keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Illaksi kotiin ilman Obamaa

On pelkästään positiivinen asia ettei Barack O. tullut Suomeen vierailulle. Yksi päivä poikkeusjärjestelyjä ja superkontrolloitua settiä ulkopuolisin silmin on aivan riittävästi, saati sen kestäminen useamman päivän. Varmaan mahtaa kiinteistöhoitajat ja katujen ylläpitäjät sadatella ensi viikolla, kun kaivojen kannetkin on hitsattu kiinni. Eikun rälläkkä apuun, että pääsee työmaahan käsiksi! On hieman viheliäistä heilua rälläkän kanssa, kun sitä liikennettäkin menee. Kuka roskiksetkin vei? Voisiko ne ystävällisesti palauttaa takaisin siihen missä oli? Ja nuo ylimääräiset liikennekyltit kanssa veks, ei ketään kiinnosta että katu oli suljettu monta päivää. Lukuisiin peltikattoihinkin on tullut jälkiä tarkka-ampujien turvakengistä. Täytyy laittaa peltiseppä tilaukseen ettei ruostu reikiä hyvään kattoon. Merkillistä ameriikan meininkiä!

Kurssi kesti pitkälle iltapäivään sisältäen päivällä runsaan tunnin paussin. Lounastauolla kuljettiin sopivasti kadulla, kun ohi ajeli mustien autojen kolonna. Yhdestä lippuversioisesta puolestaan vilkutteli hymyilevä musta mies. No morjens morjens, BO bongattu. Ajatella, siinä pyyhkäisi mies, jolla on vieressään salkku, joka pitää sisällään ydinaseiden laukaisukoodit. Förlåt te muutamat lyhyet normaalipituiset ruotsalaisnaiset, kun osittain peitimme näkymäänne. Letka oli mennyt nopeasti, vaikka siinä kulki kymmeniä autoja. "Tuo ei paljoa poikkea hautajaissaattueesta", tuumasi lanko, eikä siinä väärässä ollut. Minä muuten hieman "odotin", että jossakin posahtaa pommi tai muuta epämiellyttävää, mitä voikaan sattua. Onneksi näin ei tapahtunut, vaikka jokin epäily kummallisesta kassista vissiin oli.

Keskiviikko oli pitkä ja antoisa. Meitä illemmalla ehti alkaa oudoksuttamaan se, ettei tänään tarvinnut syöttää ketään, pyyhkiä kasvoja, vaihtaa vaippoja tai vahtia ettei sätkiviä raajoja ole heilumassa jossain näiden omistajien ollessa katollaan. Ei siihen voisi tottua, vaikka hetki ilman tuntuukin mukavan hassulta ja vapaalta. Paluulentomme lähti vasta iltakahdeksalta Ruotsin aikaa. Saatiin kuitenkin hyvin kulutettua joutoaika ja syötyä vielä kerran kiireettömästi ennen lentokentälle siirtymistä.

Nokkimassa uujeen makuisia tacoja runsaalla superjamvegetäytteellä.
23 lämmintä, ilta-aurinkokin jaksaa lämmittää vielä pitkään. Täydellinen syyskuun alku.

Muistan, kun iski julmettu koti-ikävä. (Kiitti kuvista S)

Oli niin kiirus kotia, että melkein työnsin seuralaisen ulos autosta kotipihaansa.
Vaikka näin parin sekunnin ajan livenä maailman mahtavinta miestä, eikä se varmasti toistu koskaan, oli silti parasta tulla kotiin, pomppia parilla ninjaloikalla yläkertaan ja löytää sieltä vielä hereillä olevat tyttäret. Niin se oli se paras hetki.

5 kommenttia:

Andie Heimaz kirjoitti...

Oho mikä sattuma, et bongasit Obaman. :) Aika moni Tukholmassa hengaileva varmasti haaveili näkevänsä vilahduksen.
Miltäköhän tuntuis itse olla se jota kadulta bongaillaan ja jolla ois vieressä salkku koodeineen. Aika ristiriitaista, ne koodit ja iloisesti hymyilevä leppoisen oloinen mies.

Arttorius kirjoitti...

Ehkä BO ajattelee, että koodit sun muu mahtavuus kuuluu työhön.
Tai ehkei ajattele niitä lainkaan.

Samppa kirjoitti...

Onkohan Barack joka päivä duunissa? Ei silti päivää ettei jossakin uutisotsikossa mainittaisi. Reissu oli kyl huippuhyvä.

Jaanaba kirjoitti...

Hieno kello.

Arttorius kirjoitti...

Sami, kai se joskus pitää vp:n? Kai sitäkin työaikalaki koskee edes jollain tavalla :D

Jaana, kiitti! Tykkään hienoista kelloista :-]