maanantai 29. huhtikuuta 2013

Läheisyys lämmittää

Läheisyyttä kaihtava tapa siirtyy.

Vahvaa asiaa. On niin kovin totta mitä jutussakin sanotaan, että kulttuurissamme miehen kuuluisi välttää hellyyttä ja ainoat asiat liittyisivät seksuaaliseen kanssakäymiseen tai siihen pyrkimiseen. Sitä en kuitenkaan usko, että tietyillä alueilla olisi sen suurempia eroja läheisyyden ja etäisyyden erolla. Kenties asia näin on.

Olen saanut elää lapsuuden, jossa minua on halattu, koskettu ja ruokittu nälän tullessa. (Äidille oli neuvolassa sanottu Ylpön ohjeita ettei saisi ruokkia kuin tietyin väliajoin, mutta onneksi äiti on toisesta kulttuurista kotoisin eikä sitä totellut.) Joskus muistan kun itkemistä on muutaman kerran käsketty lopettamaan, mutta ei siitäkään mitään traumoja ole jäänyt ettei [mies] saisi osoittaa tunteitaan. Nuoruuden kaverien ja ystävien, niin nais- kuin miespuolistenkin kanssa on aina ollut fyysinen(ei-seksuaalinen) läheisyys luonnollista. Ei mitään lääppimistä tai ole halattu sellaista, joka sellaisesta ei pidä, mutta läpsimistä ja tuuppimista, koskettamista. Olenkin saanut hyvät eväät kosketuksen suhteen elämässäni ja olen siitä kiitollinen.

Muutama vuosi sitten kipeydyttyäni ja sen jälkimainingeilla kaikki muuttui. Kasvatin ympärilleni muurin, ikijää- ja routakerroksen. Pelkäsin, enkä uskaltanut luottaa. Syitä ei ole syytä luetella saati niitä tarvitse enää ajatella, mutta olin yksikseni muurini sisässä, johon kenelläkään ei ollut asiaa. En edes muista kuinka pitkä aika meni, kun ketään olin halannut. Olin melko omissa oloissani ja kaihdoin ihmisiä, joiden kanssa aiemmin olin ollut yhteydessä. Ajattelin, että jokainen tahtoo minulle ainoastaan huonoa. Se aika oli tyhjää ja omituistakin aikakautta näin jälkeen ajateltuna.

Muutama vuosi sitten tutustuin erääseen nuoreen naiseen. Nainen jonkun kuukauden kuluttua ilmeisesti tykästyi minuun, mutta minä en millään uskaltanut häneen tai lähinnä uskaltanut tunnustaa asiaa edes itselleni, kenenkään ei olisi hyvä olla läheisyydessäni. Toisaalta en sitä asiaa edes ajatellut sen enempää. Tuo nainen välillä halasi minua ja olin kauhuissani! Miksi ihmeessä kukaan tahtoo halata, minua!? Tajusin, että olen niin palasina ja romuna, että mun pitää alkaa opettelemaan kaikkea uudestaan. Aloin hakeutumaan ihmisteni seuraan, rakentamaan uudestaan jotakin, mistä olin pyrkinyt eroon. Pyysin ystäviä ja kavereita halaamaan minua vaikka väkisin. Myös tätä naista pyysin "kouluttamaan" mua läheisyyteen. Sitä taisi auttaa se, että olin hieman ihastunut. Lopulta aloimme seurustelemaankin. Halaaminen aiheutti pitkään kouristuksenomaisia pakokauhufiiliksiä. Pakotin silti itseni, opettelin ottamaan kädestä kiinni, opettelin koskettamaan ja olemaan kosketuksen alla. Opettelin olemaan lähellä. Lopulta aurinko sulatti lopun jääkerroksen, minusta tuli jälleen pikkuhiljaa oma itse, sellainen, joka olen ollut aina, halaava otus, läheisyyttä pelkäämätön miekkonen. Lähti hieman käsistä, mutta sellaista voi olla, kun tiivisteet on yleensäkin huonompia.

Tunnistin YLE:n jutusta helposti sen, että läheisyyteen voi opetella. Kosketusherkkyyden voi löytää, vaikka se olisi hukuksissa jossain syvässä. Joskus pitää ehkä tehdä enempi töitä ja asettua epämukavuusalueelle opeteltaessa. Se kannattaa! Länttäilen päivittäin niin paljon kuin sielu sietää naista, joka minut opetti uudestaan halaamaan ja olemaan halattavana. Koskettaminen ja halaus meillä on yhtä luontaista kuin hengittäminen. Lapsiani pidän sylissä ja lähellä niin paljon kuin vain joutaa pitämään. Sylissä on turva, johon mikään maailman paha ei yllä tai ainakin moni asia tuntuu hieman helpommalta sieltä katsottuna.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Piip




Se sanoo piip. Melkein teki mieli ottaa tämäkin mukaan, mutta...

Ikävä lieveilmiö




Aina kun johonkin menee, on joku tulossa syliin. Tosi kurjaa! Eiku.

Sunnuntai on jälleen nimensä veroinen, Sunday.

Viikon paras kulttuuriuutinen

Aina asettuessani johonkin kaupunkiin, ensimmäisinä asioina käyn tilaamassa itselleni kirjastokortin. Näin tein muutama vuosi sitten, kun Espoosta tuli asemapaikka.

HelMet-kirjasto avasi e-lehtipalvelun asiakkailleen
Loppuviikosta Helsingin, Kauniaisten, Espoon ja Vantaan kirjastojen asiakkaille tuli mahdollisuus lukea kattava määrä e-lehtiä ilmaiseksi päätelaitteiltaan. Mahtavaa!

Olen ladannut ipadilleni Ellen(heh), Cosmopolitanin(hah) ja National Geographicin(kenties paras lehti maailmassa), joita olen vähän selaillut. Lehtiä voi lukea lähes millä tahansa laitteella älypuhelimesta tablettiin. Aivan mahtava juttu! Lisäksi toukokuussa avautuu indie-elokuvapalvelu, jolloin erinäisiä elokuvia voi vuokrata samoille laitteille ja katsella. Huikeaa!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Hyviä elokuvia

Amélie

Love Actually

Forrest Gump

Fried Green Tomatoes

Eat Pray Love

Playing by heart

Regarding Henry

Erin Brockovich

Notting Hill

The Taming of the Shrew vers. 2005 (tuujuubista löytyy koko versio,  pitääkin katsoa pitkästä aikaa)

The Lake House

Sleepless in Seattle

Moonstruck

The Notebook

The Deep End of the Ocean

Ei läheskään kaikki eikä toisena päivänä minunkaan mielestä hyviä, tuli mieleen nuo muutamat. Työ on rajua, elämä rajua ja kaikki muukin joskus rajua. Elokuvissa en pidä rajuudesta laisinkaan. Tietysti diehardit ja muu harmiton action uppoaa, mutta pääsääntöisesti pidän nynnyistä komedioista tai ihmissuhdedraamoista, joissa on onnellinen loppu. A = nynny.

Kot, kot

Huomenna meille muuttaa 6 kanaa ja 1 kukko. Bättre folk-eläimistöä ovat. Varmasti kultamunia munii tipuset.

Omavaraisuus kananmunien kohdalla alkaa olemaan pian mallillaan.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Leevi and the Leavings

Suomen paras poppoo mitä on koskaan ollut ja mitä ikinä tulee olemaankaan! Saunassa taas tuli mieleen, kun radiosta soi parikin viisua.
Ilmestyiköhän 1. albumi 80-luvun alussa. Muistaakseni näin oli ja olin innostunut niistä nerokkaista sanoituksista ja soinnuista. Lisäksi tykästyin laulajan ääneen. LATL unohtui muutamaksi vuodeksi, mutta löysin uudestaan, kun ilmestyi se lööppilehdeltä näyttävä albumi. En tajunnut tai siis lähinnä halunnut ajatella joidenkin viisujen monesti kaksimielisiä, oikeastaan suorasukaisia sanoja, tärkeintä oli kaikki muu.

Tietynlainen melankolia ja kaihomielisyys on varmasti yksi syy miksi posse on niin kovin suosittu suomalaisten keskuudessa. Kuolema, parisuhteen päättyminen tai sen hiipuminen, talousvaikeudet, alkoholismi ja työttömyys, transsukupuolisuus, rakennusprojektien pieleen meneminen, itsetunto-ongelmat... Niihin ja kaikkeen muuhun voi niin moni samaistua. Tai vaikkei voisi samaistua, on musiikissa silti jotakin mikä saattaa pistää liekaan.


Sinä halusit olla se aurinko
Joka minua lämmittäisi
Mulle olisi riittänyt jo kuutamo
Ja se, että mun luoksein jäisit taas
(Pikku prinsessa)
-
Enää ei olla niinkuin ennen
tuskin edes poskelle suudellaan
Kun sanot hyvää yötä kuin ohimennen
silti sinusta en luopuisi milloinkaan
(Enää ei olla niinkuin ennen)
-
En enää tahtoisi elää
Kuin uneni lävitse äänesi kuulla voin
Näen silmieni edessä
juoksevan elämän filmin
(En tahdo sinua enää)
-
Millä mitata sen unelman hintaa, mikä meille kalleinta ois
(Unelmia ja toimistohommia)
-
Olen hävittänyt kaiken joka sinusta mua muistuttaa
olen myynyt levyt joita silloin kuuntelin.
Ne levyt usein radiossa soivat tai ne voivat olla muitakin
lähes kaiken sinusta jo melkein unohdin

(Rin Tin Tin)
-
Jossain, siellä tähdet voi loistaa
Jossain, tuikkeet silmät kun toistaa
Jossain valo synkkyyden poistaa
Kun on jouluyö

(Jossain on kai vielä joulu)

Juu, eikä lähellekään kaikkea. On taitavia sanoittajia ja sitten on annaeeriksoneja ja anssikeloja.

Yksivuotiaamme on myös innostunut joraamaan Leevi-biiseistä. Moneskohan sukupolvi on menossa tai tulossa Leevi and the Leavings-tykkääjiä.

