keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vauvan kantoliina

Vaimoni olisi saanut tutultaan vauvan roudaamiseen tarkoitetun kantoliinan opastusta joku aika sitten, mikäli rouvani olisi halunnut. Ei hän halunnut, koska meiltä ei sellaista asiaa löydy. Tutun mielestä sellainen tarvitaan, koska nyt lapsiluvun kasvaessa on se huivi kamalan kätevä vauvan rahtaamiseen kaikkialle. Lisäksi kantoliina kasvattaa vauvan turvallisuuden tuntua ynnä muuta kiintymyysvanhemmuusdiibadaabaa mikä on tiedostavien täydellisten vanhempien ohjenuora hieman kaikessa. 

Puolisoni kertoi suoranaisen tyrkyttämistilanteen olleen vaivaannuttava, tuttu ei olisi millään halunnut tajuta, ettei meille tule sellaista emmekä aio hankkia. Hän(vaimo) oli kertonut ihmiselle, että meillä on entuudestaan lapsen rahtaamiseen tarkoitettu selkärinkka, että se on todettu parhaaksi vauvan kuljettamiseen ulkotiloissa, jos ei ole mahdollista käyttää rattaita tai vaunuja. Sisätiloissa jaksamme nostaa/sylittää lasta ilman liinoja, lisäksi se liina lapsineen on taatusti epäkäytännöllinen esimerkiksi ruokaa laitettaessa. Tuttava oli asiasta hieman tuohtunut, koska onhan se kantoliina kaikista paras vauvan kanssa toimimiseen! Tarina jatkui, mutta tuossa se tuo jo tuli. Näitä yhden oikean asian ihmisiä riittää iloksi kanssaihmisellekin.

Minun mielestä vauvan kantoliina on ihan törkeän ruma! Liinan rumuus ei tietenkään ole syynä sille miksei olla sellaista hankittu eikä luultavasti tulevaisuudessakaan hankkimaan, mutta voihan senkin mainita. Kätevä luultavasti ja kaikkea muuta autuaaksi tekevää, mutta nykyinen lapsemme on jaksettu kantaa kaikkialle mainiosti ilman apuvälineitä eikä hän ole jäänyt vaille läheisyyttä ja lämpöä, joten tuon harjoittelukappaleemme perusteella uskallan olla sitä mieltä, ettei meillä tarvita moista rääsyä. Toiset tekevät kuinka tahtovat, mutta kaikenlaisen tyrkyttämisen voisi jättää väliin. Koskee mitä tahansa asiaa.

Samainen ihminen oli kertonut mielipiteensä kertakäyttövaipoista, mutta tässä vaiheessa rouvani oli lähtenyt pois tilanteesta.

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Kommentoin, mutta en muista käytöstapoja, koska naurattaa, sori =)

Arttorius kirjoitti...

Mäkin nauroin sun vastaavalle. Mikä sattuma! :D Tsemppiä sulle kantoliinattomuuteen kertakäyttövaippamaailmassasi. Kyllä taas maailma pilaantuu.

Nina kirjoitti...

Kiintymysvanhemmuus on tärkeä juttu, mutta ei se ole kiinni mistään liinoista tai vaipoista tai muistakaan VÄLINEISTÄ. :-D Sen verran asiasta tiedän että tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota vuorovaikutuksen sopivuuteen. Sellainen vanhempi joka stressaa varusteitaan ei ehkä tajua että siirtää kiihtymystään tai joustamattomuuttaan lapseen (suorittaminen, levoton tai ylireagoiva, jopa pakottava tai tunkeileva vuorovaikutus). Mä tiedän sata surullista tarinaa siitä miten äiti on masentunut, uupunut ja ajautunut epätoivoon omien riittämättömyydentunteidensa kansssa ja se oikeasti onkin aika huono juttu vauvan kannalta. 13 vuotta sitten vouhkattiin kantoliinoista ja edelleen sama jatkuu. Totesin itse silloin että olen liian pienikokoinen käärimään neljä metriä kangasta ympärilleni ja vaikka miten yritin, lapsi ei löytänyt sopivaa kohtaa ilman että peitti näkyvyyteni. Lisäksi tuli hiki ja hermostus koko juttuun :-D Nyt lapsi on pidempi minua ja hyvin on kiinnytty ;-)

Arttorius kirjoitti...

Joo on tärkeä. Mä en tiedä niitä eri termejä enkä halua tietää ja siksikin tympäisee välillä, kun tuntuu ettei muka selviäisi ilman, että lukee kaikenmaailman oppaat ja teokset ja tietäisi mikä on mikäkin, että saa kasvatettua yhden lapsen :D Tuntuu ettei "saisi" käyttää omaa järkeä, kun kaikkialta työnnetään tietoa ja dataa siitä mitä pitäisi tehdä, ettei tenavasta tule vino tai vaurioitunut tai jotain muuta huonoa. Luulen, että normaalilla järjellä varusteltu ihminen saa pienen ihmisotuksen kasvamaan hyväksi ihmiseksi. Luulen myös, että jos liikaa yrittää noudattaa mainitsemiasi asioita, on tuloksena haparoiva ja uuvahtanut vanhempi ja laps.

Kantoliinattomuutta sen rumuuden lisäksi meillä sotii sekin, että ulkoillaan ja kuljetaan paljon luonnossa ja metsässä, selkärinkassa vauva/lapsi näkee maailmaa paremmin ja jos sattuisi kaatumaan, ei se nyypperö ole alla kun suurin osa kaatumisista tapahtuu vatsa edellä.