lauantai 31. elokuuta 2013

Vanhasta tavarasta eroon, omenaa tilalle

Mulla on luultavasti raivostuttavakin tapa haalia vanhoja koneita ja työkaluja ja pistää ne kuntoon. Porakoneesta tulee eho, kun siihen vaihtaa hiilet, samoin kulmahiomakoneesta. Klippo-ruohonleikkurista saa toimivan, kun koneen ottaa auki, putsaa paineilmalla tarvittavat osat, teroittaa terän ja törkkää öljyt sisään, vaihtaa tarvittaessa tiivisteitä ja tulpan. Näitä vekottimia olen fiksaillut tämän vuoden aikana jonkun verran. Ostanut jostakin, kun olen halvalla saanut. Kiinamuoviromuja tai vastaavia huonolaatuisia en huoli, mutta laadukkaita ja vanhahkoja. Olen käyttänyt kaikkien ostamiseen alle 100 euroa, ei suuri hinta verrattuna siihen onnistumisen riemuun kun epäehjästä tulee toimiva.

Tänään järjestettiin ympäri Suomea siivouspäivä. Lukuisia pihakirppiksiä pitkin poikin eri kaupungeissa. Vaimo lähti aamusta Espooseen ystäväperheen kotipihaan työkaluineni. Oli hänellä varmaan jotain omiakin joutavia tavaroita, kuten kirjoja. Ajattelin, että hyvä on, jos pari poraa menee kaupaksi. Vielä mitä, hän sai myytyä kaikki n. 30 konetta ja aparaattia! Koneista ja laitteista saatu yhteishinta oli yli 400 euroa. Huikea summa! Eräs juotoskolvi ja tasohiomakone oli vaihtunut kahteen sangolliseen omenoita. Kivaa, ison kasan euroja lisäksi meillä on iso kasa omppujakin.

What would Barack Obama do?

Rauhannobelistilla on totinen paikka. Tärkein liittolainen Britannia ei suostu lähtemään kaveriksi Syyriaan, Natokaan ei aio. YK:n turvallisuusneuvostolta ei heru mandaattia ennen oletettujen kemiallisten aseiden käytöstä otettujen todisteiden analysoimista. B. Obama ja Yhdysvallat korostaa eri tiedotustilaisuuksissa ettei sotatoimista tulisi pitkäkestoisia mikäli(=kun) toimiin ryhdytään, tähän ei luultavasti usko kukaan. Luultavasti mikään ei enää ohjusten laukaisemista estä, mm. lentotukialuksia on jo siinä määrin Välimerellä, että muutamassa minuutissa hävittäjät pääsevät Syyrian ilmatilaan ja vielä pienemmässä ajassa risteilyohjuksia pystytään laukomaan.

Syyrian hallitus on ilmoittanut käyttävänsä kemiallisia aseita, mikäli ulkovaltiot puuttuvat tilanteeseen. Siviilejä tulee kuolemaan satoja, luultavasti tuhansia. Nyt niitä on eri tietojen mukaan tullut 1500 toistaiseksi todistamattomassa kaasuiskussa.
Minkälainen valtio tappaa omia kansalaisia? Sairaan hallinnon omaava. Siihen pitää puuttua, mutta on aina niin äärimmäisen surullista, että siviilejä menee mukana.
Ei ole helppoa olla rauhan Nobelilla palkittu suurvaltion johtaja.

perjantai 30. elokuuta 2013

Hymyilevä pytty

Vesilaitoksilla on alkanut kampanja. Linkki
Älä heitä pönttöön sinne kuulumatonta materiaalia tai olet pönttö.
Noin laittaisin, jos olisin kampanjapäällikkö.

On tyhmää, että ihmiset kaataa viemäreistä alas kaikkea skeidaa, joka ei sinne kuuluu. Klassinen taitaa olla tärpätti. Toinen pumpulipuikot pönttöön. Joskus kuulee sanottavan, että se pumpulipuikko on niin pieni eikä se mitään tuki. Tai jotain muuta outoa selvitystä.

Maaseudulla tai taajamien ulkopuolella, jossa on omat saostus- ja erotuskaivot(kuten meillä) ja/tai puhdistamot se on vielä tarkempaa, että viemäriin menee vain sinne kuuluvaa. Maito kuulostaa viattomalta, mutta esimerkiksi puhdistamon faunaston se suurina tai pienempinäkin määrinä lamauttaa sen toiminnan. Biojätteeseen kuuluu ruoantähteet, ongelma- ja sekajätteeseen taas ne muut, jotka ei biojätteeseen kuulu. Pönttöön niitä ei sovi pistää.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kyllästyin bloggerin "lukijaan" totaalisesti. Vasta nyt tuli eräästäkin blogista päivitykset, jotka on kirjoitettu jo viime viikolla. Poistankin jaksaessani itseni jokaisesta lukupaneelista ja käytän lukemiseen vain ja ainoastaan lukijaa, koska plokkerin lukija on pöntöstä eikä hae päivityksiä. Bloggerin lukulistan voisi laittaa ongelmajätteeseen.

torstai 29. elokuuta 2013

En överdos av sötnos i Skansen

Vaimoni puhelimessa on enempikin ötökkäkuvia, mutta en viitsi kaikki töräyttää.

Kissamakeja x määrä.
Yksivuotias istui portailla, otus tuli istuskelemaan viereen liki samaan asentoon ja läpsytti tyttären polvea. Niihin ei saanut koskea, mutta ne saa koskea ihmistä. Vauvapörröjä oli myös, yksikin ratsasti äidin tai isän selässä, jos ei jaksanut kävellä.
Tämä kaveri lähti uimaan hetken päästä selkää, kävi välillä katselemassa pinnalla olisiko ruoka-aika. Toiset harmaahylkeet himmailivat biitsillä aurinkoa ottaen mahat taivasta kohti.
Mangustejakin olisi voinut katsella koko päivän.
 
Oravia riittää ja kesyjä kaikki. Eräskin oravanpoikanen yritti tehdä pesää vauvan rattaisiin.
Ketään ei kiinnosta rakennukset. Ei meitäkään tänään.
Mmmöö.
Saukon siesta! Näitä oli monta. Ja vauvasaukko! Pörröinen ja pullea, joka himmaili mieshoitajan käsivarrella pitkän aikaa. Sitäkin sai käydä silittämässä. Ehkä yksi suloisimmista eläinkunnan pennuista on saukon poikanen.
Rento mato.

Silitin tai koskin tänään ainakin kahta eri käärmettä, montaa oravaa, lehmää, saukkoa, hyljettä, villisian porsasta ja tavallista ja aikuisversioita, tarantulaa, vuohta, hirven ja poron vasaa ja aikuisia, ponia, hevosia.
Näin tänään ainakin karhuja, susia, paviaaneja ja joitakin minikokoisia apinoita, kaloja, krokotiilin, monta käärmettä, laiskiaisia, papukaijoja ja muita tirppoja, erinäisiä liskoja, jyrsijöitä(mm. karvaton rotta), kanoja, kilpikonnia... En edes muista kaikkia. Viivyimme eläinhässäkässä yli kolme tuntia. Skippasimme Junibackenin, koska zoo-osio osoittautui paljon kiinnostavammaksi.

Tietty hankin kookospalloja ja ruokaa monessa paikassa. Mukavan hyvä päivä.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Norwegian

Liidähdän kuin keiju huomenna aamusta käymään ulkoisessa maassa Ruotsissa. Illalla takaisin. Norwegianilla kokoonpanomme edestakainen matka kustantaa 186 euroa, Finnairilla sama setti 551 euroa(vaikka "tarjousosiosta" yritin edullisinta sieltäkin tsekata), Sassilla ei vissiin ollut mahdollista lentää samana päivänä takaisin, koska valikko heitti aina alkutilaan. Siksi Norwegian, koska se on halvin. Laivalla meneminen olisi liian hidasta kaikkien kannalta tällä hetkellä, olisi pitänyt säätää kanoille ja otuksille ruokkijaa ja kaitsijaa. Silti mieli tekee lähteä hetkeksi johonkin ja vaimon treffata mm. kummityttöään, joka Tukholmassa asuu.

Koska Astrid Lindgren kirjoitti huippuja satuja, käydään Junibackenissa. Koska kookospallot on törkeän hyviä, pitää santsata 10 pakettia delicatoboltseja. Koska tykätään hyvästä ruoasta, käydään syömässä mainioiksi todetuissa paikoissa.

Ihana äitipuoli

SS: Nainen juotti huumelääkettä 6-vuotiaalle mehun seassa

Toivottavasti oikeus toteutuu ja nainen pääsee katselemaan hämäläistä vankilaelämää pariksi vuodeksi. Epäilys silti että ei tai keksitään taas kerran jokin lieventävä asianhaara, kuten vakituinen työpaikka, naisen kokema kärsimys, vähäinen tuottamuksellisuus ja tietysti se, että soitti itse hätäkeskukseen. Hitot siitä, että lapselle tuli mm. tukehtumisvaara suun teippaamisesta.

Avioliittokin jatkuu normaalisti. Uujea. En ikinä voi tajuta ihmisiä, jotka jatkavat suhdetta hirveistä rikoksista tuomion saaneiden puolisoiden kanssa. Lähinnä lsh-jutuissa ja muissa omiin lapsiin kohdistuneissa kamalissa jutuissa. Pitää olla isorattaassa vikaa ja paljon sillä suhteen toisellakin osapuolella.

tiistai 27. elokuuta 2013

Takuuomppuja

Hankin 7-vuotiaalle pikkusiskolleni viime syksynä käytetyn Applen iphonen. Siihen tuli kesällä vikaa, vuoden takuuaika oli mennyt umpeen pari kuukautta aiemmin. Puhelimen takia olin yhteydessä applen maahantuojaan. Vetosin mm. siihen että puhelimen oletettu kestoikä on oltava vuoden takuusta huolimatta enempi. Ilmeisesti joku muukin on aiemmin reklamoinut samaan oikeuteen vedoten, koska vihdoin parin kuukauden ja neljän sähköpostin jälkeen pikkusisko sai uuden luurin. Hyvä! Haluan lähettää siskolle imessageja ja hänkin osaa sitä puhelinta paremmin käyttää, kuin varapuhelimena ollutta tosi epäloogista lumiaa.

