lauantai 29. kesäkuuta 2013

Viestintäsalaisuuden rikkominen parisuhteessa

Se on sellainen asia, ettei mahdu mun kaaliin sitten yhtään. Miksi joistakin ihmisistä tulee typeryksiä, lampaita tai muuten vaan pöhköjä, kun luopuvat yksityisyydestään paavomirjamin kanssa eläessä? Annetaan sen paavomirjamin lukea tekstiviestit ja sähköpostiviestit, koska ollaan yhtä perhekuntaa ja koska meillä ei ole mitään salattavaa keskenään. Miksi? Musta se on ällöttävää ja halpamaista, jos joku pitää oikeutenaan lukea puolisonsa tekstiviestit ja vielä typerämpää, jos sitä toista ei haittaa, kun paavomirjami näin tekee. Mikä asia on sellainen, joka saa ihmisen ajattelemaan, että puolison henkilökohtainen viestintä kuuluu jollekin?

Minua etoisi, jos lähettäisin Antti-kaverilleni tekstiviestin, jonka sisällön näkee myös Antin vaimo Sanna. Saati Antin puoliso Sanna vastaisi Antin puhelimesta Antin nimissä. Samoin uskon tiedän Anttia häiritsevän, jos puolisolleni näyttäisin hänen minulle henkilökohtaisiksi tarkoitetut viestit. Eihän niin tehdä! Miksi jotkut tekevät? Miksi jotkut ihmiset jakavat sen parisuhteen toisen osapuolen kanssa kaiken tyyliä "meillä ei ole mitään salattavaa keskenään". No mutta entä jos ajateltaisi sitä kolmatta osapuolta, puolison ystävää. Haittaako häntä, jos kertomansa asiat päätyvätkin johonkin toiselle, olkoonkin ystävän puoliso? Mua haittaisi ja rankasti. Ystävyyssuhde on saman arvoinen, kenties jopa arvokkaampi vaitiolon suhteen, ainakin soisi näin olevan.

En tiedä onko mulla jollain tavalla voimakas yksityisyyden tarve vai johtuuko se siitä, kun on ollut muutama tapaus kohdallani, jossa mun viestejä on lukenut joku muu kuin se, jolle olen tarkoittanut. Sama koskee myös yksityisiä keskusteluja milloin kenenkin kanssa, mutta mikäli eivät osaa pitää suutansa kiinni, oli kyse puolisosta tai jostakin muusta ulkopuolisesta, hyi. Lähtee pohja kaveruudelta, ystävyydeltä, miltä tahansa, jos sanottu yksityinen ei pysy kahden välisenä. Parisuhteessa on jokaisella omat säännöt, mulla on omalla kohdallani sellainen ettei minun ja puolison väliset henkilökohtaiset asiat kuulu kenellekään eikä mun ja Antin(hyvä esimerkkimies) henkilökohtaiset asiat kuulu kenellekään, oli kyse puolisoistamme tai muista ulkopuolisista.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Mentos the freshmaker

Vihdoin kokeiltu!

Tarvitaan: 39- & 43-vuotiaat miekkoset, 1-2 pulloa halvinta light-coca colaa, paketti Mentos-karkkeja, espoolainen parkkipaikka, yleisönä neljä tytärtä(+uimaan meneviä varhaisnuoria).

Korkki auki, muutama Mentos sisään. Korkki hetkeksi kiinni, kevyt ravistus. Korkki auki - MIKÄ SUIHKU! Jee! :D Aikuisina meistä tulee isoja.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Linnanmäellä

Linnanmäki on nykyisin vielä entistäkin hauskempi. Siellä on monta laitetta, joihin pääsystä ei tarvitse maksaa mitään. Sen kuin hetken odottaa. Poikkesin iltapäivällä typyjen kanssa oleilemassa Lintsillä. Mukava paikka ihan pelkästään himmailuakin varten. Yksivuotias innostui kovasti siitä kaikesta. Hän kävi Muksupuksussa, Karusellissa ja Kotkotissa, kolme kertaa karusellissa, kahdesti kanajunassa. Yhdessä käytiin Vankkuripyörässä pari kertaa. Vauva veti välillä siestaa eikä ollut mitään mieltä mistään. Mäellä kului mukavasti pari tuntia ja toimi, kuten salaa toivoin. Fiilis ja mieliala nousi.

Lähdettyämme hain Hesburgerista pirtelöt, joita imeskelin isomman kanssa. Hän ei ole ennen pirtelöä maistanut, joten tänään oli ensimmäinen kerta. Taisi maistua, vaikka kylmää olikin.

Miljonääriksi!

Numerosta +44 7983 261945 on mahdollista lunastaa muutama punta, jos mieli tekee!
Jaan mielelläni tämän voittoni toistenkin kanssa. Jos joku haluaa hieman taskurahaa, soittaa vain pikaisesti näkyvään numeroon.

Eli ei. Tällaisiin ei pidä koskaan millään tavalla reagoida. Viesti poistoon ja on hyvä tarkkailla paria seuraavaa puhelinlaskua, josko vastaanotetusta viestistä on veloitettukin. Koskaan ei pidä lähettää mihinkään tietojaan, pankkikorttien numeroita tai muuta tärkeää. Kukaan tai mikään taho ei ole niin hyväsydäminen, että haluaa juuri sinulle lahjoittaa muutaman miljoonan. Kyseessä on aina huijarit hyötymisaikeilla.
Tässä on kyseessä todennäköisesti miljoona euroa minuutissa maksava numero, laskua kertyy jos sinne joku erehtyy soittamaan. Tai kun erehtyy, joku aina soittaa.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Jääkaapissa

Putsasin talouden jääkaapin. Samalla sain tehtyä inventaarion mitä kaikkea turhaa ja syömäkelvotonta siellä ehkä voisi olla. Yllättävän hyvä kierto siellä on, koska kelvotonta löytyi ainoastaan unohtuneen jugurttipurkin muodossa jonka viimeinen käyttöpäivä on yli kuukauden takaa. Jääkaapin lämpötila on kolme astetta. Saisi olla oikeastaan kaksi, mutta näemmä nyt tuon verran.
Jääkaapista löytyy:

- ab-piimää
- kevytmaitoa
- edamia, oltermannia, emmentalia
- fetaa, mozzarellapalloja
- oliivi- ja rypsiöljyä
- appelsiinimehua
- piimää
- halloumia
- pastasalaattia
- "muhimassa" olevaa pestoa
- mustikkakeittoa
- voita
- rahkaa, kermaviiliä
- d-vitatippoja
- aptus tehobactia
- luontojugurttia
- sulamassa olevaa jauhelihaa koirille ja mirrille
- yrttirautalitkua (kläuu...juu en edes yritä)
- raejuustoa
- sulamassa olevaa linssipataa
- pähkinävoita (ite tein)
- vegefondia
- hp-kastiketta
- majoneesia
- valkoisia ja punaisia papuja
- kahvijuomaa(?)
- silakka mirrille
- tempehiä
- mustaherukkahyytelöä
- paholaisen hilloa
- mansikkahilloa

Vihannekset, hedelmät ja kasvikset viileäkaapissa/huoneenlämmössä tai sitten vielä kasvamassa tai roikkumassa jostain puskasta.

Aamutipu

Otus oli jo niin vauhdissa etten saanut tarkempaa kuvaa puolisoni puhelimella.
Pitäs päästä ulos, mutta ehkä yksi hätäinen pose ensin.

Yötipu


Tuollaista tuntematonta märkää ja ryytynyttä tirpanpoikasta kiusattiin lokkien toimesta äsken pihalla. Kuulin unen läpi, kun lokit rääkyivät niin, että piti mennä katsomaan. Toin siipeilijän kylpyhuoneeseen lattialämmityksen päälle koisaamaan. Liekö aamulla menehtynyt, mutta se ei ainakaan lokkien toimesta tapahdu.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Myrsky Suomenlinnan lautalla

Ambulanssia ei päästetty Suomenlinnan lautalle juhannusaattona

Pelastuslaitos hoitaa pääkaupungissa kiireelliset hälytystehtävät. Mikäli Suomenlinnassa käy jotakin, sinne mennään pelastuslaitoksen ambulanssilla huoltotunnelia pitkin, ei lautalla.
Yksityinen ambulanssifirma hoitaa kiireettömiä potilaskuljetuksia, tunnetaan nimellä paaritaksi, kiireluokitus tällaisissa on c tai d, yleensä d. Joka tapauksessa ei-hengenvaaraa. Tällaisissa tapauksissa hälytysajoneuvoa koskee tavallisen kulkuvälineen lait ja asetukset, vilkkuvaloja ei käytetä. Lautan työntekijä vastasi nolosti, mutta miksi sairaanhoitaja vinkuu iltaroskalehden sivuilla että heidät on jätetty kyydistä? Varsinkaan, kun kyse ei ole ollut kiireellisestä hälytystehtävästä.

Päivän aikana on tullut selvyyttä asiaan. "Ambulanssi oli myös vilkutelllut sinisiä valojaan kiireen merkiksi." Juu-u, niitä valoja vilkutellaankin, että päästäisi jonojen ohi. Not.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Eläimellistä viikolla 25

Olen ihastellut yksivuotiaan kanssa kahta lokkivauvasisarusta, jotka kasvavat silmissä. Poikaset yöpyvät laiturin alla ja tulevat kinuamaan äidiltä kalaa samaan aikaan, kun menen rannan kautta laiturin ohi kanoja ruokkimaan aamuisin. Tällä hetkellä sisarukset ovat rantakivellä piipittämässä keskenään.

Ketun jälkikasvustoa nähtiin eilen kävelylenkillä. Pennut luikkivat äkkiä karkuun. Nähtyjä ipanoita oli kolme.

Toiseen lepakkopönttöön on lepakko löytänyt tiensä, ilahduin siitä suuresti kun asia varmistui. Tein skeidaan perustuvan havainnon illalla, joten pihapiirimme on saanut siivet omistavan nisäkkään. Hienoa!

Silkkiuikku 13 lapsen kera risteilee päivittäin useamman kerran rantavesistössä.

Kaksi eri joutsenperhettä asustaa lähiseudulla. Toisella parilla neljä, toisella viisi poikasta.

Kirjosieppolapset lehahtivat tänään pesästä lähioksistoon lentotaitoja kartuttamaan. Runsaan tunnin tirpat hyppelivät oksalta oksalle, sitten lähtivät maailmalle.

