keskiviikko 7. elokuuta 2013

Tärkeintä elämässä

Onko se työ? Onko se omaisuus, hieno koti tai puhdas auto? Noup, kun terveys aina ja ikuisesti. Varmasti jokaisella asteikoissa ensimmäisenä. Sen arvon merkityksen tajuaa entistä paremmin, kun sen menettää, tilapäisesti tai kokonaan. Tämä kesä on ravistellut kokonaisuuksia lyöden tajuntaan sen entistä konkreettisemmin, että kaiken tärkeän voi menettää aivan liian aikaisin. Näin ei onneksi käynyt.
Eilen puolisoni pääsi sairaalasta yli kuukauden siellä olemisen jälkeen. Paljon kaikkea toipumissettiä on vielä edessä, mutta pahin painajainen on takana. Painajainen ei ole liioiteltu sana, mutta niillä on tapana päättyä, hyvinkin toisinaan.

Istualtaan nukkuva merenneito. Eiku merenrouva. Eiku...

Aamulla vaimo halusi lähteä merelle, joten sinne menimme. Ajattelin, että kävisimme vain lyhyellä kartsalla, mutta lähes koko päivän vietimme tyynellä merellä. Äiti lapsineen nukkui päiväunia hytissä Tapiolan satamassa sillä välin, kun kävin tankkaamassa evästä marketista. Eikä sittenkään vielä kotilaiturille vaan jatkoimme melkein Porvooseen saakka. Uitiin, otettiin aurinkoa, tuhosimme eväitä ja mustikkamehua. Pärskytin vettä lasten päälle, siestasin rantakivellä. Kesäistä menoa, josta talouden toinen aikuinen ei ole päässyt nauttimaan. Ensi kesänä sitten, vaikka toivottavasti vielä olisi lämpimiä kesäisiä päiviä jäljellä.

7 kommenttia:

Jaanaba kirjoitti...

Huh, helpotuksen huokaus. Hyvää kesän jatkoo teille!

Arttorius kirjoitti...

Niinpä! :] Tänks!

Heidi. kirjoitti...

Juu, liityn helpottuneisiin!

Muuttolintu kirjoitti...

Ihana uutinen, paljon terveisiä ja aurinkoista yhteistä loppukesää!!! :)

Ella F kirjoitti...

Huokaus todellakin! Nyt ootte taas kaik yhres koos onnellisesti, sillä onneahan sen on. Parhainta sellaista.

Samppa kirjoitti...

Huibbista!

Arttorius kirjoitti...

Niin on. Kaikkea sitä ja muuta. Tänks!