Ennestään tiedän omenatuotteiden takuuhuollon toimivan sillä tavalla, että vikaantunut luuri viedään jälleenmyyjälle, ilmoitetaan vika ja saadaan siitä kuitti ja huollon tilan seurantakoodi. Parin viikon päästä tai aiemmin puhelimen omistaja saa kokonaan uuden puhelimen mikäli vika ei ole käyttäjästä johtuva. Tuollainen takuu voi aiheuttaa väärinkäytöksiäkin(puhelimeen tulee "vikaa" hetkeä ennen takuun loppumista, puhelin viedään huoltoon ja saadaan upouusi luuri), mutta muutoin se taitaa olla aika toimiva. Itse en tiedä, ostan puhelimeni yleensä käytettyinä enkä vaihda huvikseni niitä ellei aivan pakko ole. Viimeksi ennen nykyistä puhelinta mulla oli 6 vuotta vanha Nokian N95 ja sony ericssonin joku musiikkipuhelin. Kun N95 kuoli, hankin käytetyn kommunikaattorin sonyerkin rinnalle. Tärkeintä luurissa mulle on se, että kykenen lukemaan ja lähettämään sähköpostia, käyttämään nettiä. Niin ja lähettämään viestejä puhelun aikana. Kun nykyinen kapulani joskus hajoaa, aion hankkia saman firman puhelimen. Kun hyvän kerran löytää, ei ole mitään syytä vaihtaa merkkiä.

Ennen ja nyt

Ennen

Olin 90-luvulla aikaani edellä, kun mulla oli kotona ikioma linja pankkiin, jolla pystyi maksamaan laskuja kotimaahan. Kun pankkipalvelu(Omapankki nimeltään) tuli käyttöön, kotonani viipyi päivän Kopin tai Meritan(mikä silloin olikaan nykyisen Nordean nimi) työntekijä asentamassa tietokoneelleni yhteysohjelmaa monen levykkeen avulla. Yhteyttä testattiin moneen kertaan ja soittoja piti soittaa aina pääjohonkin asti. Pankkihenkilö käytti soittamiseen Mobira Cityman NMT-matkapuhelintani, jonka minuuttihinta oli monta markkaa Helsingin suuntanumeroalueelle.

Muistan, että ensin avattiin dossin kautta ohjelma kirjoittamalla jotakin riveille, sen jälkeen ohjelma avautui ja laskut kirjattiin. Sitten modeemiyhteys auki ja odoteltiin kunnes data oli siirtynyt. Ah, miten kätevää! Laskujen maksuun sai monesti varata tunnin tai kaksi aikaa. Lopulta aika harvoin laskuja modeemiyhteyden takaa maksoin, kun käyttö oli hankalaa ja hidasta.

Nyt

Maksoin aamulla yhden laskun vaimon kännykän kautta, kun en viitsinyt tietokonetta sen takia avata. Laskun viivakoodi luetaan kameran kautta, pari ok-nappia ja se on siinä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Levitätkö sinäkin netissä skeidaa?

Linkissä Katleena Kortesuon hyvä teksti, jossa perustelut tulevat selviksi miksi sosiaalisessa mediassa ei tule jakaa yhtään mitään, jolla on mahdollisuus loukata yksityisyydensuojaa ja altistaa syyttömät ihmiset kaikenlaisille vihanpurkauksille ja uhkailuille.

Tavallisten ihmisten ei pidä alkaa tekemään työtä, joka kuuluu poliisille. Ei missään tilanteessa, ei silloinkaan, vaikka oma lapsi tai muu omainen olisi kuinka karkuteillä tai hukassa. Tiedän, että helpompi sanoa kuin toteuttaa ja tiedän senkin millainen tuska tulee, kun joku läheinen on hukassa, sekä työn perusteella että omakohtaisina kokemuksina. Eräs kaveri muistutti aamulla mitä ongelmia netin omakyhäillyissä katoamisilmoituksissa on, esimerkiksi salassapidettäviä asioita levitetään niissä mikäli kyse on laitosnuoren karkaamisesta olinpaikastaan. 

Toinen ongelmallinen tilanne  omakyhäillyissä omaisuuteen kohdistuneissa rikoksissa. Kyllä se hatuttaa ja paljon mikäli oma moottoripyörä menee rikki ja henkikin on ollut katkolla. Jokainen varmaan muistaa etsintäkuulutuksen viime vuodelta, jossa onnettomuuteen joutunut mies haki tietoa mikä auto ja taho hänet oli kumonnut ja prätkänkin hajottanut. Miekkonen kävi uhkailemassa ja jututtamassa pariakin syytöntä tahoa näiden ilmiantojen perusteella. Perusteena se "kun poliisi ei tee mitään".

Kolmas esimerkki kesältä tai keväältä, jossa vanha mies vei hetkeksi hissiin erehdyksessä pienen lapsen sisältämät kärryyn Vantaan Jumbossa ja lapsen isä kotiin päästyään kyhäsi Facebookiin ilmoituksen miehen kuvalla varustettuna, jossa kertoi uhkailuksi tulkittavia asioita. Asia oli selvitetty paikalle saapuneiden poliisien toimesta eikä lapsen perheelläkään ollut mitään vaatimuksia asiaan liittyen. Mutta laittoivat sitten varoituksen nettiin, joka poiki tappouhkauksia ja muuta epäsopivaa miestä kohtaan.

Etsintäkuulutusten ja kaikenlaisten varoitusten jakaminen on suurempi ongelma vielä joskus. On vain ajan kysymys koska joku syytön lynkataan tuollaisen ilmoituksen perusteella. Lisäksi henkilökohtaisten tietojen ja olinpaikkojen detaljit eivät hyödytä - niin ketä? Koulukotinuori karkaa, huolestunut omainen kyhää lapsen kuvalla ja lokaatio- ja syytietoja sisältävän ilmoituksen nettiin ja pian valtavat ihmislaumat tietävät miksi Mikko Mallikas on karkuteillä ja miksi Mikko Mallikas on perhekodissa.

Ihmisten tulisi ajatella joskus aika paljonkin enempi häärätessään netissä kaikenlaisten jakamisnappien kanssa. Jos 10000 ihmistä on jakanut kuvan mummosta, joka kuvan mukaan kylvää rotanmyrkkysyöttejä, kannattaako itse tehdä samaa ja mennä samaan joukkohypetykseen mukaan ja mahdollisesti pilata jonkun ihmisen elämä hetkeksi tai pidemmäksi hetkeksi jouduttuaan syyttömänä lynkatuksi vihaisten ihmisten toimesta. Varsinkaan, kun kukaan ei pysty todentamaan onko rotanmyrkkyä viljelevä mummo todellakin kylvänyt rotanmyrkkyä.

Hatuttaa

Patoutunutta tuskaa! :D Jaanalta ajatus lähti. 

- Wikipedian rahan vonkaaminen. Vähän väliä(nyt taas) siellä on ruinauspyyntö. Samoin ihmiset, jotka siihen wikipediaan sokeasti luottavat.

- Kalastajat, jotka jättävät kalat kitumaan jäälle tai laatikkoon. Tai kalastajat, jotka heittävät veteen takaisin huulistaan vaurioituneen kalan. :/

- Hornettien revitykset pitkin päivää.

- Ulko-ovien ja ilmastointiröörien edessä tupakkaa polttavat ihmiset.

- Viinauutisointi.

- Ihmiset ja järjestöt tms. jotka laittavat ärsyttävään feispukkiin kaikki informaatiot kaikesta tulevasta. Miksei enää pidetä omia nettisivuja vaan kaikki tungetaan twitterifeispuukkiin ja ollaan niin hiivatin someja. Argh.

- Suomalaiset tuotteet, jotka ei olekaan suomalaisia.

- Suuri(n?) osa fitnessblogeista.

- Suuri osa äiti-ihmisten pitämistä blogeista, joissa juoruavat tenaviensa kaikki toiminnot.

- Boikotoijat, jotka eivät osaa boikottiaan perustella.

- Laumasielut. Esim. Minäkin boikotoin Siwaa, koska humalaiselle aaltosen pertille ei myyty koffia yhdeksen jälkeen illalla.

- Sovittelijat, jotka käyvät kivijalkamyymälässä kokeilemassa vaatetta tai muuta tavaraa, imevät myyjästä/kauppiaasta infon ja tilaavat sen roinan nettikaupasta.

- Luomuhörhöt, jotka luomusitäluomutätäluomukukkuu ja jotka moralisoivat esim. minua ja yksityisautoiluani tai matkusteluani, vaikka olen ollut luomu- ja puhdasruokafriikki & luonnonsuojelija koko ikäni ilman, että siitä älömölöstelen joka välissä. Ostan myös uusia vaatteita, jos tarvitsen, myös ex-himoshopparien kuluttamattomuusinnostuskaudella ja olen silti ostanut elämäni aikana vähemmän vaatetta, kuin jotkut uusheränneet ex-himoshopparit. :D

- Luomuhörhöt, jotka tilaavat luomua toiselta puolelta maailman palloa.

- Kassaihmiset, jotka pölöttävät jollekin toiselle kassaihmiselle tai edelliselle asiakkaalle eivätkä tervehdi nykyistä asiakasta.

- Rumat lyhennyssanat: hiilarit, protskut, päikkärit (toistan itseäni, joskus ketuttaa myös minä :D)

- C=K, Y=I jne. (Nico, Marco, Henry, Cia jne)

- Kiinteistönhuoltotöistä valittavat(oli se lumityö tai lehtien ja roskien putsaus syksyisin ja keväisin).

- Feissarit. En halua mennä Kamppiin asti bussilla, koska siellä tulee feissari tyrkyttämään maailmanrauhaa kaikille-kampanjakummiutta. Työtänsä nekin tekee, tiedän, mutta ketuttaa silti.

- Tahot, jotka olettavat etten ikinäkoskaan suutu mistään tai tee virheitä ja jos suutun ja teen virheitä, olenkin tavallinen kuolevainen huh mikä helpotus. Viimeksi viikonloppuna kuulin huh helpotus-töräyksen. Musta se on tosi outoa. Sekin on outoa, että tuokin sama on toistuvasti töräytellyt miten "parempana" itseäni pitäisin. Beeässää! Huom. Tämä henkilökohtaiselta tuntuva on esimerkkinä äidilleni, joka ei ole ikinä tajunnut millaisia ihmisiä tarkoitan, kun olen hänelle paahtanut siitä miten mua tympäisee sellaiset, jotka pitää minua jonakin ylityyppinä, jota en tosiaan ole saati halua olla! :D

- Uutiset ja muut mediat, jotka lisäävät ihmisten nimiin lempinimen, esimerkiksi Marko "Fobba" Forss tai Mikko "Peltsi" Peltola. Argh.

- Samojen asiantuntijatahojen puhkikuluttaminen. Esimerkiksi tuo nettipoliisi Forss mistä tahansa poliisiasiaan liittyvässä tai tietoturvaongelmissa on asiantuntijana aina ja ikuisesti Mikko Hyppönen. Muitakin olisi.