Perhosbaarissa käy vilinä. Synkkinä päivinä ei niinkään, mutta vähän kun aurinko pilkahtaa, tulee parvi perhosia aterioimaan. Mä saatan nyt tietää miltä näyttää kiistelevät perhoset. Jossain nettiohjeessa sanottiin, että ruokapaikan tulisi olla riittävän suuri, ettei ötököille tule riitaa. Se on, mutta silti tuli erimielisyyttä. Kuinkahan perhoset kommunikoivat? Onko niillä puhe? Entä miten kärpäset?

Pihassamme asustaa joku pieni jyrsijä. Se singahtaa aina hurjaa vauhtia jostakin terassin alta johonkin. Säntää niin kovaa ettei ehdi millään tunnistamaan mikä se on.

Ulkoruokintapaikalla(talvisin käyn kippaamassa apetta tontin perälle) käy kesäisinkin väkeä. Riistakameraan on tallentunut viime viikosta tähän päivään mäyrä, lumikko, peura, huuhkaja. Kait ne sieltä vielä jotain ohraa tai kauraa löytää. Ja onhan siellä lyhde, joka ei talvella kenellekään kelvannut.

Naisilla oma autokoulu?

Nainen istuu autoon. Laittaa turvavyön kiinni. Vetää penkin mahdollisimman lähelle rattia. Nainen starttaa auton ja lähtee menemään pää tuulilasissa, ratti rinnoissa ja kädet koukussa. Risteyksessä nainen pää tuulilasissa kiinni tähyilee sivupalkin takaa tuleeko autoja. Viereisessä autossa istuva mies miettii onko hän ja monet muut käyneet jotakin ikiomaa autokoulua, jossa ajoasento opetetaan päin äässiä. Vai mistä se johtuu, että joillakin tsirbuilla tietyn iän jälkeen tulee järjetön tahto olla lähikontaktissa ratin kanssa?

Mun mielestä tuo ajoasento on vaarallinen. Ensinnäkin risteystilanteiden vuoksi. Auton sivupalkki vie yllättävästi näkyvyyden, joten sen taakse täytyy kuikuilla ja silti on mahdollista, että pieneltä tuntuva metalliosa vie näkyvyyden juuri sen yhden tulevan auton kohdalta. Lisäksi se on todella epäergonominen. Kädet ovat puuduttavassa asennossa. Monesti sitä rattiakin puristetaan rystyset valkoisena. Ajonautintoa kerrakseen!

Tämä pää tuulilasissa-ajotyyli koskee nimenomaan naisia. En ole liikennepoliisi, mutta liikennevalvontaa on silti tullut lukuisia tunteja tehtyä, enkä koskaan ole nähnyt vastaavaa miesten kohdalla, enkä vapaa-ajallakaan. Eri asia on sitten hattupäiset vanhat miehet, mutta nämä ovat usein muutoinkin liikenteen vaarantajia hitailla reaktioillaan tai aistien heikentyessä eikä sillä ole enää ajoergonomian kanssa mitään tekemistä.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Siipeily

Tiedän erään eläkkeellä olevan pariskunnan, jonka muutama lapsi perheineen viettää joulut, pääsiäiset sun muut perhekeskeiset juhlat heidän luona. Myös kesälomista pitkiä taipaleita vietetään mummolassavaarilassavanhemmilla. (Varmasti aika monikin tietää sellaisia ;]) Tiedän myös sen, että tuo pariskunta on aina erinäisten juhlien jälkeen pitkään rahattomia, koska lasten ja aikuisten ruokkimiseen kuluu satoja euroja. Lapset perheineen ovat työelämässä, tienaavat monta kertaa enemmän mitä vanhempiensa eläke on. Silti vähävaraiset vanhemmat joutuvat(kyllä mun mielestä joutua tässä tapauksessa) maksamaan kaikki tarjoilut ja tekemään paljon, että aikuisilla ja lapsilla olisi mahdollista istua valmiiseen pöytään. Ruoka on Suomessa kohtalaisen kallista. Monipäisen lauman ruokkiminen monta kertaa vielä kalliimpaa! Minusta on käsittämätöntä sellainen etteivät vakavaraiset ihmiset tajua, että voisi viedä mennessään ruokatarpeita ja osallistua toteuttamiseen ja siivoukseen. Tässä tapauksessa yksi lapsista on fiksu ja vie aina mukanaan evästä, on sanonut sisaruksilleenkin että voisivat tehdä saman, mutta silti vuosi toisensa perään suuri osa siipeilee. Tuollainen ei ole varmasti ongelma vanhempien mielestä, totta kai haluavat viettää lasten ja lastenlasten kanssa aikaa ja tarjota kystä kyllä, mutta on se hieman surullistakin jos lasten lähdettyä menee monta viikkoa ettei ole varaa ostaa kunnolla itselleen ruokaa. Tulee mieleen käenpoikanen, joka on monesti isompi kuin "emonsa" ja silti emo ruokkii suurempaa poikasta.

Pihiys on joskus rumaa ja ällöttävää. En tietenkään tarkoita, että kylään mennessä pitäisi viedä aina omat eväät saati laskea rahallinen arvo kaikelle, mutta osallistuminen yhteiseen hyvään tulee monin kerroin takaisin. Tosin pihi ei täten varmasti ajattele.

