perjantai 28. helmikuuta 2014

Teetkö petoksen kaupassa?

Punnitushuijaus on Lidlissä hankalaa, mutta pirsmakitimarketeissa varmasti yleistä.
Irtokarkit on kylämme kitimarketissa luonnollisesti itsepalvelusta saatavana, niitä nakataan Candyking-paperipusseihin, punnitaan jne. Vieressä vähän matkan päässä on Parrots-kuivahedelmiä ja pähkinöitä sun muuta paljon kalliimpaa, kilohinta yli 16 euroa. Iltapäivällä muuan rouvahenkilö otti Candyking-paperipussin, annosteli sinne pähkinää ja jugurttirusinaa suurella kauhalla, täppäsi Candykingin eli irtokarkkien punnituslapun jonka kilohinta 6,95 €. Näin homman läheltä, koska olin itse mittailemassa muutamia jugurttikookospaloja Parrotsin pussiin. Pähkinöiden edessä on selkeästi kyltissä kilohinta ja oikea punnitusnumero näkyvillä, myös vaa'alla on näkyvissä logona kummasta pitäisi painaa. Ei voi sanoa etteikö huomaisi mitä on painamassa saati annostelemassa aiemmin. Nainen täppäsi siis ensin Parrotsia, mutta huomasi hinnan olevan yli 15 euroa, laittoi sen virhekuitteihin ja painoi sen jälkeen Candykingin nappia. Jopa pieneni hinta! Kassalla vartija puuttui tilanteeseen(oli nähnyt saman), kutsui poliisit ja nainen saa sakot lievästä petoksesta. Kannattikohan?

Monet ihmiset pitävät oikeutettuna, että kauppojen hedelmä- ja vihanneslaareilla on sopivaa lisätä muutama peruna tai mandariini punnituksen jälkeen. Tai uusien perunoiden aikaan laittaa kotimaisen potun pussiin israelilaisen uuden perunan hintalappu. Asiaa selitellään sillä, että suuri kauppaketju ei menetä mitään plää plöö bää tai että se on vaan oikein. Miten vaan, mutta se on lainvastaista. Kannattaako riskeerata mahdollisesti tuleva työpaikka varastetaan isolt pahalta suuryritykseltä-pölvästeilynsä takia? Tai muutenkaan, ei mitään järkeä, jos ei ole varaa maksaa, jätetään ostamatta. Varkaus on varkaus, vaikka varastaisi keneltä. Mikään siihen ei oikeuta, vaikka jotkut noilla kauppojen monopoleilla, tuotteiden kalliilla hinnalla ja omalla vähävaraisuudellaan sitä perusteleekin.

torstai 27. helmikuuta 2014

Kysy, minä vastaan

Helmikuun hakuja

Pariterapiassa vaimon kanssa - Jooh, se kannattaa varmasti, jos on solmuja joita ilman ulkopuolista ei osaa selvittää. En osaa kertoa kokemuksia sellaisesta.

Catmandoo valmistusmaa - En löytänyt minäkään etsiessäni missä mahdetaan tehdä. Suomalaiseksi kenkiä sanotaan, mutta ei voi tietää.

Vapaaehtoisesti lapseton - Moni on. Kaikilla omat syynsä.

Hyväntekijä näyttelijät - Esko Salminen, Tea Ista, Sari Siikander, Carl-Kristian Rundman

Hauskat eläinvideot pasi - Harmi, ettei Pasi-norppaa enää ole missään näkyvillä. Pasi on varmasti rasittava penska, kun sitä pitää komennella usein. Lisäksi Pasi huutaa sitä äitäänkin joka käänteessä. Edit. Tuleepa pasi vielä! Höh, on mennyt ohi monta.

Suklaamunavalikoima laaja - Kaupoissa on jo laaja suklaamunavalikoima! Koskas se pääsiäinen on, huhtikuun lopussa?

Gösta Sundqvist kuoli nukkuessaan - Saattoi olla, en tiedä. Musiikki on onneksi aina ja Koe-eläinpuisto.

Blogi ja lasten kuvat - Lapsilla on oikeus yksityisyyteen. Mielestäni ei kuulu julkisiin blogeihin, mutta kaikki tavallaan.  Hyvä artikkeli aiheesta mitä vanhemmat voisivat funtsia ennen tenaviensa asioiden julki kertomista.

Ihana vammainen ihminen - Mulla tulee joskus kakofiilis, kun vähemmistöistä, vammaisista tai joistakin muista "spesiaalimmista" tapauksista luonnehditaan "vammainen ja tosi ihana" tai "homot ovat ihania ihmisiä..." Jooh, ei tule käsittää väärin, mutta överi korrektius on hölmöä ja kaiken lisäksi teeskentelyä. Tunnen muutaman/monta(luultavasti enempi, aivansama.com) homoa, joista jotkut ovat usein todella ärsyttäviä, typeriäkin ja pari niin kaukana ihanasta ylipäätään kuin etelänapa eikä sillä ole homouden kanssa mitään tekoa. Mutta ei ole mitään syytä selvittää ihmisten meininkejä, joten miksi pitäisi lajitella ylipäätään. Myöskään kehitysvammaisuus ei tee ihmisestä automaattisesti ihanaa, vaikka jokainen on ihana tavallaan. Ihana tai ei, yhtä ihmisiä kaikki, mutta diibadaabaluonnehtimiset hiiteen.

Eron jälkeen heti uusi suhde - Miten näillä hauilla tänne tullaan? :D Tiedä noista, mutta mikäli ihminen ei osaa olla eron jälkeen hetkeäkään yksin tai on pakko saada vain joku, noh, läheisriippuvainen on sellainen. Mikäli "rakastuu" kesken kipeää tekevän eron, ei sillä ole rakkauden kanssa mitään tekemistä tai mikäli joku eron kanssa kipuileva "rakastuu" sinuun, voi sen rakkaus-sanan siitä jättää pois. Bullshittiä voi väittää muille ja itselleenkin, mutta lopulta kaikki "kaunis katoaa".

Hyvä elokuva - Tykkään nössöelokuvista, yksi sellainen uusi listalleni, jonka katsoin vasta pari päivää sitten on J. Robertsin Eat Pray Love. Kirjana toimi, myös leffana. 

Arttorius vaimo missä töissä - Heh. Jollakin dingelidongelilla on suunnaton halu saada selville asioita jotka ei dingelidongeleille kuulu pätkääkään.

Kompressiotrikoot juostessa - Miksi tällaisella haulla on tämän blogin puolelle päädytty? Hyväthän ne on siinä, mutta shortsit päälle siihen vielä sanon ma.

Minä kysyn. Eletäänkö vuotta 2014 vai 1987?

Kysyn toisenkin. Voiko jo alkaa iskemään aitatolppaa maahan?

tiistai 25. helmikuuta 2014

Lapsen nöyryyttäminen

Olimme koko perhe eilen iltapäivällä uimassa. Just viikonloppuna tuumin miten törmäämme tuiki tavallisissa paikoissa monenlaiseen tuuttailevaan ihmeiseen, ei näemmä päivää ilman merkillisiä juttuja. Uitimme tyttöjä lastenaltaassa, jossa oli muitakin lapsia kuin myös näiden vanhempia tsekkailemassa ettei piltit uppoa. Erään n. 10-vuotiaan lapsen vanhempi tsemppasi lasta uimaan sammakkoa. Nopeampaa ja lujempaa, kehoitti hän. Lapsi ui allasta päästä päähän, sivussa kulki se vanhempi ruoskohjastamassa. Tenava ilmoitti tahtovansa mennä Pirren(nimi muutettu) kanssa hyppimään hyppyaltaaseen, mutta lapsen äiti sanoi ettei varmasti mene ennen kuin n määrä kierroksia on tullut täyteen. Lapsi alkoi hiiltyä, sanoi miten kyllästynyt on jo. Tenavan äiti sanoi siihen, että et sinä tuolla tavalla vetelehtimällä koskaan laihdu vaan pysyt aina läskinä. Siis omalle lapselleen, vetelehtijä, läski, laihtua! Kyllä oli ne sanat, moni muukin kääntyi katsomaan sanojaa ihmeissään, en siis kuullut väärin. Joku kai sanoi jotakin, en ole aivan varma. Uiva läski(not ja sananakin hirveä!) lapsi ei sanonut mitään, näytti vain surulliselta, on ilmeisesti tottunut äitinsä haukkumiseen ja ivaan.