- Jääkiekkotappelujen ja -väkivallan ihannointi "se kuuluu lajiin"-tyyppisesti.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Hot dejt

Toisen hääpäivän viettäminen jäi väliin, mutta joka päivä on sellainen, heh. Esimerkiksi sunnuntai-iltana lasten mentyä nukkumaan voi lähteä pikatreffeille. Lapsia ei kehdattu yksin jättää kotiin, joten pimujen unta tuli vahtimaan lapsenvahti.


Kuumiksi treffit teki mm. se, että poltin sormeni ja kieleni kuumiin sipulirenkaisiin. Ruokakin oli maistuvaa, omenamehujuoma kylmää, seura laadukasta. Onnistuneet kerrassaan, sillä lähdin pois saman naisen kanssa kuin olin tullut ja sain hänet vielä houkuteltua meille katselemaan leivinuunia. Uujea!

Kuinka paljon kaikkea lapsi tarvitsee?

Teimme inventaarion vauvan ja yksivuotiaan vaatteisiin. Niin kovin äkkiä ne jää pieneksi. :/ Onneksi yksivuotiaan pieneksi jäänyt on kohta vauvalle sopiva. Siitäkään syystä ei olla hankittu lapsille määrättömiä määriä vaatteita ja myös siitä, koska ei ne tarvitse. Pesukone laulaa miltei joka päivä, joten sekin pitää huolen siitä ettei vaatetus lopu kesken.

Yhtä kokoa bodya(en ole täysin tietoinen näistä nimityksistä, mutta luulen että body on se, jossa ei ole jalkoja ollenkaan) ei tarvitse olla kuin kolme, riittänyt hyvin. Yhden likaantuessa se pesuun, jos toinenkin likaantuu, on se kolmas. Ehkä se kolmas on hätävarjelun liioittelua, en tiedä sitä. Potkupuvuissa (onko tämä nyt se jossa on jalatkin) ollaan selvästi vaaravyöhykkeellä, näitä ei ole kuin kaksi per koko. Vaipan päälle tällättäviä aluspöksyjä on muutama, olisiko viidet per lapsi. Sukkia, niitä on kolmet per lapsi. Yksivuotiaalla on nykyisin pelkästään jarrusukat päivittäisessä käytössä, tavalliset sukat jalkaan kenkiin. Yleensä vauvalla tai yksivuotiaalla ei ole sukkia laisinkaan ellei olla ulos menossa. Muutoinkin vaatetus on kohtalaisen kevyttä, tyttäret ovat perineet kuumaverisyyden vanhemmiltaan.

Äitiyspakkauksen mukana tulleet vaatteet ovat pitäneet huolen siitä ettei olovaatteita ole tarvinnut kummallekaan vielä paljoa hankkia. Ulkohaalareitakin meillä on kahden äitiyspakkauksen myötä neljät. Vauvalle saa olla vaihtamassa haalareita jatkuvasti mikäli pitäisi saada kaikkia käytetyksi :D Vaimoni sanoikin, että ei ehkä oltaisi tarvittu toista pakkausta lainkaan, mutta olihan siinä sellaisia juttuja joita on hyvä olla kahdet. Kuten kynsisaksia. Ja peitot. Ja se tukkaharja. Niin, ihan tarpeen se oli ottaa. Jos vielä käy niin onnekkaasti ja saamme joskus lisää lapsia, ehkä sitten emme tarvitse äitipakettia.

Vanhemman lapsen kasvaessa vaatteitakin täytyy hankkia enempi. Kohtuus siinäkin pyritään säilyttämään, vaikka tenava sotkee ja vaatetta saa olla vaihtamassa parikin kertaa päivässä, jos on jotakin skunkkaavaa ainesta kuten ruokaa paidalle mennyt. Ei olla hankittu(kai?) jotakin vaatetta sen söpöysefektin takia, vaan tarpeesta. Kirpputoreilta olisi varmaan kätevä hankkia pukimia, mutta niissä turhan usein hinta ei kohtaa laatua. Jos kaupasta saa uuden puseron vitosella ja käytetystä samanlaisesta kirpputorilla pyydetään neljää euroa, ei se ole vaivan väärti. Tarjoustalossa ja muissa marketeissa on hyvät valikoimat edullisia ja laadukkaita lastenvaatteita. Senkin voi miettiä kohdallaan tarvitseeko oma pieni henkilö pukea superkalliisiin ylihypetettyihin polaarisiin pyreisiin ja opettaa pienestä saakka tenava siihen, että merkkiä pitää olla, sen näkyä ja vaatetta tulee olla paljon. (On muuten melkoista beeässää, että ko. merkin tuotteet olisi jotenkin kestävämpiä ja laadukkaampia. Yksivuotias sai lahjakortin ko. myymälään syntymäpäivänä, ostimme sillä paidan. Kahden pesun jälkeen nukkakulahdus ja kierot saumat. Reklamaatioon ei ole tullut vastausta vieläkään.)

Leluista ei ole mitään asiaa paitsi se, että paras lelu on käpy tai paistinlasta, mieluinen on polkuauto ja ämpäri. Niin ja se, että koirilla saattaa olla enempi leluja kuin vanhemmalla lapsella! :D Sekä se, että kohtuus niissäkin. Lopputulemana tenava tarvitsee vaatetta aika vähän, jos vain kasvattaja jaksaa huolehtia vaatehuollosta. Tuli se nyt tässä iltapäivän aikana mieleen, kun tuntuu vaatteita olevan lapsilla liikaa, varsinkin niitä aivan pienempiä. Pieneksi jäänyt vaatekasa on nyt vakuumipussissa ja varastossa "jos joskus vielä tarvitsee". Snif :D

Pois varpailtani, senkin kävelevä kamiina!

"Seis sinä ryyniaivoinen risteilyohjus!"

Mahtavia tarinoita ja solvauksia ja lauseita ylipäätään :] 
Aku Ankka Lataamo on huippu. Jotain säätöä vielä esim. tarinoiden lataantumisen nopeudessa ja eri hakutoiminnoissa, mutta muutoin varsin toimiva ja helppokäyttöinen systeemi.

    Tarinasta Aku Ankka: Surullisen hahmon ritari


Soita radioon ja kerro miten tyhmä olet

Perjantaina autolla lähtiessä johonkin haeskelin vaimon autosta toista radiokanavaa. Löytyi Radio Rock. Siellä oli parhaillaan puhelimessa haastateltavana joku miespuolinen, jolta toimittajat kysyivät mitä kaikkea ihminen on tehnyt siinä samalla.
 "Olen lukenut lehteä, syönyt, selannut kännykällä nettiä ja vaikka mitä, siinä ehtii, nukkuminen taitaa olla ainoa jota en..."
Ei tarkemmin selvinnyt missä yhteydessä noita asioita paitsi sen parin minuutin jälkeen selvisi että mitä kaikkea henkilö on tehnyt autoa ajaessa. Jep. Suurella todennäköisyydellä vielä jotakin raskasta ajoneuvoa kuljetettaessa. En löytänyt podcastia, olisi ollut "kiva" kuunnella minkälaista autoa ajaessa. Oli mikä tahansa auto, ihminen on tyhmä. Vielä radiossa sen julkisesti kertoi.

perjantai 23. elokuuta 2013

Camping Villa Valo pienentää maailman superpalloksi

Vaimoni on kova tyttö bongaamaan turisteja kaikkialta. Näin hän oli tehnyt tänä aamuna kylällä ja oli kutsunut kolmen hengen seurueen meille kylään. Tunti siitä rinkkareppuhenkilöt astelivat pihaan kartta kädessä pohtien tulivatko oikeaan paikkaan. Tänne vaan! Lämmitin saunan, tyypit pääsivät ihka-aitoon suomalaiseen puusaunaan. Pesukonetta lainattiin ja tyttöjämme leikitettiin, kanoja ihmeteltiin, luonnon kauneutta ihasteltiin ja monesta asiasta otettiin kuvia.

Selvisi mm. että

- naispuoleinen on Euroopan parlamentissa tulkkina Saksan edustajille. Kielitaito kattaa ranskan, italian ja espanjan, mikäli oikein käsitin. Lisäksi nainen on aloittanut suomen kielen opinnot Münchenin yliopistossa.

- miesheppu on asunut Prahassa äitini vanhempien naapurissa! Heppu on ammatiltaan lääkäri, töissä Brysselissä ja on reilannut Suomessa kahdesti aiemmin.

- kolmas tyyppi, tsirbu, ihailee Kimi Räikköstä ja ei meinannut pysyä penkillään kun kuuli, että ollaan melkein Kimiräikkösen kesämökin naapurissa. Naisen isä on suuri Rocky Balboa-fani ja nainen on saanut nimensä Rockyn vaimon mukaan, eli hän on nimeltään Adrian.

Meiltä ihmiset suuntasivat Rovaniemen junaan, josta aikovat lähteä vaeltamaan johonkin tunturiin.

Mielenkiintoinen iltapäivä.
Kun avaa oven, voi kuulla kaikenlaista ja tutustua uusiin ihmisiin.

Ajatuspoliisiratsioita liikkeellä

Pitäisi olla oikeus ilmaista mielipiteensä. Suomen perustuslaissa tämäkin ainutlaatuinen oikeus on määritelty tarkasti. Samaisessa perustuslaissa on mainittu myös muista perusoikeuksista kuten kokoontumisvapaudesta ja oikeudesta yhdenvertaisuuteen.

Sitä oikeutta mielipiteisiin ei silti tunnu aina olevan. Ainakaan, jos on uskominen pariin ilmestyneeseen sähköpostiin. Hmm, millaisilla okulaareilla voikaan olla ajatuspoliisit liikenteessä? Ilmeisesti sellaisilla, jotka vääristävät sanoja joksikin muuksi mitä ei ole saati koskaan en ole ajatellut siten. Luulisi, että on tähdellisempääkin tekemistä ja parempia kohteita propagandistisille manifesteille kuin keski-ikäisen kesyn ja arkisen tylsän heebon pikkuinen blogi.

Just nyt taas tajusin miten en jaksa kiihkoilevaisuutta oli asia mikä tahansa. Minut voisi jatkossakin jättää intomielisiltä tulkinnoilta ja mielipiteiltä rauhaan, varsinkaan kun ei ole suurempaa halua vääntää mistään. Intomielisen kiihkoilevan toimijan kanssa keskusteluyritys on muutoinkin kuin kiveen iskisi päätään.

torstai 22. elokuuta 2013

Vauva.fi/AV

Hain tietoa musiikkileikkijumpan sisällöistä. Päädyin, kuten aina mitä tahansa hakiessa, vauva.fi-keskustelupalstalle. On se hyvä, että on paikka, johon saa purkaa itseään. Silti taas ei, kun harvoin pysyy asiallisena(otanta 20 minuutin ajalta). Kiusaaminen, haukkuminen, ivaaminen, pilkkaaminen, nimittely, juoruaminen, mistä tahansa asiasta. Lempiaihioita näkyy olevan jonkun linkittämä blogisti ja sen ympärille perustuva haukkuminen.
Vastenmielistä.