Elin kyläyhteisössä jossa jokaisen ovet olivat aina auki. Vieraanvaraisuus puolin toisin tuli tutuksi pienestä ja se on jäänyt selkärankaan aikuisena. Oltiin monesti jossain tai meillä oli monesti porukoita, tai minä olin jossain tai meillä oli muita lapsia. Kaikille aina tarjottiin, jos oli nälkä tai vaikkei olisikaan. Mm. juhannuksena oli suuret nyyttärit Päijänteen rannalla, jossa sytytettiin kokko ja pidettiin hubaa. En tiedä onko aika kullannut muistot vai oliko siinäkin possessa sellaisia, jotka tulivat syömään toisten tekemät piiraat tuoden itse paketin Marie-keksiä.

Oli lämmin


Toivottavasti täälläkin taas pian. Eilinen näytti lupaavalta. Tämäkin päivä. 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Neuvo

Syö töttöröö ja nuolaise ennen kuin tipahtaa.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vitsi

Sain viestin entiseltä työkaverilta Lahest. Tuli mieleen eräs hänen vakavilla kasvoilla heitetyistä lotkautuksista muutama(yli 10?) vuotta sitten, kun olimme tovin työpariskunta. Oltiin palomiesten kanssa yhtä aikaa tapahtumapaikalla, jossa roihusi asumaton talo. Palopäällikön kanssa sanailimme jotakin, jolloin tuo hieman jäykähkö, verkkaisen rauhallinen konstaapeli vastasi palopäällikön miettimiseen kenelleköhän pitäisi ilmoittaa talon palamisesta notta "Dingolle varmaan, autiotalo palaa."

Olen ollut aina huono kertomaan vitsejä, vaikka niitä on hauska kuunnella sopivalla annostuksella. Muhun uppoaa enempi tilannehuumori ilman väkinäistä pakertamista. Siksi luulen, että kokisin oloni vähintään vaivaantuneeksi stand up-systeemeissä. Fingerpori-tyyppinen toimii, jossa pitää joskus pähkäillä missä se ironia tai hauskuus onkaan. Naureskelen myös erinäisille kommelluksille, hassuille kuville, lipsahduksille tai kummallisille esineille. Myös monet ystävien ja tuttavien lasten tokaisut huvittavat suoruudella ja vilpittömyydellä. Onhan noita.
Poliisivitsit on kyllä niin kuultu moneen kertaan. Miksei niitä voisi keksiä lisää?

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kameraurpo

Kävin lasteni kanssa kylässä. Kyläpaikassa oli entuudestaan tuntematon ihminen, joka ilmeisesti kuvaa kaikkea ja koko ajan. Yksivuotias istui pöydässä, ihminen pokkarinsa kanssa alle puolen metrin päähän, räps kuva salama päällä. Ihminen otti kuvia pari ennen kuin joku sanoi pitäisikö salama laskea alas ettei tenava häikäisty. "Automatiikka hoitaa nämä, eikä tässä ole niin voimakas salama". No, automatiikka ei hoitanut, mutta lapseni hoiti. Häntä ilmeisesti ärsytti naaman vieressä oleva kamera, koska tempaisi muovimukilla häikäisyn suuntaan, osui kameraan, joka melkein putosi lattialle. Ehkä tajusi, tai sitten ei! Seuraavaksi ihminen meni kuvaamaan vauvaa, joka himmaili olohuoneen matolla toisen pienen kanssa. Tyyppi oli tyytyväisenä selällään patsastelemassa hienoa kattovalaisinta, kun pokkariurpo tuli ahdistelemaan häntäkin. Nappasin vauvan syliin "vaippatarkastukselle", niinpä tuo pässi ei päässyt häikäisemään häntä. Ihminen oli päättänyt saada kuvan vauvastani, joten toilettireissuni aikana räps hänestäkin se saakelin salama ylhäällä.

Joskus ymmärrän julkkisihmisiä maailmalla, joiden uutisoidaan repineen paparazzeilta kamerat ja temponeen ne maahan säpäleiksi. Miltähän tuosta kameraajasta tuntuisi, jos hänet istutettaisiin tuoliin, josta ei pääse liikkumaan mihinkään ja joku räppää kymmeniä kuvia superkirkas ledsalama alle puolen metrin etäisyydeltä kasvoista? Eihän se salama kirkas ole!

Kaikkein eniten kiehahti kuitenkin, kun tyyppi oli ladannut ottamiaan kuvia hiivatin feispuukkiin siten, että koko maailmalla on nyt mahdollisuus ne halutessaan nähdä! On se hitto, kun minä&vaimoni kuin luultavasti monet muutkin vanhemmat haluavat pitää tenavien privaattius tiukkana internettien suhteen, niin sitten joku tolvana pässiurpo vesittää koko hommaa. Mä niin kestän huonosti tyhmiä ihmisiä.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Satoa


Kotipuutarhasta on jo saanut satoa reilusti moniin ruokiin aineiksi.
Mm. salaattia, retiisiä, pinaattia, porkkanaa, perunaa, tomaattia, kurkkua, kesäsipulia, yrttejä maksimaalisesti(keittiögaardenista saa niitä ympäri vuoden, mutta nämä menee säilöön), herneenversoa. Mahdollisesti jotain muutakin, mutta en just nyt muista.
Tämä kaikki on kuin ennen, mun normaalitilanne! Ei paha.

Perheenlisäys

Menin ruokkimaan kukkoa ja kanoja illalla. Tutun pulinan lisäksi olin kuulevinani vierasta piipitystäkin. Ei voi olla, lastasin voikukkaa ja rehua astioihin. Taas! Piip. Kanoja oli vakiomäärä, kukkokin tuli jalkoihin kiehnäämään. Käväisin tarkistamassa kanojen villassa. No piip! Siellä oli kaksi piippauskonetta. En ole huomannut poimia kaikkia munia, koska kaksi oli ehtinyt jäädä haudottaviksi ja kehittyä pieniksi tipuiksi. Tipuilla oli äitiä/äitejä ikävä, joka oli tullut iltapalalle, siksi PIIP. Voi yhden tähden. Pikkutipujen äiti on nimeltään Helmi Kana. Tai Kaarina Kotkot, kumpaakin tiput lähestyivät. Teiniäidit! Jatkossa pitää olla entistä tarkempi munien keräämisessä, vaikka kanat saattavatkin olla jekkuja ja munistella muuallekin kuin koppeihinsa.
Eläinmäärän lisääntymisestä johtuen yöuneni järkkyi ja luuhuan vielä hereillä.

Edit 9:56 Niitä tipuja on kolme(3)! Vielä eilen meillä oli kuusi(6) kanaa ja yksi(1) kukko.  

torstai 13. kesäkuuta 2013

Yhteinen tili - ikuinen rakkaus

Kävin pankissa avaamassa vauvalle tilin. Samalla pankkihenkilö tarjosi työnkuvaansa kuuluen rahastosäästämistä, henkivakuutuksia, vakuutuksia. Ja myös yhteistä tiliä ehdotti. Kieltäydyin kaikista.

S-pankki on markkinoinut yhteistä tiliä pariskunnille reippaasti, mulle tuli muistaakseni erikseen mainossähköposti asiasta vuoden alussa. Ei ole halua. Johtunee varmaan taas iästä ja itsenäisestä ajasta(nytkin olemme itsenäisiä, ei sillä) ennen parisuhdettamme. Näemmä kopmeritanordbankenikin tarjoaa aktiivisesti moista.

Jotkut kuullut ja  luetut(huom esimerkit koottu naisten suosimilta palstoilta) pariskunnat puoltavat yhteistä tiliä "rakkauden ja sitoutumisen" mittarina. Samalla myös avioehto naimisiin mennessä on tuomittu eron odotukseksi ja epärakkaudeksi ja ties miksikä. Raha-asiat ovat aika henkilökohtaisia asioita eikä niitä ole euromääräisen yksityiskohtaisesti tarpeen jorista paitsi sen puolison kanssa, jos hänenkään kanssa. (En esimerkiksi tiedä paljonko vaimoni tienaa työssä käydessään, koska se ei mua kiinnosta. Luulen ettei hänkään tiedä paljonko minä, eikä se asia ole vaivannut) Yhteinen tili on varmasti tosi hyödyllinen, käytännöllinen ynnä muuta sellaista, mutta nykymalli toimii hyvin. Maksamme kukin pääasiassa omat laskumme ja henkilökohtaiset huvitukset(parturit, ulkokahvitukset, lehtitilaukset). Yhteiset(kotivakuutus, sähkö) vuorotellen, ehkä. Muutoin kulutustottumukset ovat aika samaa ja "ideologia" rahan käytön suhteen vastaa sekin toisiamme. Ruokamenoista olemme pitäneet Excel-taulukointia vuoden alusta lähtien(tosi mielenkiintoista seurata!).
No mut niin, on hölmöä kelailla, että jos ei ole yhteistä tiliä, ei olisi avioliitolla/parisuhteella tulevaisuutta.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kehitysvammaiset ja autistit - ei kiitos

Ei meidän naapuriin kehitysvammaisia. Ei meidän naapuriin autisteja.

Surullista, että valittavien asennevammaisten takia merkittävien ja arkea helpottavien eri ihmisryhmien hoitokotien ja tukiasuntoloiden rakentaminen viivästyy pahimmillaan vuosia.
Ymmärrän, että suurten kauppakeskusten tuleminen(nämä muuten rakennetetaan ennätysvauhtia, mutta siinä on taas syynä rakenteellinen korruptio. mahdollisesti lahjonta, koska kaavamuutokset ja rakennusluvat tehdään ennätystahtia) aiheuttaa valitusrumbaa, mutta tuollaiset oikeasti kenellekään harmia tuottamattomat joutuvat täysin syyttä valitusten kohteeksi. Syynä niin mikä? Talon arvon laskeminen? Invataksien ajeleminen minun verorahoilla rakennettua tietä? Raskaana oleva liito-orava? (Eheehhe)
Toivottavasti kehitysvammaisille tarkoitetun rakennuksen rakentaminen pääsisi pian vauhtiin.

Jos asuisin postimerkkitontilla Espoossa(en tule ikinä asumaan, tarvitsen tilaa), luultavasti vastustaisin naapuriin aiottua narkomaanien tai alkoholistien soppea, mutta ehkä oppisin asian kanssa elämään. Näistä on oikeasti usein harmia eikä mielestäni asutuksen lähelle päihderiippuvaisia tulisi viedä, koska eivät useinkaan tiedä yleensä minkään valtakunnan järjestyssäännöistä ja muusta sellaisesta. (Luultavasti tästäkin voisi närkästyä, mutta elämä on.)
Jos asuisin postimerkkitontilla Espoossa, tervetuloa kehitysvammaisten asuntokompleksi naapuriin.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Pakkotarkastus eronneen kotiin

Mistä mahtaa johtua, kun Suomessa tapahtuu jotain kamalaa ja pahaa, aletaan rukata lakeja tiukemmaksi? Mitä se hyödyttää? Linkki Hesarin juttuun.

Taas joku viisas työryhmä tutkinut viime vuonna tapahtuneen tytön kuoleman innoittamana erinäisiä tahoja päätyen aivan järjettömiin ehdotuksiin. On toki muitakin asioita, mutta Hesari tietysti otsikoi jutun klikkejä houkutellakseen. Maallikkona voisi sanoa, että aivan täydellisen turha tutkimus. Keinoja on taatusti nytkin puuttua, mutta resurssipula, siihenhän tuonkin tapauksen erinäiset tahot ovat vedonneet kuka kulloinkin.
Ai ja joo, jälleen kyseisen keissin päin peetä toimineiden sosiaaliviranomaisten eli näiden ei mitenkään reagointiin ja sen tutkimiseen tuli pidennys, en edes lukenut syytä. Kaikkihan sen tietää jo nyt, että vastaavat sosiaaliviranomaiset luistelevat kyseisestä tapauksesta puhtain paperein, vaikka kuinka selitetään miten asia tutkitaan perinpohjin.

Taas kerran puututaan seuraamuksiin eikä syihin. Kouluampumisten jälkeen aselakeja kiristettiin(kyllä, mun mielestä oikein, harva Suomessa tarvitsee itselleen aselauman ja niitä on saanut todella helposti, saa yhä). Suurta huomiota saaneiden liikenneonnettomuuksien jälkeen alennetaan nopeusrajoituksia, rakennetaan keskikaiteita yms, mutta silti viime viikolla eduskunta on hyväksynyt 76 tonnisten rekkojen luvallisen vyöryn surkeassa kunnossa olevaan tieverkostoon(voi huvikseen miettiä mikä jää toiseksi, kun 76 tonnia metallia törmää 80 km/h 2 tonniseen henkilöautoon).

Mikä tätä maata vaivaa? Vielä 70- ja 80-luvulla oli jokaisessa kunnassa palkattuja kodinhoitajia, joita sai perheisiin tilapäiseksi avuksi arjen eri tilanteissa. Nyt jos sellaisen tahtoo, 34-60 euroa/tunti plus matkakulut. Nyt kodinhoitajien ennalta ehkäisevä vaikutus on korvattu massiivisella lastensuojeluorganisaatiolla, joka ei silti välttämättä toimi tai toimii perheitä hajoittaen.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Opettaja, älä ole tiukkapipo

Anna Perho: Ettei nyt vaan mitään sattuis

Kolumnisti kirjoittaa tapansa mukaan kärkkäästi ja osuu usein ns. oikeaan monessa asiassa. Tässä kolumnissa mennään mielestäni metsäänkin(tai no, luistinradalle) ihan tehokkaasti.

Koska luistinradalle on kotipihaltamme 400 metriä matkaa, kävelimme sinne lapsen kanssa. Autoin hänelle luistimet jalkaan ja jäin fiilistelemään upeaa helmikuista aamuaurinkoa.
Kun opettaja pääsi paikalle muiden lasten kanssa, hän veti minut sivuun ilme vakavana. Olin tehnyt Virheitä.
Lapsi olisi ensinnäkin pitänyt viedä ensin kouluun noin puolentoista kilometrin päähän, ja kävellä sieltä yhdessä luokan kanssa radalle. Jokin asetus tai sääntö sanoo, että koulumatka olisi ollut turvallinen näin tehtynä.
Eikä siinä vielä kaikki. Lapseni luisteli myös ilman kypärää! Tällainen välinpitämättömyys olisi voinut aiheuttaa vaikka… öö, mitä?
Tietenkin lapsi olisi voinut kaatua ja joutua ensiapuklinikalle, tai jotain vielä hirveämpää. Mutta sellaistahan elämä on, leikkiä todennäköisyyksillä. 

Onkohan kirjoittaja ilmoittanut opettajalle, että vie lapsensa itse luistinradalle suoraan kotoa? Epäilys ettei, se ei selvinnyt. Tuskinpa opettajaa muutoin asia olisi vaivannut. Entäpä tuo kypärättömyys? En tunne koulujen tapoja, mutta soisin, että kypärää vaaditaan käytettäväksi luistelessa, päähän kova isku voi aiheuttaa pysyviä vammoja. Mikäli koulun käytäntö ja säännöt sanovat, että kypärää on pidettävä, mitä mutisemista asiassa on? Kolumnistilta hieman tökerö yritys saada opettaja pahikseksi sillä, että nipotti kypärättömyydestä kuin omiin aikoihin tuotavasta lapsesta. Ei niitä sääntöjä kiusallaan laadita ja kypärän käyttö luistellessa on perusteltua, varsinkin jonkun toisen(opettaja) ollessa vastuussa koko laumasta. Päässä ei tarvita isoakaan osumaa, kun se voi vaikuttaa moneen asiaan(olen siitä itse elävä esimerkki). Joku Ylen sivun kommenteissa kirjoittaakin miten lasten ja nuorten tapaturmakuolemat ovat vähentyneet "entististä paremmista ajoista".

Tahdon käytättää lapsellani tulevaisuudessa pyöräkypärää ajamaan opetellessa(ja myöhemmin), että jääkiekkokypärää luistelemaan opetellessa. Jos lapsistani rinteessä viihtyjiä tulee, myös siellä vaadin näiltä kypärän käyttöä. En näe siinä mitään ylisuojelua, kun haluan vähentää tenavien päähän kohdistuneiden vammojen riskiä pukemalla heille lajiin soveltuvan kypärän. Käytänhän sitä itsekin luistellessa, rullaluistellessa ja maastopyöräillessä. Ylisuojelulla ja normaalilla turvavälineistön käyttämiseen tai käytäntöjen opettamisessa ei ole juurikaan tekemistä keskenään.

Muu osa kolumnista olikin sitten hieman ylilentoista kärjistämistä, josta ei ole tarvetta olla mitään mieltä. AP ei ilmeisesti enää Radio Aallossa lue kolumnejaan, ne oli monesti hauskoja. Tosin en ole radioaaltoa varmaan yli vuoteen kuunnellut.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Maailma on pieni pallo

Syödä pitää, mutta ensin pitää odottaa.

Yksi lokaali ravintola reissupitäjässä soitti usein iltaisin Amélie Soundtrackia. Ruokakin siellä oli hyvää. Viihtyisä paikka, jossa pystyi toteamaan maailman olevan tarvittaessa todella pieni. Törmäsimme isäni veljeen eli mukavasetääni puolisoineen siellä.
Muita törmäyksiä ei näkynyt. Edes selvästi humalaisia ei yhtäkään. Rairai-kansa kortteeraa itsensä toisiin paikkoihin. Vaikka tuollakin oli menoa ja vilskettä, ei se johtunut kännisistä lomailijoista. Espanjassa on myös tiukka tupakkalaki, yhdessäkään paikassa ei tullut ällöttävää röökinsavua nenään. (Toisin kuin He-Va, jossa ovesta ulos astuttaessa ensimmäisenä joku spede savusti ovien edessä.) Tiukkapipoisen unelmapaikka reissata! ;]

Pienistä palloista voisi todeta sellaista, että pingis on hurjan hauskaa. Sain kaverilta koekäyttöön multitask-pelipöydän, jossa on mm. ilmakiekkotaso, pöytäfutisukkojengi ja sitten se pingis. Muutama muukin pelitaso, joka on helppo vaihtaa. Pöytä on myynnissä edukkaasti, taidanpa lunastaa pois, sille on käyttöä täällä. Lapsena meilla oli pöytälätkä ja -futispelit, niitä rämpättiin ja järjestettiin huimia turnajaisia!

Risteilylle?

Katselen joskus kapulastani Port of Helsinki-sovelluksella Helsingin säätilannetta, jos olen menossa siellä käymään. Nyt huomasin Eteläsatamassa olevan laivoja tavanomaisten lisäksi muitakin. Yksi niistä Silver Whisper, aivan torin vieressä.
Nettisivuista päätellen kyseinen jolla kiertää maailmaa monipuolisesti. Mikäli tekisi mieli päästä pikaisesti risteilylle, 11. päivä eli ylihuomenna olisi mahdollista Tanskasta lähteä kymmeneksi päiväksi risteilemään alkaen vaivaisella 4850 euron hinnalla. Alus kiertää itämeren valtioita, mm. Puolassa ja Venäjällä. Suomeenkin se tulee taas viikon päästä.

Myös toinen vieraileva alus tuolla kyhjöttää, saksalainen MS Delphin. Senkin kruisailuhinnat ovat Viikinkilinjaa ja Siljaa vain hieman tyyriimmät. Islantiin ja Grönlantiin pääsisi muutamaksi päiväksi luksushytissä 4690 eurolla. En ymmärrä saksaa, en tiedä koskeeko se yhtä henkilöä vai kahta ihmistä. Luultavasti yhtä.

Joku melko vähävarainen on tullut viivähtämään kauniiseen pääkaupunkiimme Jamaica Bay-nimisellä moottorivenholla. Mukavahan tuollaisella olisi käydä kiepsahtamassa paattiretkellä ja ottaa kaakaota termariin evääksi.

Toivottavasti turistit viihtyvät!

Vaippoja

Katselin Areenasta dokumentin nimeltä Vaippavuoren varjossa.
Ihan mielenkiiintoinen ensimmäinen puoli tuntia lastenvaippojen historiasta ja kulttuurista eri maanosissa, katsoin lopulta kokonaan.

Jenkkiyhtiö Procter & Gamble (Pampers) yrittää kovasti Kiinan markkinoille, koska siellä vauvoilla käytetään yleisesti halkiohousuja, joita näytettiin. Kiinassa syntyy vuosittain muutama vauva, ei ihmekään, että jättiyhtiö haluaa vaippojaan käytettävän maailman suurimmassa maassa.

Englannissa vuosittainen kertakäyttövaippojen jätemäärä täyttää kahdeksan Wembleyn stadionillista. Siellä joku on keksinyt kestovaippojen pesupalvelun. Heppu hakee kotoa tai tarhasta käytetyt vaipat ja tuo puhtaita tilalle.

