tiistai 10. syyskuuta 2013

Natsien metsästysaika ympäri vuoden

Ilta-Sanomat uutisoi natsikomentajan tyttären löytymisestä Yhdysvalloista. Mua aina, usein, välillä mietityttää nuo uutiset mikä tarkoitus on repiä julkisuuteen keskitysleirien tappajien jälkeläisiä tai sukulaisia. Eivät he ole isiensä tai muiden sukulaistensa tekemisiin syyllisiä, vaikka varmasti taakkaa kantavat osaltaan, joku enempi, joku vähempi. Eikä taatusti taakkaa helpota tuollaiset "löytymiset" ja erinäiset natsijahtaajajärjestöt. Kiinnostaisi tietää mitä natsien etsijät tekevät sen jälkeen, kun löytyy vaikkapa tuon Hössin, Max Koegelin tai Amon Göthin jälkeläisiä tai sukulaisia.

Samaan aikaan Suomessa kauhistellaan(on tietysti aivan aiheellista ilman muuta paheksua tappamista) natsien tekemiä rikoksia, kun omissa sodissamme valkoiset ja punaiset teloittivat toisiaan ilman oikeudenkäyntejä. Venäläisiä sotavankeja ammuttiin ilman oikeudenkäyntejä. Haetaanko tällaisten ihmisten sukulaisia? Ei ja hyvä niin. Ei ole kenenkään jälkipolven syytä, vaikka oma sukulainen olisi tehnyt sodissa mitä onkaan tehnyt.

4 kommenttia:

Nina kirjoitti...

samaa mieltä! Parempi olisi keskittyä ihan nykypolven ongelmiin ja asennevammoihin, en edes viisi mainita näitä tahoja :-(

Arttorius kirjoitti...

Hesarissa oli sattumoisin juttu natsienkin metsästäjistä. Ketähän se hyödyttää, että usein dementoitunut, liki 100-vuotias saadaan tuomiolle.

Rouva B kirjoitti...

Hitlerin sukulaispoika (tosin lienee jo vanha mies) ja täyskaima asuu kuulemma Usassa. Onkohan muuttanut nimensä, kun ei ole päätynyt julkisuuden riepoteltavaksi?

Arttorius kirjoitti...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Hitlerin_suku#Elossa_olevat_sukulaiset Alkoi kiinnostamaan ja tsekkasin. Nuo ovat Adolfin velipuolen pojan jälkeläisiä, Stuart-Houston olisi nimi. Ehkä Amerikassa saa olla rauhassa kuin vaikkapa Euroopassa.
Mielenkiintoista noi kaikki silti. Kuinka paljon ihmisen pitää ottaa kantaakseen sukulaistensa tekemiä pahoja asioita?
Olen joutunut sitä asiaa miettimään parin lähi ja kaukaisemman sukulaisen kohdalta ja se miettiminen on loppunut aika nopeasti, kun oivalsin että ihmisen on oma vastuu teoistaan.