Elämäni eläimiä

Varis
Pappani löysi siipirikkoisen, puusta pudonneen variksenpoikasen. Toi sen meille hoitoon, koska olin kinunnut itselleni kania, mutta isä ja äiti ei suostuneet. Ruokin äidin kanssa varista muussatulla kalalla ja maitoperunaleipäsoseella. Varis kasvoi nuorikoksi ja kylpi siipiä lepatellen, kun kastelukannun suihkupäällä kasteli vettä päälle. Lentoharjoituksia se piti koiran pitäessä vahtia kissoilta ja haukoilta. Lopulta varis lähti lopullisesti, mutta ei unohtanut meitä. Syksyn tullessa se aina välillä seurasi koulutietäni puhelintolppaväleissä. Oli monesti odottamassa aamulla minua, kuten yksi kettukin joskus.

Lasse
Lasse oli saksanpaimenkoira. Lasse oli vuoden vanha, kun synnyin v. 69. Kasvoimme yhdessä, meistä tuli bestikset. Lasse oli siellä missä minäkin, metsässä, ojissa, pelloilla. Isän mukana koira kävi joskus töissä, mutta pääsääntöisesti mun ja siskon kanssa. Koiran yksi erikoisuus oli jalkapallon pelaaminen. Se todella pelasi, tökki kuonolla ja tassuilla palloa. Lasse eli pitkän ja terveen elämän, se kuoli nukkuessaan 16-vuotiaana. Ainoana vanhuuden vaivana koiralla oli heikentynyt kuulo.

Kettu
Joskus poikasena mua lähti seuraamaan kettu. Kettu oli utelias nuori. Eläin alkoi aamuisin odottelemaan mua koulutiellä. Se seurasi kouluteitäni, mennessä varsinkin. Tullessakin joskus. Jos käännyin tai tein äkkinäisen liikkeen, kettu pysähtyi ja oli valmiina juoksemaan karkuun. Mikäli kettua ei ollut näkyvillä, vislailin sille kutsuja ja sieltä se jostain jolkotti! En kertonut koulukavereille ketusta, koska olisivat varmasti kivittäneet tai ampuneet ynnä muuta antijärkevää. Joskus kettu vaan lakkasi tulemasta, mutta tätä jatkui muistaakseni kevään/kesän, muutama kuukausi kuitenkin. En tätäkään villieläintä totuttanut liikaa itseeni, en esimerkiksi antanut mitään ruokaa sille.

Usko
Usko oli musta maatiaiskukko. Usko tuli kanalaumansa kanssa v. 86 90 pitämään majaa tilalleni. Uskolla oli tapa ilmoittaa äänekkäästi vieraista autoista pihassani. Joskus Usko tuli mun perässä rantasaunalle saunomaan, koska tiesi, että multa saattoi löytyä omenan paloja. Välillä kukko seisoskeli laiturilla, kun uin. Usko kuoli 13-vuotiaana.

Mirja ja Paula
Mirja ja Paula oli pitkäikäisimmät Uskon kanalaumasta. Munivat hyvin, hoitivat pikkutipuja, kotkottivat, kuopsuttivat, juorusivat. Rouvat olivat sosiaalisia ja ihmisystävällisiä, ei silti kaikille vieraille. Kanat lehahtivat syliin, jos kyykistyi ja jutteli niille. Paula ja Mirja ilahduttivat olemassaolollaan liki 20 15 vuotta. Olen unohtanut toisten kanojen nimet, mutta pitkäikäisiä ja terveitä nekin. Reilusti yli 10-vuotiaita jokainen ennen ikiviheriäisille niityille lehahdustaan.

(Löysin mun kanavihkon, siinä luki tarkat päivät kanojen saapumisille)

Riku
Riku oli charolaisrotuinen sonni. Rikun sain "kaupan päälle" vasikkasatsia ostaessani 90-luvun alussa. Riku painoi vähän eikä se osannut/jaksanut kunnolla syödä. Ajattelin katsella tilannetta viikon, mutta päätin etten ala sen kanssa pelleilemään. Päätökseni ei pitänyt alkuunkaan. Löysin itseni usein, jopa yömyöhään juottamasta Rikua maitopullosta vahvennetulla maidolla. Se kannatti, Riku alkoi voimistumaan ja kasvamaan. Koskaan siitä ei isoa charolaista tulisi, mutta tyhjää parempi. En muista miten se kävi, mutta Riku muutti mummolleni ja papalleni kolmen kilometrin päähän. Sen piti olla ainoastaan kesä siellä syömässä heinikkoa matalemmaksi, mutta Rikusta tulikin heille kotieläin. Mummo joi sonnin kanssa kahvia takapihalla. Sonni totteli vislauksia, eikä mennyt mummon ja papan kasvimaalle melskaamaan. Riku oli irrallaan aidatulla pihalla, kävi hinkuttamassa itseään metsän puita vasten. Talven kovimmilla pakkasilla Riku vietti yöt liiterissä. Pappa komensi sonnin ulos lantojen siivouksen ajaksi, sillä välin 600 kiloinen pikkupoika talsi lumihangessa. Sonni luuli itseään ilmeisesti koiraksi, niin koiramaisia tapoja sillä oli, kuten se, että meni tervehtimään vieraita. Kun pappani kuoli 2000-luvun alussa, Riku suri asiaa ettei paljoa jaksanut huomioida ihmisiä. Kesän tullessa se taas virkistyi. Riku eli aina vuoteen 2005 asti jolloin mummoni kuoli.

Prisilla
Jotakin 10 vuotta sitten tapasin tiellä teurasautokuskin autoineen tien laidasta raapimassa päätä jotta mitäs nyt. Kurkkasin sisään, siellä oli vastapoikinut lehmä vasikkansa kanssa purujen seassa. Kehoitin kuskia tuomaan lehmän ja vasikan mun luokse sairaskarsinaan ja että ottaisin selvää byrokratiasta jatkon suhteen. Heppu toi, koska hänellä oli kiire eikä voisi selvitellä paremmin. Lehmä oli laitettu teuraaksi mahouden takia ja nytpä se maho lehmä oli vasikoinut teurasautoon.
Soitin lehmän emännälle, joka ei voinut uskoa todeksi. "Se on ollut meidän paras lehmä lypsamään ja itku pääsi, kun auto piti tilata." Mulla oli kolme päivää korpilahtelainen lehmä ja vasikka asukkina, kun lehmän emäntä järjesteli autokyytiä. Opetin vasikalle reitin ruokabaariin, lypsin lehmää mitä vasikka ei juonut, ruuttasin kalsiumpastaa kaksi kertaa päivässä rouvan suuhun, voitelin utaretta yrttilinimentillä tulehduksen estämiseksi, juteltiin, hän aina ymähti vastaukseksi.
Kolmen päivän päästä äiti ja tytär tultiin hakemaan. Lehmän emäntä meni kotieläintään halaamaan ja kiittämään vasikasta. Isännän kanssa puhuttiin säästä jonka jälkeen lähti Korpilahdelle takaisin kotiin teurastamoon laitettu lehmä, Prisilla ja vauvansa Rinsessa.

Pena
Pentti aka Pena oli kissanpentu, joka tuli mun luo. Tai oli odottamassa mua naukuen surkeasti nälkää kotiovella erään työvuoron jälkeen vuosia sitten. Annoin sille ruokaa ja päätin viedä sen aamulla Tampereen löytöeläinpaikkaan. Pena oli tummanharmaa, ihan hauskan näköinen kissa. Ajattelin ettei musta ole kissaa pitämään, en edes erityisemmin niistä pidä. Sekin oli taas yksi päätös, joka ei pitänyt. Pena asui mulla muutaman vuoden, joutui ilveksenkin kynsiin, mutta selvisi. Sairastuttuani kissa asui muualla, jossa se oli kuollut yhtäkkiä.

Turo
Turo oli löytökoira. Löysin sen työparin kanssa jolkottelemasta Teiskossa, josta toimitimme koiran löytökoirataloon. Koiraa ei kukaan kaivannut paitsi mä, joka haki sen itselleen. Turo oli berninpaimenkoira eli aika giganttisen kokoinen, Pena oli sen bestis, vaikka kokoeroa eläimillä oli kymmeniä kiloja. Turo sulostutti elämääni n. 3 vuotta ja jätti koiran kokoisen tyhjiön. Tyhjiön "täytti" sairastumiseni ja kaikki muu.

Petra(hyi mikä nimi) aka. Pete
Ruskea dobermanninarttu Pete on ollut mulla elokuusta 2009. Se on syntynyt 2008. Pete tuli mun koiraksi allergiaperheestä alle vuoden vanhana. Pete on kuin ihmisen mieli. Kiltti ja ystävällinen jokaista eläintä ja ihmistä kohtaan. Sille on ehtinyt tässä ohessa sattumaan kaikenlaista, mm. murtamaan tassun kalliolta pudotessaan. Onneksi koira on rauhoittunut ja nykyisin sitä kiinnostaa lähinnä lapsen/lasten paijattavana oleminen ja muu kotielämä. Joka kesä koiran suurimpia huolenaiheita on rastasvauvat, jotka pomppivat lenkkipoluilla pusikoissa lentokyvyttöminä.

Joitakin tärkeimpiä mitä mieleen tulee. Lisäksi olen pikkupoikana ollut karanneiden hiehojen/lehmien/sonnien etsiväpoika. Minulla lienee ollut nautoihin joku magneettinen vaikutus, koska äkäisinkin sonni on lakannut puuskuttamasta ja totellut pyyntöä palata kotiin tai muuten liekaan, jolla ne on voinut toimittaa perille. Joskus sekunnin mua saattoi pelottaa lapsena, kun jouduin tilanteeseen, jossa 800 kiloinen ay-sonni kuopi etujaloilla maata valmiina tulemaan puskemaan rääsypojan lätyksi. Se oli ainoa kerta, jolloin eläimelle piti puhua kovemmin(miten 9-vuotiaasta pojasta saa edes kovaa ääntä) ja pitää luudanvartta kättä pidempänä. Kivahtamisen jälkeen sonni rauhoittui ja tuli luokse pää kyyryssä. Sitten vein sen kotiinsa.

