keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Julkinen kosinta

Luin aamulla jostain iltaroskalehden otsikosta kuinka joku oli kosinut eilen jotakin jossain hipoissa. Jippii. En lukenut kuten pyrin olla lukematta ko. aviiseja otsikoita enempää, ei pitäisi avata koko lehtiä ollenkaan. Julkisesti toisiaan kosivat ihmiset ovat hieman teatraalisia. Kosiessaan vievät shoun hetkeksi tai pidemmäksi itseensä ja samalla asettavat kosittavalle pahimmillaan julmetun nolon tilanteen. Entäpä, jos kosittava on harkinnut pakenemista suhteesta tai ei tahdo naimisiin ikinä, mutta samalla x määrä ihmisiä tilannetta seuraa miten vastataan. Tai jos kosittava ei tahdo tilanteelle huomiota tai ulkopuolisia katsojia. Miksi kukaan edes haluaa julkisesti kosia? Vain saadakseen huomion itseensä, muuta selitystä ei ole.

Minusta kosinta on kahden ihmisen keskinäinen juttu johon ei pidä sotkea ylimääräisiä ihmisiä mukaan. Olin joskus syntymäpäivillä, jossa juhlavieras kosi siippaansa julkisesti varastaen juhlista pitkäksi aikaa huomion itseensä. Juhlat järjestänyt jäi taka-alalle kun tuo purjopäinen kosija käänsi tilanteen itseensä. Kosittava oli järkevä, veti tiukan ystävällisesti tilanteen läpi ilmoittaen ettei viedä Pentin(nimi muutettu) juhlista huomiota itseemme. (Kosittava ei suostunut myöhemminkään, taisi huomata kosijan narkissos-piirteet viimeistään niissä juhlissa)
Kosimistilannekaan ei tarvitse olla välttämättä kuin jossain satukirjoissa tai elokuvissa, vaikka kaikki toki tavallaan. Luin joskus hetken(puhutaan puolesta tunnista) jotain raivostuttavaa hääblogia, jossa morsian oli hieman neuroottinen monen asian suhteen. Jossain postauksessa kirjoitti kosimisesta, josta tsirballa oli vahva mielipide ja toiveet kuinka se piti mennä ja mikä olisi ollut väärin, mm. yleisöä piti olla, että saisivat hetken jälkeen kilistellä maljoja noiden tuntemattomien kanssa. Sulho taisi kuitenkin kosia oikein, koska oli se hääblogikin.

En ole kosinut kertaakaan enkä kosi. Jämpti on näin ja periaatteita on oltava! Silloinen tyttöystävä hoiti homman khuulisti omalla tyylillään. Luulen, että olisin luultavasti jossain vaiheessa rohkaistunut ellei hän olisi ensin älynnyt. Asia olisi tapahtunut luultavasti pysähdyksissä olevassa autossa tai krav maga-treeneissä, vaikka mistäs minä sen tiedän kun ei tarvitse miettiä.

5 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Gnjääh, minä olen myös allerginen julkisille kosinnoille. Juuri listaamistasi syistä. Ajatuskin puistattaa!

Minä käytin karkauspäivän oikeuttani aikanaan - enkä taatusti enää tee sitä toiste ;-)

Arttorius kirjoitti...

Voithan kokeilla. Jos saisitkin koreaa tanttukangasta.

HelvetinPöllö kirjoitti...

Meidän ei pitänyt koskaan mennä naimisiin. Oli päätetty jo tehdä lapsikin ja se oli jo hyvällä alulla, kun ruvettiin miettimään, että hitto soikoon, päästään paljon helpommalla, kun ollaan naimisissa kun se lapsi syntyy.

Ovessa on vain yksi nimi, eikä tarvi mun tarvi kenellekään todistella, että juu juu, tää kolli on tän lapsen isä, en oo ollu muitten kanssa (se oli sitä aikaa, kun soskuun piti viedä vessapaperitkin joka ikisen asian todistamiseksi ja sulle kuuluvan rahan saamiseksi).

Nyt on oltu naimisissa 26 vuotta, eikä oo vielä ajateltu erota, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Arttorius kirjoitti...


Naimisissa on kiva olla. :]

Arttorius kirjoitti...

Entteri liia aikaisin, niiiiin sitä notta taitaa nykyisinkin olla tuolla tavalla kaikki isyystunnustusjutut. Tai sitten ei. En tiedäkään mitään, mutta sellainen käsitys on joidenkin jutuista päätellen.