Valtava jätemäärä ja epäekologisuus ei silti saa minua lapsineni kestovaippojen käyttöön. Jos olisi tuollainen pesulasysteemi, sitten voisin, mutta muutoin ei. Niin kovin helppoa ja kätevää kertakäyttöiset, niitä tietty järkevästi pyritään käyttämään. Yksivuotiaamme on käyttänyt jo pidemmän aikaa vuorokaudessa 1-2 vaippaa, mikä on positiivinen juttu, toivottavasti syksyä kohti nassikan pystyisi vieroittamaan kokonaan niistä. Tyyppi on alkanut yhä enenevässä määrin infota wc:n tarpeesta "ISHII, sihiiisii" ja osoitus toilettia päin. Näin kesäisin ulkona ollessa vauvakaan ei tarvitse fyllinkiä itseensä niin miten sisätiloissa.

Tunnistin universaalin vaippojen markkinoimisen synnytyssairaalasta saakka. Mikäpä parempi paikka olisikaan?

Dokumentissa ranskalainen joku tutkija tms. arvosteli "länsimaista hygieenisyyden kaipuuta", että miten Senegalissa lapset kulkevat alasti jatkuvasti.

Ohjelman lopussa tekijä sanoo sen mistä harvemmin ympäristönäkökulmaa esiin tuodaan: Vanhukset hoitolaitoksissa käyttävät vaippoja paljon pidempään mitä kukaan vauva tai pieni lapsi.

Kiinnostava dokumentti, monta näkökulmaa, vaikken jaksanut kovin intensiivisesti seurata eikä kertakäyttövaippojen ympäristökuormitus saanut minussa aikaan maailmantuskaa. Pidän huolta jätteiden ja kuormituksen balanssista osaltani elämällä luultavasti aika samalla tavalla miten viimeiset 43 vuotta.

Lomaromanssin loppu

Sijainti viimeisen viikon oli täällä.
Matka ohi, mutta tulisen lomaromanssini ei silti tarvinnut päättyä! Toin Espanja-heilan kotiin saakka! Aivan kuin nainen olisi käynyt meillä ennenkin, koska tietää mistä löytyy ruisleipää ja missä säilytän muumimukeja. Lisäksi ihminen osaa käyttää pesukonetta ja teki hyvää juusto-yrttimunakasta iltapalaksi. Tällaisia romanssien pitäisi ollakin, nainen on ilo silmälle ja kätevä tekemään hyödyllisiä asioita. Taidan pitää hänet itselläni hieman pidempään!

Mulle meinasi käydä megalomaanisen kamala asia: Hukkasin vihkisormukseni hotellimme isoon uima-altaaseen. En käsitä miten se edes irtosi, kun on sopivan kokoinen eikä ole ennenkään irronnut mihinkään, vaikka olen kuinka lotrannut vedessä pitkiä aikoja. Naarasin sitä ainakin tunnin ja sain avukseni siistijäpojankin. Etsintä tuotti tuloksen, löytyi sieltä altaan pohjasta, huh!

Muuta katastrofaalista ei käynyt. Ei sairastuttu tai poltettu nahkaa. Vauvan ja yksivuotiaan kanssa oli käsittämättömän helppo reissata. Varmasti toista jo ensi vuonna, kun yhden joka paikkaan ehtivän lisäksi on toinen samanlainen! Aurinkorasvoina meillä oli matkassa Acon tenaville tarkoitettuja, toinen suihke ja toinen levitettävä rasva, suojakertoimet 30 ja 50. Nissä on kiva sekin ettei ne kärtsää millekään ällölle aurinkorasvalle. Toki lapset oli varjossa koko ajan, mutta uimista ja siirtymistä varten isommalle tytölle arskarasvaa nahkaan. Hänellä oli lisäksi uidessa ja hiekkaleikeissä ylä- ja alakropan suojaava shortsiuikkari. Tietysti päähinekin. Kaikenlaiset ennaltaehkäisyt ja suojaamiset on tärkeintä. (Ja säännölliset rytmit, koska arvostan niitä myös muualla! :D) Käytiin joku päivä retkeilemässä muutama tunti. Se olikin jännittävä reissu... Muutoin taisimme pysyä muutaman kilometrin säteellä hotellistamme.

Kotimatkalla hämmäännyin vaimon tietämyksestä mm. sen suhteen miksi käytiin lähes Hyvinkäällä saakka kääntymässä. Välillä tulee kuin apteekin hyllystä dataa, josta ei tajua välttämättä mitään. Jostain ilsestä se taisi puhua myös, kun kysyin miten tullaan alas, jos on sumu tai lumipyry. Juu, ei olisi kannattanut kysyä. Toisaalta mistä sen voin tietää mikä pitää paikkansa ja mikä ei, mutta joka tapauksessa tuulista, ruuhkasta ja laskeutumiskiitotiestä riippuu missä käydään jarruttelemassa. Minusta lentämisessä parasta on nousut ja laskut. Niitä on kiva katsella ulkopuolelta, mutta myös olla kyydissä. Tykkään myös kuunnella itseäni viisaampien ihmisten stooreja kaikesta isosta, oli kyse lentokoneista tai laivoista tai muusta mielenkiintoisesta, kuten automaattilypsyasemasta.

Reissussa oli kivaa, mutta kotona vielä hauskempaa! Ruisleipää edamilla, omien tirppojen munista tehtyä munakasta ja viikon postikatsaus. Kotona. Arki.
Parasta elämässä!