Haukkumista perustellaan kritiikillä, että se on vain kritiikkiä, joka tulee jokaisen kestää. Kritisoidaan ulkonäköä. Juu, niin varmasti, on se kritiikki saanut hieman toisenlaisen muodon, kun haukkuminenkin on kritiikkiä. Sanottuja joistakin: Ruma läski lehmä(=20-vuotias blogia pitävä nainen), horoperse ja ihan saatanan ruma(=19-vuotias jotakin tyyliblogia pitävä nainen), en ymmärrä miten tuota kukaan haluaa panna(=n. 30-vuotias kolmen lapsen äitinainen). Kritiikkiä? Todella?

Kauheita. Laitoin monesta viestistä ilmianna asiattomana-napin, mutta eipä mikään sillä muutu, vaikka sensuroitaisi jälkikäteen. Missä vaiheessa ihmisestä tulee ihmishirviö, joka anonyymina huhkuu foorumeilla ja blogeissa "kritisoimassa" ihmisten mitä tahansa? Eikö näiden ihmisten puolisot tai ystävät ole asiasta mitään mieltä? Eikö ihmisten omaatuntoa soimaa näpyttelemänsä ivat ja pilkalliset sanat?

keskiviikko 21. elokuuta 2013

RIP AC

Arno Carlstedt on kuollut

Luultavasti jokainen hämeenlinnalainen muistaa pitkänsalskean valkotukkaisen, hyväryhtisen herran, joka piti vuosikymmeniä videovuokraamoa ja levykauppaa Hämeenlinnan keskustassa puolisonsa kanssa. Muistaakseni yläkerrassa oli vaatekauppa(nimeltään Sheriffi?), sieltä ostin ensimmäisen niittivyöni, joka maksoi joitakin kymppejä. Siellä oli myynnissä muitakin hienoja vaatteita ja asusteita joita meiltä päin ei mistään saanut.

Videovuokraamoa ja levykauppaa suurempi rooli AC:lla oli mm. Giants Of Rock-festarin luomisessa. Siellä kävi 80- ja 90-luvun alussa sellaisia poppoita kuten Sepultura, Anthrax, Uriah Heep, Dio, Helloween, Motörhead. Itseäni ei raskas rock tai festarit ole ikinä viehättänyt, mutta tapahtuma oli silti hyvin tiedossa. Lisäksi Arno C. oli tuottamassa, lavastamassa tai näyttelemässä lukuisissa elokuvissa, kuten Käpy selän alla, Kaasua komisario Palmu, Laulu tulipunaisesta kukasta yms. Kuten AC:sta tehty kirjan nimikin kertoo, todellinen takapirujen kunkku. Merkitys suomalaiseen kulttuuriin miehellä oli merkittävä, vaikkei itse tuotoksiin olisi koskaan tutustunut.

Nuoruuden muutaman levykauppaostoksen jälkeen pääsin tutustumaan miekkoseen hieman paremmin Hämeenlinnasta kotoisin olevan tyttöystäväni kautta. Carlstedt kuului ko. naisen isovanhempien ystäväpiiriin. Ei sen ihmeempää lähikontaktia ikinä, mutta muutaman sanan vaihdoin joissakin juhlissa. Sana karismaattinen oli miestä hyvä kuvaamaan.

Uutisessa kerrotaan, että vielä maanantaina AC on ollut kävelyllä ja seuraavana yönä menehtyi. Sellaisen lähtemisen voisi kernaasti suoda itselleenkin joskus sitten, kun olen riittävän vanha ja maailmaa nähnyt.

Moraalinen vaitiolovelvollisuus jos ei muuta

Kuulin karun jutun pari päivää sitten, joka osaltaan kertoo myös sen miten pieni maailma on, varsinkin pääkaupunkiseutu.
Kotisiivousta tarjoavan yrityksen siivoaja oli laulanut asiakkaan kotoa löytämiään tilisaldopapereita(tai jotain sellaisia missä omaisuuden arvoa yms henkilökohtaista selviää) kaverilleen, joka oli taas eteenpäin seuraavalle - joka oli sattunut olemaan asiakkaan sukulainen, tytär. Isokaan einstein ei tarvinnut olla kyetäkseen selvittämään kuka juoruaja oli ollut alunperin.

Asiakas oli ottanut yhteyttä siivousyritykseen ja vaatinut selvitystä, sellaisen oli ilmeisesti saanutkin. Jatkotoimista kuulin(tuolta tyttäreltä) sen, että juoruavan työsuhde oli katkaistu. Ilmeisesti muutakin syytä kuin juoruaminen tai vaikka ei olisi, oli irtisanominen oikein. Siivousyritykset menevät ihmisten koteihin. Näkevät henkilökohtaisia tavaroita ja asioita, saattavat kuulla perhetilanteista ja muusta, yksinkertaisesti sellaisia jotka eivät kuulu muille. On todella väärin levittää asioita eteenpäin, oli mitä tahansa asiaa asiakkaan kotiin tai elämään liittyen vaikkei juridisesti vaitiolovelvollisuutta olisikaan. Typerää myös juoruta kahden työntekijän välillä keskenään, mutta tyhmyydelle ja huonoille tavoille ei voi mitään. Mikäli asiakkaan asia ei liity työn suorittamiseen millään tavalla, tarvitseeko sitä käsitellä? Juu tiedän, ei ole näin mustavalkoista mikään, mutta tarkoitushakuinen juoruaminen on silti typerää ja väärin.

Samalla juoruaminen ja urkinta on sallittua yhteiskunnankin hyväksymänä. Mikäli urkitaan, kenellekään ei koskaan tule mitään sanktioita. Urkkineet poliisit, tulliviranomaiset, sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät, pankkitoimihenkilöt, mitä näitä on julkisuudessakin tapauksia ollut, ei ole koskaan saaneet mitään sellaista rangaistusta, joka tulisi saada. Mun mielestä urkkivalle tulisi antaa kenkää tai sellainen arvonalennus työtehtävässä, joka vaikuttaa taloudellisesti tai epäsuotuisasti urapyrkimyksiin. Syyttämättäjättämispäätös ei ole sanktio! Jos on urkkinut järjestelmällisesti lukuisia kertoja, tekee sen toistekin eikä sellainen ole mitenkään soveltuva työhönsä, jossa on saanut olla.
En tahtoisi tehdä töitä sellaisen kanssa, joka on syyllistynyt rekisterien räknäämiseen ilman mitään perustetta. Toivottavasti koskaan enää ei tarvitsisikaan. Joskus piti ja se aiheutti koko työyhteisöön negatiivista fibaa sopivin väliajoin. Jokainen taisi kohdallaan miettiä mitä tuo minustakin hakenut tietoa. Varsinkin, kun henkilö vielä vitsaili penkomisillaan. En lainkaan ihmettele että saikin sitten joskus pataansa pikkujouluissa, vaikkei väkivallassa mitään hienoa tai hyväksyttävää olekaan.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

I talk to myself, what the mug? Kirjoitushetkellä hinta 930 €. Huh! Marketissa hieman reilulla kympillä saa ihan uusia. Eipä sillä, on mullakin kaksi muumista mukia, joiden arvo nykyään on yli tonnin kappale. En silti niistä normihintaa enempää ikinä suostuisi maksamaan. Jotkut silti maksavat, hyvä niin. Silti en tajua.

tiistai 20. elokuuta 2013

Miksi?

Joskus, nyt näemmä on joskus, funtsin sitä eikö mikään peruste riitä sille, että eräs tietty sivusto voitaisi sulkea vaikkapa oikeuden päätöksellä. Sivuston ylläpitäjä/omistaja/whatever on ollut ja on vankilassa ja syytettynä vakavista rikoksista, tuomittu osasta ja parhaillaan on kaikkien lehtien mukaan käynnissä oikeudenkäynti henkilöä vastaan. Syytetyn lapset ovat merkittävässä roolissa monessa asiassa. Silti sillä sivustolla on yhä näiden todistajinakin olleiden lasten kuvia, kuollut henkilö, näiden nimet, iät, kaikki helposti saatavilla olleet jo monta vuotta. Yök.
Tietysti sivustosta on otettu tallennuksia ja kaikki tiedot on jossain moneen kertaan, mutta edes se "emäsivusto" voitaisi mun mielestä laittaa väkisinkin sulki vaikkei siinä mitään laitonta olekaan. Lähinnä vain irvokas kaiken vähäisenkin nykytiedon perusteella.

maanantai 19. elokuuta 2013

Voiko lähteä ikinä töihin?

Olin tänään poissa kotoa yli kuusi tuntia, luultavasti pidempään, en just nyt osaa ynnätä kellosta. Mukanani oli koirat, muut kotona tai missä olivatkaan. Vaikka tein intensiivistä ja mukavaa juttua (korjasin Sampo 540-puimuria entisellä kotiseudulla ja kuuntelin erinäisten ihmisten kuulumisia), vähän väliä mieleen tunki jompikumpi tyttäristä tai näiden äiti. Tai kaikki yhtä aikaa ja suurentuva ikävä.
Mun piti jäädä puimakoneen korjauksen jälkeen puimurin omistajan luo saunomaan miekkosen navettatöiden jälkeen, mutta en voinutkaan. Olin vielä seurana ruokkimassa mulleja kuunnellen jutustelua maanviljelijän nykyarjesta, mutta lapsi-, vaimo- ja koti-ikävä vei ajatukseni sinne kotiin enkä pystynytkään jäämään. Juoksentelusta ryytyneet koirat autoon, Päijät-Häme jäi taakse, äkkiä kotiin! Vaikka kotimatka oli nopeakulkuista moottoritietä, kestää noin pari tuntia, silti tuntui ettei pääkaupunkiseutu tule ikinä.

Kotona imuroin tyttöjen hiuksia nenälläni kuin muurahaiskarhu, tältä he siis tuoksuvat, vaikka ei se ollut unohtanut. Tuntui kuin olisin ollut ikuisuuden poissa, vaikka ainoastaan alle normaalin työvuoroni, mietin. Kuinka voin olla töissä ikinä, jos harvoin tapahtuva pikapyyntö työvälineen korjaamiseksi vie elämästä ainoastaan muutaman tunnin, saa aikaan valtavan ja kipeääkin tekevän ikävän.

