maanantai 13. toukokuuta 2013

Höynäsorsa

Eilen iltalenkillä löysin höynähtäneen sorsan tieltä. Koska se ei lähtenyt lentoon tai säikähtänyt lähestymistäni, arvelin sen tulleen auton töytäisemäksi. Sillä ei näyttänyt olevan mitään ulkoista vammaa tai kipuja, poimin sen silti kainaloon, en sitä voinut siihenkään jättää. Kotona se olisi helpompi lopettaakin kivuttomasti.

Autotallissa tutkin kaakatinta, joka antoi tehdä itselleen mitä vain. Mikään paikka vatsassa ei tuntunut kovalta, joten ei sillä ainakaan mitään suurta sisäistä vammaa olisi, päätteli suuri sorsakirurgi A. Jätin sen pahvilaatikkoon huopa laatikon päälle yön ajaksi toipumaan. Aamu näyttäisi mitä tirpan kanssa pitäisi tehdä.

Aamulla kello 7 kanojen ruokkimisen jälkeen menin autotalliin, josta kuului VALTAVA kaakatus. Sellainen, jota sorsat pitää. Sorsa käveli vastaan nokka auki räpättäen kokemaansa vääryyttä. Määrätietoisesti se kulki ohitseni ja vaaputti laiturille polkua pitkin, joka autotallilta lähtee. Hieman ennen laituria se hyppylensi mereen kaak, kaak, kaak, kaak! Hetken se ui, kunnes lähti etsimään ukkoaan ja ilmeisesti pesää munineen. Kaak, kaak, kaak. Yövieraana kaheli sorsa.

Ei kommentteja: