lauantai 23. marraskuuta 2013

Noux

Lähdimme varhain, lähes hämärässä retkelle Nuuksioon. Se on tuossa aivan lähellä, mutta lasten kanssa siellä ei ole tullut käytyä, vaikka useasti on ollut aikomus. Aurinko näytti nousevan ja päivästä tulevan hieno, joten sinne siis. Lapset rinkassa selkään, koirille kimppahihna, juomapullot roikkumaan ja menoksi. Reittivalintana Pirttimäki-Haltia, 8 km.

Haltia on Metsähallituksen rakennuttama(ainakin ylläpitämä), kesällä avattu luontokeskus, jossa on monenmoista näyttelyä ja näkemistä Suomen luontoon liittyen. Haltia on itsessään hieno kokemus(vaikka mun mielestä se olisi pitänyt rakentaa suomalaisesta puusta eikä itävaltalaisesta), korkealta näkyy maisema, jota espoolaiseksi ei osaisi arvatakaan, kuten muutakaan Nuuksion maastoa ja vaaramaisemia. Parasta antia silti oli se mikä ulkona näkyy ja tuoksuu, kalliot ja korkeuserot, kirkkaat puhtaat lammet ja järvet, lähellä ryskivä hirvilauma(joka pötki pahnoilta karkuun kuullessaan lähestymisemme) ja yläoksalla koisaava lehtopöllö, jonka senkin herätimme.
Haltiaan saavuttiin kello 9.30, nenän puuteroimiset, kahvilasta smoothiet, maitoa tenaville ja eväidemme kimppuun. Tietty myös maisemien ihastelua ja takaisin samaa baanaa, koska kiesi oli siellä Pirttimäessä. Paluumatkalla vanhempi lapsi halusi kävellä enempi kuin mennessä, johtui varmaan tunnin unista jotka hän siemaisi rinkassa ja oli freesi hän. Vauvaihminen halusi hänkin ottaa kosketuspintaa maastoon ja löysikin monta mielenkiintoista käpyä suuhun työnnettäväksi ja märkää sammalta joita olisi pitänyt survoa suuhun(siskonsa) ja korvaan(omaansa). Olipa upea reitti! Tosin taitaa kaikki olla. Seuraavalla kerralla pudotetaan Haltia poikkeamispaikkana, ilman sitäkin pärjää. Tallailtua tuli n. 17 kilometriä.

Kotiuduttuamme tunti sitten ruoka maistui niin, että ei melkein riittänytkään. Kohta maistuu varmasti päiväunet minullekin, mutta pitää odottaa hetki jotta leivinuuniin sopii lykätä pari puuta.

Yksi juttu: Jos teillä on lapsia, opettakaa ne puhumaan normaalilla äänellä ja/tai puhukaa itsekin normaalilla äänellä. Poistuessamme(onneksi vasta silloin) reitillä tuli vastaan lapsiperhe jonka kuuli kilometrien päähän. Niin en ymmärrä sellaista, että ollaan kuin Kiljusen herrasväki markkinoilla metsässä.

Ei kommentteja: