perjantai 13. joulukuuta 2013

Lapsen etu?

HS
Työ on tärkeää meille molemmille, ja siksi molemmilla on oltava yhtäläinen mahdollisuus tehdä sitä", Hedda-Maria sanoo.

Tuosta paistaa niin minä, minä, minä. Minun työ ja ura. Lapsi on kuin pakollinen projekti, joka hoituu huis huis. Työ ja ura tärkeintä maailmassa ja minä, minä, minä.

Toisessa perheessä, mutta samassa jutussa:
Ekaluokkalainen Ilona harrastaa maanantaisin partiota, tiistaisin tanssia ja torstaisin pianonsoittoa.

Ei mun tarvitsekaan tajuta.

24 kommenttia:

Pohdiskelija kirjoitti...

Tätä lasten harrastushässäkkää mä olen aina ihmetellyt. Entisessä työpaikassa oli nainen, joka kertoi lapsensa harrastavan jokaisena viikonpäivänä. Tyttö ei ollut vielä edes koulussa! Silloin jo ajattelin, että voi lapsiraukka....
Oma tytär kertoi tässä taannoin perheestä, jossa harrastetaan aktiivisesti liikuntaa. Molemmat tytöt uivat kilpaa ja suunnistavat kisoissa. Tytölle ovat koulusa jutelleet, ettei huvittaisi, mutta kun äiti ja isä haluaa....ei,ei,ei... Ei näin!!!!

Milloin tällaiset lapset ja nuoret ehtivät olla sylissä tai ylipäänsä kotona perheen kanssa?

Tiina kirjoitti...

Mua häiritsi tuossa jutussa vauvaperheen "vinkit". Kalenteriin merkitään isovanhempienkin menot jotta osataan tietää milloin heitä voi pyytää apuun. Mit ihm!? Eikö omat vanhemmat voisi jättää velvoittamatta lasten hoidosta, ainakaan tuolla määrällä mikä noilta isovanhemmilta oletettavasti vaaditaan.

Silmäilijä kirjoitti...

Tuohon harrastusasiaan: olen aina ollut vapaan leikkiajan ja ns. hitaan elämän puolestapuhuja. Nyt on kuitenkin niin, että ekaluokkalaisella on kaksirakasta harrastusta: kuviskoulu ja uimakoulu. Ja jo nyt vänkää, että ensi syksynä pitäisi päästä vielä kitaratunneillekin. Voinko kieltää häneltä näistä mitään, jos kerran halua harrastaa on, taloudellisesti ja kuljetusten puolesta ne voidaan järjestää ja lapsi nauttii tekemisestä?

Mitä tulee tuohon Hesarin artikkeliin: varsinkin ekassa perheessähän asiat oli hoidettu oikeinkin mallikkaasti. Tykkäsin jutusta kovasti.

Lotta kirjoitti...

Minua vaivaa myös isovanhempien kalenterimenoihin liittäminen ja duunien teko lapsen nukkumaan menemisen jälkeen. Kenenkään ei pitäisi joutua hinaamaan töitä kotiin.
Valintakysymyksiä pitääkö säilyttää sama elintaso kuin ennen lapsen syntymää ja hankkia mahdollisesti järjetön asuntolaina, joka edellyttää isoa työpanosta ja siten lapsen luota poissa olemista.

Arttorius kirjoitti...

Niin, en tahtoisi viedä alle 3-vuotiasta lasta pois kotoa kun täällä on hyvä olla. Mitä pidempään, sen parempi.
Mut valinta tosiaan. Kuten harrastuksetkin lapsella, jos lapsi haluaa harrastaa, miksi sitä estämään :]

Silmäilijä kirjoitti...

Mitä pahaa on siinä, että tekee osan työpäivästään illalla lapsen nukkumaanmenon jälkeen, jos sillä tavalla voi lyhentää lapsen hoitopäivää? Tai siinä, jos isovanhemmat vapaaehtoisesti haluavat olla mukana perheen arjessa auttamassa?

Ihme nurinaa, teki niin tai näin niin aina teki väärinpäin. Kotihoito ei näytä olevan mikään vastaus lasten hyvinvointiin (suomalaislapset eivät näytä voivan oleellisesti paremmin kuin lapset muuallakaan), joten äitien syyllistäminen on yksinkertaisesti typerää. Tarvitaan joustavampaa työelämää, ei joko - tai -elämää.

