sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Lapset on sitä varten, että niiden korvia saa heilutella

Joko se todella loppui?

Älä vielä kasva liian isoksi, vaikka puoli vuotta onkin mennyt nopeasti.

Tarja Kulho aka Paula Noronen kirjoitti Hesarissa runsas viikko sitten, että perheen toinen lapsi jää lapsipuoleksi, vähemmälle huomiolle eikä ehkä "yhtä tärkeäksi". Kenties näin on, en silti tunnistanut tuosta mitään, ainakaan vielä.
Omalla kohdalla olen huomannut, että toinen lapsi menee ikään kuin rutiinilla ilman sellaista hötkyilyä mitä saattoi olla ensimmäisen kohdalla. Rentous on hieman väärä sana, pingotusta ei ollut ensimmäisenkään kohdalla, mutta ehkä nyt vieläkin jotenkin... Erilailla toiseen kai tulee silti suhtauduttua, alkaen raskausajasta. Asia oli hieno ja huippua ja kaikkea, mutta "niin nähty jo". 
Vauvakirjaa olen/olemme silti kirjoittaneet aivan yhtä ahkerasti vauvan kuin vanhemmankin lapsen tapauksessa. Ei oikeastaan tule mieleen mikä olisi toisin. Toiseen lapseen suhtautuminen saattaisi olla erilaista, jos olisin töissä. Kai. En tiedä sittenkään. Vauva on silti vasta niin tuore tapaus, että osaan ajatella asioita paremmin ehkä vuoden päästä, jos silloinkaan. Eikä ole tarviskaan. Tärkeintä on kaikki muu tärkeä. Porkkanaperunamuhennos on tärkeää ja maito. Sekin on tärkeää, että vauvan poskia puristaessa hänestä saa kultakalan näköisen ja huulia rullatessa tyyppiä alkaa naurattamaan kahta kauheammin.

Ei kommentteja: