sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Älä seurustele vammaisen kanssa

Mulla oli huikean kiva pikkujouluilta 12 hengen treeniperheen kera. Alkuillasta sporttitapahtumassa jonka jälkeen vuokratulle saunalle ja syömään ja porsaita äidin oomme kaikki ja niin edelleen tipe tipe tiptop. Oli riemukasta viettää aikaa muutoinkin kimpassa kuin urheilun merkeissä. Myöhäisilta jatkui vielä parissa helsinkiläisessä kuppilassa, mutta minä, lanko ja kolmas kurppa luovutimme ja palasimme ennen puoltayötä kotiin. Ei ollut ruuhkaa länsiväylällä ajella, tunnin parin päästä taksiralli olisi lisääntynyt.

Eräs treenikamu kertoi illalla (jo joskus aiemmin loppukesällä) kuinka hän kesällä alkoi seurustella mukavan tsirbun kanssa, jossa on nyt hänen "ystävien" mielestä yksi vika: Tytöllä on jonkinsortin jalkavamma, joka aiheuttaa huonoa kävelyä ja se on hidasta ja ties mitä muuta ja näyttääkin kummalliselta ja huoh. Lisäksi neidolla on toinen näkökykyyn liittyvä juttu, mutta niin joo, tuo kävely on se miksi kamalaa(not). Pojan tai siis nuoren miehen muutaman ystävän mielestä tuo miekkonen saisi "arvoisensakin" ihmisen, ettei sellaisen naisen kanssa tule muuta kuin leimauduttua friikiksi ja pystyykö sen kanssa edes olemaan intiimisti ja entä jos tyttö joskus tarvitseekin pyörätuolin... Voi ahteri mitä idiootteja! Kyseinen kamu on onneksi oivaltanut ystäviensä vesipäisyyden, mutta sanoi että on tehnyt monta kertaa tiukkaa kuunnella tyttöystävästä luonnehdintaa vammaiseksi ja ettei hänenkaltainen voi sellaisen kanssa seurustella, että on tehnyt mieli tirvaista suunsoittajaa siitä hyvästä.

On tavallaan helppo ymmärtää uskomaton joukkopaine minkä omista valinnoista voi tulla, mutta on vahvuutta jos mitä, kun sellaiset jättää huomiotta, vaikka satuttavia monesti voikin olla. On myös tosi surullista, kun on ihmisiä, jotka arvottavat toisia ihmisiä joidenkin käsittämättömien ominaisuuksien nojalla. Joillakin nuoremmilla miehillä, miksei myös naisilla, on kummallisia käsityksiä millainen ihmisen tulisi olla. Sitten on onneksi J-miehen kaltaisia heppuja joita ei jokin stereotypisen normaalista poikkeava pelota tai karkoita, vaan sellainen nähdään yhtä normaalina mitä kuka tahansa. Kun J-mies puhui tuosta tytöstä, puhe muuttui lämpimän harhailevan poissaolevaksi ja kun heti perään kertoi "ystävistä" joiden mielestä tyttö on friikki ja sellainen jonka kanssa hänenlaisensa urheilullinen mies ei pitäisi olla, ääni kiristyi ja melkein katosi. Mutta pääasia, että J-tyypillä ja tsirbulla on hyvä olla yhdessä, ei siihen kenenkään vajakkilauman hyväksyntää tarvitse! Vielä kun löytyisi voima jolla päästä eroon tuollaisista tyhjistä suunsoittajista.

Kotimatkalla tuli mieleen mitä kaikkea vaimoni on joutunut kuulemaan minäfriikistä silloin kun aloimme seurustella ja vielä pitkään naimisiinmenomme jälkeenkin. Tiedän että monenlaista jaskaa ja karseaa joidenkin hupsujen osalta ja on luultavasti sellaisiakin asioita joita hän ei ole minulle kertonut enkä oikeastaan halua edes tietää, mennyttä sellaiset puhustelut. On tuntunut ihan riittävän skeidalta kuulla olevansa friikki, vajaa ja vammainen tietyn normiominaisuuden katoamisen takia, joka ei ihmisenä ole muuttanut silti miksikään, on vain toisenlaista jotkut asiat mitä oli ennen. No enivei, en voi käsittää ihmisiä jotka lajittelevat ihmisiä lokeroihin kera kamalien juttujen. Minusta friikki ja vammainen on tosi tylsiä juttuja heitettäväksi kenenkään silmille, koska harvoinpa ihminen voi asioille jotakin josta syystä sellaisia juttuja on tullut. (Hah, onpa ympäripyöreää ja niin saa ollakin nyt.) Musta tuntuu, että silloisella tyttöystävälläni olisi ollut helpompaa elämä, jos olisi kuunnellut joitakin hörhöjä silloisia ystäviä ja olisi pistänyt minut romukoppaan kun en täyttänyt normeja. Ei olisi tarvinnut katkoa välejä niin moniin ja ei olisi tarvinnut aikanaan joutua kummallisiin tilanteisiin jopa työpaikallaan... Noh, emmepä olisi toistemme elämässä, jos hän olisi kuunnellut niitä outoja ihmisiä tai jokin minussa olisi karkoittanut. (Tai jokin hänessä, esimerkiksi se kun vesipullojen korkit jätetään kiinnittämättä kunnolla eli auki ja pullo kumolleen jääkaappiin arkkh ja valuma! arkh! taas! :D)

Ihmissuhteet on muutakin kuin fyysisiä perusnormeja. Heh ja hoh. Nyt on aika lähteä fyysisen normaalisti nukkumaan.

7 kommenttia:

elina kirjoitti...

Onnekseni sairastuin vasta nelikymppisenä. Lapset oli jo tehty ja mieskin on pysynyt samassa huushollissa. Muuten kyllä tuttavapiirissä on useita sairastuneita naisia, joiden miehet ovat lähteneet hakemaan tervettä akkaa, ja taas miehiä, joiden vaimot ovat jääneet hoitamaan sairastunutta ja tueksi elämän riennoissa.Pyörätuolissa olevia miehiäavustaa oma vaimo ja naisia avustaja. Näin se vaan menee.
Ystäväsi on vahva ja hieno luonne, eikä anna muiden päättää puolestaan. Hän taitaa nähdä asioiden oikean laidan ja vamman taakse. Harvinainen mies ja taitaa olla vielä suht nuorikin. Onnea hänelle ja kumppanilleen.

Muuttolintu kirjoitti...

Taas puhuit Arttorius niin asiaa. Kiitän ja kumarran hienoista ajatuksista ja toivotan onnea! Ns. normaalius on vahvasti yliarvostettua!!! terv. nimim. outo mummo

Arttorius kirjoitti...

Hyvää joulukuuta!

Elina, kurja juttu sinun sairastuminen. Mukavaa silti, kun mies asuttaa samaa torppaa kaikesta huolimatta.
Tylsä kuulla noista karkailevista miehistä, on tosi kurjaa jos puolison ulkoinen muuttuminen pelottaa eikä sitä uskalleta kokea.

En silti aivan allekirjoita näkemystäsi, vaikka noin se varmasti tuttaviesi kohdalla on. Tiedän muutaman jossa elämä jatkuu samalla kokoonpanolla vaikka nainen olisi sairastunut/joutunut onnettomuuteen ja mies joutuu kantamaan aiempaa suurempaa vastuuta taloudesta ja/tai lapsista. Luulen, että lähtijäpakenijoita on kummastakin sukupuolesta. Surullista silti, jos sairauteen suhde kaatuu. Tai estää suhteen, mutta eipä sellaisella lähtijällä mitään sitten tekisikään.

Muuttolintu tänks. Käytin sanaa normaali liioitellustikin, varsinkin kun normaalin määre on jotain muuta kuin... normaali. Jokainen on omanlaisensa, oudon normaali ja täydellisen ainutlaatuinen vaikka olisi mikä.

Nina kirjoitti...

Mun lähipiirissä on toisilleen solidaarisia ja lämpimiä ihmisiä joten joskus on ihan hyväksi kauhistua sitä millaiset arvot jollakin voi olla.

Arttorius kirjoitti...

Niinpä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitti tästäja ajatuksista.
tällanen toisen vanhemman ja järkevän miehen näkemys kirjoitettuna.niin muuttuu mun päässä vielä enepi järjettömämmäksi hullut horinat mitä meikälle on jauhettu paskaa miten hullusti muka valitsen.unohdettu että minutkin valittiin ja senkintakia toimii&on nastaa olla.kukaaneitiiä mitä tulevaisuus tuo tullessaan muttase näkyy ainoostansa siellä tulevaisuudessa,tässä hetkessä on tärkeetäolla.
Näppiksen välinapissa on varmasti sementtikuraa kun ei väli tuu kunnolla.
-jt

Arttorius kirjoitti...

Just såååå. Mua hieman huvittaa tuo vanhempi ja JÄRKEVÄ :D Mut joo, katsellaan iipee juttuja taas.