Niin, eläin on silti vain eläin eikä niitä pidä inhimillistää liikaa. Villieläintä tai muuta luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa lemmikiksi. Muistuuhan mieleen sekin, että sammakoiden kutua ei saa ottaa kotiakvaarioon kasvatettavaksi? Se on kiellettyä ja kaiken lisäksi todella tyhmää. Järki pitää olla touhuissa!
Ennen kuin alkaa pilkkaamaan ihmistä, jolle vaikkapa koira on lapsen korvike, voisi miettiä ennen kuin asiasta mitään sanoo, varsinkaan ääneen. Jos henkilöllö on ihmislapsi ja dissaa koiranomistajaa, joka vie eläintä eläinlääkäriin, kun se on kipeä, että menee hörhöilyksi, kannattaa miettiä hetki. Tai jos joku suree kuollutta eläintä, voisi pitää päänsä kiinni heitoilta siitä mitä jotakin elukkaa suremaan. Jokainen on omanlaisensa. Se, että jollakin on kaksi koiraa eikä yhtäkään ihmislasta, ei tee siitä koira-asiasta naurettavaa tai lapsen omistajaa paremmaksi ihmiseksi, vaikka välillä kuulee ja huomaa sellaista olevan.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Puolet avioliitoista päättyy eroon

Eilen tuli kutsu kesähäihin. Kivaa. Pari viikkoa sitten tuli ensimmäinen. Kivaa!
Häissä on yleensä mukavaa, varsinkin, jos ihmiset tuntee. On sellaisissakin häissä tullut oltua vieraana, että en ole tuntenut kuin toisen osapuolista jostain pienesti. Nykyisin en edes sellaisiin menisi. En edes toiseksi osapuoleksi, kuten silloin joskus.

Tilastojen mukaan yli puolet liitoista loppuu avioeroon. Eipä siinä, minäkin kaunistin joskus tilastoa kolmen kuukauden jälkeen. Tuolloin päätin, että en koskaan mene naimisiin ja sitä päätöstä pidinkin yllä yli 15 vuotta(tai jotain sellaista). Ei pidä olla naimisissa, jos se ei tunnu millään tavalla hyvältä. Mikäli suhteessa on väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, sitä suuremmalla syyllä pitää erota. Mikäli toista osapuolta kiinnostaa toiset ihmiset, rakkaus ja halu rakastaa loppuu, ei silloinkaan pidä kitkuutella yhdessä vain sen takia, ettei muka voisi erota. "Lasten takia yhdessä"-parit ovat hieman arveluttavia tapauksia. Kivasti siirtävät lapsille vastuuta, että vain heidän takia ollaan oltu yhdessä. Tenava saa myös antimainiota oppia minkälainen parisuhde pitää olla, jos vanhemmilla ei ole muuta yhteistä kuin - niin mikä?

Pitäisikö ihmisten asua ja elää yhdessä vuosia ennen avioliiton solmimista jotta tietäisivät mihin ovat ryhtymässä? Vähentäisikö se avioeroja? Tarvitseeko avioerojen määrä vähentyä? Mikä on liian nopeasti avioliiton solmimisen aikamäärä, kuinka kauan pitää seurustella? Kuuluuko se asia muille, vähäistäkään määrää? (Ei) Mikä on pitkäkestoisen avioliiton salaisuus? Pitäisikö aviopuolisoiden miettiä valmiiksi varasuunnitelmia avioeron varalta? Pitääkö avioliitossa olla koko ajan onnellinen? Voiko hankkia rinnakkaissuhteen, jos kotona alkaa ahdistamaan tai seksielämä ei kiinnosta toista osapuolta? Saako puolisoa alkaa ivaamaan ja käyttäytymään epäkunnioittavasti, kun avioliittoa on kestänyt n määrä? Milloin puolisoa saa alkaa pitämään itsestäänselvyytenä? Voiko puolisoa lahjoa, vaikkei olisi merkkipäivä? Onko avioliitosta mihinkään, jos ei tule kriisejä pikkuvauva/lapsiaikana? Mistä asioista puolisolle kannattavaa valehdella?

Kesälle on siis tiedossa ainakin kahdet eri häät. Onnittelukorttiin teksti:
Onnea avioliiton solmimisen johdosta, vaikka luultavasti eroattekin!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kaikkonen

Kansanedustaja erosi suuren valiokunnan varapuheenjohtajan paikalta, ei uusi juttu enää, onhan se jo pari tuntia vanha asia. Blogikirjoitus, jossa hän erostaan ilmoittaa, on surkean naurettavaa poraamista, että se ainoastaan naurattaa. Omasta lainvastaisesta törttöilystä ei ole syyttäminen ketään muuta kuin itseään. Jos ja kun perussuomalaiset pitivät eilistä "luottamusta" epäoikeudenmukaisena, oli siihen samaan helppo yhtyä normaalilla paatumattomalla omallatunnolla varustettu [tyhmä, eikirjaviisas] kansalainen. Jos saa ehdollisen tuomion luottamusaseman väärinkäytöstä yms, ei mitään muuta päätöstä voisi tehdä.

(Huom. En vertaa, toisin kuin media ja perussuomalaiset, J. Halla-ahon sakkoja ja siitä tullutta valiokunnasta erottamista tähän tapaukseen. Enkä kannata/muu sopiva sana perussuomalaisia.)

Tendence

Kävin vaihdattamassa kellooni pariston. Pariston vaihdettuaan kelloseppäkauppias käänteli ja väänteli kelloa. Kertoi pohtineensa ja käyneen neuvotteluja maahantuojan kanssa, että alkaisi tuomaan maahan Tendence-merkkisiä kelloja. Neeej, ei älä vaan! Olisi tylsää, jos jokaisella jannulla alkaisi olemaan samanlaisia kelloja mitä minulla. Ei toki olisi eikä varmasti edes tulisi olemaan, kellomakujakin on moneen lähtöön, mutta ensireaktio oli sellainen. Olenhan saanut olla ainutlaatuinen liki 2 vuotta uniikkimerkkisen kelloni kanssa, tahtoisin olla jatkossakin. Mun mielestä yhdessäkään Pohjoismaassa ei ole myynnissä sen merkkistä vekkaria, hyvä niin!

Mun kello. On se hieno, tosin lähikuva ihokarvoistani ei.

Lasten äänet hiiteen mainoksista

Ilmeisesti ainakin Oltermanni, Bebanthen, Unikulma ja Pirkka(Plussaa, Pirrrrrkkaa, plussaa...) luulevat vetoavansa ostajiin mainostamalla tuotteitaan tenavien äänillä(visiolaitteissa kuvien kera). Ärsyttäviä vain! Muhun se vaikuttaa ainoastaan siten, että radiosta vaihtuu kanava tai mute. Jos televisiossa on mainos, vaihtuu kanava. Sietämätöntä.

"Hyvä mainos on sellainen, että se ärsyttää tai jää mieleen." Niin varmaan, mutta mulla ainakin niin, että jätän moisen tuotteen hankkimatta. Siinä ei ole mitään söpöä tai tunteisiin vetoavaa, että epäselvästi puhuva lapsi jorisee mainoksessa yhtään mitään. Lapset leikkimään hiekkalaatikoille eikä mainostoimistoihin. (Huom. Lasten äänet ovat kivoja, ei mainoksissa.)

Niistä saa sitten tyystin eri avautumisen, jossa on rumasti ja huonosti puhuvia aikuisia.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Apteekki kyläkaupassa

Poikkesin pikavisiitillä kotiseudulla Päijät-Hämeessä funtsimassa Mummolan myymiseen liittyviä juttuja. Pikkuisia, tuttuja fillariteitä ajoin autolla, vaikka matka pidempi olikin. Takaisin tullessa kävin Kalkkisten kylässä. Siellä on kolme paikkaa: Kalkkisten Manibaari(Karaokea lauantaisin :]), K-extra Lampinen ja Osuuspankin konttori. Niin ja saa sieltä polttoaineitakin kylmämaatista. Kalkkinen on hauska vireä pieni kylä, uutta asutusta tulee koko ajan ja kesällä siellä on valtavat ruuhkat.

Kaupasta hain vissyä. Ilahduin kun huomasin, että kaupasta on saatavilla kaiken muun lisäksi apteekin itsehoitolääkkeitä. Kuinka tärkeä asia se voikaan olla kesäasukkaille kuin paikallisillekin. Lähin apteekki sijaitsee Vääksyssä eikä se ole luultavasti viikonloppuisin auki, joutuu lähtemään Heinolaan. Samoin se on lähellä sysmäläisillekin, jotka joutuisivat apteekin sulkemisajan jälkeen lähtemään Heinolaan, nyt voi poiketa Kalkkisten kyläkaupassa ostamassa buranaa päänkivistystä varten.

Hip hurraa pienet vireät maalaiskylät!

Kirjan ja ruusun päivä

Tänään vietetään Kirjan ja ruusun päivää kirjakaupoissa. Myynnin edistämispäivähän se on, niinpä minäkin hankin pari kirjaa. Toisen(Koiramäki) lapselle, toisen(Bruce) minulle.
Kaupan päälle sai Jari Tervon Jarrusukka-nimisen niteen. En pidä J. Tervon kirjoitustyylistä ja kerrontatavasta, mutta pitää silti lukaista aukeaisiko tuo kolmas tai neljäs kirja mitä olen joskus häneltä yrittänyt lukea.

Olin Sellon Suomalaisessa Kirjakaupassa kello 10.15. Se oli silloin jo aika täynnä ihmisiä, vaikka oli vasta avautunut. Oletettavasti kaupan päälle saatava kirja loppuu tänäkin vuonna kesken, kuten viime vuonna Tuomas Kyrön vastaava.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Lähde ennen kuin on liian myöhäistä


Epäilen videota feikiksi, mutta olkoon. Sanoma ratkaisee.

Tilastoja vuodelta 2009:
Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta 12% on perheväkivaltaa. Jakautuma naisiin 9% ja miehiin kohdistuva 3%. On silti lukemattomia tapauksia, joita kukaan ei koskaan saa tietää. Tai saa, mutta yleensä on jo liian myöhäistä. Joko väkivaltaa kokenut surmaa pahoinpitelijänsä tai pahoinpitelijä puolison, jota pahoinpitelee. Tai sitten tilanne on sellainen, että kaikki tietää, mutta kukaan ei puutu.

Useimmiten väkivaltaa kokeva on alistettu ja voimaton, että on vaikea lähteä. Väkivallan kestäessä kauan, pahimmillaan vuosia, ettei enää pysty, ei pysty kuin tyytymään osaansa. Silloin vain pitäisi pystyä irtautumaan. Jos tilanteeseen liittyy lapsia, suuremmalla syyllä tulisi repäistä jostain voima ja lähteä. Pahimmassa tapauksessa voi tapahtua surmia, joissa tapetaan koko perhe! Onhan niitä nähty.
Jos tiedät ystävääsi/sukulaistasi/naapuriasi/pomoasi/alaistasi/työtoveria pahoinpideltävän, auta, voit olla ainoa joka siihen kykenee tai tietää. Jos olet suhteessa, jossa pahoinpidellään, lähde pois. Omin jaloin on kivempi lähteä, mukavampaa kuin ruumispussissa. Niinpä niin, helppo sanoa!

Privablogini vielä ollessa avoin, eräs minulle täysin tuntematon otti yhteyttä sen kautta. Puoliso pahoinpiteli häntä eikä hän ollut voinut kertoa siitä kenellekään. Tuolloin ei vielä ollut yhtäkään nettipoliisia. Homma päättyi kaikeksi onneksi siten, että pahoinpidelty sai apua kauttani ja elää nykyisin ilman tuota väkivaltaista puolisoa. Hakkaaja sai lähestymiskiellon ja jonkinlaisen tuomion, sovitti sen, mutta vapauduttuaan on jättänyt uhrinsa rauhaan.

Yksikin isku on liikaa.

Yle Areena live

Yle Areena yllättää kerta toisensa jälkeen laadukkuudellaan. Viime yönä iphoneen oli tullut saataville päivitys, joka mahdollistaa suorien lähetysten katselemisen iphonesta. (Luultavasti sama päivitys on tarjolla ipadillekin, en ole vielä tarkistanut)


Ilmeisesti viikonlopun aikana sama suora lähetys-ominaisuus on tullut varsinaisille nettisivuillekin. Testailin pari minuuttia. Kuva on nykimätöntä, vaikka mulla on ainoastaan mobiilikaista nettinä.

Booxtv-sovelluksesta on voinut katsoa Yleisradion suoria lähetyksiä tähän saakka, mutta Areena-appi tekee siitäkin, nykyisin hieman takkuilevasta sovelluksesta tarpeettoman. Enpä sanokaan mitään tarpeettomasta. Ulkomailla Areenan live ei luultavasti toimi, BooxTv toimii.
Ne yhdet ainoat uutiset päivässä jota katson televisiota ylipäätään, mahtavaa, että enää ei tarvitse etsiä vaimon televisiota sitä varten. Nyt voin katsoa puhelimesta tai tabletilta. Tämä on kai sitä nykyaikaa!

Kallis merkkihuolto vs. halpa mainosketjuhuolto

Autooni pitäisi vaihtaa öljyt, tarkistaa konetta ja muuta pientä perushuttua. Kilometrejä autossa on 7500 km, joten ei ole tullut vielä ensimmäistä virallista huoltoa ajankohtaiseksi, mutta öljyt pitäisi vaihtaa pannusta.

Laitoin sähköpostitiedustelulla hintatiedustelun neljään(olen "lomalla", mulla on aikaa säästää ja säätää...) huoltoa tarjoavaan paikkaan pääkaupunkiseudulla.
Hinnat vm 2010 kiesiini olisi
AD 200 €
Autoasi 212 €
Fixus 139 €
OOOO-huolto 76 €

"Merkkihuolto on niin kallista!"

Kello on vasta 5, mutta ei ollut tarkoitus näin varhain herätä. Vauva oli eri mieltä. Hän rääkäisi korvaan sellaiset aariat, että hetken korvissa soi ja olokin on hieman liian freesi.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kysymys johon ei halua vastausta

Kun play offseja pelaavat miespelaajat eri lajeissa kasvattavat rumia ja naurettavan näköisiä partoja ja viiksiä, jättävätkö naisurheilijat sheivaamatta esim. kainalot vastaavassa tilanteessa?

MLL: Työnantajien tarjottava vanhemmille päivätöitä

HS
On vai?

Mun mielestä työnantajan velvollisuus ei ole yhtään mitään, korkeintaan ne mitä nyt on(hoitovapaa, osittainen hoitovapaa jne.). Ammatinvalintakysymys, johon voi vaikuttaa ennen kuin lapsia maailmaan saattaa tai vaihtoehtoisesti pysyä lasten kanssa kotona. Asettaa epätasa-arvoon lapsettomat, kun jo nyt jotkut lasten vanhemmat käyttävät lapsiaan syynä vuorovaihtoihin sun muihin.

Ja joo, en ole kasvatusalan ammattilainen tms. eikä sellaista minusta koskaan tule. Silti on oikeus mielipiteeseen, kiitos vaan sähköpostista ja muistutuksesta. Olisin vastannut, mutta tuli reboundina takaisin.

Quality

Iltapäivän viettoa take away-kaakaon kera trendikkäästi kirkkonummelaisessa puistossa.

Puutarhurointia

Väitän, että ihmiset ostavat aivan turhaan erilaisia lannoitteita ja voimaliuossäkkejä puutarhoihinsa, vaikka monissa tapauksissa pärjäisi ilmankin. Kevät- ja syyslannoitesäkit, täysin turhia, jos ei tiedä, että maaperä kaipaa juuri sitä tai tätä. Usein ei kaipaa tai on vailla jotain muuta mitä säkeissä ei ole. Hevosen ja kanan lopputuotostakin haalitaan usein kuin kultaa, vaikka sitäkään ei välttämättä tarvitse joka vuosi kotipuutarhassa. Pahimmillaan näivettää koko kasvuston juurien palaessa.

Viisas kotiviljelijä teettää maa-analyysin/viljavuustutkimuksen maaperästä(3-5 vuoden välein tai uusiin pihoihin). Sillä pääsee pitkälle ja ravinteiden lisääminen maahan on helpompi kohdentaa. Maa-analyysi maksaa n. 40 euroa.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ei koiria mukaan asiointireissuille

Koiria varastetaan. Senkään takia niitä ei pitäisi ottaa mukaan kauppaan, mikäli se pitää jättää yksin johonkin. Varkaus käy monesti hetkessä! Yleensä koira löytyy, mitä nopeammin, sen parempi, mutta se vähäkin aika jolloin lemmikki on kadoksissa, on piinaa. Joskus koira ei löydykään ja se vasta kamalaa onkin.
Paras ennaltaehkäisy on jättää koira kotiin kauppareissun ajaksi. Lenkit erikseen kauppareissuista.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kevät

19.4.2013 kello 20.00

19.4.2013 kello 20.02

Klik - lataa.

Barack Obama kylässä

B. Obama vaimoineen halusi tulla meille kylään. Oltiin ilmeisesti hyviäkin frendejä, kun tarinoitiin niin tuttavallisesti. Ihmettelin missä henkivartijat luuraavat tai miksei taloomme tehty täydellistä tupatarkastusta attentaattien varalta. Päättelin, ehkä siksi kun ollaan kamuja. Barack Obama mm. kampasi tukkaansa ja niisti nenää meidän keittiössä. Sitten tuo kysyi missä meidän televisio sijaitsee, pitäisi katsoa ensi viikon sääennustetta. Ajattelin ottaa tapahtumasta kuvia, sillä olin täysin varma ettei kukaan muuten uskoisi. Tuumin silti, että muhun voi varmasti luottaa, kun en myy kuvia seiskalehtiin ja toisaalta miksi edes ottaa mitään kuvia, kun ollaan kavereita. Öö. Uni joskus kummallinen on.

Wilma pilasi elämäni

Linkki

Ei oikein tule mitään viisasta ajatusta mieleen. Oikeastiko lapset nimellään ja naamakuvallaan retostelevat sitä miten ovat tehneet toinen toistaan järjettömämpiä toilailuja ja saaneet huomautuksia siitä kotiterveisiksi? Näemmä.

Surullista ja kaikkea muuta, ennen kaikkea tyhmää. Eipä nuo tenavat kai tajua, että mitä nettiin laittavat, tulee myöhemmin vastaan esimerkiksi työpaikkaa hakiessa. Kuka haluaa ottaa töihin ihmisen, joka lapsena on särkenyt paikkoja ja häirinnyt toisten työrauhaa? Olkoonkin aikaa 10 vuotta tai enempi, kaikki vaikuttaa.
Ei mitään kunnioitusta sääntöjä tai yhteistä omaisuutta kohtaan! Suurempi ongelma kuin opettajien kirjoitusvirhe, on tuo äärimmäinen typeryys ja brassailu sillä, että on näyttänyt ahteria jollekin tai räplännyt kännykkää/mitä vain.

Mitäpä jos tällaisetkin keskittyisivät siihen, mikä lasta vaivaa, eikä valittaisi, kun pelkästään negatiivisia asioita sanotaan. Tietysti pitäisi keskittyä positiivisiinkin asioihin, mutta mikäli sellaista ei ole, pitääkö valehdella ettei lasten vanhemmat loukkaantuisi. Jos tehtävät on toistuvasti tekemättä, Palle-Jooseppi myöhästelee ja unohtelee, pitääkö siitä jättää mainitsematta?

Palle-Jooseppi taitaa muuten olla karhu jossakin eläinpuistossa.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kahvila ja baari... eikun café tai deli

Mihin katosi kahvilat, jossa on ihan peruslaatuista voisilmäpullaa, lehtivoitaikinaan leivottua kolmiopasteijoita, karjalanpiirakkaa munavoilla tai muovikelmuun pakattua sämpylää paistetulla kananmunalla? Onneksi on poikkeuksiakin, mutta BAARI tai KAHVILA, jossa siitä vitriinistä noukittiin tarjottimelle haluttu särvin ja mehutetra, kassan kautta pöytään, ei sellaisia ole.

Nyt on ainoastaan bebejä, kolmioleipiä, foccacciaa, ciapattaa, cupcakeja, filotaikinapieta tai quicheja. Ciapattasämpylöiden täytteet ovat siten, että leipä pitää koota uudestaan, muuten sisältö tursahtaa leivästä pihalle ensimmäisellä haukkauksella, kun täytyy näyttää niin hiivatin ilmavalta rapisevan paperitaskun välissä.
Tuli entiskaipuu, kun selasin nettisivun kuvagallerioita.

Jahkailija

On ihmisiä. jotka tekevät päätöksiä helposti ja kohtalaisen nopeasti.
Sitten on niitä, jotka jahkailevat ja arpovat kauan. Kun joku päätös ehkä saadaan aikaan, silti jossitellaan ja pohditaan mitä nyt jos vaikka että entä mitä sitten mitä muut ajattelee.
(Monessa asiassa tietynlainen harkitsevaisuus on toki hyvä olla, mutta aivan tavallisissa asioissa tsup tsup vaan!) Monesti jahkailijat eivät myöskään pysty ottamaan vastuuta päätöksestä, koska ovat niin tavattoman epävarmoja.

Olin päivänä jonakin muutaman tunnin tekemissä ihmisen kanssa, joka jahkailee ja pohtii ihan jokaista asiaa, se on todella raivostuttavaa. Ottaisinko nyt kahvin vai teen, entä pullaa vai croisanttia vai sittenkin banaanin... ARGH! Jos jo kahvilassa oli hankalaa, mitä sitten, kun piti käsitellä laajemman mittakaavan asioita. Siinä meni kauan ja mulla miltei taju. Onneksi saatiin asiat selvitettyä ja seuraavan kerran toivottavasti vasta vuoden päästä.

En kestä jahkailijoita.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Raivon kanssa syömässä

Kävin kylällä asioimassa. Näin kaupan edustalla murheellisen ja huolestuneen näköisen nuoren herran, joka soitteli kaikkialle, mutta ei ilmeisesti saanut yhteyttä läpi. Silmät huolesta punertavina poika tepasteli autonsa edustalla. Menin tiedustelemaan miekkoselta onko joku hätänä. Poika hieman säikähti lappukommunikointiani, mutta kertoi olevan rahaton, nimeltään Raivo ja saaneen potkut töistä eikä saanutkaan palkkaa virolaiselta vuokravälitysfirmalta, vaikka olisi pitänyt. Kotiin Eestiin pitäisi päästä, mutta ilman rahaa se on mahdotonta.

Ehdotin pojalle Hesburgerissa aterioimista, vatsa täytenä elämä näyttää valoisammalta. Kylläpä hänellä olikin nälkä, itse imaisin pirtelön seurana, vielä pehmis jälkiruoaksi. Raivon aterioidessa selvitin automatkalipun Tallinnaan maksavan sen ja sen verran, varasin kännykän kautta sen ja sain maksettuakin, kun oli pankkitunnukset matkassa. (Näppärää, kun onnistuu sillä tavalla!) Käytin pojan vielä autoa tankkaamassa, että varmasti riittää polttoaine kotiin Tartoon asti.

Puoli viideltä Länsisatamasta lähti yksi nuori mies ilman kahta talvirengasta kotia kohti selvittämään oikeuksiaan saada rahat vilunkifirmalta. Heppu tahtoi väkisin antaa pantiksi minulle kaksi Audinsa talvirengasta aluvanteineen. Voisin sitten myydä ne, mikäli ei lupauksesta huolimatta palaisi maksamaan matkalipun ja bensiinin hintaa.
Olisin uskonut muutenkin. Kun auttaa, autetaan, uskon ma.

Helsingin Sanomat rypee pohjamudissa, osa 23991

Hesarin bullshittiä, kirjaimellisesti. Harvoin ollut näin ala-arvoisesti koottua juttua, kun tuo! Tässä kohtaa voi sanoa, että viherituhippitoimittaja ei tiedä niin mitään lannoituksista tai maanviljelystä ylipäätään. Yhtäkkiä Venäjän jätevedenpuhdistamoilta ja kaatopaikoilta ei tulekaan enää niitä valtavia fosforipäästöjä, mutta suomalainen maanviljelys pilaa senkin lätäkön?

Voisiko kuitenkin olla niin, että eteläisen Suomen jätevesiä ajetaan mereen ilman kunnollista puhdistusta ja Venäjä saastuttaa puhdistamoista Ville Niinistön, kuten edeltäjiensä vikinöistä huolimatta. Harva maanviljelijä pilaa viljelyksiään tunkemalla liikaa pashaa peltoon, fosfori nk. näivettää kasvuston ja tuotto jää alhaisemmaksi. Kukaan järkevä maanviljelijä näillä polttoaine- ja muilla kalliilla hinnoilla ei ylilannoita ja turhaan ajeluta traktoreita lannoituksiensa kanssa.

Yhtä lailla pohjoisessakin on maanviljelystä, hyvä niin. Miksi sitten Selkämeri ja Perämeri voi hyvin, mutta sitten tämä eteläisen osan meri huonosti? Olisikohan kuitenkin niin, että asialla on jotkin muut saastuttavat tahot, kuin suomalainen alkutuotanto.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ero

Kun on liikaa aikaa miettiä asioita. Kun on liikaa yhdessä, alkaa puistattamaan. Joka aamu samat jutut päivästä toiseen. Jos tietää mitä on tulossa, se on turvallista, mutta pidemmän päälle alkaa nyppimään. Näkemykselliset asiat ja ideologiset poikkeavuudet ovat liian erilaisia. Katsotaan kesän jälkeen miltä tilanne näyttää, mutta nyt yhteiselämä päättyy.
Siksi ero Helsingin Sanomista.

Solsidan



TV4 Play-sovelluksen saa appstoresta. Ohjelmia voi katsoa myös webistä. TV4 Playsta näkyy Solsidanin ensimmäinen kausi alusta asti.

Yle Fem alkaa näyttää Solsidania uusintana toukokuun alusta. Neljännen kauden jaksot alkavat syksyllä. Ei paha.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Vegaaniruokaa lapsille

Aamulehti uutisoi Tampereen päiväkodeissa ja kouluissa elokuusta lähtien tarjottavan vegaaniruokaa lapsille ja nuorille, niille joilla on eettiset tai muut perusteet siihen. Uutisen alle on tullut paljon kommentteja, ymmärrettävästi, ruoka herättää aina mielipiteitä.

Oikein koostettu vegaaniruoka(=ei eläinkunnan tuotteita) riittää kattamaan ihmisen ravinnontarpeen, mutta silti lapsille, välttämätöntä vetää niin tiukaksi? Toki rajusti allergiselle tenavalle joissakin tapauksissa vegaaniruokavalio on hyväksi, mutta suomalaisissa luomumaitotuotteissa ei pitäisi olla eettisesti mitään nuputettavaa. Kukin taas tavallaan, jos maailmankatsomus ei salli syödä kotimaista hyvää ruokaa. Hienoa uutisessa on sekin, että koko perhe ohjataan ravitsemusterapeutille, koska sillä saadaan varmistettua, että kasvava nuori saa tarvittavat ravintoaineet kotoakin. Kukaan ei elä porkkanaraasteella tai iduilla!

Vegaaniruokavaliossa käytetään paljon soijaa. Sitä ei ole kuitenkaan paljoa tutkittu ja ne tulokset joita on, kertovat sellaista, että itse vältän soijaa mahdollisuuksien mukaan. Poikapuolisilla soija laskee testosteronitasoa(tästä saisi hienoja typeriä vitsejä, mutta pitäisi ajatella pidemmälle) ja täten soijalla korvattu valkuainen ei ole minun mielestä hyvä juttu.

Lakto-ovovegetaarinen ruokavalio sisältää maitotuotteita ja kananmunia. Itse olen elänyt sillä ruokavaliolla 43 vuotta ja kasvanut mainiosti. Tyttäreni syö myös, mutta mikäli lapsi tahtoisi lihaa syödä, senkun syö, ei tulisi kiellettyä. Toistaiseksi kaikki liha-asiat neito on sylkäissyt pois ja kieltäytynyt syömästä sellaista sapuskaa. Tärkeintä lapsen ruokavaliossa on se, että hän saa ravinnosta riittävästi proteiinia ja vitamiineja. Nykyisin vaimokaan ei käytä lihaa juuri mitään, koska en ala mitään liharuokia erikseen valmistamaan ja mä teen meillä 80 % ruoista. Maitotuotteet pyritään hankkimaan luomuna, mutta vähintään kotimaisena. Kananmunat pelkästään versiota luomu. Moor.

Ruoka on hyvää tai siis sen pitää olla hyvää. Ruoka on myös polttoaine ja kasvun edellytys. Toivottavasti kukaan ei oman ideologiansa tähden näännyttäisi lastaan, kuten Britanniassa muutama vuosi sitten vegaanihörhöt eivät ruokkineet vauvaansa riittävästi ja huonosti siinä kävi.

Himanen

Katselin eilen 10 minuuttia Arto Nyberg-ohjelmaa, jossa oli haastateltavana Pekka Himanen. Jösses miten puuduttavan pitkäveteistä kuunneltavaa! Heppu puhui jotain, mutta en tiedä mitä. Ei edes sanonut mitään mistään, siteerasi vain ties ketä. Hyvä jos sana tai kaksi tuli minuutissa. Miekkonen mainosti omaa nettisivuaan kahdesti parin minuutin sisään, josta olisi pitänyt käydä lukemassa curricum vitaesta asioita, joita hän on tehnyt. Ai miksi? Sekään ei selvinnyt. Mies puhuu paljon ja verkkaisesti, mutta ei sano mitään. Juuri niin diibadaabaa ettei tällainen tavallinen mies tajua miksi puhuu mistä puhuu. Vielä vähemmän tajuaa sitä miksi ihmeessä ja mistä syystä heppu saa 700 000 euroa ohi kaikkien normisääntöjen, kuten kilpailutus.

