tiistai 28. toukokuuta 2013

Rytmitaju

Kesäaikaan mun on vaikea noudattaa oikeanlaisia unirytmejä. Toisaalta sillä ei kauheaa väliä ole, selviän 6-7 tunnin yöunilla kevyesti enkä koe väsymystä päivisin kuin harvoin. Jos nukun päiväunet, riittää maksimissaan vartti. Valoisina iltoina on todella vaikea käydä nukkumaan kymmeneltä, kuten joskus ajattelin olevan optimi minulle. Nyt alan nukkumaan joskus 23-00 välisenä aikana ja se on ihan ok. Aiemmin nukkumaanmeno varhentaa aamun alkamaan neljältä viideltä, enkä enää nykyään halua niin varhain herätä(silti viimeistään kuudelta tahdon).

Lapsi ja vauva täytyy saada silti nukkumaan oikeisiin aikoihin. Hyvin se on tähän asti sujunutkin. Yksivuotias on unessa 20-20.30 lähtien, vauva saattaa himmailla seuraneitinä yhdeksään kymmeneen saakka. Hänen nukkumista aikaisemmin on yritetty, mutta yöuni loppuu viideltä eikä se ole toivottavaa.

Nukkumisten lisäksi tietynlaiset rytmit tuovat rakennetta päivään. Arvostan puolison kanssa säännöllisiä rytmejä ja aikatauluja, yhteiselon aikana ne ovat synkronoituneet vielä tiiviimmin samankaltaisiksi. Varhain herääminen on tärkeää. Aamupalat, ulkoilut, lounaat, päiväunet, touhut, iltapalat ja kylvyt. Ne pitää olla, muuten ei tule mitään. Ilta on ylivoimaisesti tärkein seuraavan päivän sujumisen kannalta. Mitään armeijallista kellotarkkaa järjestystä en silti kaipaa saati tahdo, kuten kuulin erään lapsiperheen arjesta vastikään. Tämä on meille hyvä. Jaksamme hanskata päivät läpi omassa tahdissamme, mutta kuitenkin rytmikkäästi.

Olisi toisaalta mukava vierailla ihmisten luona iltaisin ja olla vieraanvaraisia mekin iltaisin, mutta se olisi pois arkijärjestyksestä. En tahdo sellaista, että lasta nukutetaan/itketetään harmistuneena väsyneenä toisten nurkissa, kun itse haluan viihtyä jossakin yömyöhään. Varmasti nyt kesällä tulee sellaisiakin hetkiä, mutta säännöllisesti sellaista, juuei. Siksi olemme luultavasti epäsosiaalisia nämä muutamat vuodet emmekä huoli osallistua kaiken maailman kissanristiäisiin. No joo, eipä ole tullut osallistuttua aiemminkaan, mutta silti. Asian ymmärtämistä toisille saattaa auttaa lähiympäristön pienet lapset ja vauvat.

Joskus mietin onko lapsellisuus tekosyy sille ettei "tarvitsisi" osallistua mihinkään, mutta ei kuitenkaan. Jos haluaisin mennä iltarairai kaverien kanssa, se onnistuisi, mutta yleensä ei huvita. Pyrin silti poistumaan kotoa joskus, samoin vaimo, mutta ollaankohan tahoillamme häippästy iltaisin johonkin runsaan vuoden lapsiajan jälkeen 2-3 kertaa ja palattu kotiin yleensä kymmenen yhdentoista aikaan. Ei siis ole erityisesti huvittanut ikinä mikään iltatouhottaminen muualla. Kotona on niin kiva olla!

2 kommenttia:

Andie Heimaz kirjoitti...

Samma här, alusta asti on ollut selvää, että vauvan ja pikkulapsen kanssa ei huudella yömyöhään kylässä tai jos meillä on vieraita, niin hekin ovat joutuneet/saaneet tottua siihen, että meillä mennään ajoissa uneen ja rytmi säilyy viikonloppuisinkin. Tottakai poikkeustilanteissa löytyy joustoa, mutta kun perusrytmi on säännöllinen, niin ei huolta vaikka joskus vähän venyisi. Ollaan ihmetelty sitä, että aika moni samassa elämäntilanteessa oleva kaveri saattaa ehdottaa koko porukan tapaamista esim klo 19 alkaen. Meillä kun yritetään pikkunainen saada uneen jo yhdeksän aikaan, niin kasilta ois syytä olla puurolautanen nenän edessä. Uskon, että joitakin ketuttaakin se, että ollaan aina niin ajoissa menossa himaan ja rytmistä ei hirveesti haluta tinkiä. Nyt on tämä elämäntilanne ja tästä nauttimisesta tekee huomattavasti helpompaa, kun rytmi on perheessä säännöllinen. Minä olen luontaisesti yökukkuja ja hengailisin monestikin mielelläni myöhään, mutta oppinut myös tähän säännölliseen ja aikaisempaa rytmiin.

Arttorius kirjoitti...

Noin se minunkin mielestä pitäisi olla. Musta tuntui vuosia sitten lapsettomana omituiselta, kun lapselliset kaverit ja tutut himmaili kyläilemässä niiden nyyttien ja taaperoiden kanssa. Sitten ihmetteli miksi lapset "kiukuttelee" ja vauvan uni on katkonaista. Nyt sen vielä helpommin tajuaa, että ei mitään kyläriekkumisia puoleen tai toiseen iltamyöhiin.