Arttorius kirjoitti...

Kuka on nurissut? Mielipide on kullakin omansa.
Lapseni ovat kotona kummankin vanhempansa kanssa, voivat osaltaan hyvin (kuten me) eikä tulisi mieleenkään viedä näitä hoitoon vielä pitkään aikaan!
Olkoon se sitten nurisemista, mutta lapsillemme se on parasta ja toisten tekemiset ei kuulu pätkääkään paitsi jos siitä hesariin menevät mielipiteitään kertomaan vapaaehtoisesti. :]

Lotta kirjoitti...

Kukaan ei ole nähdäkseni syyllistänyt äitejä tai isejä. Lapset vain voivat paremmin, kun saavat olla kotihoidossa, mitä pidempään, sen parempi. Ei tule itsetunto-ongelmia tai muitakaan ongelmia, tai ainakaan minulla ei tällaista ole eikä kotona olevilla lapsillani.
Ehkä huonon omatunnon tähden käydään kotihoidon kannattajien "kimppuun", vaikka on vain mielipide, ei absoluuttinen totuus.

Omat vanhempani vuorottelivat töitä ja opiskeluitaan siihen saakka kun minäkin menin kouluun.
En kiitollisempi voisi asiasta olla, kun valinnoillaan mahdollistivat sen, vaikka talolainaa ja muuta menoa taatusti reilusti oli.
Kotihoidosta huolimatta tai just sen takia sosiaalisia ja erilaisia tilanteita pelkäämättömiä ihmisiä me molemmat sisarukset olemme.

Anonyymi kirjoitti...

Lapsella on hyvä olla hoitopaikassa. Omani vein kun hän oli 8 kuukauden ikäinen. Hyvin on sujunut.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta ja halua olla kotona hoitamassa lapsia. Meillä on iso talolaina, ei pystytä olemaan pois työelämästä kuin muutama kuukausi, kun suomalainen kotivanhempien arvostus on mitä on eikä siitä makseta. Kaikki ei ole muutenkaan syntynyt kultalusikka suussa toisin kuin eräät.

Silmäilijä kirjoitti...

Lotta, en tunnista mainitsemiasi ongelmia myöskään omassa lapsessani, joka meni hoitoon 1-vuotiaana.

Lotta kirjoitti...

Onko 8-vuotias "valmis" paketti, johon vauvaiän valinnat ei enää vaikuttaisi myöhemmissä vaiheissa, kuten teini-iässä?

Arttorius kirjoitti...

Anonyymi, valintakysymyksiä, kuten iso torppalainakin ja mitä pitää tärkeänä. Mä pidän tärkeänä lapsiani ja siksi haluan näiden kanssa olla kotona ja seurata varttumista ja kehittymistä vauvasta isommaksi. En myöskään odota saavani yhteiskunnalta palkkatyön suuruista palkkaa, tällä kotihoidontuki+kuntalisällä pärjään mainiosti, lisäksi puolison vanhempainpäiväraha on osaltaan mukana kuvioissa. Ei suuret tulot, vaan pienet menot.

sama anonyymi kirjoitti...

Tavallinen, aiemmin normaalissa palkkatyössä käynyt ei Suomessa pärjää kotihoidosta saatavalla summalla. Ei sillä lainoja lyhennellä tai maksuja makseta. Siksi lapset hoitoon ja vanhemmat töihin.

Arttorius kirjoitti...

Onko yhteiskunnan jobi maksaa kansalaistensa lainoja? Mun mielestä ei, ei sentään mikään Islanti olla.
Lyhennysvapaita kuukausia, jopa vuosia on useimmissa pirttilainoissa saatavilla, jos vaan haluaa.
Mutta kai tajuat että teet omat valintasi ihan itse ja myös lapsesi suhteen? Kun mä olen valinnut näin, on se mun valinta eikä pois keneltäkään. Mulla on silti oikeus mielipiteeseen, että lapsensa hoitoon vauvana vienyt ihminen on itsekäs ja epanalle paras paikka olla on koti. Jos ja kun läheiseni ovat tehneet toisia ratkaisuja kuin omani, en näitä ole arvostelemassa saati lynttäämässä tms inhottavaa. Yleisesti kyllä on mielipide ja vaikkapa tuota Hesarin pariskuntaa kohtaan, jotka ovat silmissäni minäminäminä-tyyppejä joille lapsensa etu on jäänyt omien tarpeiden alle.

Silmäilijä kirjoitti...

Minä en usko siihen, etteivätkö mahdolliset vauvaiän traumat näkyisi lapsessa jo aiemminkin, vaan tulisivat yhtäkkiä esiin vasta teini-iässä (joka sivumennen sanoen on aivan ylipsykologisoitu elämänvaihe).

Niin ja Arttorius, Lotta tuossa nurisi, ettei saisi tehdä töitä illalla kotona, vaikka vanhempi sen avulla voisi taata lapselleen lyhyemmät hoitopäivät (mikä käsittääkseni on kuitenkin lapselle hyväksi). Ilmeisesti hänen mielestään vain ja ainoastaan äiti kotona lasten kanssa on ainoa oikea toimintamalli.

Minä en kestä enkäkäsitä tällaista yksisilmäisyyttä ja kapeakatseisuutta: on ihan OK hoitaa lapsia kotona, mutta on ihan OK viedä lapset päivähoitoon ja mennä itse töihin. Pitää aina muistaa, että lapset on erilaisia, vanhemmat on erilaisia ja perheiden elämäntilanteet on erilaisia. Yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei yksinkertaisesti ole olemassa. Sen soisi ihan jokaisen muistavan.

Arttorius kirjoitti...

Mikä oikeus sinulla on ihmisiä nimittää kapeakatseiseksi, jos ja kun on erilaiset mielipiteet kuin omasi?
Tekeekö se yksisilmäiseksi ja kapeakatseiseksi, kun ei jaa samoja ajatusmalleja kanssasi? Tosi surullinen, mutta ennen kaikkea yksisilmäisen kapeakatseinen ajatusmalli.

Silmäilijä kirjoitti...

Ihan sama miten pisteliäästi kirjoitatte, minä puolustan JOUSTAVAA TYÖELÄMÄÄ viimeiseen hengenvetoon saakka. Minä en feministinä voi katsoa vierestä sitä, kun naisia syyllistetään töihinmenosta - etenkään, kun ei ole mitään todisteita siitä, että hoidossaolo olisi lapselle haitallista.

(Kyllä, päiväkodeissa on esimerkiksi ylisuuria ryhmiä, mutta se on jo toinen kysymys. Päivähoidon laatuun voidaan ja pitää vaikuttaa, mutta itsessän hoidossaoleminen ei ole lapselle lainkaan niin vahingollista kuin annetaan ymmärtää.)

En voi sietää sitä, että pisteliäällä äänensävyllä puhutaan arvovalinnoista ym. tai maireasti hymyillen kerrotaan, kuinka meidän lapsilla on kotona niiiiin hyvä olla, koska kaikki tuollaiset sanankäänteet implikoivat sitä, että töihin palaava äiti on huono ja välinpitämätön äiti, jolla on arvot vinksallaan. Tai että kotona on automaattisesti parempi olla kuin hoidossa. Kaikki kuitenkin tietävät, että kaikki tuo on suoraan sanottuna paskaa.

Toisekseen ärsyynnyt kotihoidon puolestapuhujien jeesustelusta ihan suunnattomasti senkin takia, että läpi ihmiskunnan historian lapset ovat syntyneet keskelle elämää. Lapsiin ei ole koskaan kiinnitetty huomiota yhtä paljon kuin nyt. Silti tulokset eivät ole kovinkaan mairittelevia. On evoluutiokehityksen kannalta ajateltuna epänormaalia ja ehkä myös vahingollista, että perheen koko elämä pysähtyy ja pyörii lapsen ympärillä. Lapset ovat kautta historian olleet muiden kuin vanhempiensa hoidossa osan ajasta. Miksi meidän aikamme olisi poikkeus?

Lotta kirjoitti...

Väärin meni. Ensimmäisen lapseni ollessa 7 kuukauden ikäinen, menin töihin, lapsi oli kotona _isänsä_ kanssa hänen pitäessä hoitovapaata. Tein osa-aikaista, 5-6 tunnin työpäivää. Samassa ajassa sain tehtyä n. 8 tuntia päivässä työskentelevien ihmisten työmäärän, vaikka samaa työtä ja tehtäviä pitää sisällään.

Minusta on vain surullista, jos työt pitää tuoda kotiinkin, kun tiedän monia tapauksia joissa työ- ja vapaa-aika sekoittuvat lopulta aiheuttaen uupumista ja muuta kurjaa. Näin ei mielestäni pitäisi olla, koska jossain vaiheessa alkaa kuitenkin vaikuttamaan muuhun, vaikka nyt vielä onnistuisi. Lapsi on tuolloin viime kädessä se, joka kärsii.

Tsekkasin linkedinistä naisen että miehenkin ammattialan.
Olen itse työssä ollessani hieman vastaavassa, joskin mielestäni vaativammassa työssä, mutta silti kertaakaan töitäni ei ole täytynyt tuoda kotiin. Ei sittenkään, vaikka työni pitää sisällä pääosin kv-juttuja eri aikavyöhykkeellä olevien asiakkaiden kanssa ja muuta sellaista, joka edellyttää hermoilla olemista ja monen raudan takomista samaan aikaan.
Siksi olen sitä mieltä ettei työtä tulisi joutua tuomaan kotiin, jos minä, nykyisessä työtehtävässäni noviisi kykenen hoitamaan menestyksellisesti sitä työtäni siinä mittakaavassa jota teen.

Arttorius kirjoitti...

Täh? Ilmoitat olevasi suvaitsevainen, mutta suutut kun jotkut ihmiset eivät jaa samoja ajatuksia, ovat jopa eri mieltä?

No, mun lapsilla on kotona hyvä olla eikä sillä ole feminismin tai muidenkaan aatteiden kanssa mitään tekemistä.
Mun arvovalinta ja ainoa oikea sellainen. Miksi siitä kenenkään pitää suuttua ja nimittää sitä jeesusteluksi? En käsitä.

Tiina kirjoitti...

Kiinnostavia näkökulmia oman lyhyeni jälkeen.

En ole koskaan tullut ajatelleeksikaan neljä lasta saaneena, että kotihoidossa olevien lasten vanhempien elämä pysähtyisi keskittyen pelkästään lapseen. 😁
Voisi sanoa, että vahingollinen, jopa lapsivihamielinenkin sellainen näkökulma, vaikka näin ei taatusti ole.
Lapsen ollessa kotona elämä ei keskity pelkästääb lapseen, näin ei ole omassa perheessä, jossa hoitovastuu puolison kanssa on jaettu 50/50 eikä lähipiirissä yhdessäkään niissä jossa lapsen kanssa kotona ollaan.
Tuntuu siitä syystä oudolta, mutta kenties omaa pakkotilannettakin työhön lähtemiselle syydetään toisten kotona olevien ihmisten syyksi jotka luotaavat omiin ja ympäristön kokemuksiin.

Jotkut isät tai äidit opiskelevat, tekevät gradua, lukevat pääsykoekirjoja tahi viettävät muulla tavoin aktiivista elämää, huolimatta lapsen kanssa kotona olemisesta.
Onko sellaisia perheitä kuinka suuressa mittakaavassa joiden elämä pyörii pelkästään lapsen ympärillä? Kuka sen edes määrittelee vai onko se pelkkä feministinen näkemys se, että lapsen äitiä auttamatta sorrretaan sellaisen ollessa kotona vaikkapa kaksi vuotta vauvan synnyttyä jonka jälkeen palaa työhön tai opiskelemaan.

sama anonyymi kirjoitti...

tiedän ettei yhteiskunnan velvollisuus ole maksaa lainoja. jotain tukia lapsiperheille silti voisi enemmän olla, moni lykkää perheen perustamista taloudellisen epävarmuuden vuoksi, synnyttäjien keski-ikä nousee entisestään tällaisina aikoina. Siksi suurempituloisilta voisi leikata helposti, on mistä ottaa.
kaikki kun ei tienaa yhtä paljon mitä sinä että olisi varaa olla kotona.

Anonyymi kirjoitti...

Lotta, sinulla on piiiikkasen ylimennyt itsetunto kun noin vuolaasti itseäsi kehut! :)

Lotta kirjoitti...

Hei, mikä on ylimennyt itsetunto? Minkä yli se itsetunto voi mennä? Aidan yli? Pellon yli? Tien yli? Pururadan yli?
Tarkoittaako se ylpeilevää, tuo vuolaasti itsensä kehuminen? Mihin asiaan se asia liittyy?

Arttorius kirjoitti...

Kiitos lauseista, mutta nyt loppuu tältä erää kun lähti sivuun aiheesta.