perjantai 31. tammikuuta 2014

Päihdemyönteisyys

Eilisessä Hesarissa luetuin juttu oli äidistä, joka yritti saada poikansa irti kannabiskoukusta. Irtautuminen lopulta monen eri katkaisupaikan jälkeen onnistui, hyvä niin. Joskaan ei jutun nuorella miehellä kaikki tunnu vieläkään olevan hallinnassa, mm. pelaamis- ja kännykkäriippuvuus paistoi parin lauseen verran silmään vaikkei toki niin paha asia taida olla tuollaisenaan. 

Aina tuollaisissa jutuissa poteroista pongahtaa kannabiksen laillistamisesta hekumoivat hamppukassikansalaiset joiden mielestä kannabis on ihana luonnontuote eikä aiheuta riippuvuutta eikä ole läheskään niin paha asia kuin alkoholi eikä... blaah. Vastenmielistä ja rasittavaa. Mikä pakko viinaa ja blossia on edes verrata? Samaa shaissea kumpikin. (Joo-o, tiedän ettei ole, mutta näkemyksellisesti kyllä)
Miksi ylipäätään täytyy vetää mitään ainetta sisuksiinsa, josta kupoli menee sekaisin? Miksi viina ja muut päihteet on Suomessa arvossaan, jota pidetään kansalaisoikeutena ja moneen asiaan kuuluvana? Jos ei käytä mitään ainesta, on joko raskaana, hihulikulttiin kuuluva, lääkekuurilla tai muuten vaan tosi outo. Suomen alkoholi- ja päihdemyönteisyys on sairasta. 

Vaikka typerykset jaksaa varmasti kitistä muuta, omaan mielipiteeseeni ja asenteeseeni ei vaikuta ammatti tai uskonnollinen vakaumus. Toivottavasti Suomessa ei ikinä laillisteta mietoja huumeita ja viinaveroja nostetaan sille tasolle jossa se kattaa siitä aiheutuvat haitat.

torstai 30. tammikuuta 2014

Fy fan!

Vaimo ei kiroile ikinä missään tilanteessa. Lapsen lähipiirin ihmiset ei kiroile tai puhu tyhmästi. Silti tenava kajautti kirjastossa tänään otsikon lauseen reippaalla toonilla pelästyessään kovaa paukahdusta. Heh. 

Nykyisin minun yksi suuri tehtävä vanhemman epanan maailman avartuessa on katsoa kaikkea. "Titta ishjää, piit piit(Pete eli koira kun jossain kulkee isompi koira)", "Titta, marsvin(näkiessään oravan tai jäniksen)". Jne. Mielelläni katson, pomo käskee. Nuorempi tuleva pomo vetäisi mua äsken päin näköä futum nauraen perään, kun luulin että hän halusi silittää otsaani enkä pitänyt varaani. Nenä auts.  

tiistai 28. tammikuuta 2014

Lapsettomat hääjuhlat

Olen menossa talouden naisen kanssa ystävän häihin lauantaina. Kutsukortissa luki asiallisen kauniisti, että juhla ei ole tarkoitettu lapsille syystä ettei juhlapaikassa ole mahdollista(=tilaa) pienten lasten pyöriä ja hyöriä lapsille tyypilliseen tapaan. Asia okei, saimme järjestettyä hyvissä ajoin epanoille lauantaiksi kaitsijan. Vaan mitä tekee eräs kutsuttu? On alkanut kitisemään siitä kuinka hääpari on lapsikielteinen ja lapsivihamielinen ja vaikka mitä muuta. Varsin hyvin tietää ettei tosiaankaan ole. Ihminen on soitellut vaimolleni yrittäen saada hänet mukaan paheksumaan kanssaan tilannetta, kun meitä lapsiperheellisiä sorretaan(not). Nyt tuo itsensä kiihdyttäjä ilmoitti tekstiviestillä minulle(ei siis tulevalle hääparille) ettei aio osallistua, kun hänen kauniisti käyttäytyvät lapset ei ole tervetulleita, että siitäs saavat. Aha. Eihän siinä sitten, varmasti parempikin ettei ole menossa, yleensä tuollaiset melskaajat voivat järjestää jotain omaa jännittävää infoten ajatuksensa julki itse kemuissa. Kohteliasta silti olisi infota hääparille asiasta.

Ei mahdu käsitykseen miksei juhliva pari saisi järjestää juuri sellaisia kemuja kuin itse tahtoo ilman vinkujia. Joku ei halua lapsia juhliinsa, so what. Jotkut juhlat ei vaan ole pienille lapsille tarkoitettuja mistäkin syistä, tämä selvä, sitä ei tarvitse edes perustella. Jos se otetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä juuri minun lapsia vastaan, on taasen jotakin vioittunutta rattaistossa. Se, että itse pitää pienten ihmisten kanssa hääräämisestä, mutta joku ei pidä/muu syy, ei tee siitä toisella tavalla ajattelevasta julmuria, vaikka on helppoa ja samalla köyhää sellaiseksi nimittää. Joku ei muuten vaan osaa olla lasten kanssa, tämäkin ookoo. Joku ei pidä eläimistä, ok, ok. Normaalein hoksottimin varustettu ihminen yleensä oivaltaa ettei siinä ole taustalla henkilökohtaista. Miksi silti toisella tavoin toimivia tai ajattelevia voi nimittää vaikkapa julmureiksi tai kylmäkiskoisiksi?

Meidän häissä oli lukuisia lapsivieraita ja näille oli järjestetty tekemistä ja muuta kivaa. Viimeksi lauantaina leffaseuratytöt sanoivat meille miten kivaa heillä oli silloin kun juhlissamme oli ongintaa ja vesi-ilmapallojakin sai heitellä ja ja...
Meidän häissä ei ollut tarjolla pisaraakaan alkoholia(eikä lihaa) syystä ettemme sitä käytä. Tiedän tuon viinattomuuden olleen syy ettei eräs kutsuttu tullut häihimme, mutta ei se mitään haittaa, oma mokansa. Tiedän ettei kaikki jaa samoja ajatusmalleja ja tajuan sen ettei mun mussukkamurupöllötilöllöömarenkinomparelli sinitimanttiöögaa ja lutupölliölliäispikisilmää välttämättä tahdo joku katsella juhlissaan tai ei yksinkertaisesti ole tilaa, joten silloin hankitaan lapsenhoitaja ja mennään ilman otuksia. Eikä kitistä vaan ollaan iloisia, kun yksi huikea pariskunta avioituu.

Hahah

Klik

Tuo on siis niin mun uus rakkausblogi. Tiedän, että saan siitä vastauksia moniin elämää suurempiin kysymyksiin, kuten mitä söisin huomenna ja miten vaimoni puen, että kehtaan ulkoiluttaa sitä trendikkäillä kaduilla.

Ahteen Hilkka

Helsingin käräjäoikeus antoi eilen kansliatuomion Hilkka Ahteen ja Timo Rädyn välisessä työpaikkakiusaamiskeississä. Räty tuomittiin sakkoihin, AKT yhteisösakkoon. Käräjäoikeuden perustelu asiaan liittyen on luettavissa netistä, kuten myös lukuisten lehtien sivuilta. Luultavasti Räty valittaa hoviin, saa nähdä. Lampelan ollessa asianajaja ja hänen lausuntojen perusteella päämiehestään varmasti valittaa. Heikki Lampelan lausunnot tuomiokirjelmän saatuaan oli pohjanoteeraus.

Mitä tapahtuikaan lehtien kommenttipalstoilla ja sosiaalisen median liitännäisissä asiasta uutisoitaessa? Hurjan moni sitä mieltä, ettei Hilkka Ahteen olisi pitänyt lähteä oikeusprosessiin turhan takia, jokaisen pitää sietää epäasiallista kohtelua, HA on kitisevä ämmä, HA on laskelmoiva nainen joka sai viattoman miehen maineen tahrattua loppuelämäksi, HA sai ansiottomasti rahaa, ei kukaan tavallinen ihminen vaan lähtisi käräjöimään, nilkuti nilk uli uli.
Hyvänen aika! Mikä joitakin ihmisiä vaivaa? Toisaalta eihän sen vian tarvitse olla iso, kun se on päässä. Kunpa ihmiset oivaltaisivat että väkivalta voi myös olla henkistä. Kunpa ihmiset viitsisivät ottaa selvää miten vahvoja todisteita tarvitaan oikeudessa, ei niitäkään tuulesta pystytä tempomaan.

Minusta Hilkka Ahde on rohkea ihminen, kun lähti raskaaseen oikeusprosessiin laittaen itsensä likoon ja näin toimii toivottavasti esimerkkinä lukuisille muille työpaikkakiusatuille ettei siihen tarvitse alistua.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Elämä on peliä tai sitten ei

Ei siis ole. Paitsi joillekin ilmapallon aivojensa tilalla kantaville taitaa olla. Sitä(kään) asiaa en tajua. En osaa sanoa mikä ihmisryhmittymä pelinä elämää ja ihmisiä pelinappuloina pitää, mutta jostain syystä kaupungistumisen ongelma sellainen, ainakin tuntuu että ihmiset taajamissa toimettomampia mitä maalla. Siihen yhdistettynä se, jos elämässä ei ole oikeaa tekemistä, aletaan kenties tehdä diibadaaba-asioita ihmissuhteissa kuin elämässä ylipäätään. Oletettavasti on vain marginaalista, mutta sekin vähä tuntuu hurjalta. Hrr.

Draamakuningattaret on myös yksi iso ihmisryhmä mitä en voi sietää, liittyy useissa tapauksissa niihin pelikoneisiin. Voi taivaan kiitos tai lähinnä vaimolleni kiitos ettei tarvitse elää sellaisenkaan kanssa! Eipä tule muutoinkaan oltua senkaltaisten kanssa tekemisissä. Hrr, toistamiseen.

Huonosti ymmärrän sellaistakin, kun sanotaan toista, mutta tarkoitetaan toista. Siksi kaikenmaailman "kun nainen sanoo kyllä, se tarkoittaa ei ja koska olen nainen voin muuttaa mieltäni ja olla kuin tuuliviiri"-sönkötykset voisi poistaa maailmasta eikä mitään menettäisi kukaan, asiat vain selkiintyisi. Miksi kukaan ylipätään viitsii sellaista älytöntä kaksoisviestintää ja haihattelua? Eikö olisi vain helpompi sanoa kyllä ja tarkoittaa kyllää, ei jos tarkoittaa eitä. En jaksaisi ristiriitaista ulosantia parisuhteessa tai muissakaan ihmissuhteissa - voi herranjestas mihin kaikkeen taas menin törmäämään kun kotoa poistuin oletusarvoltaan epädramaattiseen paikkaan eli lapsen neuvolaan. Jouduin kuuntelemaan vieressä istuvan naisen puhelinkeskustelua, josta tajusin heti mikä meininki. "Ei mua mikään vaivaa", "kaikki on ihan hyvin, puhutaan myöhemmin", tempoi daami siipalleen vimmaisen oloisena. Toisinsanoen jossakin on ollut tänään turpakäräjät naisen kanssa, jota ei kysyttäessä vaivannut mikään. Miksei voi sanoa suoraan, jos tai kun jokin asia harmittaa? Ei se huono asia ole.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

750 000 puntaa juuri sinulle


Paljastan taas rikastumislähteen, tuohon Gatlandin Deividin sähköpostiin tietonsa lähettämällä saa kasan rahaa! Ilmeisesti talouskriisi vaikuttaa, kun kesäisen parin miljoonan sijaan on nyt ainoastaan 750000 puntaa. Ajatella miten hyvä tuuri, kun taas voitin! En silti aio lunastaa sitä, koska puntien vaihtaminen euroiksi on vaivalloista. Varsinkin tuollaisen kasan. Voisi rautatieaseman Forexissa tulla nou nou, jos sen summan rahaa tahtoisin euroiksi vaihtaa. Joten en jaksa vaivautua.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Onneli ja Anneli

Teimme hetkeksi vaihtokaupan päivällä. Jätimme omamme, otimme jättöpaikasta tilalle kaksi suurempaa tyttöä ja suuntasimme elokuvateatteriin katsomaan Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin talo-kirjaan perustuvan elokuvan.

Leffa oli juuri niin hyväntuulinen ja kesäinen kuin itse kirjakin. Seuraneidot pitivät kovasti, suunnittelevat kesällä ostavansa naapurin puuliiterin johon muuttaisivat asumaan. (Isältään tuli viesti, että O&A-kirja piti lukea illalla pitkästä aikaa.)
Elokuvassa on moni asia nykyaikaistettu ja hieman överisokeroitukin, silti kirjojen viattomuus on läsnä. En pitänyt parista näyttelijävalinnasta, mutta ei se häirinnyt. Jostain luin, että elokuvan turkoosin värisen talon on tehnyt Kannustalo. Talo on n. 70 prosenttia normaalitalon koosta. Sisäkuvaukset on tehty studiolla. Mukava elokuva, sopiva myös kesäkaihoa nostattamaan.

Muistan tenava-ajoilta O&A-kirjojen kauniit, yksinkertaiset piirrokset. Varsinkin kirjan kannen, sisäsivuilla kuvat oli muistaakseni mustavalkoisia. Niissä on sama kuvittaja kuin Tiitiäisen satupuu-kirjoissa kuin vanhan liiton aapisissakin(Maija Karma). Muistan sen siitä, että mietin joskus miksi Aapisen, Seljan tytöt ja Tiitiäisen satupuun kuvitukset muistuttaa... sitten sen yhtäläisyyden äkkäsin kirjahyllyäni penkomalla. Josta tuli mieleen, että olen poikasena lukenut paljon(kenties enimmäkseen?) tytöille suunnattua kirjallisuutta, syystä ettei voinut vähempää kiinnostaa Viisikot sun muut pojille suunnatut niteet, vaikka toki nekin luin. Ilmankos olenkin tällainen nössö.

Sisustusplokipistekom

Lifestyle-blogi tässä hei. Näin kesällä unta valaisimesta, jollaisen tahtoisin tuikuttamaan keskelle tupaa, mutta en sellaista mistään valaisinkaupasta löytänyt, varsinkaan kun kuva oli vain mun päässä. Kuvajaiseni valaisin löytyi joskus, mutta unohdin sen hinnan ollessa liki 10 000 kruunua(=1100 €), pienempi 5000 kruunua(=550 €). Sain valaisimen taas mieleen pari päivää sitten selatessani internettejä, mutta noup, luonto ei vaan pistä myöden laittaa yli tuhatta euroa valaisimeen. Selasin kuitenkin hieman enempi ja sattumalta löysin täysin vastaavan ja varmasti yhtä laadukkaan kuin aiempi Artwood-laakin 550 rahan hintainen. Tämä:

Foto Lyktanin kuvapankista.

Just sellainen kuin on oltava! Hinta alle 200 euroa taloon.comissa rahtivapaalla toimituksella. Jee!

Noh, joko pääsen avotakkagloriawhatever-lehden blogistiksi? Mulla olisi myös ideoita soran laittamisesta maljakkoon, kynttilä perään ja oolalaa, siinä upea ja ihana sisustuselementti. Toinen idea löytyy kuormalavoista, ne toimii puuliiterissä polttopuiden alustana tai nekin voi toimittaa kierrätykseen jolloin niistä saa pantin. Niin ja renkaat, ne voi kierrättää eikä pistää niitä pihoja rumistamaan jurttien ympärille.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Älä vaan rokota lapsia!

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288645697833.html

Ainoastaan vastuuton pölhö jättää tenavansa rokottamatta ja roudaa sen lapsen ulkomaille reissuun saamaan taudit itseensä! Vielä tartuttamaan muita rokottamattomia tenavia. Ei löydy mitään rispektiä tuollaisia vatipäitä kohtaan, jotka kaikesta päätellen haluaa entisaikojen tutut kulkutaudit takaisin. Pölkyt.
"Mutkun mäkin sairastin sen 50-luvulla eikä tuntunut missään! Hyvä vain että lapset sairastuisi, karaistuuhan siinä! Ei muhunkaan jälkitauteja tullut joten ei muihinkaan voi tulla!"

torstai 23. tammikuuta 2014

Arjen rutiinit

Rutiinit, ei parempaa ole!
Sitä puoltaa myös Keijo Tahkokallio(kuten ylipäätään kaikki järkevät ihmiset), Ylen juttu muutaman viikon takaa. Harmittavasti nuo oikeasti hyvät jutut on aina lyhyitä, vaikka asiaa varmasti löytyisi enempikin.

Mikään ei ole niin enempi arjen perusta kuin toistuvat rutiinit ja tietyt samankaltaisuudet päivästä toiseen. Ennen lapsia oli näin, nykyisin lasten kanssa on näin. Se ei silti tee elämästä tylsää tai itse ihmisestä, vaikka voisi kuvitella. Päinvastoin, rutiinijutut antaa liikkumatilaa monelle spontaanimmallekin tekemiselle, kun on aikataulut ohjaamassa kuitenkin vastapainoksi. En osaakaan selittää, eikä tarvitse. Tenavien kanssa elämä on a) helpompaa b) turvallisempaa kaikkea jatkoa varten, kun on selkeät säännölliset rytmit ja muut rajat elämässä.
Toivottavasti jaksamme ja viitsimme ylläpitää arkirutiinia myöhemminkin epanoiden kasvaessa, koska näin hyviä meistä vanhemmistakin tuli, kun lapsesta saakka tietyissä asioissa on ollut asioissa oma rytmi. Ei sen luulisi vaikeaa olevan, köh.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Talousvalmentaja-Terhi

Löysin Ilta-Sanomien sivuilta ilmeisesti johonkin televisio-ohjelmaan liittyvän naishössötysblogin, mutta kiinnitin huomiota yhden kirjoittajan kirjoituksiin. Voi viisautta! Tai ei edes suurempaa viisautta, ainoastaan katoavaista kansalaistaitoa, jota jokaisen ihmisen olisi syytä haltsata, mutta tuntuu että entistä harvempi taitaa tai viitsii tai haluaa kelailla.
Tuorein kirjoitus on erosta ja erityisesti tämä litania pisti silmään:  
Puolisot ansaitsevat suurella todennäköisyydellä eri määrän. Tässä ei ole mitään ihmeellistä eikä se ole väärin. Ainoastaan silloin voi käydä köpelösti, jos vähemmän ansaitseva tottuu elintasoon, johon hänellä ei ole varaa itsenäisesti eikä myöskään itse varaudu siihen, että toinen ei olisi häntä elättämässä. 
Boom! Just så.

Väitän, että yksi iso "köyhyyden" ja rahattomuuden syistä ei löydy pienistä tuloista, vaan järjettömästä kuluttamisesta ja vinksallaan olevista kulutustottumuksista. Jos viikoittain ostaa esimerkiksi 10-20 eurolla(vaikkei olisi kunnolla varaakaan) "jotain pientä kivaa koska se tekee iloiseksi", kuinka paljon ne pienet kivat tekevät vuodessa?
Niin.

Sähköistä

Päivän Hesarissa oli juttu sähkösopimuksista ja etäluettavista mittareista. Lisäksi se näkyi olevan sokeroitu tarina tuntihintaisen pörssisähkön käyttömahdollisuudesta. Pörssi- eli spottisähköä on ollut mahdollista halvimmillaan ostaa alle 2 sentin kilovattituntihinnalla(heinäkuu 2012), lähde oman sähköyhtiöni toteutuneet pörssihinnat muutamalta viime vuodelta. Kalleimmillaan ymmärrettävästi talvikuukausina, jolloin hinta suurimmillaan yli 11 senttiä/kWh. Vaivan arvoista? Juuei. Kuka viitsii tunnin välein seurata windows-puhelimella minkä verran sähkö maksaa kello 16, jos vaikka keittäisi potut silloin. Tuleeko se todellakin pidemmällä tähtäimellä edullisemmaksi, varsinkin otettaessa huomioon vaivan? Epäilen hieman.

Tykkään ennakoida kulujani, siksi sähkösopimuskin on sellainen, että mieluusti haluan tietää hinnan tästä vähintään puoleksi vuodeksi eteenpäin. Mulla on kaksivuotinen Fortumin Takuu-sähkösopimus, jossa sähkön hinta tämän hetken sopimuksen mukaan on muistaakseni 4,7 senttiä kaikkina vuorokauden aikoina ympäri vuoden. Sopimus vanhenee runsaan vuoden kuluttua, oletettavasti hinta silloin on taas noussut, mutta se on sen ajan miete se. Eilen maksoin joulukuun sähkölaskun, joka oli 95,45 €.
Yö- ja päiväsähköpelleily näillä sähköhinnoilla Suomessa ei ole enää kannattavaa, vielä runsas 10 vuotta sitten hintaero yösähkön hyväksi oli n. puolet halvempi. Nykyisin se on maksimissaan parin sentin luokkaa. Siksi en näe mitään syytä maksaa kalliimpaa perus- ja päiväsähkömaksua sen takia, että voisin pestä öisin pyykkiä hieman halvemmalla.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Olenko naimisissa ja muuta järkevää

onko arttorius naimisissa hiljaa jo blogi +
arttorius puoliso +
kehtaako sängyssä kiroilla +
mikä sairaus arttorius +
seksiä pienten lasten vanhemmat +
mikä ehkäisyksi jos imettää +
liikennesääntö risteyksessä +
ilman ajokorttia ajo seuraus

Kahjoa porukkaa.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Julkinen terveydenhuolto, yhyy

Tiili irtosi piipusta ja osui jysäyksellä rintakehääni fiksatessa kaverin kanssa tällä kylällä asuvan miehen piipunhattua paikalleen(siksi piti tässä säässä, koska hattu oli irronnut ja esti lämmityksen kokonaan). Meillä oli kummallakin kypärät päässä, ei päävamman vaaraa, vaikka olisi klompsahtanut kupoliinkin, tietty olisi koskenut jos olisi voitto osunut suoraan naamariin.
Kipeää teki, ilmat pihalle ja henki salpaantui sen kivun takia. Olotila ei alkanut tasaantumaan, hengitykseen koski lisääntyvässä määrin, joten päätin mennä päivystykseen terveyskeskukseen vähän matkan päähän tarkistuttamaan.
Onnistuin selvittämään asiani neuvonnassa, sain käydä odottamaan. Vielä erikseen neuvo ilmoittaa, jos hengitys tai olo kävisi vaikeammaksi tai mahdottomaksi.
Yritin lueskella lehtiä, mutta se oli hankalaa kivun jyystäessä. Niinpä keskityin hengittämiseen ja ympäristön tarkkailuun pyrkien saada huomioni irti siitä inhottavasta kivusta. Odottelin runsaan puoli tuntia, pääsin sitten toimenpidehuoneeseen(hui!), jossa kuulosteltiin hengitystä ja paineltiin osia ja sellaista jotain. Sattui vietävästi kaikki veivaus, vaikka kipukynnys minulla on korkea. Ei kuulunut tai tuntunut mitään hälyyttävää, vain julmettu jälki rintalastan päällä muistona kolauksesta. Tiili lensi kolmesta metristä, mustelma taitaa olla todellisuutta pian. Ohjeeksi sain syödä särkylääkettä, elbailla voisi eikä tarttisi nostella mitään suuria taakkoja. Joku rustohomma otti kaiketi itseensä ja siksikin koskee vähäinenkin osuma tai liikahdus. En luultavasti kykene nukkumaan normiasennossa eli vatsallani, mutta ehkä sopiva asento löytyy.

Jälleen kerran sain julkisen puolen terveydenhuollosta huikean hyvää jeesiä, vaikka kävin ns. turhaan. Ainakin näin iltasella ajateltuna, mutta iltapäivällä en sitä kyennyt kelaamaan siten, kun kipu ja hengityksen hankaloituminen ja pistely alkoi hieman ahdistamaankin.

Kuinka ollakaan tk:n pihassa kuului tuntemattoman jupinaa puhelimeen puhuttuna, että hän on tässä arvauskeskuksen pihassa sönkötisönk, menee varmaan kauan, koska tää on tää arvauskeskus! Terveyskeskuksista vatipäiset hötöntöttööt kitisevät, että arvauskeskus ja lääkärit ovat kokemattomia jaskoja arvuuttelijoita yhyy, yhyy, tutkitaan väärin, uli uli, ei tutkita ollenkaan, tehdään dit o dat eikä mitään oikein, yhyy parkunaa vinkunaa, kun joudutaan odottamaan valivali nyri nyrkyti nyr minä veronmaksaja kunniallinen kansalainen vaadin palvelua valiti valihuonoja lääkäreitä urputi urp minun verorahat. Yrh.
Ugh.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Ulkoilua

Kotikylän jääkenttä on nyt tujussa jäässä. Tänään himmailin kahteen otteeseen ensin tytärtä luistelemaan tutustuttaen ja iltapäivällä mailan kera toisten teinipoikien kanssa lätkää pelaten. Hienoa huomata miten pienillä ja isommillakin juipeilla oli kypärät päässä! Siitä oli myös hyötyä, kun eräs innokas nuori luisteli luultavasti silmät kiinni suoraan minua päin, tömähdimme kummatkin selällemme klomps päät jäähän. Hetki keräilyä, taas mentiin! Pari tuntia mätimme kumilätkää maaliin ja takaisin, sitten joutikin palata kotiin, kun alkoi tulla holotna riittävästä vaatetuksesta ja liikkumisesta huolimatta.

Seuraavaksi laatuaikaa tiedossa itseni kanssa, koska ostin Maalaiskomediat dvd-boksin. Kesä, lande ja Suomi. Perusainekset viihtymiseen, oli se itse koettuna tai elokuvassa.

torstai 16. tammikuuta 2014

Lapponia


Original.


PPP.

Radiosta tuli Lapponia, mutta auton ikkuna säilyi ehjänä loppurutistuksessa. Mulle tulee aina mieleen vain tuo alimmainen video, jonka Tuujuubista näin muutama vuosi sitten.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Maalämpöpumppu, hirsitalon lämmitysvaihtoehdot ja ekologisuus

Google-hauilla on tultu viime päivinä mm. hakusanoilla uuden hirsitalon lämmitys, hirsitalon lämmitysvaihtoehdot hinta, eko hirsitalo lämmittäminen, mikä lämmitykseksi uuteen taloon jne. Joten laitetaan detaljeja ja numeroita sisältävä kirjoitus tiedonhaluisille miten ja millä hinnalla yksi tukista rakennettu koti eteläisellä rannalla eteläisessä Suomessa lämmitetään. Jos joku hirsistä kotia itselleen suunnitteleva päätyy tänne ja tulee mieleen kysyä lisää, kysy. En halua julki jokaista yksityiskohtaa tuoda, mutta pääpiirteet toki kerron.

Pirttiä rakennuttaessani yksi tärkeimmistä oli lämmitysmuodon valitseminen. Perehdyin kaikkiin markkinoilla oleviin systeemeihin avoimin mielin. Tärkeimmät ominaisuudet olisi ekologisuus ja helppous. Öljylämmitys(fossiilinen polttoaine eli kestämätön) nou nou, kuten myös suora sähkölämmitys (kallista lämmitystä) ja erinäiset hake- tai turvebrikettipelleilystrokeripolttimet (olen liikaa nähnyt rikkinäisiä ruuveja eli polttoaineen siirtimiä, tukkeutumisia ja niiden sitouttavuutta, ei kiitos niitäkään) tai keskuskattilahässäkät. En myöskään halunnut taloon vesikiertoisia pattereita(miksi kukaan haluaa talonsa rakenteisiin vettä kiertämään?) tai muita vaaranpaikkoja mahdollisen vesivahingon sattuessa. Vaihtoehdot alkoi olemaan vähissä. Yksi varteenotettava vaihtoehto oli suhteellisen tuntematon Ukko-systeemi, tuo oli aika pitkälle sellainen että se olisi tullutkin. En muista mikä sen blokkasi lopulta vaihtoehdoista. Olikohan sen vaatima tila, jota ei tulisi olemaan tai jotakin muuta. Jäljelle jäi maalämpö ja jotakin suoraa tai varaavaa sähkölämmitystä, mutta ei nekään kuulostaneet hyvältä, vaikka olin yhä avomielinen kaikelle.

Uudessa Suomessa oli tänään juttu maalämpöpumpun maailmanpelastuksellisesta meiningistä. Ei toki mitään ivaa, mutta ei se maalämpöpumppu kaikkiin koteihin sovi tai ole ainoa oikea vaihtoehto, joskus ei vaihtoehto ollenkaan korkean perustamiskustannuksen takia. Maalämpöpumppujärjestelmästä pyysin kolmesta paikkaa tarjoukset, hinta asennuksineen 24 ja 27 000 euroa, joka tuntui järjettömältä sen suhteen, että meri on aivan vieressä, samoin kuin peruskalliota koko lääni eli mitään suuria porauksia ei olisi edes tarvittu. Laskin kuoletusajan tuolle lämmitysvaihtoehdolle, 22-28 vuotta. Juuei.

Silloin mulle alkoi yhä enenevässä määrin nousemaan vanhat hyvät perinteiset asiat, joita olin sysännyt taka-alalle koko ajan jostain syystä. Eli riittävän suuri ja hyvin tehty takka-leivinuunikompleksi keskelle pirttiä, sellaisesta on kokemusta landekodistani kuin lapsuudenkodista ja mummolasta. Niin ennenkin on tehty, miksei toimisi yhä! Pirttitehtaalla suunnittelijaheebo laski siellä kuinka suuri ja täyttääkö normit sun muuta, tarvittaisiinko lisälämmönlähteitä ja jos mitä. 2400 kilon vuolukivitakkaa ehdottivat. En vuolukivestä perusta sen ääliömäisen lämpöominaisuussysteemin takia. Hidas lämpeämään ja jos kylmänä pitkään, kerää kosteutta hirvittäviä määriä itseensä. Tein oman ehdotuksen notta laadukasta tiiltä, hyvät ja puun tehokkaasti hyödyntävät palamisosastot sinne ja vuolukivellä vuoraus, onhan se kaunis katsella. Lisäksi vielä takkaosion yhteyteen keittiön puolelle puuliesivärkit. Uunikompleksin kokonaispaino on muistaakseni jotakin 3400-3500 kiloa. Tarpeet ja muurarin työ maksoi yhteensä n. 5500 euroa (v. 2011 syksy). Koivuhalon mottihinta n. 34 €, vuonna 2013 lämmitykseen kului puineen(8 kuutiota) ja sähköineen (kylpyhuoneessa, kodinhoitohuoneessa ja saniteettitiloissa sähkölämpömatot laatan alla, yläkerrassa huoneissa varalta pienet sähköpatterit jotka ei kertaakaan menneet päälle, toki alhaallakin, mutta nekään ei mene koskaan päälle, sähkölasku kuukaudessa n. 90-110 euroa sis. viihdekäytönkin) yhteensä 1550 euroa, torpan sisälämpötila 20-21 astetta plussan puolella. Tästä voi päätellä olenko tyytyväinen vai en(olen!). Kotimme virallinen lämmitysmuoto on siis suora sähkölämmitys, mutta oikeasti puulämmitys.

Talossamme lämmitettävää asuinpinta-alaa on n. 240 m2, tilavuus n. 770 m3. Kodin seinien, lämpökäsitellyn höylähirren paksuus 250 mm(u-arvo 0,6), talossa ei ole muovia missään paitsi vesiputkissa, ikkunat parhaimmat mahdolliset lämpöakkunat (ikkunapinta-alaa kodissamme on paljon joka toki lisää lämmityskustannuksia mutta ei liikaa sen tuoman lämmön, mukavuuden ja valon määrän hyötyyn nähden), valmistaja Lammin sen korkean kotimaisuusasteen, ympäristöystävällisyyden, laadun ja takuun(35 v) takia. Näin 16 asteen pakkasella lämmitän kerran päivässä joko leivinuunin tai takan. Aamuisin myös puuliedessä ropsottaa tuli, jossa saa keitettyä puuron. Käyttövesi lämpenee 120 litran varaajassa teknisessä tilassa. Se riittää tarpeisiimme joka on ylimitoitettu nytkin, saunomassa ja peseytymässä käymme vähintään joka toinen päivä biitsitöllissä, jossa on puukiuallinen sauna, siellä vesi lämpiää kiuassäiliössä.

Muita speksejä kodissamme on mm. käyttöveden uudelleenkäyttö (käsienpesuvedet ohjautuu säiliöön, jossa se hieman puhdistuu josta tulee takaisin käyttöön vessanpönttöjen huuhteluvedeksi) ja muu maailmanpelastelu. Rohkenenkin väittää, että maapallon varojen kulutuksemme on keskimääräistä länsimaalaista tai cityvihreää kaupunkilaista hiilivoimalla asuntonsa lämmittävää paljon pienempi huolimatta kahdesta autosta ja muusta ördäyksestä, kuten tenavien kertakäyttövaipoista. Kulutusvalinnat ja syöty ravinto vaikuttaa myös kaikkeen. Jos pitää jatkuvasti "ostaa kaikkea pientä kivaa" niin siinä menee sekä rahat, että aate. No mut joo, lähti lentämään. Tuli ehkä mieleen sietämättömän hippiäisen jargoniasta kaupasta, kun hän mm. haki luomuporkkanaa, vaikka vieressä olisi ollut kotimaista tavallisesti viljeltyä. Joskus nuo luomufasistit voisi tutkia ja ottaa selvää kuinka "kovilla myrkyillä" porkkanaa Suomessa viljellään eli ei. Verrata sitten vastaavaa Marokon tai Israelin luomuporkkanameininkiin.

Julkinen kosinta

Luin aamulla jostain iltaroskalehden otsikosta kuinka joku oli kosinut eilen jotakin jossain hipoissa. Jippii. En lukenut kuten pyrin olla lukematta ko. aviiseja otsikoita enempää, ei pitäisi avata koko lehtiä ollenkaan. Julkisesti toisiaan kosivat ihmiset ovat hieman teatraalisia. Kosiessaan vievät shoun hetkeksi tai pidemmäksi itseensä ja samalla asettavat kosittavalle pahimmillaan julmetun nolon tilanteen. Entäpä, jos kosittava on harkinnut pakenemista suhteesta tai ei tahdo naimisiin ikinä, mutta samalla x määrä ihmisiä tilannetta seuraa miten vastataan. Tai jos kosittava ei tahdo tilanteelle huomiota tai ulkopuolisia katsojia. Miksi kukaan edes haluaa julkisesti kosia? Vain saadakseen huomion itseensä, muuta selitystä ei ole.