Pian tulee vuosi, kun olen ollut yksivuotiaan kanssa kotona, näillä näkymin olen menossa töihin tammikuussa. Kulunut vuosi on ollut luultavasti paras koko elämästä, olenhan saanut olla sen huipun lapsen kanssa kotona ja tietysti vauvankin kanssa intensiivisesti hänen synnyttyä. Mitä ihmettä teen sitten, kun olen töissä? Mitä minä siellä töissä teen, jos jo yhden päivän muutama tunti syöksee sydäntilat suunniltaan? Kuinka voisin olla pois lasteni luota? Kuinka kukaan voi olla pois lastensa luota ilman kajahtamista? Tottuukohan siihen? Täytyykö edes tottua? Ei sitä vielä tarvitse ajatella. Tuskin edes tammikuussakaan tarvitsee, jos ei siltä tunnu. Voisin vielä jäädä kotiin, mutta pitää pohtia. Olisihan se töissäkin kiva käydä, mutta kivointa työtä kotona.... Kukaan tai mikään ei ole sörkkimässä vielä pois kotoa ja asiat on sitenkin ettei taloudellistenkaan asioiden takia ole pakko yhtään mitään, jos en halua. Silti, oli mahdollista tai ei ja muut jutut, funtsituttaa tulevaisuudessa varmasti monta kertaa erossa oleminen perheestä.
Kaikkeen tottuu sanoi lohi, kun hiihtämään opetteli.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

21 tapaa pilata avioliitto

Otimme hallitun riskin ja vuokrasimme suomalaisen elokuvan, vaikka ne yleensä ovat tuubaa ja huttua. Johanna Vuoksenmaan 21 tapaa pilata avioliitto toi uskon takaisin siihen että myös muusta kuin holtittomasta parittelusta, väkivallasta, tappamisesta ja ryyppäämisestä voi tehdä elokuvan Suomessa. Toki muutaman vuoden takainen Prinsessa on hyvä kuva, kuten varmasti monet muutkin, mutta muutama vuosi oli sellainen ettei ilmestynyt kuin surkeita leffoja.
Elokuva oli hauska ja sitten taas ei. Siitä jäi hyvä mieli. Täyttää hyvän elokuvan laatukriteerit.

21. Älä Uskalla rakastaa.

Toinen hyvän tuntuinen Suomifilmi tuli myös mukaan, mutta katsellaan se huomenna. Sen nimi on Kaksi tarinaa rakkaudesta.

lauantai 17. elokuuta 2013

Gösta S.

Jotkut asiat jää mieleen. Missä olin kun kuulin Gösta Sundqvistin kuolemasta? Siitä tuli 10 vuotta. Olin pihatossa iltapäivällä sonnipoikia iltaruokkimassa. Talikko kädessä virtaspaalia purkaen heittelin hepuille apetta. Talikko pysähtyi hetkeksi, koska Gösta Sundqvist on kuollut viime yönä, sanottiin Ylen radiouutisissa.
Höh, harmitti ja tuli kökkö olo. Ei enää Koe-eläinpuistoa, ei uusia levytyksiä, nada. Samaan aikaan silloiselta puolisoltani samoin navettatöiden keskeltä tuli tekstiviesti, että kuulinko. Tyttöystävä tuli töistään mun tykö, käytiin saunassa ja lähdin sinisiin töihin yövuoroon. Illalla töihin ajaessa ja Yöradiossa soitettiin LATL:a vähän joka välissä. Muuan ravintolassa törttöillyt aasiakas kertoi pelanneensa futista Sundqvistin jengiä vastaan monta kertaa. Sitten heppu pääsi nukkumaan humalaansa pois.
Musiikki ei onneksi katoa ikinä, vaikka esittäjät, säveltäjät ja tekijät kuolevatkin aikanaan.

Kotiopetusta

Viime sunnuntain Hesarissa oli pitkä juttu kotiopetuksesta.
Yritin lukea ilman minkäänlaisia ajatuksia. Se oli loppua kohti aika mahdotonta, ajatuksia heräsi vaikka ajatuksettomalla vireellä luin. Eniten sitä touhua vastaan ja negatiivisia, lisäksi paljon kysymyksiä, suurimpana se miksi lapset halutaan eristää omiin poteroihin eroon muusta maailmasta.

Tänään olin pari tuntia paikassa, jossa oli muuan perhe jonka lapset eivät käy tavallisessa koulussa vaan kotiopetuksessa toisen vanhemman johdolla. Tämän päiväinen kohtaaminen ainoastaan vahvisti(jos tällaista sanaa voi käyttää) sitä negatiivista sävyä kotiopetuksen ja muidenkin asioiden suhteen, joka tulee mistä tahansa fanatismista aina.

Minusta on huolestuttavaa, kun vanhemmat toteuttavat omia toiveitaan, ideologiaa, maailmankatsomustaan lasten kautta ainoana oikeana totuutena eristämällä lapset tavallisesta koulusta kotiin. Oli se eristämisen syy mikä tahansa. Jutusta poimittu:

Heidi Mönkkösen mielestä moni vanhempi havahtuu vasta lasten teini-iässä siihen, että tahtoisi lapsen jakavan arvomaailmansa, mutta saakin huomata, että lapsi on oikeastaan kaveriporukan kasvattama.
"Kyllä me halutaan, että lapsilla on tervehenkisiä kavereita."

Millainen on tervehenkinen kaveri lapselle? Taitaa tervehenkisyys tulla ainoastaan vanhempien mielipiteistä, kuten tietysti kuuluukin, mikäli kaveri omaa selvästi haitallisia piirteitä(haitallinen ei pitäisi olla eri tavalla ajattelu, perheen arvomaailma tms). Mitään suuren käden segregaatiota lasten kanssa ei mun mielestä pitäisi toimittaa. Mikäli lapsi pidetään pois tavallisesta koulusta erilaisten lasten parista, miten tenava oppii olemaan toisella maailmankuvalla varustettujen ihmisten kanssa? Koulussa opitaan kuitenkin elämääkin varten ja muitakin taitoja kuin pelkästään lukemaan ja laskemaan. Kuuluuko vanhempien suunnitella lastensa tulevaisuus ennalta? Tuossa musiikkiharrastusperheeessä tuntuu että näin olisi tapahtunut. Entäpä jos lapsesta ei tulekaan pianistia tai viulistia ja on tavallaan pettänyt asetetut odotukset?

Hesarin juttu aiheutti yllättävän tervehenkistä(heh, heh) keskustelua niin FB:ssa kuin Hesarin kommenttipalstalla. Yleensä se on sellaista juupas/eipästä ilman päätä ja karvaa.

Mun mielestä lapset ansaitsevat päästä ihan tavalliseen kouluun kaikenlaisten lasten pariin.

perjantai 16. elokuuta 2013

Sukupolvi

Yle Areena Sukupolvi 1/2
Teeman sarjaesittely

Eilen joltakin televisiokanavalta tuli ensimmäinen osa kaksiosaisesta Ikka Ruuhijärven ja Ulla Turusen dokumentista nimeltä Sukupolvi. Itse katsoin Areenasta tänään. Se on ajankuvaus vuonna 1985 koulunsa aloittaneista yhden helsinkiläisen luokan lapsista.

Dokumentissa ei ole mitään valmiiksi pureskeltua tai käsikirjoitusta. Siinä on kuvattu lasten koulua, jatko-opiskelua, orastavaa työelämää, vapaa-ajan viettoa ja harrastuksia.

Sitä voi katsoa monelta kantilta. Ajankuvana 80-luvusta ja ajasta ennen lamaa, 90-luvun lama-ajasta, lähihistoriana Helsingistä, lapsi- ja nuorisokuvauksena. Siinä löytyy syrjäytymistä ja menestymistä, kasvukipuja ja teini-ikää, yhteiskunnan muuttumista.

Kerrassaan mielenkiintoinen. Toinen osa tulee ensi viikolla.

En taas tajuu

Äidit hyökkäysvaunuilla lapsikielteisyyttä vastaan

Hieman haettu otsikko Yleltä, mutta ei voi mitään.

Lasten huoltoa, kuten ruokintaa ja vaipan vaihtoa, ei Seppälän mukaan ole aikuisille suunnatuissa tapahtumissa juurikaan huomioitu.

Kursivointi mun. Miksi lasten, vauvojen tai leikki-ikäisten kanssa tulisi ylipäätään mennä aikuisille suunnattuihin häppeninkeihin. Saati mainitut väsyneet ja nälkäiset lapset. Jos on menossa urheilutapahtumaan, voiko olettaa saavansa samanlaiset mukavuudet kuin kotona? Ei mun mielestä ole mikään edellytys järjestää saniteetti- ja ruokintatiloja erikseen lapsille, varsinkaan kun useimmat urheilutapahtumat ei edes sijaitse missään sivistyksen keskellä ja tapahtumat järjestetään talkoilla pienellä budjetilla. Tai festareille. Täytyykö Ruisrockiin, Provinssirockiin tai johonkin muuhun meteliin lapsia viedä? Onko se lapsikielteisyyttä, jos tapahtumajärjestäjät ovat huomioineet ainoastaan täysi-ikäisen väestön?

Miksei hyökkäysvaunutapahtuman järjestäjä voi vaan järjestää lenkkihäppeninkiä ilman mainintaa jonkun tahon oletetusta "lapsikielteisyydestä". Joka ei ole edes oma kokemus vaan tuttavan.

- Tällaiset tapahtumat ovat hyviä, kun pääsee lasten kanssa ulos eikä tarvitse ajatella, miten lapset käyttäytyvät.
Muutenko lasten kanssa ei voi mennä ulos, että olisi joku määränpää ja tapahtuma mihin mennä?

torstai 15. elokuuta 2013

Sormus

Vein aamulla sormukseni kiillotettavaksi(rodijotain?). Patsastelen siitä syystä maanantaihin ilman vihkisormusta. Sormessa on raja, joten ainakin vielä kesällä olen ollut jonkinlaisessa sidoksessa johonkuhun. Nythän minusta tuli poikamies.

Kultaseppämies turisi, että ihmiset pitävät sormuksistaan luvattoman huonoa huolta. Esim. rasvataan käsiä sormukset kädessä jolloin mahdollisen kiviupotuksen väliin pääsee rasvaa ja se voi heikentää kiven kiinnitystä. (Tai heilutellaan metallista kahvakuulaa sormus sormessa jolloin se naarmuuntuu helpommin...) Ei koruston tietenkään normaalia elämistä pidä estää, mutta huolta koruistakin tulisi pitää ja ajatella niidenkin tunteita! :D Olisi fiksua ottaa suihkuun ja saunaan mennessä sormus pois tai leipoessa ja kovin likaista työtä tehdessä.

Naimisiinmenoa suunnitellessa yksi tärkeimmistä oli myös sormus. Halusin itselleni mahdollisimman tavallisen, mutta sellaisella detaljilla, jota ei mistään saa valmiina. Siksi se piti teettää. Hyvä siitä tulikin, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt valita sama kovempi materiaali kuin silloisen tyttöystävän vastaavaan. Nyt kun se taas puunataan, yritän muistaa ottaa reenailujen ajaksi pois.
Tyttöystäväkin lopulta teetti sormuksen, koska ei mieleistään löytynyt. Upea siitä tulikin, paljon hienompi kuin miltä se näytti kultasepän 3D-kuvassa. Tuolloin vinkkejä hakiessamme sormuksia varten törmäsimme moniin keskusteluketjuihin. Keskusteluissa oli mielipiteitä minkä hintainen vihkisormuksen pitäisi olla, mikä on brassailua, millainen sormus on väärä arkeen ja... Tuolloin taisimme päättää ettei sormuksiemme hintoja kerrota kenellekään(kukaan ei ole edes kysynyt, johtuu varmaan siitä että tunnetaan vain järkeviä ihmisiä :D), koska ei sillä kukaan mitään tee ja hinta on toissijainen, oli se kallis tai edullinen. Tärkeintä on tietty kaikki muu.

Vanhemmillani ei ollut vihkisormuksia ikinä, vaikka yli 35 vuotta naimisissa olivat. Äidin kotimaassa sormuksia ei juuri pidetty (ainakaan silloin) ja silloinkin "väärässä" kädessä eli oikeassa. Nyttemmin kummankin avioituessa uudestaan on sormus sormeen löytänyt tiensä. Vaimon toiset isovanhemmat ovat saksalaisia ja pitävät sormuksia oikeassa kädessä, en ole varma onko se uskontokunnan vai minkä perusteella, mutta Saksassa vihkisormus on oikeassa(mikäli oikein käsittänyt, kihlasormus olisi sitten vasemmassa?). Tuntemani ortodoksit pitävät hekin sormusta vasemmassa, vaikka oikeassa muutoin, ainakin jos puolisokin ortodoksi. Mummoni jäädessä leskeksi, hän alkoi käyttämään vihkisormusta oikeassa kädessä, kaulaketjuun laittoi papan sormuksen.
Monenlaisia tapoja kaikenlaisissa asioissa ympäri maailmaa.

Kirkkaat mainostaulut

Joskus ne menee rikki

Ehjänäkin valomainostaulut ovat liian kirkkaita ja välähteleviä. Joskus ohi ajaessa mietin miksi mainostaulufirma on saanut luvan pystyttämiseen urpoihin paikkoihin. Esimerkiksi tuo Tampereen Paasikiventien valotaulu on sellaisenaankin todella häikäisevä, saati rikkinäisenä. Lisäksi se on huonossa paikassa aivan tien vieressä.
Kehä III:lla Vantaanportin lähellä oli vielä talvella julmettu häikäisytaulu, nyt se on vissiin otettu pois. Saisi ottaa muualtakin. Led-valomainostauluja on aivan liikaa väärissä paikoissa, mutta jostain syystä ne saa olla paikallaan.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Aku Ankka Lataamo


Aku Ankka Lataamo
Kiitos Sanoma Magazines! Todellinen kulttuuriteko digitoida ja tuoda helposti saataville yli kuuden vuosikymmenen Aku Ankka-tarinat näköislehtien muodossa tai tarina kerrallaan. Vielä kokoelma ei käsittääkseni ole täydellinen, mutta täydentyy jatkuvasti. Systeemi toimii ipadilla kuin nettiselaimellakin. Oma tietokoneeni on tahmea sivuston kohdalla, mutta ipad-sovellus toimii hienosti!

Hinta 9,90 euroa kuukaudessa ei ole mielestäni paha, nyt siihen saa yhden kuukauden kaupan päälle. Tuolla hinnalla saa lukea aivan kaikkia Akuja vuodesta 1951 alkaen. Itse aion tilata systeemin aamulla, mutta täytyy ehkä nukkua ensin. Huom. En ole Sanoman maksettu mainoskeiju! :D Olen ainoastaan hihkuvainen, kun bongasin uutisen aiheesta ja sitä lähdin tutkimaan. AA:n tuleminen on ollut stopissa yli pari vuosikymmentä, mutta nyt mahdollisuus lukea vanhojakin akuankkoja ylittää tilauskynnyksen helposti.

tiistai 13. elokuuta 2013

Uteliaisuuden hinta 2,50 €/kpl

Katselen Beckiä Neloselta. Mainoskatkon aikana tuli 020202-mainos, joka mainostaa autojen omistajatietojen selvittämistä tekstiviestillä rekisterinumeron perusteella. Mihin sellaista palvelua tarvitsee tavallinen talliainen muuta kuin selvittämään kenen tuo naapurissa oleva Alfa Romeo on, onko oma vai onko liisinkiyhtiön? Tai onko ruosteisesta Datsunista maksettu veroja, ei varmaankaan, eikä taatusti ole katsastettukaan. Onko todellakin jotain muuta syytä miksi tietoja Trafilta haettaisiin muuta kuin silkan uteliaisuuden takia? En usko.

Mun mielestä tuollainen systeemi on pelkästään Trafin rahastuskeino, koska se myy asiakastietoja eri palveluntarjoajille eteenpäin ellei asiakas ole älynnyt kieltää tietojensa luovuttamista. Haitallinen se voi olla myös. Esimerkki: Rikollisella mielellä varustettu tanniainen, kenties rikollisryhmä on hajaantunut ympäri Suomea. Joku näkee matkailuauton. Matkailuautolla ollaan yleensä kaukana kotoa. Auton rekisterinumero tekstiviestillä nollakakkoseen näyttää omistajan tiedot kriminaalille, josta kriminaali päättelee, että porukka on lomamatkalla. Lähetetäänpä tieto kavereille etelään, kun Fiat Ducato on täällä Raahessa omistajan asuessa Siuntiossa. Saavat käydä katsomassa olisiko perheen kodissa millainen turvallisuusvarustus vai onko mitään.

Sadonkorjuu jatkuu

Tiistai on ollut säilömistä ja vielä kerran säilömistä.
Olen kiskonut maasta loputkin maan alla asuvat punajuuret ja porkkanat ja retiisit mitä vielä oli jäljellä. Peruna saa kasvaa syyskuulle. Yrtit(basilikat, persilja, öö, ei enää leikkaa mitä muita) pakastettu. Avomaankurkuista on tehty viipalesäilykesysteemiä. Osa tomaateista muheutuu isossa kattilassa valmistuen tomaattisoseeksi, joka pakastetaan annosrasioihin. Osasta tomaatista on tehty paholaisen hilloa chilin kanssa(toi on hyvä ohje, olen tehnyt monta kertaa samalla). Ulkona chilit innostuivat pullahtamaan suuriksi, lähes paprikan kokoisiksi, nekin pakastettu. Kesäkurpitsa on pakastimessa, osa raasteena, osa kuutioina, osa vissiin viipaleina, osa... en minä muista. Sipulit hakkelukseksi, pakastimessa nekin majailevat.

Kolmas pakastin tuli tarpeeseen, kaksi isompaa on lähes täynnä nyt vihanneksista, marjoista ja sienistä. Puuh. Pääkin on täysi vihanneksia.

Opeta lapsi kokoamaan torneja

Yksivuotiaan puolitoistavuotisneuvolan piti olla parin viikon päästä, mutta se onkin jo huomenna. Sinne pitää, siis saa mennä koko jengi. Ei siinä, ollaan muutoinkin käyty joskus yhdessä vauvojen neuvoloissa ettei mitään poikkeuksellista. Tämän saman lapsen ensimmäinen neuvolatäti oli asennetautinen ilmeisesti koko elämää kohtaan, koska neuvolan jälkeen tuli aina huonolle tuulelle ja heikommalla itsetunnolla varustettu ihminen olisi syyllistynyt vähän kaikesta. Ja "mitä sinä täällä teet, mies. Täällä kuuluu olla äiti"- tyyppiset asiat kävi ilmi monesta asiasta. Neuvola ei tuolloin ajanut tarkoitustaan millään tavalla. Onneksi negailijan sai vaihdettua samaan ihmiseen kuin viimeksi syntyneelläkin, joka onkin neuvolatätien eliittiluokkaa.

Huvikseni hain infoa mitä siellä katsastetaan. Järjestäen kaikissa blogiteksteissä ja keskustelufoorumeilla luki, että ainakin rakennetaan tornia. Ihannetavoite kolmen palikan torni. (2-2,5-vuotiaana tulisi suoriutua monen palikan tornista.) Taas on väärin hoidettu :D Meillä mitään palikoita ole(tuskin tuleekaan) eikä lapsi ole muualla kylässäkään ikinä ollut innostunut palikoiden tai minkään pinoamisesta(paitsi mun monen kiloisten painavien levypainojen). Tyyppi haluaa vain edetä kaikkialle ja ajaa autollaan. Tai poimia maasta kiviä, käpyjä ja mustikoita työntäen niitä suuhun ja päähän. Tai vierittää palloa. Tai... Tornien rakennuttaminen kannattaisi aloittaa ajoissa, koska sen rakentamisesta saa varmasti glooriaa. :] Ei sentään, samanlainen standardi koko maassa perustuen vuosikymmenien lapsitutkimuksiin ja seurantaotoksiin on yksistään hyvä asia. Eikä ne asiat tosiaankaan ole mitään kiveen hakattuja.

Puhumisesta en löytänyt mitään erityistä vielä näillä kuukausilla. Olikohan enempi ymmärtämiseen liittyviä asioita kuin puheen tuottamiseen. Hienosti tenava on puhunut kaikenlaista vaikka miten kauan. Mm. eilen aamupalapöydässä lapsi huusi tule tänne-kutsuhuutoaan fvhittuuuuuuu fhittuuu jolla saa koirat ja kissan luokseen. Joskus se on kishvhittuuu. Tai wuffhittuu eläimestä riippuen. Heh.

Lapsen saamisessa yksi kivoin asia on sen seuraaminen kuinka otus oppii ja kehittyy. Kun niitä on kaksi lyhyen ajan välillä syntyneitä, saattaa olla jollain tapaa ehkä vielä jännempää seuraaminen, kun nyt vanhempi lapsi vasta vuosi sitten teki samoja asioita mitä vauva nyt. Riemu lasten kaikesta välittyy joka päivä monta kertaa oli se mikä asia tahansa.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Uimahallissa sheivaus on kiellettyä

Ihan syystäkin. Se on ällöä ja näyttää helkatin kuvottavalta. Uimahallin järjestyssäännöissä se lukee selvästi kahdella kotimaisella. Pitäisi jostakin älytällistä mennä kajuuttaan perille tieto ettei missään uimahallissa sheivata. Mutta ei kaikille mene.

Olin yksivuotiaan kanssa heti aamukympiltä tänään uimassa. Kun tultiin uimasta, joku jantteri oli höylä kädessä tuunaamassa itseään. Hyi saakeli! Vedin häijyimmän ilmeeni päälle ja osoitin kuin joku poliisi että häipyy suihkusta muualle vehkeineen. Ei tietenkään tehonnut, naureskeli vaan. Kapsasin litimärän lapsen suihkulattialta pukuhuoneeseen mukaan, istutin hänet odottamaan penkille ja kävin selvittämässä neuvonnassa että joku typerys on parturoimassa vehkeitään. Tiesin, että kassatsirbu on tiukkis ja niinpä se samantien tulikin ojentamaan typerystä. Jos jätkä olisi ollut lurppakorvainen koira, olisi ollut korvat luimussa. Niin noloksi heppu meni ja aivan punaiseksi kasvoilta. Ehkä seuraavan kerran parturoi itseään kotona tai jossain eijulkisessa tilassa. Pöh julkisheivaajille.

perjantai 9. elokuuta 2013

Kalliiksi käyvä aviomies

Olen lyhyen ajan sisällä tärvännyt vaimon omaisuutta enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Kesän alussa rikoin läppärin. Tänään päivällä istuin väärään paikkaan. 114 kilon alle jäi silmälasit, jotka sijaitsivat oikeaoppisesti sohvan siirrettävällä puualustasysteemillä, mutta en asiaa(tarjotinhässäkkää) nähnyt. Autsista! Toinen linssi irtosi kokonaan, sangat saranoista vääntyivät. Ääää...

Ilman silmälaseja/piilolinssejä puoliso on kuin myyrä, joten optiikkaa tarvitaan silmien eteen. Silmälasit maksoivat runsas vuosi sitten monta sataa euroa, joten taas ei muuta kuin vahinkoilmoitusta tekemään. Huoh. Myyräominaisuuden takia piti tärväytyneitä silmälaseja käydä elvyttämässä Helsingissä vaimon vakiosilmälasiliikkeessä. On ne nyt jonkinlaiset, mutta ei hyvät, koska joku näköalue(?) ei ole oikealla kohdalla. Samalla sai tilattua uudet kakkulat, joiden summaa en edes viitsinyt katsoa, näpytin vain pin-koodin kortinlukijaan. Samalla mietin, että mulla on aika raskas ahteri ja käyn itselleni tyyriiksi.

Samalla reissulla kävin hakemassa vaimolle savustettua kalaa ja juustoja Hietalahden kauppahallista. En juurikaan tykkää paikasta, oliko tämä nyt neljäs vai viides kerta siellä asioidessa eikä se tunnu lainkaan kivalta paikalta. Tulisipa pian ensi kesä jolloin nyt remontoitava Wanha kauppahalli aukeaisi taas.

Motonetissa

Siis mitä pitää tehdä nautittuani kosteudentorjujaa? Herättää heti lääkäri! :D

torstai 8. elokuuta 2013

Nettiporkkanaa

Tämä on nyt sitä kuuluisaa nettiporkkanaa. Aiheuttaa addiktion, tiedän nyt itsekin.
Monen vuoden tauon jälkeen tuottaa suunnatonta tyytyväisyyttä, kun ikiomasta maasta omalla työnpanoksella saa satoa, jolla syö pitkään ilman minkään valtakunnan marketin maksullista vihannestarjontaa. Noin 40 kiloa porkkanaa riittänee hetkeksi, punajuuretkin on korjaamiskypsiä, niitä muutaman nostelin illalla laatikkoihin. Kauheita järkäleitä! Kokkiveitsestä loppuu pituus halkaisuun. Vielä maassa on kesäkurpitsat, sipulit, yrtit, öö, kaikki ne.

Tykkään tästä kaikesta kovin mä niin. Minun normaalitilanne kun kodista löytyy omatuotettua ja kerättyä ruokaa.

Elisa Kirja

Laitoin joku viikko sitten pikkusiskoni pyynnöstä hänelle Lumia-puhelimeen Elisa Kirja-sovelluksen ja rekisteröin tietokoneen kautta käyttäjäksi. Kumma juttu, itse Lumian sovelluksella puhelimesta ei pysty kirjoja edes lukemaan.

Tutustumiskirjana(ilmainen) sai valita kahdesta e-kirjasta tai äänikirjasta. Koska puhelimen sovelluksella ei pystynytkään kirjoja tai mitään lukemaan, ladattiin tutustumiskirjalahja tietokoneelle. Nyt siitä on tullut lasku!
Missään vaiheessa ei tullut eteen ilmoitusta kirjan maksullisuudesta, miksi olisikaan, koska kyseessä oli ilmainen tutustumiskirja. Tietokoneellakin "lataa kirja"-kohta eikä maksukehoitetta tai muuta. Olisi nimittäin jäänyt hankkimatta.
Laitoin Elisan as.palveluun tiedustelun asiasta. Laskun eräpäivä on 28.8. summalle 14,90€. Periaatteestakaan en maksa laskua ennen kuin selviää mikä peruste laskuun on. Tiedän jo nyt lopputuloksen, sen, että maksan jne, koska on jäänyt luultavasti huomioimatta jokin knoppi. Elisa Kirjan "ilmainen tutustumislahja" - my ass.

Kello 14:40
Elisa asiakaspalvelujantteri laittoi sähköä, jossa pyysi näyttämään sivuston, josta ilmainen kirja on ladattu, jotta tarvittaessa voidaan virheellinen lasku korjata. Vastattu. Odottelemisiin taas. :]

Kello 15
Lasku hyvitetty eikä tarvitse huomioida. Elisalta loistavaa ja ripeää asiakaspalvelua.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Tärkeintä elämässä

Onko se työ? Onko se omaisuus, hieno koti tai puhdas auto? Noup, kun terveys aina ja ikuisesti. Varmasti jokaisella asteikoissa ensimmäisenä. Sen arvon merkityksen tajuaa entistä paremmin, kun sen menettää, tilapäisesti tai kokonaan. Tämä kesä on ravistellut kokonaisuuksia lyöden tajuntaan sen entistä konkreettisemmin, että kaiken tärkeän voi menettää aivan liian aikaisin. Näin ei onneksi käynyt.
Eilen puolisoni pääsi sairaalasta yli kuukauden siellä olemisen jälkeen. Paljon kaikkea toipumissettiä on vielä edessä, mutta pahin painajainen on takana. Painajainen ei ole liioiteltu sana, mutta niillä on tapana päättyä, hyvinkin toisinaan.

Istualtaan nukkuva merenneito. Eiku merenrouva. Eiku...

Aamulla vaimo halusi lähteä merelle, joten sinne menimme. Ajattelin, että kävisimme vain lyhyellä kartsalla, mutta lähes koko päivän vietimme tyynellä merellä. Äiti lapsineen nukkui päiväunia hytissä Tapiolan satamassa sillä välin, kun kävin tankkaamassa evästä marketista. Eikä sittenkään vielä kotilaiturille vaan jatkoimme melkein Porvooseen saakka. Uitiin, otettiin aurinkoa, tuhosimme eväitä ja mustikkamehua. Pärskytin vettä lasten päälle, siestasin rantakivellä. Kesäistä menoa, josta talouden toinen aikuinen ei ole päässyt nauttimaan. Ensi kesänä sitten, vaikka toivottavasti vielä olisi lämpimiä kesäisiä päiviä jäljellä.

maanantai 5. elokuuta 2013

Radio Nostalgia

Vahingossa löysin tänään autopoppikoneesta Nostalgian. Olen sen olemisen joskus aiemmin rekisteröinyt, mutta on mennyt ohi saman tien. Sieltä tulee monia hienoja! Tietty esimerkiksi Groove FM kuuluu lempparikanaviin, mutta senkin soittolistan oppii nopeasti. Tuota nyt tovin.

Siitä tulikin mieleen, että musiikki on tosi monessa asiassa samanlaisia muistoja ja tunnetiloja herättävä kuin vaikkapa tuoksumuisti ja vie johonkin tilanteeseen tai hetkeen. En osaa sanoa omalla kohdallani kumpi on ollut suuremmassa asemassa, mutta liekö väliäkään.

Tuli N-radiosta iltasella. Tätä minä ja sisko esitettiin hiusharjojen kanssa auton konepellin päällä seisten. Eh.

What would Päivi Räsänen do?

En ole Päiviräsäsfani eikä minusta sellaista tule. Ministeri on tehnyt typeriä päätöksiä toimessaan ja muutoinkin eri näkemykset moniin asioihin, mutta silti myös hänellä on oikeus sanoa ja olla aivan omaa mieltä asioista. Myös ministerinä tietyin rajoituksin. Ihmisiähän ministeritkin ovat.

Sanoo Päivi Räsänen mitä tahansa, siihen varmasti tartutaan monesta suunnasta. Hyvä! On hyvä, että joku pöllyttää löysää kesäuutisointia provosoivillakin lausunnoillaan. Se mitä P. Räsänen tekee tai sanoo, löytyy se varmasti monella tavalla avattuna milloin minkäkin puolueen kannattajan blogista, verkkolehtien kommenteista tai muulla tavoin räävittynä jopa sellaisia mitä ei ole edes sanonut. Yleensä paheksuntaa, tietysti, koska PR on hihuli ja hihulismia on ok arvostella ja pilkata, kunhan se ei ole islam tai zenismi tms.

Päiviräsänen tahtoo homot ja lesbot roviolle. Päiviräsänen ei kannata ihmisoikeuksia. Päiviräsänen kehoittaa asettamaan Raamatun lakikirjan yläpuolelle. Olkoon sitten tasa-arvoinen avioliittolaki tai alkoholin myynnin rajoittaminen, negatiivinen ryönä löytää varmasti PR:n kuvan. Hyvä! Kritiikkiä pitää olla valtaapitäviä kohtaan. Päivi Räsänen on demokraattisilla vaaleilla valittu kansanedustajaksi ja hallitusneuvotteluissa hänestä tehtiin ministeri, tiesi taatusti mihin ryhtyy eikä sitä luultavasti ole katunutkaan. Samalla tavalla kuin Paavo Arhinmäestä kulttuuriministeri, Ville Niinistöstä ympäristöministeri, Erkki Tuomiojasta ulkoministeri jne. Mielestäni Paavo Arhinmäki on hyvä kopio kokoomuslaisesta elitistiministeristä ja köyhien asialla-jorinat ovat pelkkää sanahelinää. Ville Niinistö saamaton lammasmainen nössö, joka ei pysty pitämään toimenkuvansa, ympäristön puolia oikeastaan missään asiassa. Samoin Erkki Tuomioja on liian toiseen valtioon(joka ei ole Suomi) päin kallellaan ja siksi epäpätevä ulkoministeriksi. Mitä näitä nyt on muita, mutta paluu Päivi Räsäseen.