HSL-matkakortti


Tilasin joku tovi sitten HSL-matkakortin mainoksen innoittamana. Minulla ei sellaista ole, koska olen tyytyväinen yksityisautoilija. Junamatkat tähän mennessä olen maksanut rahalla tai sitten käyttänyt vaimon HSL:n korttia(taitaa olla sääntörike, hyimua). Ilman kampanjaa korttia ei olisi nytkään. Kun kortin saan, ajattelin kokeilla kuinka maailma pelastuu elämä vaikeutuu käyttämällä mahdollisimman paljon julkisia välineitä, kun sillä saa pari viikkoa ilmaiseksi matkustella. Kun parin viikon ilmainen jakso on mennyt, lataan kortille arvoa, koska junalla on monesti mukavampi matkustaa Helsinkiin turisti- tai asiointiretkelle.

Julkinen liikenne toimii tässä osassa Suomea täydellisen hyvin. Tuntuu joskus jännittävältä, kun kuulee jonkun rissaavan siitä, jos bussi tai juna on pari minuuttia myöhässä. Pääsääntöisesti linjat kulkevat ajallaan ja hyvin. Silti itse tuskin tulen käyttämään julkisia koskaan pääsääntöisesti johtuen yksin siitä, että omalla autolla on nopeampi ja kätevämpi mennä ja tulla.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kysymyksiä ilman vastauksia

- Kuka keksi kravatin ja päättikö sama taho, että se näyttää tyylikkäältä?

Eilen oli kraka, tänään ei.

- Millä norsu hengittää? Kärsällä?

- Miksi pilkkijät uhmaavat painovoimaa ja jään kestävyyttä ääripäistä(varhaisesta syksystä ja myöhään kevääseen)?

- Kuka keksii perinteet?

- Milloin on liian myöhään?

- Miksi sanotaan, että sydämeen sattuu, kun oikeasti sattuu koko kroppaan ja kuvotus ja paha olo on oikea tunne? Ei siis sydänsairauteen tai infarktiin liittyvä.

- Miksi horsma on rentun ruusu?

- Kenelle hevosenkenkä tuo onnea? Tai jäniksenkäpälä?

- Onko mustalla kissalla paksut posket?

- Miksi Eemeli on Kissankulman kauhu?

- Ovatko partiolaiset aina valmiina?

- Miksi koiranilma on sade ja tuulinen? En tiedä yhtäkään koiraa, joka pitäisi sateesta ja tuulesta.

- Milloin isot ihmiset lakkaavat viettämästä syntymäpäiviä? Minusta ei ole turhaa lainkaan, vietän aina ja se on kivaa. Samoin eilen vaimon isä, vaikka hänelle ei tullut tasavuosia.

- Jos nuolaisee ennen kuin tipahtaa, kuka jäätelön sitten syö, jos ei saa nuolla?

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Liima Strömsön tapaan

Strömsössä tehdään liimaa maidosta. Kuumennetaan se 37 asteeseen, lisätään etikkaa, suodatetaan juoksettunut maito, vatkataan leivinjauhetta sekaan. Tadaa, liima valmista! Siinä on vaan yksi suuri ongelma: Liima säilyy ainoastaan kylmässä ja niin kauan kuin maitokin eli muutaman päivän. Tosi kätsyä! Not. Mitä kukaan tekee askarteluliimalla, joka ei säily kuin hetken? Ei mun kai tarvitsekaan tajuta.

Eri Keeper on kanssa tosi kätevää. Se ei haise pahalle eikä ole myrkyllistä, vaikka tenavat askartelujen lomassa nälkäisinä vetäisikin sitä suuhunsa. Lisäksi se kuivuu nopeasti ja on monikäyttöistä. Kaiken hauskan ohella sitä voi säilyttää ihan huoneenlämmössä, jossa se säilyy aika monta vuotta. Mutta eihän se ole strömsööläistä.

Päätelmiä ja yleistyksiä blogeja kirjoittavista miehistä

1. Miehillä on paljon teemaperusteisia blogeja.
Esimerkki: Treenailu ja urheilu, harrastus, yhteiskuntakriittisyys, tietotekniikka, täydellinen pashanjauhanta.

2. Miespuoliset blogistit kiroilevat ja puhuvat törkeitä.

3. Miespuoliset bloggarit ovat mielistelijöitä ja typeryksiä.
Esimerkki: On se nähty. Onneksi ei silti läheskään kaikki, mutta niin kuin "suuri maailma", on blogisijoissakin kaikenlaista sakkia.

4. Miehet puhuvat vaimoistaan emäntänä tai akkana.
Esimerkki: Lapsetkin ovat kakaroita.

5. Miespuoliset blogistit eivät kerro tunteistaan.
Poikkeuksena kuitenkin, jos vatuttaa, se kirjataan ylös monella eri tavalla.

6. Miehet kertovat wc- ja sekstausreissuistansa antaumuksella ja tarkasti.
Esimerkki: Mitä intiimimpi asia, sitä yksityiskohtaisemmin.
On muuten hämmentävä kokemus löytää puolituttu ihminen kertomassa keskikokoiselle lukijalaumalle siitä kuinka pettää puolisoaan ja miten tekee ettei jää kiinni. (Jäi kiinni, ero tuli, ihminen on nykyisin yksin ja polttaa norttia ketjussa ja haisee siksi pahalle)

7. Miehet ovat järkeviä.
Esimerkki: Harva mies julkikirjoittaa lapsistaan nimillä ja kasvokuvilla, koska he tietävät, että lapsillakin on oikeus yksityisyyteen.

Naisista oli helpompaa materiaalin laajuuden vuoksi.

---
Mulla on kolme eri blogia. Lukkoblogi on ollut vuodesta 2007 jossa on kaikkea sitä mitä en voi julkiseksi laittaa, koska lapset on nimillä ja kuvilla yms ja muutenkin, mun paikka. Enkä enää tahtoisi, että julkisesti olisi näkyvillä kaikki mustaa mitä muutama vuosi sitten kipeytyessä tuli. Sitten on nämä kaksi julkista, joista voi tehdä päätelmiä ja tulla tulokseen, että olen itsekeskeinen jonka elämään ei sovi muuta kuin urheilu. :-]

Monet ihmiset kuvittelevat ettei ketään kiinnosta lukea nk. tavallisesta elämästä. Mua ainakin kiinnostaa. Minusta on kiva lukea miten minulle täysin ventovieraat kuluttavat arkeaan ja ajattelevat tavallisen tavallisista asioista. Mikään ylifilosofinen diibadaaba tai ybersalaileva privaattiuden (olin erään ihmisen kanssa kahvilla mutta en kerro missä enkä kerro mitä ajattelen asiasta-tyyppiset) vaaliminen ei kuulu syötteenlukijaani. Tai muotiblogit. Tai sisustusblogit. Tai kirjallisuusblogit. Tai... no onhan noita, mutta silti luen kaikenlaista laidasta laitaan ja arvostan, kun joku viitsii ja näkee vaivaa tuottaa ajatuksiaan julki. Tietysti niitä sisustusmuotikirjablogejakin, ei nekään tyhjästä synny.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

"Annatko sä tuon huutaa?"

Yksivuotiaani sai toisen kerran kaupparaivotaudin, jälleen aivan yhtäkkiä ja yllättäen ilman ennakkovaroitusta. Tyttö alkoi kiljumaan ja huutamaan kuin olisi ollut pahakin hätä. Veti itsensä aivan suoraksi ja muuttui huvittavan näköiseksi. Katsoin häntä hetken, nauroin sisäänpäin ja jatkoin ostosten hakemista normaalisti. Äänitorvi kärryissä HUUSI vain minkä ehti. Jätin kärryt lapsineen hyllyn päätyyn ja menin valitsemaan GoGreenDeli-kuivajuttuja. Sillä välin ventovieras mieshenkilö oli tullut lässyttämään lapselleni. Työnsi nenänsä aivan parkuvan otuksen kasvoille - ja sai tyttäreltäni tahattoman läpsyn, mitäs tunkee toisen naamaan kiinni! Tyttö jatkoi raivoamistaan, ehkä n. 2 minuuttia oli kulunut. Kumautetuksi tullut henkilö kävi utelemaan minulta enkö aio tehdä mitään lapsen vaientamiseksi, annanko lapsen huutaa. Pudistin päätäni, en tietenkään tee ja todellakin annan. Miksi pitäisi? Kyllä se tenava rauhoittuu, kun saa aikansa melskata. Niin hiljeni nytkin ja oli entisellään n. 4 minuutin kuluttua kiljumisen aloittamisesta.

Ehkä typerintä mitä voisi tehdä, on alkaa lässyttämään tai muulla tavoin häiritsemään lapsen huutokohtausta. Useimmiten välinpitämättömyys toimii. Tai on toiminut niillä lapsilla joiden kanssa olen ollut tekemisissä.

Fazer Viol


Vaimon äiti kävi Ruotsissa työmatkalla. Sain häneltä kaksi karamelliaskia, toinen Viol Tabletter, toinen Emser. Namut maistuu tosi hyvälle. Miksei tällaisia ole Suomessa, vaikka on käsittääkseni suomalainen firma. Ruotsalaisilla on kaikki paremmin!
Fazer, miksi Ruotsi saa kaikki hyvät?

torstai 11. huhtikuuta 2013

Päätelmiä ja yleistyksiä blogeja kirjoittavista naisista

1. Naisilla on paljon teemaperusteisia plokeja.
Esimerkki: Vauva(odotus, synnytys), askartelu, sisustus, häät, muoti ym.

2. Nainen tykkää elämänmuutoksista.
Esimerkki: Vaihtoon mies, työpaikka, asunto, kotimaa - ja se kaikki entinen on jaskaa, jota voi haukkua.

3. Naiset kyllästyvät uusiin asioihin nopeasti.
Esimerkki: Kadutaan sitä työpaikasta irtisanoutumista. Unelmasiemenpussien kaupittelu ei tuokaan ropoja tilille.

4. Jos joku on loukannut naisplokistia, koko tapahtumamättö tuodaan lukijoiden tietoon ja yhdessä loukkaajaa haukutaan.

5. Naiset eivät ole pitkäjänteisiä.
Esimerkki: Harvassa on naispuolinen plokisti, joka ei olisi aloittanut uutta plokia n. 8 kertaa.

