sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Valintoja ja oodi kodille

Hei, olen Arttorius, metsäläinen landetollo, nykyinen citylandetollo. Olen aina asunut keskellä ei mitään johtuen ensiksi maatalousyrittäjyydestä ja ihan siitä, että haluan. Mulla syy asumiseen syrjemmässä on se, että muualla en tahdo asua, tuskin pidemmällä aikavälillä edes pystyisin. Etsin yli kaksi vuotta sopivaa tonttia kodin rakentamista varten todettuani sitä ennen ettei sopivaa taloa "käytettynä" löydy. Kriteerini oli korkealla ja olin myös valmis etsimään riittävän kauan saadakseni siitä kunnasta, johon olin suuresti kiintynyt ilman mitään juurakollista tai muuta sitovaa seikkaa. Postimerkkitontteja kaava-alueelta olisi löytynyt vaikka miten helposti, mutta ei mun juttu asustaa 400 neliön kirpputontilla naapurien töllisteltävänä. Tarvitsen tilaa reilusti, muuten loppuu happi. En nähnyt syytä hankkia tonttia, joka ei olisi unelmakotini näköinen, eihän se olisi silloin edes ollut unelmakoti.

Tonttia ja taloa etsiessä olin vankasti poikamies, kukaan tai mikään ulkopuolinen ei ollut vaikuttimena kotiasioihin. Mun huonolla tuurilla mahdollinen vaikutin olisi ollut varmaan jotakin sellaista, että lähiöstä lähellä palveluita ja olisin saanut naapureista ihmisallergiareaktion! :D Kuitenkin yksi tyttöystäväkandiolento saapui elämääni häiritsemään harhailevaa hakuprosessia ollessani koditon hotelliasukki. Osittain hänen avustuksella sainkin hankittua ankkurikodiksi nykyisestä kotikunnastani rivitalon, jossa sain etsiskellä rauhassa tonttiani ja tutustua kuntaan sen asukkaana. Paras tontti löytyi lopulta yllättävän nopeasti syksyllä 2010, josta piti selvittää juttuja, mm. saako rakentaa ja mitä, miten mahdolliset rasitukset ja onko mahdollista se ja tuo... Kaupat tontista tein joulukuun lopussa v. 2010 erinäisten asioiden varmistuttua sitä ennen. Sitä ennen olin tehnyt hirsitalotoimittajan kanssa esisopimuksen talostani pienillä muutoksilla, joka lyötäisi lukkoon, kun sopiva tontti löytyy.
Tonttikaupan jälkeen saatoin näyttää ensimmäistä kertaa tekemiäni sopimuksia, valokuvia ja esitteitä tyttöystävälle. Siinä vaiheessa olisi ollut vaara tai helpotus, mitenkä vaan, että se Helsingin ytimessä mukavassa kaksiossa kauniissa wanhassa talossa elävä citytsirbu olisi kauhistunut ja tajunnut, että meille tulisi joku kummallinen kaukosuhde seurustelun jatkuessa. Ja että oltaisiin tosi erilaiset asuinpaikkatottumuksiltammekin. Tyttöystävän kommentti oli tuolloin muistaakseni neutraali "kaikki näyttää sinunlaiselta" eikä mitään muuta. Kohdistimme talvisia kävelyretkiä tontilleni, jossa ty sanoi ensimmäistä kertaa miten upea paikka tämä on ja lipsautti myös kerran vahingossa, että on aina haaveillut asumisesta tällaisessa paikassa, kun on sellaisessa paikassa viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa. Ei me taidettukaan aivan eri maanosista olla, vaikka tosi ereiltä silti.

Homma eteni lopulta siten, että vuoden 2011 heinäkuussa tontillani vietettiin maailman parhaat häät, joissa sain olla toinen päästara. Tyttöystävä ja minut vihittiin olohuonetuvan kohdalla sijaitsevalla paikalla, tuo aina lämpimän tunteen, kun se kaikki tulee mieleen. Häistä alle parin viikon päästä tontille tultiin tekemään perustuksia ja pian siitä talon palikoita alkoi saapua. Pääsin muuttamaan kotiini tammikuussa 2012. Raskaana oleva vaimoni muutti lopulta helmikuussa virallisesti kotiimme vain runsaat pari viikkoa ennen ensimmäisen lapsemme syntymää! :D Sitä ennen vietimme meillä ja teillä-elämää, koska vaimolle ei ollut helppo homma muuttaa omasta rakkaasta kodistaan johonkin mihin lie, kauas kaikesta. Enkä halunnut yhtään hoputtaa tai muuta ärsyttävää, varsinkin kun itse tiesin miten isot, hyvätkin muutokset tarvitsevat tilan ja ajan. Avioitumisen jälkeen vietimme tietysti elämää ja arkea yhdessä, tyyppiä alkuviikko Punavuoressa vaimon kotona, viikonloput minun luona rivitalokodissa/saunamökissä tulevan kodin vieressä. En myöskään aivan yksinvaltias talon sisäasioiden suhteen. Vaimon kanssa päätimme monta asiaa, joissa selvisi että ei nyt ihan niin erilaisia maultamme olla. Molemmat tahtoivat kuultoväripinnan sisähirsiin, keittiömaku napsahti yksiin. Muut sisustukselliset seikat mahdollisimman minimaalista, mutta silti kodikasta ja sopivaa, niissäkin sama ajatus. Tärkeää on myös kaiken luonnonmukaisuus ja kotimaisuusasteen oltava mahdollisimman suuri. Meillä ei esimerkiksi ole muovia missään eikä tule, vaikka se on huono esimerkki.

Kotikylän keskustaan on matkaa n. 7 kilometriä. Siellä löytyy terveyskeskus, kirjasto, rautatieasema, uimahalli ja muut huvitukset. Se on lopulta aika lyhyt matka, maitoa tai pientä kaupasta tarvittaessa kiesi jää kotiin ja matka taittuu juosten tai kävellen. Taloudessamme on silti kaksi autoa ja siten kuuluukin olla. Kummallakin on omat menot ja tekemiset eikä voi olettaa, että toisen meno tai tekeminen olisi riippuvainen toisen menoista ja tekemisistä. En tahtoisi koskaan tilannetta, että kotonani olisi vaimo, joka ns. ei pääsisi mihinkään sen takia, että olisin jossakin auton kanssa. (Tällaisia tilanteita näin riittävästi kotikylässäni ja se on aika tehokas tapa saada aikaan avioero, jos kaupungista peräisin oleva nainen yritetään juurruttaa hellan ja pitkien välimatkojen väliin.) Asuinpaikasta johtuen julkisen liikenteen käyttäminen on aika vähäistä, mutta sopivasti sitäkin tulee käytettyä. Jos tahdon mennä Helsinkiin kirjastoon, menen junalla. Tiedän myös ettei meidän lähistölle tule koskaan katuvaloja tai lapsille leikkipuistoja. Eikä tarvitsekaan!  Myös nopea laajakaista on utopiaa, ilman sitä on mahdollista elää ja olla. Lapsemme aikanaan tulevat käymään keskustan koulussa, johon on matkaa sen seitsemisen kilometriä. "Kaukana" asumisesta huolimatta ei ole halua lukita lapsia kotiin että nyt kun asutaan täällä, ei ole mahdollista mihinkään. Jos tenavat tahtovat alkaa harrastamaan jotakin aktiviteettia, aivan varmasti roudaan, vien ja haen mahdollisuuksien mukaan mikäli sinne ei ole mahdollisuutta mennä esimerkiksi polkupyörällä. Aiomme myös hankkia heille mopot mopoiän täyttyessä ettei lasten tarvitsisi olla riippuvaisia enää siinä vaiheessa vanhempiensa viitseliäisyydestä.