Päivi Räsäsestä on tehty median ja nk. suvaitsevaiston toimesta ureoimistolppa, johon on helppo vatuloida omat patoumansa koski se vaikkapa valtiollista kirkkoa, Raamattua, eri uskontoja tai muutoin vain tyystin eri näkemyksiä suvaitsevaiston aatemaailmasta. Tuulahdus keskiajalta on myös suosittu termi, kun aletaan paheksumaan PR:n ajatuksia ja sanomisia, oli se mikä vain. Antaa palaa vaan!

Suomen perustuslain § 11 pitää sisällään uskonnon ja omantunnon vapauden, sisältäen aivan kaiken uskosta uskonnottomuuteen. Päivi Räsänen kuin myös viisi miljoonaa muuta suomalaista nauttivat tästä vapaudesta. Ministerillä on oikeus olla ateisti, ortodoksi, jesuiitta tai täysin uskonnoton. Samoin kellä tahansa. Jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä ja myös sitä vastaan. Huvittavaksi se menee silti joissakin tapauksissa, kun omaa vakaumusta vastaan sotivat mielipiteen sanojat teilataan. Kuten vaikkapa Päivi Räsänen. Mainosrahoitteiset verkkomediat ovat taatusti hyvillään kun meillä Suomessa on PR ministerinä. Harva poliittinen toimija tuo yhtä paljon klikkejä kuin ministeri, jonka sanomisista saa suuria KOHUotsikoita.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Ratsastajat - hevon jaskat pois tieltä

Täällä ja kylällä kulkee lukuisia hevosella ratsastavaa ihmistä. Hyvä juttu, hevonen on hieno eläin jne. Mutta miksei sitä hevosen skeidaa viitsitä siirtää pois tieltä sellaisen ilmestyessä? Laiskuutta, välinpitämättömyyttä vai asennevikaisuutta? Tyyliä koska ei ole laissa kielletty, ei tarvitse. (Tähän huom. Tieliikennelaki edellyttää tiellä olevien haittaa tai vaaraa aiheuttavien esteiden poistamisen tieltä mahdollisuuden mukaan pois, joten sitäkin voi konittajat tulkita haluamakseen ja jättää siivoamatta) Tai kyllä se maatuu nopeasti, ei tarvitse. Eikä tarvitse, koska se ei haise pahalle. Koiran shitti on haitallisempaa, ei tarvitse. Ihmisten heittelemät roskat on pahempia, hevon tuotos ei...

Kylällä on eräs vilkaskulkuinen kevyen liikenteen väylä, jossa poikkeuksetta aina on useassa kohdassa hevosen sontaa. Varmasti vähemmän miellyttävää rullaluistelijoiden tai muiden siitä kulkea hyppelehtien läjien yli. Puhumattakaan moottoripyöräilijöistä ajotiellä, joille siellä lojuva skeidaläjä voi siheuttaa liukastumisen. Meille päin tuleva tie on usein kyllästetty sontakasoilla. Mikä siinä on niin vaikeaa ettei sitä voi siirtää sivuun? Siksikö, kun taajama loppuu ja alkaa ns. maaseutu, ei enää väliä? Maaseutumainen ympäristökään ei pitäisi olla miellekuva sille, että elukoiden tuotosta on ihan ok tavata ajoteillä. Jos kevyen liikenteen väylää on pakko käyttää, vaikkei se edes laillista ole, eikö huomaavaista olisi siistiä koninsa jätökset hiiteen?

lauantai 3. elokuuta 2013

Ilkeät sisäkalut

Aamupäivällä pakastinkauppoja hieroessa kotikylän Prisman parkkipaikalla vieressä ollut avomallisen BMW:n kuski matkustajineen söi M-firman pikaruokaa. Syömisen loputtua roskat pussiin, pussi fiuuh parkkipaikalle ja menoksi. Tuli jostakin spontaani reaktio, nappasin paperipussin käteeni ja lähdin juoksemaan autoa kohti. Auton saavutettuani parkkipaikan liittymässä odottamassa muuta liikennettä, nakkasin paperipussin avoauton takapenkille ja hymyilin kauniisti. Apukuski alkoi kiljumaan helvetin hulluksi, mutta ei väliä. :]
Roskaaminen on idioottimaista! Ehkä tuo roskaaja muistaa hetken jätöksensä laittaa roska-astiaan tai sitten ei. Bmw 650i:n takaistuimella ne näytti silti jännittäviltä.

Hyvä päätös

Päätin ettei meille kolmatta pakastinta tule, mutta niinpä vain sellainen löysi tiensä autotalligymin nurkkaan aamulla. Pieni, mutta pippurinen(kylmäverinen) arkkupakastin antaa mahdollisuuden haalia sisuksiinsa lisää marjoja, sieniä, kotipuutarhan kaikki hyödynnettävät ja Valion kioskipakkaustarjousjäätelöä ja...

perjantai 2. elokuuta 2013

Paras leffaloppu ever


Ainakin yksi niistä parhaista.
Hyvän elokuvan ainekset voi olla tätäkin: 80-luku & kasarimeininki, New York ja vanhoja logoja, onnellinen loppu (myös tosielämässä, tyypit päätyivät naimisiin keskenään), hauska tekele kaikkiaan.

TampeRea

Piknikillä. Oli pilviä, mutta lämmin.

Tampereella potutti 42 minuuttia, mutta sitten se meni pois. Tampereella oli taas äiti jne samassa paikassa yhtä aikaa. Seuraavasta kohtaamispisteestä löytyi pari kamua joiden kanssa pikniköitiin ja sitten lähdin menemään. Muistin ottaa tyttäreni mukaan.

torstai 1. elokuuta 2013

Ilmaisia mustikoita, Audi liikkumisturva, hyvä palvelu

Kirmailin iltapäivällä pimut seuraneiteinä pari kolme tuntia mustikoita poimien. Ja vadelmia! Välillä yksivuotiaan kanssa tutkittiin jotakin oksaa ja käpyä, jonka jälkeen hän taas jatkoi omiaan, minä omiani ja vauva jatkoi puussa roikkumista laulellen. Saalista kertyi ja löytyi kolme ämpärillistä. Vadelmia puoli, koska tuli nälkä ja kaikkea sekä tahto lähteä kotiin. Kannet kiinni ämpäreihin, kiesin takaboksiin, lapset istuimiinsa.

Auto ei käynnistynytkään. Mitä ihmettä siinä keskellä jeeraa olisi voinut tehdä edes. Olin vaimon autolla liikenteessä, joten ehdin pohtia onko siinä jotakin eri juttua mitä omassani. No ei ole, auto ei vaan startannut. Kaveriliisingillä soitto Audin autopalveluun, sitä ennen olin antanut koordinaattini sinne pöpelikköön. Joskus voi jutut olla hankalia, mutta OOOO-palvelu pelaa ensiluokkaisesti! Puoli tuntia ja skutsiin löysi tiensä hinausauto ystävällisine kuskeineen, joka koppasi hellävaroen auton takaritsille. Siinä kun autoa miekkonen poimi kyytiin, tuli myös taksi hakemaan minut lapsineni. Taksikuski poimi marjat kyytiin kertoen samalla että kaikkea on tullut kuskattua, mutta ei koskaan marjametsästä palaavaa asiakasta.

Monta mustikkaa pakastimessa entisten seassa, vadelmat jäätymässä myös, lapset nukkumassa, eläimet ruokittuna, kaikki ennallaan. Autokin korjaantuu huomisen aikana, jokin akun kaapeli on ollut huonosti kiinni tai jotain, joka tapauksessa takuuseen menevä juttu. Eikä autoa edes tarvitse, kun ei sitä ole kukaan ajamassa.
Mutta mustikoita, oi ne on hyviä kovin! Ja niitä saa ilman rahaa, kunhan vain menee poimimaan!

Henkilökohtainen vs. virka-asema

Nettipoliisina paremmin tunnettu Marko Forss Helsingin poliisilaitokselta on saanut apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojalta huomautuksen Twitter-viestistään. En särvi sitä onko ko. twiitti mielestäni asiaton sun muuta, mutta se mikä pistää silmään konspaapelin aiemmista lausunnoista että hän pitää twitter-tiliään henkilökohtaisena:
Lisäys 28.11. Nettipoliisi Marko Forss tarkentaa, että hänen kirjoituksensa on lähetetty henkilökohtaiselta Twitter-tililtä.

Kiinnostaisi tietää pitääkö heppu julkiminäänsä pelkästään henkilökohtaisena. Minun mielestä ikioma twitter-tili kadottaa henkilökohtainen-statuksen, jos sitä käytetään edustamansa tahon kautta työajalla ottaen kantaa [tässä tapauksessa] poliisina asioihin. Poliisin twitter-tili ei lakkaa olemasta poliisin twitter-tili vapaa-ajallakaan, joten sillä tavalla hassua selvitellä että pitää jatkossa olla tarkempi mitä tuo julki.

Stinky

Vauvalla oli aamulla neuvola. Sisäinen paheksujani heräsi siellä, vaikka itse en ollut vielä aivan herännyt. :D Vauvan lajitoveri, toinen vauva oli puettu Poop factory-printillä varustettuun paitaan ja stinky-housuihin. Lovely! Not. Musta tuollaiset tuotosasusteet on tyhmiä ja typeriä, vaikka joidenkin mielestä varmasti söpöjä, höpöjä ja ihania. Johtunee siitä, että en koe minkäänlaista halua infota lasteni systeemeistä ylimääräisille ihmisille. Vauvan ja yksivuotiaan elimistö toimii aivan kuten toistenkin ihmisten kroppa eikä siinä ole mitään raportoitavaa muille. Mutta mikäli raportoiminen tuntuu hyvältä jonkun mielestä niin eipä siinä. Eikä typerillä printeillä varustetut vauvojen vaatteetkaan ole kiellettyjä. Typeriä ja tyhmiä sitäkin enemmän.

Sisäinen paheksujani purnasi myös viikonloppuna, kun muuan 3-vuotias lapsi patistettiin toimittamaan asiansa vaippaan, vaikka vessaan lapsi pyysi ja sellainen oli lähes vieressä.