torstai 18. heinäkuuta 2013

Meksikolainen merimies vei lapseni

...pitkälle kierrokselle katsomaan Cuauhtemoc-laivaa sylissään.
Kävimme katselemassa toinen toistaan upeampia laivoja Helsingissä aamusella. Huimia! Täydellisiä! Upeita! Kauniita! Sitä narukerien, vaijerien, messingin ja köysien määriä!

Meksikolaisen laivan edustalla olimme ensimmäisinä heti aamusta. Muuan merimiekkonen huikkasi kannelta jotakin ja hypähti hetken päästä tasamaalle juttelemaan yksivuotiaan kanssa. Kysyi enkuksi minulta halutaanko tulla jo laivaa katsomaan ja tietysti haluttiin. Lapsi kapsahti miekkosen kaulaan kuin vanha tuttu puristaen tiukasti ettei aio lähteä siitä mihinkään. Seilori kuljetti tyttöä pitkin laivaa, minä vauvan kanssa perässä. Lopuksi raitapaitainen pyysi ottamaan kännykällään kuvan itsestään ja tytöstä, sen jälkeen jatkoimme matkaa muihin jolliin ja heppu vastailemaan toisten kiinnostuneiden ihmisten kysymyksiin.

Kaikki laivat joihin viitsin jonottaa olivat tutustumisen arvoisia. Välillä nokittiin eväitä ja juotiin. Yli kolme tuntia saimme kulumaan kevyesti. Lapsella oli äidille paljon asiaa, kun Helsingistä menimme häntä tapaamaan.

Ei kommentteja: