perjantai 22. helmikuuta 2013

Vauvan kastejuhla

Sunnuntaina on ystäväpariskunnan pienen vauvan ristiäiset. Vaimoni on toinen kummeista. Hänen täytyisi pitää sylissä vauvaa kastetilaisuuden ajan. Varmuuden vuoksi minä silti olisin se, joka lasta pitää tilaisuuden ajan sylissä. Se ei käy! Kuultuaan tästä pappihenkilö oli ilmoittanut, että lasta pitää sylissä virallinen kummi, ei varahenkilö tai muu asiaan littymätön. 

Minä olen tietysti asiaan liittymätön, kun en kuulu enkä ole kuulunut kirkkoon eikä minua ole kastettu, konfirmoitu tms. rituaalia. Silti tai ehkä juuri siksi uskon Jumalaan ja muuta sellaista, joka toimii peruspilarina kaikelle elämässäni. Uskoni on kuitenkin henkilökohtainen, en koe halua alkaa käännyttää possea tai muutoinkaan saarnaamaan mistään saati paheksumaan toisten arvomaailmaa. Mun näkemyksen mukaan jokainen on samanarvoinen.

Lähti kauemmas radoiltaan, mutta jännittävää, kun en kelpaa sijaistamaan kahden viikon päästä synnyttävää puolisoani, jota tällä hetkellä puolen tunnin seisoskelu väsyttää ja muuta sellaista, saati että hän jaksaisi pitää viiden kilon painoista möllykkää turvallisesti sylissä toimituksen ajan. Entä, jos tilanne olisi sellainen, että vauvan jokainen kummi sairastaisi vaikkapa MS-tautia tai nivelreumaa eikä kukaan jaksaisi lasta pitää sylissä? Lattialleko lapsi laitettaisi kastettavaksi? Vai kelpaisiko siinäkään tapauksessa "ulkopuolinen" lasta pitelemään, kun kummit tekisivät mitä kummit tekevät.

Ystäväpari oli tehnyt ratkaisun kuultuaan papin ehdottoman ja joustamattoman mielipiteen. Pappi vaihtoon! Ihminen oli hieman nikotellut, koska on aiemmin vihkinyt heidät ja kastanut perheen kaksi muuta lasta. Nyt vauvan kastaa pappi, jolle ei tuota ongelmia, että lasta pitää sylissä luultavasti ei-kummi eli minä. Lapsen toinen kummi on sellainen, joka ei pysty tällä hetkellä kantamaan mitään, joutuu käyttämään jalkoinaan pyörätuolia ja puolisoaan kantajana.

Onneksi evankelisluterilaisessa kirkossa on paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Silti tuli hetkiseksi tylsä olo, kun kuulin papin sanomisista. Mitä lähimmäisenrakkautta sellainen on, että kummin täytyy olla fyysisesti kykeneväinen, jotta voisi lasta sylissä pitää.


3 kommenttia:

Acata kirjoitti...

Hyvä, että lähti pappi vaihtoon! Itse olin juuri sylikummina ja pappi sanoi heti kättelyssä (kirjaimellisesti :)), että jos juhlakalulla menee hermo tms., niin voidaan hyvin vaihtaa syliä, miten vaan homma etenee sujuvimmin. Herra oli onneks ihan enkeli ja viihtyi kumminsa sylissä vielä tunnin seremonian jälkeenkin (, kummitäti oli aika hapoilla :D), mutta oli tosiaan ihan vaihtoehto vaihtaa syliä. Kurjan kapeakatseista siltä teidän ekalta papilta. :(

Arttorius kirjoitti...

Vaimoni jaksoikin pitää vauvaa koko toimituksen ajan, mutta olin turvamiehenä.
En ole tiennyt asioiden olevan niin järkähtämättömiä joidenkin pappien katsomuksessa, mutta se hälle suotakoon. Tuo pappi oli tosi kiva joka ystävien lapsen kastoi. Sinänsä onnistunut, joskin vaikea päätös heille varmasti.

Acata kirjoitti...

Kaikilla toki oikeus mielipiteeseensä, mutta kurjaa, että ystävänne joutuivat moisen valinnan eteen. Eikä toisaalta anna järin avarakatseista kuvaa kirkosta, vaikka olikin vain ko. papin kanta.