tiistai 12. maaliskuuta 2013

Sinkkuus on sairaus

En tiedä mistä ohjelmasta kolumnissa puhutaan ja en tule tietämäänkään, mutta tunnistan sinkkuuden diagnosoinnin ongelmaksi. Olen viettänyt yli puolet elämästäni yksin enkä ole pitänyt sitä ongelmana. Minulla oli kaksi työtä, opiskelut ja urheiluharrastus enkä kokenut elämääni millään tavalla vajaaksi poikamiehenä. Perheelleni ja ystävilleni kelpasin minuna eikä kukaan ole koskaan kysynyt minulta koska perustan perheen ynnä muuta nihkeätä.

Nykyisyys on tietysti kaikkea muuta kuin poikamieselämää, mutta en silti koskaan ole oivaltanut miksi joillakin parisuhteessa elävillä on joskus pakonomainen tarve parittaa yksin eläviä ihmisiä jollekin tai muuttaa tilannetta joksikin. Tai voivotella. Tai sääliä. Tai... Kaikenlaiset heitot ihmisen elämästä ja vajavaisuudesta olemisesta yksin ei takuulla tunnu hyvältä, olkoonkin hyvää tarkoittavasti sanottu. Parisuhde ei ole mikään päämäärä, jota kohti tulee mennä kuin ei mitään muuta olisi. Sellainen tulee, jos on tullakseen, mutta yksikään ihminen ei ole vähemmän tai enemmän ollessaan yksin tai parisuhteessa.

Tuo kolumni ja siinä mainitun tuntemattoman ohjelman esimerkit ovat ällöttäviä, mutta olkoon tuossa, kun siitä ja vapaaherran elämää viettävän ystävän kanssa jutustelusta tuli mieleen kaikenlaista aiheesta yksinään eläminen.

2 kommenttia:

Muuttolintu kirjoitti...

Puhut asiaa. Itseänikin on joskus paritettu ja sinkkuudesta kiusattu. Käsittämätöntä toisen ihmisen yksityiselämään puuttumista!

P.s. Onnea!

Arttorius kirjoitti...

Tajusin, että onhan muakin aikoinaan naitettu jos jollekin. Unohdin.
Typerää puuhaa.

Ps. Kiitos!