6. Naiset saavat salauspuuskia.
Esimerkki: Yhtäkkiä plokissa olevat kuvat, nimet ja kaikki muutetaan tunnistamattomiksi ja lopulta koko ploki poistetaan/lukotetaan. Syynä tähän yleensä vauvakeskustelupalstalla tai fb-sivulla kiertävä ketjuviestihuhu, jossa vieras setä tulee ja syö kaikki lätyt.

Minun mielestä lasten tai muiden ulkopuolisten nimet, kasvot, tunnistetiedot yms. ei kuulu näkyviin blogeihin. Kukin tietenkin tavallaan.

7. Naiset empivät.
Esimerkki: Nainen pohtii plokkaamisen mielekkyyttä ja harkitsee "vakavasti" lopettamista tai taukoa. Kommenttikenttä täyttyy lukuisista kommenteista, joissa pyydetään ettei kirjoittaja lopettaisi ja että juuri hänen ploki on se, jota kommentoija mieluiten lukee.

With deep love ;]

Alun perin tein suloisen yleistävät päätelmät viime kesänä privablogiini. Naispuoleisista blogisteista on helppo tehdä päätelmiä, koska enemmistö blogien pitäjistä on daameja. Tuli mieleen, kun luin tuolla pitkästä aikaa juttuja.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hoitolaukku haussa

(Tästäkin siis on mahdollsta kehittää rivejä.) Tarvitsen hoitolaukun. Typerä sana, mutta sillä nimellä kutsutaan veskaa, johon survotaan lasten asioita, mikäli viettää hiukankaan liikkuvaista elämää. Kahden vaippaikäisen kanssa tarvitsee vaihtovaatteita, kahta eri kokoa vaippaa, puhdistusliinoja, nenäliinoja, ea-tarpeita, käsidesiä yms. Koska vaimo ja minä kuljetaan aika paljon eri taipaleita erinäisin koostumuksin, ainakin tulevaisuudessa, on kaksi eri tilavaa veskaa tarpeen. Lisäksi en suostu enää roudaamaan vaimon käyttämää pinkkiä söpöhöpöä laukkua, jotain rajaa, vaikka vaaleanpunainen hieno väri onkin.
Kävin viime viikolla Varustelekassa etsimässä sopivaa. Sellaista, jota kehtaisin kuljettaa mukanani erinäisissä häppeninkeissä tai paikoissa. Armylaukkuvalikoimassa olisi edukkaita ja kestäviä, mutta tällä kertaa ei onnistanut. Ruman värisiä ja liian pieniä. Unohdin koko asian, mutta tänään taas havahduin, että tyttären kanssa vierailulla käyminen kahdessa paikassa ei yleensä hoidu ilman vaippaoperaatiota. Vaaleanpunaisesta söpöhöpökassista kaivoin uutta kuiviketta kehiin ja tympäisi! :D

Illalla löysin vahingossa täydellisen, kun muistin Cdoncomilta tulleen mainossähköpostin.

Se on juuri täydellisen suuri ja riittävän äijä eikä se näytä vauvalaukulta. 79 euroa on paljon rahaa, mutta vauvatarvikeliikkeissä sillä rahalla ei saa oikein minkäänlaista kapsäkkiä. Veska vaikuttaa tukevalta ja kestävältä. Ensi viikolla pääsen olemaan toisten koti-isien kanssa tyylissimo. Sehän se tärkeintä on.

Päänsisäinen katatonia balanssissa

Arkirytmi ja toistuvat asiat saavat aikaan pelkästään hyvää pidemmän päälle. En ole koskaan kaivannu elämääni säpinää tai mitään ulkopuolista virikettä(työt ovat pitäneet mielen vireänä siltä osin), jotta elämä tuntuisi elämältä. Ei ole tarvinnut extreme-urheilulajeja, kun tekee viikonlopun yövuoroa järjestyspoliisissa tai pilateshörhöilyä, kun pääsee traktorilla kevättöihin.

Tässä elämäntilanteessa lasten kanssa tärkeää on se, että tietyt asiat tapahtuvat jossakin aikataulussa ja säännöllisesti. Arki ei ole tylsää vaan elämä on juhla, kuten jossain laulussakin sanaillaan. Ei tarvitse tähtiä taivaalta, kun on nähnyt ja ollut mustassa aukossa.

Helsingin Sanomat, katkeruus, Yleisradio

Artikkeli (Yle-vero ei säästä ketään)

Ehkä viikoittain valtakunnan päälehti tuo ilmi jollakin tavalla katkeruuttaan Yle-verosta. Huvittavaakin, kun se on niin ilmeistä. Aivan kuin tikkunekku olisi revitty lapselta pois eikä se koskaan unohdu. Hetkeen ei ole kuulunut parkua lehtien arvonlisäverokannan nostosta, koska on tuo uusi aihe, josta ammentaa juttua.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Pakastevadelma

Miksi Suomeen on luvallista tuoda skeidamarjoja, joista vähän väliä löytyy kaikkea mähnää? Tällä kertaa hepatiitti A:ta. Jo vuosia S-marketin pakkashyllyn ovessa on ollut lappu, jossa kehotetaan kuumentamaan ulkomaiset marjat ennen käyttöä. Kuitenkin kaikenlaisiin ainesylijäämiin tai tuoteselostusten epäselvyyksiin suhtaudutaan riittävällä, joskus överiltäkin tuntuvalla vakavuudella tuotteiden poisvetoineen yms. varotoimilla. Mutta marjoja saa myydä ja tuoda maahan, vaikka niissä tiedetään olevan pelkästään ongelmia.

Kiitos viime kesän ahkeruuteni, yhä 50 kg mustikkaa, 10 kg vadelmaa ja 15 kg mansikkaa pakkasessa. Suomalaista tietysti. Eikä tarvitse kuumentaa ennen käyttöä.

Luovuuden maksimointi

...zero points.
Jos ihminen keksii jonkin nk. liikeidean, yksi virhe mitä voi tehdä, on kertoa siitä yhtään kenellekään paitsi korkeintaan jotain stratosfääristä. Voi seurata hämmentäviä ketkureaktioita ja muita kummallisuuksia.

Onneksi eräässä tapauksessa mentiin metsään, että petäjät ryskyy. ;] Joskus toisen pöllöilystä saa makoisaa hupia, vaikkei muussa tapauksessa inhimillisille epäonnistumisille ole mitään syytä nauraa tai kirjoittaa blogipostausta. Hyimua.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viritinvahvistin

Lähimmäisenrakkaus on joskus todella vaikeaa.
Henkilö pyysi minua asentamaan hankkimansa viritinvahvistimen kauittimineen televisioon, kun hän ei osannut (luetaan:viitsinyt lukea käyttöohjekirjaa).
Yleensä, jos pyytää jotakin tekemään jotain, edes sen verran oltaisi tehty, että purettu kamat laatikosta tai muulla tavoin helpotettu hommia tai olemassa esimerkiksi apuna. Riivin paketin auki, laitoin kaiuttimiin johdot kiinni, kaiuttimet kiinni vahvistimen perään. HDMI-piuhaa television taakse ja vahvistimeen kiinni(mulla ei ole minkään valtakunnan tietämystä saati kiinnostusta televisioiden ja vahvistimien keskustelusta keskenään). Pikainen silmäys vahvistimen pikaoppaaseen. Toosan pitäisi itse kalibroida kaiuttimet jne, käyttäjän täytyisi tehdä tiettyjä juttuja saadakseen ääntä tulemaan. Radiosta kuuluu ääntä, hyvä. Televisiota en saanut millään tuottamaan ääntä vahvistimen kautta, vaikka yritin tavata mitä pitäisi tehdä. Henkilö tuli raapimaan leukaansa juttelemaan mitä siinä nyt on tai mikä lähinnä kestää. Infosin ihmiselle etten osaa enkä tajua mitä voisi vielä tehdä, kun olin mielestäni kaikki tehnyt mitä pystyi. Jäin vielä hetkeksi koittamaan alusta alkaen, mutta ei.

Hetken päästä kuulin, kun henkilö puhui puhelimessa jollekin, että ei tuo Arttorius viitsi lukea käyttöohjeita eikä tästä nyt varmaan mitään tule. Kiehahdin alle sekunnin sadaosassa, avasin oven ja morjestin puhelimessa juoruajaa vihaisena ja lähdin menemään. Hitto, että viitsiikin! Että viitsinkin tulla kuluttamaan yli tuntia typerien vempeleiden kanssa ja sain vain vattuilua, josta toiselle ihmiselle juoruttiin. Argh!
Aika turha tyypin enää pyytää, että menisin korjaamaan ruohonleikkuria/kantamaan sohvaa/kytkemään lamppua.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Vähiin jääneen rintaruokinnan satoa?

Kaupassa oli kaksi eri osioissa kulkevaa miekkosta. Toisella suussa hammastikku, toisella muovilusikka. Ne kiertelivät suussa hampaiden välistä reittiä. Toisella oli vaimo tai joku muu läheinen mukana. Miksei se vaimo tai joku muu läheinen sanonut sille hammastikkumiehelle, että heitä tuo törkimys roskiin äläkä pidä suussa?

Toivottavasti minulle joku sanoisi, jos erehtyisin lähtemään hammastikun tai kertakäyttömuovikahvilusikka suussa mihinkään tai vaikka pysyisin paikoillani ja pitäisin siellä suustossa jotakin ylimääräistä. Näyttää ällöttävältä ja kuuluu kategoriaan huonot käytöstavat yms.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Myyntejä

Laitoin tällä kylällä sijaitsevan rivitaloasuntoni myyntiin muutama viikko sitten. Se on ollut asumaton siitä lähtien, kun talo valmistui eli n. vuoden. Vaimon sisko perheineen asui siinä remonttipakolaisena viime kesän, mutta en jaksanut alkaa vuokraamaankaan sitä enää, siksi myynti. Hintapyynnöksi laitoin kiinteistövälittäjäkokelaan mielestä liian suuren euromäärän(siksikään ko. kv:n eikä lopulta muidenkaan kanssa tullut sopimusta). Kuinka ollakaan asunto myytiin yhden näytön jälkeen ja meni vielä tarjouskaupaksi kolmen tahon välillä. Vedin kotiinpäin tai tässä tapauksessa hieman suosin puolituttuja ja hyväksyin heidän tarjouksen. Kaupat tehtiin viime viikolla.

