sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kuinka paljon kaikkea lapsi tarvitsee?

Teimme inventaarion vauvan ja yksivuotiaan vaatteisiin. Niin kovin äkkiä ne jää pieneksi. :/ Onneksi yksivuotiaan pieneksi jäänyt on kohta vauvalle sopiva. Siitäkään syystä ei olla hankittu lapsille määrättömiä määriä vaatteita ja myös siitä, koska ei ne tarvitse. Pesukone laulaa miltei joka päivä, joten sekin pitää huolen siitä ettei vaatetus lopu kesken.

Yhtä kokoa bodya(en ole täysin tietoinen näistä nimityksistä, mutta luulen että body on se, jossa ei ole jalkoja ollenkaan) ei tarvitse olla kuin kolme, riittänyt hyvin. Yhden likaantuessa se pesuun, jos toinenkin likaantuu, on se kolmas. Ehkä se kolmas on hätävarjelun liioittelua, en tiedä sitä. Potkupuvuissa (onko tämä nyt se jossa on jalatkin) ollaan selvästi vaaravyöhykkeellä, näitä ei ole kuin kaksi per koko. Vaipan päälle tällättäviä aluspöksyjä on muutama, olisiko viidet per lapsi. Sukkia, niitä on kolmet per lapsi. Yksivuotiaalla on nykyisin pelkästään jarrusukat päivittäisessä käytössä, tavalliset sukat jalkaan kenkiin. Yleensä vauvalla tai yksivuotiaalla ei ole sukkia laisinkaan ellei olla ulos menossa. Muutoinkin vaatetus on kohtalaisen kevyttä, tyttäret ovat perineet kuumaverisyyden vanhemmiltaan.

Äitiyspakkauksen mukana tulleet vaatteet ovat pitäneet huolen siitä ettei olovaatteita ole tarvinnut kummallekaan vielä paljoa hankkia. Ulkohaalareitakin meillä on kahden äitiyspakkauksen myötä neljät. Vauvalle saa olla vaihtamassa haalareita jatkuvasti mikäli pitäisi saada kaikkia käytetyksi :D Vaimoni sanoikin, että ei ehkä oltaisi tarvittu toista pakkausta lainkaan, mutta olihan siinä sellaisia juttuja joita on hyvä olla kahdet. Kuten kynsisaksia. Ja peitot. Ja se tukkaharja. Niin, ihan tarpeen se oli ottaa. Jos vielä käy niin onnekkaasti ja saamme joskus lisää lapsia, ehkä sitten emme tarvitse äitipakettia.

Vanhemman lapsen kasvaessa vaatteitakin täytyy hankkia enempi. Kohtuus siinäkin pyritään säilyttämään, vaikka tenava sotkee ja vaatetta saa olla vaihtamassa parikin kertaa päivässä, jos on jotakin skunkkaavaa ainesta kuten ruokaa paidalle mennyt. Ei olla hankittu(kai?) jotakin vaatetta sen söpöysefektin takia, vaan tarpeesta. Kirpputoreilta olisi varmaan kätevä hankkia pukimia, mutta niissä turhan usein hinta ei kohtaa laatua. Jos kaupasta saa uuden puseron vitosella ja käytetystä samanlaisesta kirpputorilla pyydetään neljää euroa, ei se ole vaivan väärti. Tarjoustalossa ja muissa marketeissa on hyvät valikoimat edullisia ja laadukkaita lastenvaatteita. Senkin voi miettiä kohdallaan tarvitseeko oma pieni henkilö pukea superkalliisiin ylihypetettyihin polaarisiin pyreisiin ja opettaa pienestä saakka tenava siihen, että merkkiä pitää olla, sen näkyä ja vaatetta tulee olla paljon. (On muuten melkoista beeässää, että ko. merkin tuotteet olisi jotenkin kestävämpiä ja laadukkaampia. Yksivuotias sai lahjakortin ko. myymälään syntymäpäivänä, ostimme sillä paidan. Kahden pesun jälkeen nukkakulahdus ja kierot saumat. Reklamaatioon ei ole tullut vastausta vieläkään.)

Leluista ei ole mitään asiaa paitsi se, että paras lelu on käpy tai paistinlasta, mieluinen on polkuauto ja ämpäri. Niin ja se, että koirilla saattaa olla enempi leluja kuin vanhemmalla lapsella! :D Sekä se, että kohtuus niissäkin. Lopputulemana tenava tarvitsee vaatetta aika vähän, jos vain kasvattaja jaksaa huolehtia vaatehuollosta. Tuli se nyt tässä iltapäivän aikana mieleen, kun tuntuu vaatteita olevan lapsilla liikaa, varsinkin niitä aivan pienempiä. Pieneksi jäänyt vaatekasa on nyt vakuumipussissa ja varastossa "jos joskus vielä tarvitsee". Snif :D

7 kommenttia:

Silmäilijä kirjoitti...

