torstai 15. elokuuta 2013

Sormus

Vein aamulla sormukseni kiillotettavaksi(rodijotain?). Patsastelen siitä syystä maanantaihin ilman vihkisormusta. Sormessa on raja, joten ainakin vielä kesällä olen ollut jonkinlaisessa sidoksessa johonkuhun. Nythän minusta tuli poikamies.

Kultaseppämies turisi, että ihmiset pitävät sormuksistaan luvattoman huonoa huolta. Esim. rasvataan käsiä sormukset kädessä jolloin mahdollisen kiviupotuksen väliin pääsee rasvaa ja se voi heikentää kiven kiinnitystä. (Tai heilutellaan metallista kahvakuulaa sormus sormessa jolloin se naarmuuntuu helpommin...) Ei koruston tietenkään normaalia elämistä pidä estää, mutta huolta koruistakin tulisi pitää ja ajatella niidenkin tunteita! :D Olisi fiksua ottaa suihkuun ja saunaan mennessä sormus pois tai leipoessa ja kovin likaista työtä tehdessä.

Naimisiinmenoa suunnitellessa yksi tärkeimmistä oli myös sormus. Halusin itselleni mahdollisimman tavallisen, mutta sellaisella detaljilla, jota ei mistään saa valmiina. Siksi se piti teettää. Hyvä siitä tulikin, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt valita sama kovempi materiaali kuin silloisen tyttöystävän vastaavaan. Nyt kun se taas puunataan, yritän muistaa ottaa reenailujen ajaksi pois.
Tyttöystäväkin lopulta teetti sormuksen, koska ei mieleistään löytynyt. Upea siitä tulikin, paljon hienompi kuin miltä se näytti kultasepän 3D-kuvassa. Tuolloin vinkkejä hakiessamme sormuksia varten törmäsimme moniin keskusteluketjuihin. Keskusteluissa oli mielipiteitä minkä hintainen vihkisormuksen pitäisi olla, mikä on brassailua, millainen sormus on väärä arkeen ja... Tuolloin taisimme päättää ettei sormuksiemme hintoja kerrota kenellekään(kukaan ei ole edes kysynyt, johtuu varmaan siitä että tunnetaan vain järkeviä ihmisiä :D), koska ei sillä kukaan mitään tee ja hinta on toissijainen, oli se kallis tai edullinen. Tärkeintä on tietty kaikki muu.

Vanhemmillani ei ollut vihkisormuksia ikinä, vaikka yli 35 vuotta naimisissa olivat. Äidin kotimaassa sormuksia ei juuri pidetty (ainakaan silloin) ja silloinkin "väärässä" kädessä eli oikeassa. Nyttemmin kummankin avioituessa uudestaan on sormus sormeen löytänyt tiensä. Vaimon toiset isovanhemmat ovat saksalaisia ja pitävät sormuksia oikeassa kädessä, en ole varma onko se uskontokunnan vai minkä perusteella, mutta Saksassa vihkisormus on oikeassa(mikäli oikein käsittänyt, kihlasormus olisi sitten vasemmassa?). Tuntemani ortodoksit pitävät hekin sormusta vasemmassa, vaikka oikeassa muutoin, ainakin jos puolisokin ortodoksi. Mummoni jäädessä leskeksi, hän alkoi käyttämään vihkisormusta oikeassa kädessä, kaulaketjuun laittoi papan sormuksen.
Monenlaisia tapoja kaikenlaisissa asioissa ympäri maailmaa.

6 kommenttia:

Apina kirjoitti...

Munkin sormus on saanut jo hittiä, reilun puolen vuoden käytön jälkeen.

Saako muuten kysyä mitä se kiillotus maksaa?

Täällä olen nähnyt monen seurustelevan parin pitävän sormuksia oikeassa keskisormessa, mm. meidän luokalla on yksi pari, joilla on sormukset näin. Myös metrossa tarkkaillessani ihmisiä, olen törmännyt pareilla samaan..

-A

Arttorius kirjoitti...

Ei tullut kysyttyä. Veikkaisin, että 20-40 euroa. Itse kiillotuksen voi tehdä itse, mutta kolhut vaatii sen pinnoituksen(?) ja silloin se hinta on kai tuon 40 tms. Riippuu varmaan materiaalistakin. Kerron hinnan maanantaina kun käyn lunastamassa rinkulani takaisin!

Minttu kirjoitti...

Meidät vihittiin ortodoksihärdellein, sormukset oikeaan käteen. Pitkään sitä siinä pidinkin, mutta se haittasi kirjoittamista. Vaihdoin vasempaan, samoin kuin Samikin. Vihkiminen eli kruunaaminen oli muutoin mukava tapahtuma, mutta pelkäsin sytyttäväni Uspenskin palamaan tuohuksen kanssa heiluessani.

Arttorius kirjoitti...

Olisi tullut hienot lööpit! Hei pitääkö teidän äiti vihkisormusta missä kädessä? Tuli just nyt mieleen, kun taitaa pitää molempien käsien nimettömissä sormuksia mutta mikä niistä on vihkiytyvä sellainen?

Pete kirjoitti...

Vihdoin sain kommentin läpi;
Vasemmassa! Hyvää yötä sinne! Työt kutsuvat!

Arttorius kirjoitti...

Olitko jo kiihdytysradalla? :D