Kotimme mahdollistaa sen, että saamme asua miten tahdomme, voimme kasvattaa omaa ruokaa(tämän kesän saldo +300 kg eri juureksia ja vihanneksia) ja syödä tuoreita omien kanojen munimia kananmunia. Kerros- tai rivitalossa tätä mahdollisuutta ei olisi. Sellaisessa ei voisi myöskään pulahtaa saunasta uimaan ilman vaatteita eikä lähteä minuutin mielijohteesta veneellä johonkin. Kotimme mahdollistaa luonnonläheisen elämäntyylin, johon kuuluu mahdollisimman vähän... mikähän se oikea sana on. Oli vielä hetki sitten mielessä, mutta pätkii. Kaukana poissa kaiken näkee silti taas entistä kirkkaammin, nimittäin sen, että asumme parhaassa mahdollisessa kodissa meille. Sama koti ei varmastikaan täyttäisi jonkun toisen tarpeita, kun on erinäistä tekemistä mitä vaikkapa kaukolämpöverkon piiriin kuuluvalla lähiökotitaloalueella. Talven tullen pitää lämmittää päivittäin, näin säästää energiaa ja rahaa. Talvella tulee pitää piha puhtaana lumesta, syksyllä siivota lehdet metsikköön liukastuttamasta ympäristöä. Jos joku hajoaa tai tulee muuta vikaa, ei voi soittaa huoltomiehelle, että kom o fixa lite. Piipun nuohoukset ja palotarkastukset täytyy hoitaa, vakuutusmaksu on suurempi mitä kerrostaloasukkaalla, kiinteistöverokin lankeaa kerran vuodessa maksuun ynnä muuta kulua. Jokainen asumistapa on aivan yhtä oikea. Tämä minulle. Joku haluaa asua keskellä kaupunkia, joku rivitalokodissa esikaupunkialueella, joku omakotitalossa lähiössä, joku syrjemmässä. Useimmiten kaikki asumiseen liittyvä on jonkin valinnan seuraus. Mikään ei ole toista parempi, paitsi tietysti yksilölle itselleen, näin se ainakin pitäisi olla. Kotimatkalla pitkän reissun jälkeen taas näkee selkeästi sen, että koti on maailman paras paikka.

Koti-ikävä on huipussaan. Aamulla laiva saavuttaa Vuosaaren. Siitä runsas puoli tuntia, koti! Uujee! Hassu juttu, en pääse lukemaan lukulistani blogeja muuta kuin syötteenlukijan kautta. Itse blogisivua aukaistaessa tulee sivua ei voi ladata-errori. Huomasin saman jo tulomatkalla Saksaan. Ilmeisesti laivan wifi-yhteydessä ja/tai pädissäni on jokin hylkimisreaktio, ettei onnistu. Eikä väliä, ehtiihän niitä. Nyt pitää alkaa nukkumaan. Kotona huomenna, maanantain paras juttu.

6 kommenttia:

Antti-ihana kirjoitti...

Olet mun öinen ratto!
Ihan kaikki noin, kaikille paras on se mikä on paras. Toisten valinnat tahi valinnattomuus on jokaisen oma. Sellaista en osaa ymmärtää et muutetaa johokin perälaudan alle remontoitavaan murjuun ruikuttamaan miten elämä raskasta on kun tuulee nurkissa. Siks kaikki talokaupat pitäs tehä 30 asteen pakkasilla että taloa katsottaessa voi miettiä onko asumaan paikassa jossa on pahimmillaan putket jäässä!

Andie Heimaz kirjoitti...


Hieno oodi kodille. Tyytyväisen ihmisen on helppo olla onnellinen.
Voin helposti uskoa, että olet(te) onnistunut tekemään isellesi just parhaan asumisen muodon sinne keskelle rauhaa.
Mun oodi on osittain aika erilainen, mutta tähtäin on sama, tyytyväisyys ja itselle paras asumismuoto.

Lotta kirjoitti...

Mä tykkään sun monesta valinnasta =D

Arttorius kirjoitti...

Antti, kiva. :D
Andie, näin on!
Lotta, minäkin, erityisesti kaikista monista :p

Muuttolintu kirjoitti...

Upeasti kirjoitettu ja ihana tämä sinun/ teidän tarina. Onnellisia valintoja edelleenkin!!! :)

Arttorius kirjoitti...

:]