tiistai 13. elokuuta 2013

Opeta lapsi kokoamaan torneja

Yksivuotiaan puolitoistavuotisneuvolan piti olla parin viikon päästä, mutta se onkin jo huomenna. Sinne pitää, siis saa mennä koko jengi. Ei siinä, ollaan muutoinkin käyty joskus yhdessä vauvojen neuvoloissa ettei mitään poikkeuksellista. Tämän saman lapsen ensimmäinen neuvolatäti oli asennetautinen ilmeisesti koko elämää kohtaan, koska neuvolan jälkeen tuli aina huonolle tuulelle ja heikommalla itsetunnolla varustettu ihminen olisi syyllistynyt vähän kaikesta. Ja "mitä sinä täällä teet, mies. Täällä kuuluu olla äiti"- tyyppiset asiat kävi ilmi monesta asiasta. Neuvola ei tuolloin ajanut tarkoitustaan millään tavalla. Onneksi negailijan sai vaihdettua samaan ihmiseen kuin viimeksi syntyneelläkin, joka onkin neuvolatätien eliittiluokkaa.

Huvikseni hain infoa mitä siellä katsastetaan. Järjestäen kaikissa blogiteksteissä ja keskustelufoorumeilla luki, että ainakin rakennetaan tornia. Ihannetavoite kolmen palikan torni. (2-2,5-vuotiaana tulisi suoriutua monen palikan tornista.) Taas on väärin hoidettu :D Meillä mitään palikoita ole(tuskin tuleekaan) eikä lapsi ole muualla kylässäkään ikinä ollut innostunut palikoiden tai minkään pinoamisesta(paitsi mun monen kiloisten painavien levypainojen). Tyyppi haluaa vain edetä kaikkialle ja ajaa autollaan. Tai poimia maasta kiviä, käpyjä ja mustikoita työntäen niitä suuhun ja päähän. Tai vierittää palloa. Tai... Tornien rakennuttaminen kannattaisi aloittaa ajoissa, koska sen rakentamisesta saa varmasti glooriaa. :] Ei sentään, samanlainen standardi koko maassa perustuen vuosikymmenien lapsitutkimuksiin ja seurantaotoksiin on yksistään hyvä asia. Eikä ne asiat tosiaankaan ole mitään kiveen hakattuja.

Puhumisesta en löytänyt mitään erityistä vielä näillä kuukausilla. Olikohan enempi ymmärtämiseen liittyviä asioita kuin puheen tuottamiseen. Hienosti tenava on puhunut kaikenlaista vaikka miten kauan. Mm. eilen aamupalapöydässä lapsi huusi tule tänne-kutsuhuutoaan fvhittuuuuuuu fhittuuu jolla saa koirat ja kissan luokseen. Joskus se on kishvhittuuu. Tai wuffhittuu eläimestä riippuen. Heh.

Lapsen saamisessa yksi kivoin asia on sen seuraaminen kuinka otus oppii ja kehittyy. Kun niitä on kaksi lyhyen ajan välillä syntyneitä, saattaa olla jollain tapaa ehkä vielä jännempää seuraaminen, kun nyt vanhempi lapsi vasta vuosi sitten teki samoja asioita mitä vauva nyt. Riemu lasten kaikesta välittyy joka päivä monta kertaa oli se mikä asia tahansa.

2 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Voi pientä kiroilijaa! =)

Arttorius kirjoitti...

Tänään hänellä oli ruotsalaisuuden päivä, kuten varmaan havaitsitte :D