keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Onko bingokaan auki?

 
Äiti kuuntelee aina. Varsinkin kirjakaupan ruuhkassa.

Jos pitäisin lifestyleblogia, käyttäisin arjesta ja elämästäni nimikkeitä slow life, leppoistaminen, kotoilu, arjen pienet ilot... mutta en voi sietää kyseisiä kammosanoja niin en käytä. Silti sellaista on, jopa kauppahallissa himmaillessa 18. joulukuuta. Viivyimme Helsingissä pari tuntia Stockmannin jouluikkunan katsastaen ja monia muita ihmisiä tsuumaillen.

Alan olla tämän vuoden osalta täynnä, en jouluhärdelliä(ei edes ole), vaan siitä joulukaikesta vinkuvia, valittavia ja muita negatiivisia ihmisiä joista pari on yrittänyt tulla alueelleni. Hus, pysykääkin poissa! Eipä sellaisten kanssa tarvitse olla onneksi tekemisissä usein jos ollenkaan, mutta tuntuu jopa huvittavalta kuinka aivan kaikessa hyvässäkin on jotain pahaa tai huonoa:
Kaupassa on liikaa ihmisiä, torilla on liikaa ihmisiä, kauppahallissa liikaa ihmisiä(siellä oli paljon, mutta sovimme joukkoon), liikenteessä ruuhkaa, piparilla ei päässytkään bussiin paitsi 1000, mä en ainakaan leivo joulutorttua koska se on joku perinne, kakaroille ei kelpaa lahjat paitsi nintendot ja älypuhelimet(kuka edes käyttää lapsesta nimitystä kakara, kamala sana!), rahaa menee liikaa(ei mene), kaikkialla ruuhkaa ja kaikki niin huonosti kun pitää syödä joulukyrsää ja kuunnella joululauluja ja kuusikin on koristeltava, ensin hankittava minä en ainakaan halua kuusta, on myös kyräiltävä kun sukulaiselta ei tullut joulukorttia paitsi joku tiimarista ostettu. Listaa voisi jatkaa, mutta en jatka, pointti oli jo lyhyemminkin. Kukin toki valittakoon mistä valittaa, mutta se kuulostaa vain pöljältä mikäli ja kun negakitinä ei koskaan lopu.

Pakollinen joulu

Koristelin piparkakkuja. Pudotin tomusokerin maahan katolleen, puff mikä pöly! Koira sattui olemaan pöydän alla lojumassa, sai tomua kuorrutukseksi turkkiin yläpuolelle(mikä koirassa on yläpuolta? hartioille ja päähän ja etutassuihin kumminkin). Todellinen piparikoira ruskeasta väristä ja sokerisumusta johtuen. Ei ymmärtänyt miksi pitää mennä pihalle ravistelemaan itseään, kun olisi tehnyt mieli nuolla pöly pois.

11 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Koiralle makeat terkut... ja isännälle kans!

Anonyymi kirjoitti...

Onko kuvassa sun vaimo? ?Kävisi ennemminkin tyttärestä! Onko edes täysi-ikäinen? Sairasta! ällöttävää!Hyi helvetti kuinka oksettavaa kun vanhat äijät juoksee nuorten likkojen perässä! :( kadonnutta nuoruutta hakien!

Mañana kirjoitti...

Kiva postaus! Kiitos!
Terkkuni tälle rohkealle anonyymille: 'Please, get a life!'

jaanaba.fitfashion.fi kirjoitti...

Voi koiraa. =)

Se on kyllä tärkeetä, että äiti kuuntelee. Siittä tulee turvallinen olo.

Andie Heimaz kirjoitti...

Mä joskus kymmenen vuotta sitten mietin, et voi voi kun se joulu on niin työläs järjestää kaikkine lahjoineen ja ruokineen, kunnes tajusin, että eihän se ole ollut sitä minulle koskaan. Olin vain imenyt hössö/valivali ihmisiltä sen asenteen tai meinannut imeä. Sen jälkeen en ole stressannut yhtään joulua tai muitakaan juhlia, mitään ei pidä eikä mitään ole pakko.
Meillä on joulu aina vimpanpäälle, mutta siitä ei kyllä stressata tai valiteta. Se tulee helposti ja ilman kiirettä. Asenne ratkaisee paljon ja sekin helpottaa jos hoitaa asiat ajallaan tai vähän etukäteen.

HelvetinPöllö kirjoitti...

Mikä joulu? Missä? Koska? Se tulee melkein itsestään. No joo, tunnustan, kyllä mä vähän joulua valmistan, sen kinkun tilasin ja paistan :) Ja vähän laitan koristeita. Ja ne lanttu - ja juuressose- ja bataattilaatikot paistan AM:n kanssa. Tai Lapsen, jos se nyt saa päätettyä koska se tulee kotiin. Ja sitt sen pottulaatikon itselleni. Mutt kaikki valmiista soseista, kun kerran joku on nähnyt vaivaa, ettei mun enää tartte. Joku varmaan imuroikin, kun ei äitillä kerran se imurointihimo sitten iskenytkään niin pahaksi sähkökatkon aikana, ett olis tullut meille imuroimaan, pahus. Jos jää imuroimatta, himmennän valoja niin paljon, ettei kukaan huomaa.

Mutta stressiä en aio ottaa. Jos joku jää tekemättä, niin sitt jää, voi voi.

Anonyymi; Vuonna -69 syntynyt ei ole vanha. Vielä :) Joulu tulee kaikille - sinullekin, joten hyvää joulua kaikille kadonnutta nuoruuttaan etsiville, toivottavasti löydät sen ;)

PS. Hammas on sementoitu ja voi hyvin. Kiitos ah niin ihanan hammaslääkärin! Siitä en enää luovu, pidän kiinni kynsin HAMPAIN (hah, mikä veikeä sanaleikki.. )

Arttorius kirjoitti...

Marjaana: kiitti! Tein eilen samanlaisen kottaraispesän kun teilläkin on. Tosin sen katolla seisoskelee Pöllö. :-]

Ano: Jee, boldaussanoittaja is back! Mahtavia päätelmiä yhdestä epäselvästä kuvasta! :D Vaimoa hankkiessani yksi kriteeri oli että pitää olla nuorempi. Kuka vanhaa jaksaisi katsella? Kuvassa on ainoastaan vanhempi tyttäreni, vaimo on ihan vaimo ja täyttänyt viimeksi 31. Seuraavan kerran putsaa myös kirosanat hiiteen.

Mañana: Ehkä joidenkin elämää on se, että kello 1.53 nillittää turhanpäiväisistä...
Kiitos itsellesi kommentista :]

Jaana: Koira otti tilanteen lunkisti. Olisi vain halunnut alkaa ravistelemaan itseään heti. Harmittavasti puolison kamera oli latauksessa, olisi tullut hauska kuva pölyisestä koirasta kahden pienemmän koiran hyppiessä sen naamaa vasten yrittäen nekin nuolla sokeria kaverista.
Kuuntelu on tärkeää, isompanakin.

Andie: Truu.
Toisaalta on niitäkin jotka menevät aina valmiiseen pöytään pistämättä itse tikkuakaan ristiin ja sitten ihmetellään miksi perheen äiti/vaimo/mummo/muu valmistelija on väsynyt ja ehkä äkäinenkin ja sit kelaus missäs ihmisen joulufiilis on.

HP: Niin tulee itsestään. Mä melkein kokeilin tehdä bataattilooraa, mutta bataattisosekeiton makeus sai vaihtamaan mieltä. En pääse yli siitä, että se on pahaa. Yksi harvoista ruoka-asioista.
69 syntynyt on minä tosi vanha! :D Toisaalta mulla on mennyt nurinpäin jutut, kun lapsena ja nuorena olin tosin vanha ja kaikkea, viimeisen 10 vuoden aikana on sitten kiepsahtanut toisin.
Ressi on muita varten.

Mahtavaa että leego tuli kuntoon!

HelvetinPöllö kirjoitti...

Jos tykkäät imelletetystä perunalaatikosta, väitän että tykkäät bataattilaatikostakin. Mutta makuasioista ei voi kiistellä. Tai voi, mutta ei kannata, se on turhaa.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että -69 syntynyt ei oo vanha ;) siitäkin voidaan kiistellä, muttei kannata...voitan kuitenkin.

Arttorius kirjoitti...

En erityisemmin pidä perunalaatikosta, varmaan just siksi ei bataattikaan uppoa. Teimme "perunalaatikon" siten, että muusi löysäksi, juustoraastetta päälle ja nyt se on pakastimessa. Uuniin sitten jouluaatttona.

Apinajahevonen kirjoitti...

Joulua on kiva puuhata mut kaupungissa yleensä se turhuus ja hässäkkästressikohellus tiivistyy. Siksi hankinkin nykyään lahjat hyvissä ajoin tai ostelen matkoilta vuoden aikana.

Mut nyt oon täydellisessä joulupaossa tääl Xiamenissa, joillain raflan tarjoilijoilla näkyy tonttulakkeja, siinä kaikki.

Ehkä vietämme täällä jonkinsortin joulun, jännää nähdä mitä siitä tulee, meitä on kuitenkin melkein 20stä eri maasta:)

Ihanaa joulun aikaa teille söpöjen pöllöjen söpöt ystävät! :)

Arttorius kirjoitti...

Kiitos Apina!
Kunpa tervehtyisit pian kuntoon että pääsisit jatkamaan kunnolla sessioita. :]