maanantai 16. joulukuuta 2013

Pidä itsestäsi huolta, ihminen

And move your ass! Noin karrikoidusti.

Mutta kyllä, ihmisen fyysinen kunto on aivan oman itsensä takana. Sitä joko on tai sitten ei ole. Monet elämäntapasairaudet(kas siitä nimityskin :D) ja krenkat johtuvat yksistään siitä, kun ihminen ei pidä huolta itsestään. En mikään urheilunatsi ole enkä aio olla eikä sen toteamiseen sellainen edes tarvitse olla, mutta moni ihminen tarvitsisi elämäänsä liikettä. Liikkeen ei tarvitse olla kilpaurheilua, ei tarvitse juosta maratoneja tai sen tarvitse olla paahtavaa suorittamista eikä tarvitse olla huippukunnossa tai sen näköinen, mutta aivan perus(hyöty)liikunnalla saa elämästä enempi irti.
Säännöllinen uiminen, kävely, polkupyöräily, hihtäminen ja mitä kaikkea onkaan, auttaa jaksamaan. Liikkuminen on siitä kiitollinen asia, että se ruokkii itseään. Mitä enempi tekee, sitä paremmin ihminen kokonaisvaltaisesti jaksaa. On myös aivan sontapuhetta kitinät siitä ettei liikkumiseen ole aikaa tai rahaa, kun on vaikkapa pieniä lapsia, työ hoidettavana, monta asiaa ja muuta hötöntöttöötä. Taatusti jokaiselta löytyy vartti tai puoli tuntia päivässä tai joka toinen päivä siihen, että laittaa ulkovaatteet ylle ja lähtee menemään. Eikä maksa mittään!

Monet selkäkivut olisi hoidettavissa liikunnalla ja näiden lihaksistojen vahvistamisella(vieläköhän selkäkipuihin määrätään sänkylepoa kuten joskus ennen muinoin?). Niska-hartiajumit venyttämisillä ja jumpalla. Ja niin edelleen! Tuntuu joskus lähes käsittämättömältä miksi omaisuudesta ja muusta pidetään tosi hyvää huolta, mutta tärkein pääoma, oma itse jätetään hoitamatta retuperälle.

8 kommenttia:

Pohdiskelija kirjoitti...

Sanopa se. Mäkin olen ihan täysin samaa mieltä, kun tätä kirjoitusta luen. Vaan miksen mä sitten Toimi??

Arttorius kirjoitti...

Tsau. :] Emmä tiedä miksi jotkut ihmiset ei tee mitään itsensä hyväksi ja toimintakyvyn ja -kunnon ylläpitämiseksi. Laiskuus ja ylimenevä mukavuudenhalu? En tiedä, syitä on monia ja sitten ei ole kuitenkaan.

Pohdiskelija kirjoitti...

Nimenomaa. Laiskuus ja ylimenevä mukavuudenhalu. Enkä mä koeta edes esittää tekosyitä...

jaanaba.fitfashion.fi kirjoitti...

Näino. Se on varmaan jotenkin käsittämättömän vaikeaa toisille saada ittensä liikkeelle, siltikin vaikka ihminen tahtois.

Vaikee ymmärtää kun itte on oikeesti huomannut miten paljon liikunnasta on apua vaikka mihin vaivoihin. Ei särje päätä, ei jomota hartioita, selkä pysyy kunnossa kun liikun, ei pyörrytä eikä heikota, ei oo paniikinomaisia kohtauksia ja mitä kaikkee. Kaikkia noita mulla on ollut ennen joskus kun en harrastanut mitään liikuntaa.

Itte pystyy vaikuttamaan tosi paljon omaan hyvinvointiinsa se on aivan selvä.

Arttorius kirjoitti...

On se niin. Mut muu ei auta kuin oma päätös ja niskasta kiinni ottaminen. Lääkäreiden yms pitäisi olla jämäkämpiä ja lakata hyssyttely ja ymmärtäminen(varmasti kaikki lääkärit ei nössöjä oo). Jos potilas vastaanotolla kertoo ettei oikein tiedä miksi verenpaineet, kolesteroli- ja maksa-arvot ovat päin pehvaa kun käytän alkoholia säännöllisesti ja syön mitä sattuu, voisi lääkäri sanoa että siksi kun kohtelet kehoasi päin pehvaa. Mutta siitähän tulisi valtava poru jos lääkäri sanoisi että kuolet hetkessä ellet muuta elintapojasi.

Maelka kirjoitti...

Itellä selästä leikattu iso välilevyn pullistuma kymmenisen vuotta sitten. Silloinkaan ei kehoitettu makoilemaan sängyssä vaan liikkumaan kivun sallimissa rajoissa. Kävele, kävele ja vielä kerran kävele oli silloin lääkärin ohje ja itsekkin sen olen hyväksi havainnut. Selkä reistailee edelleen ajoittain, mutta leikkauspöydälle ei ole sentäs uudelleen tarvinnu mennä eikä sairaslomalla olla, vaikka oireet viittaavat uuteen pullistumaan.

sirpa kirjoitti...

Puhut niin asiaa!! Eniten mua hirvittää nämä metabolista oireyhtymää (verenpaine, diabetes, korkea kolesteroli) sairastavat omenavatsat, enimmäkseen miehiä. Ja olen kuullut moninaisia kertoja lääkärin sanovan suoraan, jos ei elintavat muutu, kuolema koittaa. Jotkut uskovat, jotkut eivät välitä tuon taivaallista. Puhumattakaan niistä, jotka eivät edes tiedä sairastavansa.
Tulisin hulluksi, jos en pääsisi lenkille vaikka sitten särkylääkkeen voimalla.

Arttorius kirjoitti...

Truu. Myös se että jos jokin vakava sairaus iskee, peruskunnon ollessa hyvä/erinomainen/huippu jne, on siltäkin osin vahvempi ja täten siitä sairaudesta on "helpompi" toipua. Esim. lähipiiristä, äitini, minä ja kesällä vaimo. Ilman vankkaa kuntoa voitaisi kaikki tahoillamme paljon huonommin.
Itseään pitää arvostaa sen verran, että pitää itsensä kuosissa! Harmi ettei kaikki näin tee. Sillä on sitten kerrannaisvaikutuksia yhteiskunnallisestikin "meille muille" kun sairauksien hoitoon menee enempi ja enempi veromenoja.