maanantai 2. syyskuuta 2013

Aseet ei tapa

Jatkoa edelliseen.

Asefanaatikon mielestä suomalaisia metsästäjäkerääjiä ja muita aseharrastajia kohdellaan huonosti. Aseharrastajat joutuvat ravaamaan lääkärissä ja poliisin kuultavana ja toimittaman todisteita siitä, ettei ole päästänsä kajahtanut. Kaiken lisäksi hankintalupaa hakiessa täytyy osoittaa harrastuneisuus asian osalta liittymällä ampumakerhoon. On se niin väärin! Päiviräsänenholmlundpaaterokukkahattusetätäti-röyhkötiröyh teki meille tällaisen. Aseet ei tapa ketään, mielenterveystyö on retuperällä, lama, eroa haluavat vaimot, perheet tarvitsee tukea, kukaan aseella surmannut ei ole syypää, vain sossuvaltioviranomaisetlamajyrkikatainen on syyllisiä, mikä hyvinvointivaltio, halpaa viinaa virosta, sossukukaaneiauta, sossupuuttuuliikaa. Aseharrastajia sorretaan, nyyhkytinyyh, kun ei saa pitää kolmea kivääriä, kahta käsiasetta, puoliautomaattiasetta, haluan aseeseeni räjähtäviä luoteja, poliisipäällikkö ureapää, hallussapitolupa evätty, nyyhkytinyyh, kun en saanut kivääriä hankittua nyyh nyyh. Ajan kännissä autolla kivääri takakontissa miksi aselupa perutaan, nyyhkytinyyh urepää poliisikukkahattutäti. Perhesurma yksittäistapaus, ei pidä yleistää, aseharrastajia kyykytetään. Kyllä minä tarvitsen arsenaalin aseita kotona ja minua nöyryytetään ja kytätään, kun en saa. Mitä sitten, vaikka minulla olisikin 10 asetta kotona, ei aseet tapa.

Huh. Helpotti.

5 kommenttia:

Andie Heimaz kirjoitti...

On niin turhauttavan surkeeta lukea uutisia samaan aikaan aselakikitinästä ja toiselta sivulta taas kuinka joku ampui perheensä.
Aselupa vasta sellaiselle joka kuuluu seuraan ja on lääkärin todistuksella päästään terve.

Arttorius kirjoitti...

Näin se menee nyt, mutta _mun_ mielestä aivan liian helposti saa ison kokoelman ampuma-aseita nytkin nykylainsäädännön nojalla. Kukaan ei tarvitse montaa tuliluikkua, mieluummin 0.

Rouva B kirjoitti...

Joskus vuosia sitten olin erään reserviläisyhdistyksen sihteeri, ja sain siinä ominaisuudessa kerran viesti jäseneltä, että hän tarvitsee todistuksen kuulumisesta yhdistykseen. Todistusta tarvittaisiin aseluvan hankkimiseen. Mies oli kysellyt aseluvasta vallesmannilta ja saanut ohjeen osoittaa "harrastuneisuutensa".

Yhdistyksemme ei ikinä järjestänyt ammuntoja, koska niihin ei ollut resursseja eikä oikein tarvettakaan (toiminnan painopiste oli muualla). Ko. mies ei ollut koskaan ollut aktiivisesti toiminnassa mukana vaikka olikin jäsen, ja kuulin hänestä tällöin ensimmäisen kerran. En kirjoittanut todistusta, koska olisin mielestäni antanut harhaanjohtavaa tietoa viranomaiselle.

Omassa mielessäni ihmettelin, että mihin sitä asetta oikein tarvittiin, sillä rivien välistä luin, että ko. henkilö ei metsästänyt eikä harrastanut ammuntaa minkään yhdistyksen puitteissa.

Anonyymi kirjoitti...

Montakos aselupaa kirjoittajalla on ja kuinka monta kotona? Niinpä ;)

Arttorius kirjoitti...

Rouva B, oikein. Taitaa olla vähissä nykyisin ne res.klubit joissa on aktiivista tai ylipäätään mitään ampumatoimintaa.

Nimetön, mikä se kysymys on? Voithan sitä miettiä, jos se hyvältä tuntuu :p