Minusta kosinta on kahden ihmisen keskinäinen juttu johon ei pidä sotkea ylimääräisiä ihmisiä mukaan. Olin joskus syntymäpäivillä, jossa juhlavieras kosi siippaansa julkisesti varastaen juhlista pitkäksi aikaa huomion itseensä. Juhlat järjestänyt jäi taka-alalle kun tuo purjopäinen kosija käänsi tilanteen itseensä. Kosittava oli järkevä, veti tiukan ystävällisesti tilanteen läpi ilmoittaen ettei viedä Pentin(nimi muutettu) juhlista huomiota itseemme. (Kosittava ei suostunut myöhemminkään, taisi huomata kosijan narkissos-piirteet viimeistään niissä juhlissa)
Kosimistilannekaan ei tarvitse olla välttämättä kuin jossain satukirjoissa tai elokuvissa, vaikka kaikki toki tavallaan. Luin joskus hetken(puhutaan puolesta tunnista) jotain raivostuttavaa hääblogia, jossa morsian oli hieman neuroottinen monen asian suhteen. Jossain postauksessa kirjoitti kosimisesta, josta tsirballa oli vahva mielipide ja toiveet kuinka se piti mennä ja mikä olisi ollut väärin, mm. yleisöä piti olla, että saisivat hetken jälkeen kilistellä maljoja noiden tuntemattomien kanssa. Sulho taisi kuitenkin kosia oikein, koska oli se hääblogikin.

En ole kosinut kertaakaan enkä kosi. Jämpti on näin ja periaatteita on oltava! Silloinen tyttöystävä hoiti homman khuulisti omalla tyylillään. Luulen, että olisin luultavasti jossain vaiheessa rohkaistunut ellei hän olisi ensin älynnyt. Asia olisi tapahtunut luultavasti pysähdyksissä olevassa autossa tai krav maga-treeneissä, vaikka mistäs minä sen tiedän kun ei tarvitse miettiä.

tiistai 14. tammikuuta 2014

NeAkat

Sain suoramarkkinointina omaan sähköpostiini MeNaiset-lehden tilaustarjouksen. Se on hyvä lehti lukea kirjastossa, mutta tilaamaan en rupea! En vaikka saisin noin ältsin karseita tilaajalahjojakin tai valita kolmesta. Joten juueikiitos.


Kuulin taannoin jossain puhuttavan kuponkiuutisista. Se sellainen pieni kataloogi, joka tuli kotitalouksiin usean vuosikymmenen ajan. Siinä oli jos jonkinlaista krääsää ja kilkettä johon sai kirjoittaa tilaajan nimen jonka jälkeen tilasi joko laihdutuslääkettä tai puutarhatonttuja tai jotain hirveitä joulukoristeita, lehtiäkin siellä kaupattiin. Joskus teininä muistan, kun kuponkiuutisissa oli sellainen elektroninen puhelinmuistio/laskin. Siihen sai laittaa talteen ihmisten puhelinnumeroita. Sen vehkeen piti soittaa puhelinmuistion ihmiselle, kun laitteen laittoi lankaluurin kapulaa vasten. Tämä asia mua kiinnosti aina, kuinka se on mahdollista? Mietityttää ehkä ikuisesti, kun en tiedä vieläkään toimiko se vai ei ja jos toimi, mihin se perustui.

Luistelemassa

Kirpputorilta löytyi kerran käytetyt hokkarit kokoa 25 vitosella. Tyttärellä on kenkä 22-23 eli aivan liian suuret. Ei silti niin suuret etteikö voisi harjoitella luistelemista. Villasukka jalkaan ja menoksi! Toki muutakin vaatetta, vaikka kuumaveriset jälkeläiset olisivat mieluusti ilman. Lapsella oli tietysti kypärä päässä vaikka Anna Perhon mielestä se on turhaa.
"Luistelu" oli juuri sellaista kuin sen voi olettaa olevan. Tenava kuitenkin piti uudesta tilanteesta sekä ilmeisesti hiffasi mihin joskus pyritään, kun kauempana oli koululaisia liikuntatunnilla luistelemassa. Lähtiessämme lapsi hihkui toisten luistimia nähdessään "min, min, min!", kotona samoin kun siirsin omat luistimeni kaappiin. Niinpä, hänelläkin on hienot CCM:t!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Reinikainen on fiktiivinen hahmo eikä sitkeyttä palkita

Olen kuullut muutaman kerran sitä kuinka poliisit ovat nykyisin koppavia ja epäreiluja. Että entisten aikojen Reinikainen olla pitäisi. Saman oli kuullut kaveri ollessaan suorittamassa puhallusratsiaa eilen. Joku autoilija oli sanonut miten nykyajan poliisit ovat ensimmäisenä etälamauttimet tanassa eivätkä puhumalla koita selvitä tilanteista. Juu, niinhän se menee eli ei. Reinikainen oli televisio-ohjelma. Reinikainen oli fiktiivinen hahmo. Ei todellinen. Piste.

Sitä paitsi haluaako joku oikeasti aikojen entisten poliiseja nykyisyyteen? Poliisin voimankäyttöä ei oltu kontrolloitu lähellekään siten kuin se on nyt säädelty ja jota myös noudatetaan. Silloin oli myös nimismiehiä, jotka pahimmillaan olivat melkoisia tyranneja ja oman edun tavoittelijoita ja sukulaistensa tai lähipiirin tekemien rikosten läpi sormien katsovia niljakkeita. Kuinka moni rikoksen uhri onkaan jäänyt vailla oikeutta, kun nimismies on määrännyt tutkinnan keskeytettäväksi syistä keksityistä? Mulle tulee mieleen muutama, joista yksi lapsen seksuaalinen pahaksikäyttö lapsen sukulaisen toimesta. Näitä ja muita on lukuisia, että mätäpäinen poliisimies on katsonut läpi sormien sukulaisen tai muun kytköshenkilön tekemää rikosta. Kuvottavaa! Mä en ainakaan tahtoisi sellaista meininkiä. Valitettavasti osa poliiseista on mätiä ja käyttävät liikaa omaa harkintaa vakavienkin rikosten suhteen, mutta toivottavasti tällaiset saadaan karsittua ja selvitettyä muuta kautta.

Ja toinen. Talotehtaan myyntiedustaja on sitkeä. Tai yhdyshenkilö, mikä lie. Tiedänhän minä, että kotimme on upea ja kaunis eli täydellinen. Uskon, että talomme haluttaisiin kataloogeihin ja sisustuslehtiin, mutta minä en halua. En sitten ollenkaan! Jos tahtoisin, varmasti perustaisin jonkun sisustusblogin(viides blogi!!) ja ottaisin sinne kauniita ihkudaakuvia, mutta en halua. Kotimme on meidän koti ja vain meidän, yksityisalue, ei mikään esittelykohde. Pari kertaa aiemmin samainen henkilö on ottanut yhteyttä eri juttujen osalta, että pirttiämme tultaisi kuvaamaan mainokseen/esitteeseen/nettisivuja varten. Juuei niinä jokaisena kertoina. Viime viikolla sama tyyppi otti yhteyttä toiveikkaana pidemmän ajan jälkeen, jotta päästäisimmekö taloamme kuvaamaan mainosta/esitettä/nettisivuja ja eräs potentiaalinen asiakas tahtoisi tutustua taloon. Juuei. Mikähän joillakin ihmisillä on älykeskuksessa vikana, kun ei mene ylärumpuun asti? Sitkeyttä ei aina palkita.

Kukkenheimi

Kuka ottaisi selvää mitä ja minkä verran hyötyy Helsingin kaupunginhallituksessa projektia puoltavat ja Helsingin kaupunginjohtaja Pajunen Guggenheim-jyräämisinnosta? Hölmömmällekin pitäisi olla jo selvillä, että jotakin on voideltu ja paljon, kun se vietävän kallis museo ollaan väkisin survomassa lopulta rakennettavaksi saakka demokratiasta piittaamatta(hanke on jo kertaalleen äänestetty nurin) veronmaksajien rahoilla.

Pariterapiassa

Olemme olleet mm. avioliittoleirillä muutama viikko naimisiinmenon jälkeen eli päivän puusavotassa tontilla silloin, kun kodista ei ollut perustuksiakaan valmiina. Avioliittoa on muutoinkin hoidettu tehokkaasti. Esimerkiksi lukuisilla kasvohoidoilla, joihin minut kirjaimellisesti sotketaan mukaan.
Varhain tänään oli terapian paikka. Nainen havaitsi viime viikolla, että saatoin olla ärrpur ilman ihmeempää syytä. Ihminen päätteli minussa olevan jotakin, joka ei sportilla, voimistelulla ja joogalla katoa. Lisäksi purin hampaita yhteen toissayönä, joka sekin lienee joku kireysjuttu. Hän sai jostain pikaisesti hankittua asiaan pariterapiaa.

Kaikkeen voi auttaa intialainen päähieronta. Ja suklaamutasotku kasvoihin. Ja kivitys. Rouva oli seurana, lapset ei. Päähieronta sai äijän lähes nyyhkimään. Suklaasotku kasvoihin teki ihosta söpösöpösen tuntuisen. Oli tosi feminiininen olo kuten aina julkisella paikalla mönjät kasvoilla. Viimeinen oli se kivitys eli kuumat kivet selässä ja muualla kropassa. Jännän tuntuista! Alle viiden minuutin päästä olin Narniassa, siitä hetken päästä nukahdin, vaikka olin juuri nukkunut loistavat yöunet. Pariterapian täydensi hidas aamiainen Kluuvikadun Fazerilla, jonka jälkeen suoriuduimme kotiin. Kello oli vasta 9.30, mutta tuntui kuin olisimme olleet poissa viikon.

Kotona henkilö nukahti sohvalle. Edes lasten korkeat äänet ei häirinneet.

Alamittaiset kummeksuvat lunta. Pienempi ei voi käsittää tilannetta ollenkaan. Toljotti äsken ulkona valkoista kuin ei olisi ikinä ennen mitään nähnyt. Maistaa sitä pitää myös, tietysti!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Anna mun kiilteen olla rauhassa

Heräsin yöllä vaimon tuuppiessa minut hereille. Olin kuulemma purrut hampaitani yhteen sillä innolla, että oli herännyt siihen. Koskaan ennen mitään tuollaista ole ollut. Mistä muka ressaan tai mistä lie syystä tekareita yhteen purraan unissani?! Ei kai luulisi hampaiden menevän miksikään yhden purukerran jälkeen? Kunpa hampaat saisi olla rauhassa kaikkina tulevina yönä. Olisi kamalaa, jos täydellisen valkoisiin reiättömiin hampaisiini tulisi jotakin peruuttamatonta vikaa.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Suku on pahin

Marjat ja puolukat, kauas puista pudonneet.
Isä ~40-vuotiaana.
Poika 43-vuotiaana.



















Pengoin tänään laatikkoa, kun tarvitsemani oli hukassa. Löysin isän työjuttuun liittyvän julkaisun(olen joskus tarvinnut johonkin metsäasiaan liittyen), jossa tekstiensä lisäksi oli häiskän kuva joltakin 80/90-luvulta. Taisi se info-opuskin olla niiltä ajoilta, kun siinä oli vanhoja nimiä, kuten Kansallisosakepankki ja Rauma-Repola.

Monesti lauantai-iltaisin saunan jälkeen kuunneltiin faijan kanssa levyjä. Yleensä 60-lukua, mutta myös uudempia. Isä tykkää monenlaisesta(sama mä) joikhusta. Tänään iltasella(kuten monena muunakin viikonloppuna) ennen iltapaloja jorasin typyjen kanssa Café Tropicalin tahtiin Areenasta. Monia samoja maneereita ja juttuja toistuu nykyisin omieni kanssa kuin silloin kun olen ollut pieni poika.

Skool Korpilax. Synttärit, kurppa.

Muotidieetit ja Raakel Lignell

Jos olisin nainen, joka ostaisi kaiken maailman hyväterveys, terveydeksi yms hölönpölölehtiä, mua alkaisi varmasti tympimään otsikon nainen ja hän jokaisen lehden kannessa. Eikö todellakaan muita ole? Noh, en ole nainen eikä mun tarvitse miettiä hölönpölölehtien hankkimista.

Toinen on sitten nuo joka juukelin tammikuu alkavat muotidietit. Nyt pop on ilmeisesti 5-2, paleohöösäys ja gluteeniton safka. Vuosi kaksi sitten pölvästit karppasivat. Mitäpä, jos ihmiset oikeasti lakkaisi moiset älyttömyydet(ei kanna pidemmän päälle) ja muuttaisi elämäntapojaan pysyvästi? Lakataan käyttämästä skeidaa, panostetaan siihen ruoan laatuun ja terveellisyyteen pysyvästi? Ei se ole niin vaikeaa. Eikä edes kallista. Tosin on muotia kitistä siitäkin, kuinka terveellinen ruoka on hintavaa ja on vain varaa syödä tätä huttua einespitsaa.

Aiemmin tällä viikolla vaimoni sai "kimppuunsa" liharuokahihulin, joka oli selittänyt lapsistamme ja lihasta mm. näin:
Lihassa on a-vitamiinia. Se on terveellistä. Ei lapsi pilaannu, jos sille antaa silloin tällöin valmisruokaa. Lapsesta tulee sekopäinen, jos sen elämää rajoitetaan tulevaisuudessa kieltämällä liharuoka ja syöttämällä pelkkää lanttua. Jokainen lapsi ansaitsee karamellia ja pullaa ( ja muuta skeidaa). Et kun tutun tutun penskakin ryhtyi vartuttuaan syömään lihaa, jokainen näin tekee, siihen katoaa vanhempien idealismi. Jne jne.

Mitä helkatin idealismia on se, kun ei itsekään syödä juurikan mitään eineskuraa, ei tietenkään epanoillekaan sellaista syötetä? Musta on epänormaalia mättää penskoilleen hutturuokaa pienestä alkaen lastenruoka-nimityksen saaneista bona- ja pilttivelleistä. Sen ajan ohitettua mättää samoille tenaville valmisruokia, kun ihmiset eivät viitsi panostaa ruoan tekemiseen itse. Hurjaa idealismia on: Lapsemme ei ole kertaakaan ollut kipeänä, vaikka ovat säännöllisesti tekemisissä toisten lasten ja ihmisten kanssa.

Ugh.

Vantaalainen perheenäiti huolestui

http://m.iltalehti.fi/ruoka/2014011017917219_ru.shtml

- Tämä on niin erikoista, että tuli vähän inhottavakin olo, että mitä näille kanoille on syötetty ja voidaanko me syödä munia, hän kertoo.
Perhe käytti kuitenkin erikoisen kananmunaerän, eikä erikoisempia oireita ilmennyt.

Jaxuhali Vantaalle.

Jaxuhali mullekin. Löysin viimein syyn miksi viemärit eivät vetäneet, tunnin tässä yösydännä tutkiskelin. Loka-autokuski tyhjensi likakaivon pari päivää sitten, mutta oli laittanut kiinni pienen luukun, joka pitää olla auki. Rööristö ei saanut ilmaa eikä likavesi siitä syystä liikkunut kunnolla eilisestä, illalla stoppasi kokonaan. Tietää ensi kerran tyhjäyksen jälkeen tsekata tuollainenkin.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Valoja päälle yläjakamoon, professori

Aamulehti

Onkohan tuon töräyksen kirjoittaja käynyt sniffaamassa mitä ennen kirjoitustaan?
Tekstissä ei ole päätä eikä häntää, joitakin lauseita joo kulkee rajalla normaaliuden kanssa, esimerkiksi risujen ja roskien poltto asutulla seudulla, mutta muutoin käsittämätöntä diibadaabaa.
Totta on myös se, että puuta voi polttaa päin ahteria eli huonosti, joka useimmiten johtuu huonosta(märkä, mätä, liian paljon puuta takassa/kattilassa) puuaineksesta. Silloin savusta tulee ongelmia pientaloalueilla, mutta nekin jutut saisi poistettua, jos ihmiset viitsisivät perehtyä mitä on okei polttaa ja mitä ei.

Venäläinen energiapuu on kannattavaa? Pelletti ainoa oikea lämmitysmuoto, jos puulla pitää lämmittää?

Päivän vitsi, tosin löytyi vasta tänään, kun Aamulehteä ole koko viikkona selannut verkosta.

torstai 9. tammikuuta 2014

Tutut kodin tavarat häviävät

Kirjoitti jutussaan HS.

CD-levyjä mulla oli joskus paljon. Nykyisinkin on, mutta olen digitoinut kaikki ulkoiselle verkkokiintolevylle. En raaski pois niistä luopua, kun jokaisella levyllä on jotakin kerrottavaa. Siksikin ne on, vaikka en siinä formaatissa usein käytäkään.

Kirjat ja e-kirjat. E-kirjat, juu ei kiitos pääkirjoiksi. Luen kirjastoni ja pääkaupunkiseudun kirjastojen e-kirjoja toisinaan tabletillani, onhan se kätevää, mutta en ole päässyt niin pitkälle ideassa, että menisin ostamaan niitä mistään. Lisäksi e-kirja maksaa saman kuin paperinen "oikea" kirja, haluan mieluiten oikean. E-kirjassa on taas se hyvä puoli, että sieltä ei ole löydettävissä edellisen lainaajan jäljiltä mitään, kuten alleviivauksia tai hiuksia. Homma täydentää toisiaan.
Kirjahyllyä kotonani ei ole enää. Teimme muuttaessamme tänne periaatepäätöksen senkin suhteen, että vähempi on enemmän. Kirjat ovat tallessa, mutta ei näkyvillä. Näkyvillä on pieni käsikirjasto, jossa tärkeät kuten Raamattu, Suomen Laki ja no joo, onhan siellä enempikin mutta alle 10 silti. Niin ja kirjastosta lainatut kirjat ovat aina siinä, tietää missä ne on ja mitä on lainassa. Lapsilla on kirjahylly, jossa on näiden kirjoja kuten Koiramäkiä ja Muumeja. Epanoille luetaan paljon ja päivittäin joten lastenkirjoja on paljon ja reilusti.

Televisiota ei ole ollut koskaan(=oli joskus puoli vuotta, kun halusin ps3:n kanssa pelata) eikä olisi varmasti tullutkaan ellei vaimolla sellaista olisi ollut. Televisio on yläkerrassa paikassa josta se ei pääse mitenkään esille tai että se olisi jotenkin valta-asemassa minkään suhteen. Silti Areena on nykyisin "korvaamaton".

Poppikoneet eli helpommin sanottuna stereot olla pitää. On ollut siitä asti kun lähdin kotoa ja pitää pintansa nykyisessä kodissakin. Tosin suurin muutoksin. Itse poppiaparaatti(=mediasoitin) ei ole missään näkyvillä. Eikä kaiuttimissa ole johtoja. Ts. striimaan siltä verkkokiintolevyltä musiikkia ilman yhtäkään johtoa tai muuta häiritsevää. Kaiuttimet sijaitsee parissa paikassa, alakerran tuvan katossa pieninä huomaamattomina ja yläkerrassa mun lukuloosissa. Missä tahansa saan sen kiintolevyn, puhelimen, ipadin tai tietokoneen toistamaan itseään kotonamme. Mun omassa loosissa(=luku/datasohva) on kaksi kaiutinta siten, että äänimaailma on optimaalinen juuri siinä kohdassa. Kirjoitettuna kuulostaa sekavammalta kuin onkaan.

Keittiö. Astianpesukone olla pitää keittiössä, hankin ensimmäisen apk:n silloin kun ostin landepaikan enkä siitä lähtien ole ilman ollut. Tuossa jutussa on kiinnitetty huomiota kuivauskaappiin. On sellainen nykyisinkin, mutta juurikin tuollainen pieni ala johon sopii itseään valuttamaan tiskin jälkeen kattila ja joitakin muuta suurempaa. En edes tajua moista valutusaspektia sen suhteen, kyllä on inhottavaa kun jostain tip tip silloin jos on ottamassa vettä lavuaarista, tip tip kylmää vettä kuivuvista astioista.
Mitään pienaparaattilaumaa köökissä ei ole paitsi käsivatkain(yli 20 v vanha Kenwood), bamix ja tehoseko(itin).Olikohan ne siinä? Niin ja jääkaappi. Sen on oltava tilava. Viime kesänä tykästyin sen kyljessä olevaan jäämurskakoneeseen. Varmaan turha, jos sellaiseen ei ole tottunut(minä olen enkä halua enää olla ilman!). Jäämurskaa tai paloja on saatavilla aina helposti jääkaapin kyljestä. Hieno keksintö! Keittiöön liittyy myös pakastin, yksi sellainen on jääkaapin vieressä, kaiketi samaa koneistoa jakavat. Vielä on kaksi muuta pakastinta. Pakastimia ei kai voi olla liikaa, sanoi vaimoni minulle, kun hän tajusi joskus, että olin hankkinut kesällä kolmannenkin. Jutussa mainitaan myös induktiolieden rantautuminen vakiokalustoon. Joo, en ihmettele. Niin hyvä peli! Nopea, turvallinen, energiapihi. Uuni on kiertoilmallinen ja erillinen, koska mua ärsyttää kyyristellä kuten perinteisessä systeemissä. Uunin ja lieden virkaa monta kertaa kuitenkin toimittaa leivinuuni tai puuliesitaso takan yhteydessä.

Ruokapöytä. Suuri pitää olla. Näin on ollut aina mulla, paitsi ei silloin kun muutin maalta toiselle maalle. Talon valmistuessa yksi tärkeimmistä hankinnoista oli löytää riittävän suuri ja silti kaunis pöytä katsella. Pöytä sijaitsee tuvassa keskeisellä paikalla. Sen ääressä on vietetty monia hyviä ja ikimuistoisia hetkiä, vaikka on toiminut ruokapöytänämme vasta pari vuotta.

Mihinkään hömpötykseen en ole koskaan lähtenyt mukaan. Periaatteenani on aina ollut minimalistisuus, että kotonani ei ole ollut solariumia, vesisänkyä tai ikeasohvia tai muutakaan aikaa kestämätöntä roinaa. Tavaroita on taatusti sellaisiakin, mutta lähtökohtaisesti vähemmän on parempi. Nykyaikaistuminen on kuitenkin useissa asioissa positiivista. Kuten vaikka tuon induktiolieden kanssa. Vanhoilta hyviltä ajoilta kaipaan kotitavaroihin liittyen kestävää ja hyvin pesevää vaatepesukonetta. Ei sillä, pesee nykyisetkin, mutta mua harmittaa veden kulutus tai kuluttamattomuus. Vähäkulutuksinen pesukone on jees, mutta tarvitseeko niiden jollain parilla desillä pestä? Aika muuttuu, ihmisetkin siinä sivussa jollain tavalla aina. Toisaalta jotkut asiat ei muutu, se on hyvä.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pikaruokaa

Valmistusaika alle 10 min. Kaurapastaa pussi, hemapa 2 pussia, fetaa puoli purkkia ja/tai kananmunia keitettynä ja pienennettynä 3-6 koopeeäl, mausteita. Kilohinta 0.75 € ilman fetaa, 1.25 € fetan kera. Valttina myös nopeus ja pitkä hoohoo(hiilihydraatti). Niijja hyvää.

Vuokralaisen oikeudet

IS

Olen sen aiemminkin todennut, mutta joissakin tapauksissa vuokralaisilla on liian paljon paljon oikeuksia. Jos kehnoa vuokralaista ei saada häädettyä, sinne se jää loisimaan pahimmassa tapauksessa useiksi kuukausiksi ja tappiot vahingoista, tuhoista ja muista kuluista tulee vuokranantajalle.

Eilisen ja tämän päivän(ja tulevienkin) perusteella alan vähitellen tajuamaan jos en vielä parin vuosikymmenen aikana ole, että hyviä vuokralaisia on verrattain harvassa. Onneksi suurin osa on perusrehtejä kansalaisia, mutta "mun isä on juristi ja tätä vielä kadut kalliisti"-uhoilu ei ole ainakaan tulevien vuokralaisten etu, töräyttäjäkin tekee itsensä pelleksi julkisilla törötyksillään. Irtisanoin eilen erään vuokralaisen vuokrasopimuksen sopimusrikon vuoksi ja nyt minä iso jaska. Niinhän se menee.

Tehoseko alessa



Rouva kävi kaupassa. Tultuaan näytti mulle kapulasta mitä siellä oli tarjouksessa.
Pysyyhän tehoseko varmasti paikallaan painaessa pitokytkintä?

Miau

Päivän kurnauksia ajoittaisen ärrpurr-momentumien ohella. 

Kissa. Hupaisa olento. Olin mirrin kanssa päivällä saitsiingilla kanatarhalla. Se pelkäsi niitä aluksi hieman, mutta pian tuijotteli molkottavia sulkaolentoja uteliaana. 

Uimahalli. Vesi on täydellinen elementti. Kuntamme uimahalli on parasta a-ryhmää. 

Kirjasto. Kuntamme paras paikka uimahallin jälkeen. Iltapäivällä kirjastoihminen luki lapseni kanssa Puppe-kirjaa, sillä välin sain perehtyä rauhassa NeAkkoihin ja Tekniikan Mualimaan. Ihmistä, joka lukee lapselle ja lapsen kanssa, kutsutaan huipuksi ihmiseksi ja sellainen tietää mikä on tärkeää. 

Hieroja(ni). Sain vaimolta joululahjaksi sarjakortin mun luottohierojalle, joka tietää mitä tekee, mitkä kohdat minussa voi olla ongelmallisia jolloin niihin pureutuu tarkemmin. Tänään kävin miekkosen käsittelyssä ekaa kertaa tälle vuodelle, uugh. 

Isä. Heppu yllätti. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Ärr

Kuinka hölmö ihmisen pitää olla, että ahtaa jonkun ihmisen blogiin kysymystä käyttäen lasten oikeita nimiä ja muidenkin ihmisten? Varsinkin, jos bloginpitäjä ei halua näitä nimiä julki? Pölvästit!

Kuinka hölmö ihminen on sellainen, joka päivästä toiseen tekee jotakin, josta on pyydetty ettei tekisi?

Miksi uimahallissa jatkuvasti jotkut idiootit sheivaavat itseään, vaikka se on kielletty?

Miksi joillakin vuokralaisilla on oletus, että vuokranantaja on rikas sika, jota on oikeus yrittää fuulata em. asialla oikeutusta hakien? (Ja vaikka olisikin, mikään ei oikeuta fuulaamaan)  Miksi joillakin vuokralaisilla on käsittämätön luulo, että kämpän edelleenvuokraaminen on joku oikeus, vaikka vuokranantaja on vuokrasopimukseen boldatulla tällännyt että ei.

Tiistai on ollut hetkittäin hieman uusi maanantai.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Keljut sossut

Piti katsoa tuujuubista musavideo, mutta etusivulla oli raflaava otsikko jonka videon katsoin. En halua linkittää, koska se rikkoo törkeästi alaikäisten lasten yksityisyydensuojaa. (Ääliöitä ne jotka em. videoita a) lataavat b) myös ne jotka linkittää niitä kaikkialle)

Videolla poliisit hakevat sosiaaliviranomaisten kanssa(=virka-aputehtävä) kaksi lasta pois kotoaan. Huvikseni hain dataa mikä vaikutin on mahdollisesti saanut ihmisen lataamaan videon nettiin. Löytyy aika ympäripyöreää "faktaa". Pääsääntöisesti sitä, että sossuihmiset väärin perusten ja ilman perusteita, kuten aina. Vanhemmillekaan ei kerrottu syytä huostaanottoon. Juu niinhän se menee, perusteetta lapset kotoa haetaan! Not.
Olen ollut hätäisesti laskettuna yli 40(luultavasti enempi) virka-apukeikalla erinäisissä huostaanottojutuissa ja vaikken aina täysin tarkkoja detaljeja tiennyt, sen silti, että ei täällä Suomessa lapsia huvin vuoksi pois kotoa haeta. Interneteistä löytyy pelkästään vanhempien versioita tapahtuneesta, mutta vaitiolosäädösten vuoksi oikeita syitä ei ole mahdollista julkaista. Siksi uhriutuminen onnistuu niin helposti erinäisissä yhteiskunta versus pieni ihminen-keisseissä. Vanhemmat ja tutut voivat suoltaa julkisuuteen suoranaista valhetta eikä sosiaaliviranomaiset voi näihin tapauksiin sanoa juuta eikä jaata em. säädösten vuoksi.

Musta on kuvottavaa lasten privaattiuden kustannuksella hakea uhrijulkisuutta, vaikka todellisuudessa taustalla on paljon enempi.

7.1.2014 klo 17 
m.iltalehti.fi/uutiset/2014010717903807_uu.shtml

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Jääkiakko

Hyi, Tampereen kiäli kuulostaa hirveältä, mutta menköön tämän kerran otsikossa.

Pahuus

Harvoin, tuskin ikinä mikään lehtijuttu on saanut minut voimaan yhtä pahoin kuin mitä aiemmin iltapäivällä koulutehtävien tauolla erehdyin lukemaan hetken matkaa.
Edes mitkään työkuvioon liittyvät (tai nyt jotkut työkoulutehtävät) ei ole tehnyt yhtä skeidaa fiilistä kuin yksi ainoa lehtikuvaraportti, josta tiesin jo ennalta että paha asia. Niin silti sitten sellaista selasin, kun tyhmä. Voin pahoin, melkein pudotin puhelimen pois käsistä, mutta ennen sitä poistin sivuhistorian, koska sillähän se lakkaa olemasta... Lähes yökkäsin, kuten monta kertaa fyysisesti tuntuu että kroppa kierähtää ympäri vatsasta lähtien. Hrrh.

Miesminä asuu jatkossakin kuplassa perheineen. Tänne ei mikään huono pääse ellei huonoa itse aukaise jostain hanasta. Taas täytyy olla tarkempi.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Katkennut hiihtäjä

Katso kuvat katkenneesta hiihtäjästä!

Minkä mielettömän uutisannin menetänkään, kun välttelen iltapäivälehtiä. 

torstai 2. tammikuuta 2014

Julkkis parlamenttiin

Minusta kansanedustaja on takinkääntäjä, jos sellainen hakeutuu eurovaaleihin edustajaksi kesken kauden. Jos äänestää kansanedustaja Erkki Jyrmylää(nimi keksitty), joka parin vuoden päästä onkin menossa europarlamenttiin, on se kansanedustaja "pettänyt lupauksensa" sille, joka äänesti häntä. Toki ihmiset tahtovat parempia töitä, myös kansanedustajatkin toisinaan, eikä eri vaalit osu siten että on mahdollistakaan muulla tavoin pyrkiä, mutta silti. En sellaista äänestäisi enää koskaan. Tuli mieleen jostain uutisesta, jossa jälleen joku kansanedustaja ilmoittaa pyrkivänsä EU:n parlamenttiin.

Toinen mikä tuli myös mieleen aamulla verkko-Hesaria lukiessa, että mitä annettavaa tyrkkyjulkkiksilla on eri valtuustoihin ja muihin demokraattisilla vaaleilla valittuihin toimiin. Asia tuli mieleen siitä Hösäristä, jossa eräs entinen urheilija infoaa ettei jaksa tutustua valtuuston budjettiesityksiin ja keskittyä kokouksissa yms. No mitä #¤#¤/¤ sitten olet siellä? Valtuustopaikasta on ymmärtääkseni mahdollista luopua kesken kauden. Asia sieppoi enempi, koska valitettavasti kyseinen kitisevä tyyppi on kuntani valtuustossa ja just tasan niin epäpätevä kuin tiesinkin. Ihanko peräti vuoden jaksoi ollakin... Silti sellaisia kasvotuttuja pässinpäitä äänestetään eri luottamustoimiin, vaikka suuri einstein ei tarvitse olla funtsiakseen ihmisten kyvykkyyttä ulosannista ja muista merkeistä päätellen.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi sunnuntai

Havaintoja uudenvuodenpäivältä:

Ihmiset olivat sankoin joukoin kävelemässä(myös minäkin rattaiden kera joka piti sisällään 1-2 kpl jälkeläisiä) ja ihmettelemässä uutta maailmanjärjestystä. Ei tullutkaan maailmanloppua. Jotkut kultit lienevät pettyneitä.

Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konsertti kuulostaa aina yhtä upealta.
Mutta en voi sietää Yleisradion selostajaa.

Privablogissani alkoi kahdeksas vuosi. Huh, mietin yöllä.

On aivan sunnuntainen olo.

En tehnyt yhtäkään lupausta. Taisin vuosi tai useampi sitten tehdä päätöksen, että pyrkisin nukkumaan ennen kello 22. Joskus menen, yleensä vasta 23 aikoihin. Joten ei kannata luvata edes itselleen, jos ei ole pakko. Muovipussitonta elämää silti jatkan. Muutoinkin aion jatkaa olemista täydellinen(hah).

Merivesi oli aivan yhtä kylmää kuin maanantainakin. Olisiko plussan puolella peräti yhden asteen verran.

Jotkut ihmiset todellakin suuren kriisin tullessa pintaan pyrkivät eroon kaikesta hetken mielijohteesta löytääkseen itsensä. Juujuu ei voi tietää niin ulkopuoliset mitään, juujuu tiedetään.

Tutkin merikartastoa ja ainoastaan 2-300 metrin päästä meidän laiturilta alkaa pitkä taival 70-90 metrin syväystä. En ole varma tulkitsinko edes oikein, mutta sopisihan sinne piilottelemaan muutama neuvostoliittolainen sukellusvene. ;] Ja mistäpä niistä tietää mitä tuolla vesissä periskooppeineen suhaa. Kunhan pysyy siellä pohjassa eikä tule sotkemaan meidän biitsille, koska aion mennä taas huomenna uimaan.
Muistui mieleeni eräs lapsuusajalta, kun isän kaveri oli meillä kylässä käymässä ja näytti työnsä(vissiin Wärtsilän telakalla töissä hän) alla olleen sukellusveneen "pohjapiirrosta". Se oli iso lakana, jossa oli merkittynä tarkasti kaikki sukellusveneeseen tulevat detaljit. Etupää sukellusvenepiirroksesta oli tyhjää tilaa, koska neuvostoliittolaiset tälläsi itse sinne atomivoimaansa. Olikohan aivan luvallista kyseisen vekottimen pohjapiirrosta näyttää ulkopuolisille, mutta väliäkö sillä. Mielenkiintoinen se oli.

Vanhempi lapsi oli roudannut ison kasan duploja omaan sänkyynsä jolloin häntä peitellessäni tyyppi alkoi leikkimään niillä eikä enää tietoakaan unetuksesta, joka hetkeä aiemmin meinasi pudottaa hänet nukkumaan iltapalan ääreen. Hmpph.

Onko huomenna siis maanantai? Ei ole, torstai on.