työtehtävä, kun on paukuttanut teräskärkisillä maihareilla tai työmiehen vasaralla jotakin päähän. Huippuäiti ei vieläkään tajunnut pitää päätänsä kiinni, vaan puolusti voimakkaasti sitä älytöntä kantaansa ettei lapsia saa kieltää missään tilanteessa.

Samaiset huippuäidit ovat niitä, jotka antavat lapselle liikaa päätäntävaltaa perheessä. Otettaisiko me tätä, mitä tahtoisit syödä tänään, mentäisikö nukkumaan, laitettaisiko ulkovaatteita vähän enemmän päälle... Konditionaalit hiiteen lapsen kasvatuksesta.

Niin, Huippuäiti ennen vaimolleni suuttumista selitti miten vauvan kanssa täytyy koko ajan olla ja tehdä jotain. Vauva tulee huomioida joka hetki ja koko ajan. Hitot täytyy! Tytön kanssa on kiva leikkiä ja himmailla lattialla törkkien palloa, mutta ei tarvitse koko aikaa. Lapsi pystyy mainiosti tekemään ja toimimaan itsekseen. Hälle riittää, kun kääntää päänsä ja näkee tai tulee käymään halattavana, sitten taas möngertää jatkamaan tutkimuksiaan.
Mulle tuli Huippuäiti mieleen kälyn blogista, kun Huippis oli eilen hänelle avautunut tyttäriensä hoidosta.

Ei kommentteja: