torstai 31. lokakuuta 2013

Köyhä

Hs.fi
Luin jutun hätäisesti koulussa päivällä, palasin siihen kotiuduttuani uudestaan. Onko jutun mies köyhä? Suhteellisesti köyhä sanoo hän. Miten yhteiskunnan tulisi toimia tuon perheen tapauksessa, että köyhyys lakkaisi? Vai olisiko suhteellisen köyhän tehtävä jotain valintoja itsekin? Kuvassa heppu polttaa tupakkaa. Onko köyhällä varaa polttaa röökiä? Voisiko asunto olla huokeammalta alueelta, ehkä pienempikin? Niitäkin on pääkaupunkiseudulla. Harva parempituloinenkaan asuu yli tonnin kuussa kustantavassa vuokrakodissa/käyttää asumiseen tonnia. Voiko elää yli varojensa odottaen ettei mitään kävisi ja joku muu maksaa? Mies on vaimonsa kanssa joutunut kierteeseen, mutta niin, voiko kaikesta yhteiskuntaa syyttää? Vaikea aihe, kun on oltava sensitiviinen eikä mulla ole mitään tarvetta dissata ketään tai arvostella mitään, mutta silti mietin ja mietityttää.

Ehkä on "kovia arvoja" suosiva ja ettei tuntisi sympatiaa, mutta minun mielestä tuosta on köyhyys jossain en tiedä missä. Jos ei ole varaa, silloin tietyt asiat jää ja sen mukaan eletään. Vuokria ei jätetä maksamatta, se on pelkästään edesvastuutonta eikä ole tekemistä köyhyyden kanssa. Jos ei ole varaa, silloin pyydetään apua eikä jäädä odottamaan häätöä. Voiko yhteiskunnalta odottaa saavansa kaikkea ilman omaa panostusta? Näin myös kohdan masennus ja muut mentaali-issuet, eikä saa varmasti kritisoida, mutta voiko kaiken antaa mennä puuta päin, vaikka on masentunut? Jos kirjoittaa kirjan ja antaa lehtijutun, silloin luultavasti on kritiikkiäkin odotettavissa.

Hankala tilanne miehellä lapsineen, eikä ole mitään neuvoja antaa tai en tiedä kuinka tulisi tuossa tehdä, mutta voiko kaiken heittää menemään vain siksi, että on köyhä?

6 kommenttia:

Nina kirjoitti...

samaa mieltä, ja vaikka en kannata sosiaalitukien karsimista ja tiedän että järjestelmässä on aukkoja, niin silti! Tällä kaverilla on kaikki edellytykset kun vain ottaa vastuun esim terveydestään :-)

Arttorius kirjoitti...

Niinpä, apua pitäisi hakea mt-juttuihin eikä jämähtää liian pitkäksi aikaa. Mä olen hieman "arka" patistelemaan ketään, saati tuntematonta, mutta joskus pitää ottaa vastuutakin, vaikka on kuinka sairas. Mun lauseet on tuossa sekavia hajatuksia, mutta ääh. Köyhä on jotakin muuta, miehellä on edellytykset moneen.

Minttu kirjoitti...

Sinä sanavahvistajamörkö! Yritän osua oikeaan.

Kuulostaa julmalta, mutta onko laitaa lisääntyä, jos puolison mielenterveys horjunut ensimmäisen lapsen synnyttyä noinkin paljon eikä toimeentulosta ole tietoa? Toinen lapsi tuohon tilanteeseen on ollut luultavasti naiselle lopullinen pudottaja.
Mies kaipaisi potkun ahteriin, ei silloin jäädä odottamaan häätökirjettä, jos on lapsia huollettavana! Aivan kuin jutun Mathias tahtoisi lapset pois itseltään. Joitakin lastensuojelullisia tukitoimenpiteitä vaatisi tuo perhe, koska selvästi lasten isä on lyönyt homman lekkeriksi tyytymällä odottamaan häätöä.
Kuten sanot, vaikea tuoda ajatuksia julki ilman, että kuulostaisi julmalta.

Anonyymi kirjoitti...

^Sairas ja köyhä ei saisi saada lapsia?

Minttu kirjoitti...

Näinkö sanoin? =)
Edellytykset perheen perustamiseen tulisi jokaisella olla kunnossa. Ei voi perustaa perhettä typ "yhteiskunta(veronmaksajat) maksaa". Kaikilla silti ei ole näitä riittäviä edellytyksiä, silloin yhteiskunta tukee heikompiosaisia, mutta yksinkertaisesti ei voi heittäytyä elätiksi tekemättä mitään.
Mielestäni vakavan sairauden jyllätessä lapsen saamista tulisi lykätä myöhemmäksi, ainakin harkita vakaasti ja rakentaa tukiverkostoa ongelmien varalle ellei sitä ole. Lapsia ei pelkällä rakkaudella kasvateta, henkisen pääoman lisäksi tarvitaan taloudellistakin turvaa.

Nina kirjoitti...

mun mielestä lasten kuuluu saada syntyä perheeseen jossa on edellytykset järjestää lasten kehitystä tukeva kasvuympäristö. Kaikkea ei voi ennakoida ja on paljon tilanteita joissa jossittelu ei auta, mutta silti peräänkuulutan vastuullista päätöksentekoa. Sairas ei jaksa hoitaa lasta kuten ei viittä koiraa tai karjatilaakaan. Ja sairauden hoidosta pitää ottaa vastuu ihan itse, koska muuten ei varmasti saa apua. LIsäksi sanoisin että keskivaikeasta masennuksesta kärsivä ihminen ei yleensä jaksa kirjoittaa kirjaa... nyt suljen suuni ;-)