Ennen kauppoja on tullut monenlaista kommenttia:

- Huonosti tehty remontti, kaikki joutuu laittamaan uusiksi. (Niinpä he tekivät 50000 euroa alemman tarjouksen.)
- Onko energiatodistusta? Vaadin energiatodistuksen vaikkei se olekaan vielä pakollinen, mutta en suostu asumaan energiasyöpössä kiinteistössä. (Hoitovastike sisältäen lämmityksen on 170€/kk + lamppusähkö, onkin valtava energia- ja eurosyöppö)
- Voidaanko muuttaa vuokralle ja maksaa vähittäin asunnon hintaa siten, että vuokra kuittaa summaa? (Tämä oli paras)
- Inhottavaa, kun parkettia ei enää suosita vaan tätä iänikuista laminaattia. (Tarjosi puolet pyyntihinnasta)
- Ostin tältä alueelta 25 vuotta sitten uuden rivitaloasunnon aikoinaan 150 000 markalla. On kuplaa hinnassa! Tarjoan 34 000 euroa. (Hehee)

Tosi kurjaa, kun hyvällä paikalla palvelujen lähellä, rauhallisella alueella, 30 kilometrin päästä Helsingistä, 800 metrin päästä juna-asemasta sijaitsevaa hyvin rempattua rivitalokaksiota isolla pihalla ei saa 34 000 eurolla!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Ridge Forresteri

Hesarista:

"Näyttelijä Ronn Moss veti aerobic-esityksen Naisten kymppi -tapahtuman osallistujille Raatin urheilukentällä Oulussa toukokuussa 1993."

Kuva!! :D 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

MTV3 live


Lue yksityiskohtaisia teonkuvauksia Jarkko Sipilän feedistä! Livenä suoraan MTV3, koska kansalaisella on oikeus. Onneksi myös oikeus olla lukematta, mutta en kykene tajuamaan miten tällainen uutisointi hyödyttää ketään.

Aamuaurinko

Jos vaimon silmälasit ovat unohtuneet päähän ja hän asentanut ne unissaan päästä sänkyyn, tietysti se on minä, joka survaisee niiden päälle. Onneksi peitto, tyyny tai joku oli välissä, eikä laseille käynyt kuinkaan.
Jos nukkuu tiiviit hyvät unet ja herää siihen, kun aurinko loimottaa verhon läpi kasvoille, ei päivän aloituksessa ole mitään vikaa.

Julkaise ja esikatselu-nappuloiden paikkoja on muutettu. Ehkä selviän, vaikka tiukkaa voi tehdä. :-]

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kyllä sä voit mulle kertoo, en kerro kenellekään

Yksi sietämätön kansanosa on juoruajat, yliuteliaat, kärttäjät ja salaisuuksien muka-pitäjät. Tai ne, joiden mielestä pitäisi kertoa salassapidettäviä asioita jollakin verukkeella, mutta onneksi ne ovat vähentyneet radikaalisti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Mikään ei ole niin kamalampi asia kuin tulla petetyksi ihmisen toimesta, johon on luottanut. Vielä kamalampaa on ehkä se, että asiaa käytetään vastaan, jos ei itseä, niin jotakin toista vastaan. Inhoan valikoitua ja tahallista epärehellisyyttä. Kun luottamuksen kerran menettää, ei se takaisinkaan tule, ainakaan samanlaisena.

Joskus valmistuttuani poliisiksi oli tiettyjä ihmisiä, jotka pyysivät minulta palveluksia mm. onko Pärnäsen Kalevilla(nimi keksitty) sakkoja rästissä tai jotain muuta hurjaa. Siihen aikaan kaikki "data" oli paperilla mappikansioissa, joita säilytettiin aika lepsusti verrattuna nykyisyyteen. Pärnäsen Kalevin tietoja olisin päässyt helposti tarkistelemaan, mutta en koskaan sitä tehnyt. En vaikka oltaisi maksettu, joko silkalla rahalla tai muulla palveluksella. Pienessä kotikylässäni näitä yrittäjiä tapasi. Sitten oli niitä, joille olisi pitänyt avata jonkun tapauksen tutkintaa pintaa syvemmältä. Perheväkivalta- ja omaisuusrikostapaukset ovat kirvoittaneet uteliasuunoja vonkaamaan meheviä yksityiskohtia. Minulta ei ole sellaista koskaan irronnut eikä irtoa. Valitettavasti ammattini edustajissa on ollut ja tulee olemaan niitä, jotka lehdille sun muille roskasammioille myyvät tietoja, mutta sellaista se on.

Tiedän, että minusta ja puolisostani yritetään onkia jotakin hiivatin syväluotaavia informaatioita blogistani tai puolison omasta. On varmasti jännittävää tyydyttää uteliaisuuttansa, vaikka lukuisia kertoja on pyydetty jättämään rauhaan? Eipä siinä mitään, mutta se on ainoastaan huvittavaa ja todella noloa. Jos ei ole pokkaa ottaa suoraan yhteyttä vaan pitää stalkata blogien kautta, on se, no mitä nyt onkaan. Typerää. Kuka haluaa lukea sellaisen kuulumisia tai tekemisiä, joka ei halua niitä kertoa?

Tasnkalainen Hesari



Hesarilla on viime aikoina käynyt lukuisia kämmejä. Oikaistu juttu on tosi iso munaus, alkuperäisessä jutussa kerrottiin 85 % yläkoululaisista jättävän sapuskat koulussa syömättä.

Virheet ehkä siksi, koska Yle-vero, josta HS jaksaa kitistä viikottain joko kolumnin tai muun jutun yhteydessä.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Ilman roskalehtien uutisointia

Keksin eilen loistavan keinon, jolla en päädy enää lukemaan iltalehden tai iltasanomien katso mitä roskaa-uutisotsikoita. Poistin kyseiset aviisit sivuhistoriasta. Ennen se tuli kun alkoi vain kirjoittamaankin jotain iillä alkavaa. Ei tule enää!!
Firefox-selaimesta kohta Sivuhistoria, Näytä sivuhistoria, Yli 6 kuukautta sitten-kohta. Kirjoitetaan etsi-palkille sana ilta. Siihen tulee jokainen linkki mitä on koskaan aukaissut ko. hölynpölylehtien sivuilta. Valikosta Valitse kaikki ja del-nappulasta pois. Näin koko historia niiden osalta katoaa! Eikä tule enää ellei ole niin tahvetti ja välttämättä halua kirjoittaa iltasanomalehteä osoiteriville.
Ei tarkoita sitä ettenkö jatkossa lukisi kyseisiä lehtiä, mutta ainakaan se ei tule enää niin helposti, kun ei ole kirjanmerkeissä tai sivuhistoriassa tallessa.

Paikoitusaluekäyttäytyminen

Lapset
Lasten kanssa täytyy olla tarkkana ja vielä enempi tarkkana kaikkialla, mutta erityisesti parkkipaikoilla ja paikoitusalueilla, joissa kuljetaan jalan liikkuvien autojen seassa. Lapset tulisi pitää hallinnassa niin ettei alamittaiset otukset poukkoile yhtäkkiä jostain katveikosta auton eteen. Vaikka autojen pitäisi ajaa paikoitusalueilla kävelyvauhtia, moni ei niin tee. Tenavan räpylästä kiinni kävelymatkan ajaksi tai syliin, sillä turvataan piltin terveys parhaiten. Kyllä ne joskus oppii, viimeistään 15-vuotiaana että parkkialueilla ei säntäillä tai juosta päämäärättömästi. Valitettavasti enempi näkyy niitä ryntäileviä otuksia kuin isän tai äidin hallussa olevia. Siitä syystä autoilevan aikuisen on oltava skarppina.

Autoilijat
Harvalla parkkipaikalla on "päätietä", jota ajavalla on etuajo-oikeus, vaikka usein tällainen harhaluulo on. Ellei asiasta kolmiolla ilmoiteta, parkkialue on tasavertainen, oikealta tulevaa siis väistetään. Sallittu ajonopeus on yleensä 20 km/h ja sitä on syytä noudattaa.
Talviaikaan mikään parkkialue ei ole sallittua kilparata-aluetta. Käsijarrukäännöksiä pitäisi siten harjoitella jossain muualla.

Ostosten kanssa
Aikuisen ihmisen tulisi tajuta se, ettei himmaile peruuttamaan lähtevän auton takapuolella tai muussa pimeässä kulmassa. Sitä varten suurempien markettien parkkialueilla on erilliset kävelyväylät, josta sinkoudutaan oman kulkupelin luokse. Niitä olisi hyvä käyttää, vaikka kärryjen kanssa voikin tulla helposti mieleen talsia koko matka pirssille siellä ajoväylien puolella. Autoilijan täytyy kiinnittää huomiota tiellä kulkeviin, mutta on kurja olla oikeassa, jos on jäänyt peruuttavan auton alle.

Kolarit
Mikäli havaitsee jonkun ihmisen, ihmisen ohjastaman auton, ostoskärryn tai muun objektin kolhivan jotakin autoa tai muuta omaisuutta, olisi hyvä painaa mieleen mahdolliset tuntomerkit, rekisterinumeron ja vahingon laadun ja mahdollisuuden mukaan ottaa kontaktia vahingon kärsineen omaisuuden omistajaan.
Jos käy niin kehnosti, että peruuttaa jostakin kiesistä puskurin muusiksi, fiksu ihminen ottaa reilusti syyt niskoilleen ja jää joko odottamaan kolhiutuneen auton omistajaa tai soittaa rekisterinumeron perusteella omistajalle tai ainakin jättää omat yhteystietonsa. On raukkamaista rikkoa, mutta ei ottaa vastuuta teoistaan.

Maltti on valttia parkkialueilla toimiessa.