maanantai 19. elokuuta 2013

Voiko lähteä ikinä töihin?

Olin tänään poissa kotoa yli kuusi tuntia, luultavasti pidempään, en just nyt osaa ynnätä kellosta. Mukanani oli koirat, muut kotona tai missä olivatkaan. Vaikka tein intensiivistä ja mukavaa juttua (korjasin Sampo 540-puimuria entisellä kotiseudulla ja kuuntelin erinäisten ihmisten kuulumisia), vähän väliä mieleen tunki jompikumpi tyttäristä tai näiden äiti. Tai kaikki yhtä aikaa ja suurentuva ikävä.
Mun piti jäädä puimakoneen korjauksen jälkeen puimurin omistajan luo saunomaan miekkosen navettatöiden jälkeen, mutta en voinutkaan. Olin vielä seurana ruokkimassa mulleja kuunnellen jutustelua maanviljelijän nykyarjesta, mutta lapsi-, vaimo- ja koti-ikävä vei ajatukseni sinne kotiin enkä pystynytkään jäämään. Juoksentelusta ryytyneet koirat autoon, Päijät-Häme jäi taakse, äkkiä kotiin! Vaikka kotimatka oli nopeakulkuista moottoritietä, kestää noin pari tuntia, silti tuntui ettei pääkaupunkiseutu tule ikinä.

Kotona imuroin tyttöjen hiuksia nenälläni kuin muurahaiskarhu, tältä he siis tuoksuvat, vaikka ei se ollut unohtanut. Tuntui kuin olisin ollut ikuisuuden poissa, vaikka ainoastaan alle normaalin työvuoroni, mietin. Kuinka voin olla töissä ikinä, jos harvoin tapahtuva pikapyyntö työvälineen korjaamiseksi vie elämästä ainoastaan muutaman tunnin, saa aikaan valtavan ja kipeääkin tekevän ikävän.

Pian tulee vuosi, kun olen ollut yksivuotiaan kanssa kotona, näillä näkymin olen menossa töihin tammikuussa. Kulunut vuosi on ollut luultavasti paras koko elämästä, olenhan saanut olla sen huipun lapsen kanssa kotona ja tietysti vauvankin kanssa intensiivisesti hänen synnyttyä. Mitä ihmettä teen sitten, kun olen töissä? Mitä minä siellä töissä teen, jos jo yhden päivän muutama tunti syöksee sydäntilat suunniltaan? Kuinka voisin olla pois lasteni luota? Kuinka kukaan voi olla pois lastensa luota ilman kajahtamista? Tottuukohan siihen? Täytyykö edes tottua? Ei sitä vielä tarvitse ajatella. Tuskin edes tammikuussakaan tarvitsee, jos ei siltä tunnu. Voisin vielä jäädä kotiin, mutta pitää pohtia. Olisihan se töissäkin kiva käydä, mutta kivointa työtä kotona.... Kukaan tai mikään ei ole sörkkimässä vielä pois kotoa ja asiat on sitenkin ettei taloudellistenkaan asioiden takia ole pakko yhtään mitään, jos en halua. Silti, oli mahdollista tai ei ja muut jutut, funtsituttaa tulevaisuudessa varmasti monta kertaa erossa oleminen perheestä.
Kaikkeen tottuu sanoi lohi, kun hiihtämään opetteli.

11 kommenttia:

Antti-ihana kirjoitti...

Jää kotiin! Töitä ehtii tehdä vielä kauaaaaan eikä meidän töissä koskaan putoa kyydistä :-)

Lotta kirjoitti...

Samaa minäkin yritän töötätä... 😬 Kun kerta kotoa pois oleminen tuntuu vähääkään väärältä, epämiellyttävältä, kurjalta, eipä fiilis siitä muuksi muutu tilanteen tullessa olemaan. Joten miksi kiusata itseään, mutta blogisti saa pohtia rauhassa asiaa ilman neuvoja! =)=D
Mun isä oli kotona 80-luvulla äidin kanssa vuorovuosin siihen asti kun isosisko meni kouluun. Koskaan kumpikaan ei ole asiaa katunut tai voivotellut menettäneensä mitään, kun meidän kanssa kotoili. :)

Andie Heimaz kirjoitti...

Jää ihmeessä himaan jos mahdollista.
Tiedät jo nyt ettet ikinä tulisi sitä katumaan. Onhan siihen tammikuuhunkin tosin aikaa, että vielä hetken voit miettiäkin.
Eikö olekin mahtavaa, että on elämässä sellaisia ihmisiä jotka aiheuttavat tuollaisia ikävän tunteita.

Muuttolintu kirjoitti...

Jos vain on taloudellisesti mahdollista, niin ei edes kannata miettiä... itse olin kymmenisen vuotta lasten kanssa kotona, enkä ole katunut sekuntiakaan! Silti, kannattaa nauttia tästä hetkestä -vastaus kysymyksiin tulee kyllä ajallaan. Onnellinen sinä ja sinun tytöt. :)

Nina kirjoitti...

ajattele, et jos vaikka olisit kotona viis vuotta niin 15 on vielä jäljellä ennen eläkeikää ;-). Hommaat vaikka jonkun kivan osa-aikaisen sivupisneksen...

Arttorius kirjoitti...

Niii... :]

Nina kirjoitti...

onhan se tärkeetä et lapset on vaiks osa-aikaisesti päivähoidossa 4-6vuotiaana, mut pienten lasten hoitoonraahaaminen aamutuimiin ja pois iltamyöhällä...hirvee ressi. Mä opiskelin vielä sillon kun oli nää ekat hoitovuodet, eli silleen oli hiukan löysempi tahti.

Arttorius kirjoitti...

Joo ja jos ei päivähoidossakaan, niin ainakin sosiaalinen elämä toisten lasten ja aikuisten kanssa pitäs olla säännöllistä.

Jaanaba kirjoitti...

Voi elämä. Sulla on tässä yhdessä tekstinpätkässä jo miljoona syytä miksi kannattaa olla kotsassa jos voi.

Mää haluaisin tietää miksi menisit töihin jos menisit vaikkei tarttis? =)

Aika kamala sanonta tosta lohesta, en oo kuullut ennen. =D

Pohdiskelija kirjoitti...

Kaunis teksti.

Jää kotiin. Asioita miettimällä ja järjestelemällä se onnistuu kyllä.

Arttorius kirjoitti...

Niin ja niin. Ja kyllä ja kyllä ja kaikkea niin :]