Entäs sitten, kun sitä huomaa jemmailevansa vuodelta nakki lapsen housuja, joissa on reikä polvessa... siis sillä ajatuksella ne on jemmaan laitettu, että paikkaan/korjaan ne. Mutta kun se toimeen ryhtyminen kestää niin tolkuttoman kauan, että lapsi on kasvanut siinä inspiraatiota odotellessa - kolme kokonumeroa. Hohhoijaa, sanon minä :D.

Arttorius kirjoitti...

Ou nou, tuo on myös paha. Joskus vaan täytyy päästää irti... Silitettävä paikkakangas voisi olla saamattomalle hyvä? Itse olen fiksannut yhdet farkut ja verkkarit ja hyvin pysyy koossa käytöstä huolimatta.

Silmäilijä kirjoitti...

No sitä paikkakangasta tai silitettäviä paikkoja mun justiin piti hankkia, mutta kun... no, seuraavalla kerralla parempi onni - eiku reippaampi äiti ;).

Ella F kirjoitti...

Ugh, olet puhunut. Just näin. Tuo lasten merkkivaatehöpötys on niin säälittävää. Jotkut oikeesti kokee painetta et pitäisi olla popin (mikä sana!) vaatteet ja haalarit että olisi hyvä. Hei come on! Järki käteen, todellakin on parempi ettei lasta opeteta kaikenmaailman merkkituotteiden perään vain siksi että merkkiä pitää olla.

Itse rakastan kauniita vaatteita ja löydän niitä yhtä lailla kirpputorilta, halpahallista kuin vaatekaupastakin. Toki p.o.p-liikkeeseen en astu pelkästään siksi että närästää niin kauheasti ihmisten hypetys! Hiihhahaa, kiva olla vastarannankiiski - että vastustaa pelkästään siksi että joku on niiiiiiiiin muotia ja in ja hot ja silleen :D ja haalarinkin ostan lapselleni käytettynä huuto.netistä koska niin saan lähes käyttämättömän monta kertaa halvemmalla kuin kaupasta, vaikka olisi rahaa ostaa kaupastakin uusi. Mutta tämäkin vain periaatteesta, musta vaan on hurjaa että lapsen talvihaalari maksaa halvimmillaan 80€...

Arttorius kirjoitti...

Minäkin tykkään hienoista ja kivoista vaatteista, itselläni kuin tenavillakin. oon joskus kirppureilta löytänyt hyviä juttuja mutta olen sen verran suuri ja pitkä että mitään takkeja on turha etsiä, ei takuulla löydy.
Mä löysin Prismarketista kevättalvella toppahaalarin entishintana 89, mutta poistomyynnissä 15€! Se oli huippulöytö, nyt tulevaksi talvikaudeksi menee täydellisesti vanhemmalle pimulle. Ensi talvena se menee nykyiselle vauvalle. Ennakointi kannattaa! Nyt hankin loppualennusmyynneistä ensi kesäksi sopivia kesävaatteita tsirbuille. Itselleni parit flipflopit kun ovh 49, nyt vitosella pari.

Ja tuo pop on jotain ufoa, huutonetissä hinnat liki uuden hintaisia ja muutenkin, vastustan minäkin :D Joku pipo 30 €, en edes halua tajuta.

Silmäilijä kirjoitti...

Tuo merkkien palvonta on kyllä jotakin ihan käsittämätöntä. Aikuiset oikeasti kuvittelevat, että pk-ikäiset kiusaavat toisiaan, jos niiden vaatteet eivät ole tietyn merkkisiä. Hohhoijaa. Vanhemman egon jatkeita ne popit sun muut on.

Mutta. Huomaa kyllä, että kun lapsi kasvaa, tarpeet muuttuvat. Ekaluokkalaiselle ei enää kelpaa mikä vaate tahansa - ja ihan nurkan takana taitaa olla sekin päivä, kun vaatteen pitää olle tietynmerkkinen. Se on jossakin vaiheessa kovaa, ryhmäpaine.

Arttorius kirjoitti...

Siinä vaikea paikka. Pitääkö sille ns. antaa periksi vai pysyä kovana vai löytää sopiva keskitie. Se merkkipakko varmaan häipyy jossain vaiheessa, joskaan murrosiät jne. ei varmasti helpota tilannetta.