Eikö nuo typerät ihmiset tajua mitä pahaa tuollaiset kamalat heitot saa aikaan? Mitä läskiksi ivaava ihminen kuvittelee saavansa aikaan? Jotain hyvää kenties? Tekee varmasti hunajaa(not) lapsen itsetunnolle, jos oma vanhempi haukkuu läskiksi yli kymmenen ihmisen läsnäollessa. Eilinen uimari ei todellakaan ollut mikään ylipainoinen ja vaikka olisi ollutkin, ei noin sanota kenellekään! Tenava lähti hetken päästä hyppimään Pirren kanssa, lapsen äiti lähti peseytymistiloihin. Teimme myös lähtöä, olimme uineet jo tunnin. Vaimoni oli kysynyt suihkussa naiselta asiallisen khuuliin tapaansa notta miltä naisesta mahtaisi tuntua, jos ihmisryhmässä joku sanoisi kovaan ääneen vetelehtiväksi läskiksi. Eikä muuta, sitten lähti pukemaan vauvaihmistämme ja itseään.

Voi höh. Eikö lapsilla ja nuorilla ole tarpeeksi ulkonäköpaineita ja syömishäiriöitä ilmankin, että arseilevalla käytöksellä ja asenteellla sitä lisätään. Saati omien vanhempien toimesta!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Uusi televisio

Ei meillä, mutta kaverin isällä Philips-merkkinen ja kaiketi 46 tuumaa katselualaa. Tv oli Pirsmassa viikko sitten hyvässä tarjouksessa, kun ei kaikille edes riittänyt. Enivei, olin kaverin kanssa asentamassa ruutua katselukuntoon iltasella, kun yksin suurta panelia on hankala nostaa paikalleen sun muuta. Kaveri hankki television isänsä puolesta, koska miekkosen aiempi saloran kuvaputkitelevisio hajosi yli 30 vuoden jälkeen. Ihminen oli sanonut pojalleen, että jospa nyt sellainen littana televisio, että olisi kerrankin modernissa ajassa.

Koko asentamisprokkiksen ja säätöjen ajan miehen puoliso sanoi todella asiattomia heittoja puolisonsa "tempuista", kuten tuhlaaminen(399 euroa ei ole "raha eikä mikään", jos on ikänsä tehnyt töitä, elänyt vaatimattomasti ja myös säästänyt vuosikymmeniä) televisioon, ei hänellä olisi varaa hankkia tuollaista, kuka nyt televisiota tarvii, kun ei sieltä tule dynastiaa(tai jotain vanhaa sarjaa, en kuullut mikä), jäkäjäkä jäkäjäkä kalkati kalk. Nainen oli tiellä koko ajan valittamassa, aiettä miten tympivää! Jos henkilö ei itse katso televisiota tai koe sitä tarpeelliseksi, mutta joku tahtoo katsoa, ei se tee sen tahtojan haluamisista tarpeettomia. Käsittämätön ajatusmalli sellainen. Käsittämätöntä myös solvata puolisoa "vieraiden" aikana, joista toinen oli solvattavan aikuinen poika. Pööh!

Tv saatiin asennettua, jestas miten upeaa kuvaa! Yle 1 ja 2, lisäksi MTV löytyi teräväpiirtokanavina. Tuli juuri olympialaisten päättäjäisiä parahiksi, kun asennukset saatiin valmiiksi. En tiedä onko vaimon televisiossa teräväpiirtomahdollisuus, mutta mikäli on, kuvanlaadussa on huima ero. Minä en siihen kajoa, saan sen vain sekaisin räpellyksilläni.

Lisäys 19.50: Myös vaimon televisioon tuli hd-kanavat, kun viritti kanavat uudestaan. Entistä tarkempaa kuvaa hänenkin plätyssä noilla Ylen kanavilla ja mainostelevisiossa. Ne harvat jutut mitä töllöstä stalkkaan, näkyy nyt hoodeenä. Uuje!

Yle Uutisvahti

Perjantaista lähtien uutisvahdin on saanut myös apple-laitteille, maaliskuusta myös Wp8-koneille, muutaman viikon se on ollut saatavilla Android-puhelimille.

Urheilu ja viihde evvk, muut kyllä kiitos.

Aihealueista saa halutessaan ilmoituksen tai sen voi kytkeä pois.

Uutiset on helposti luettavissa. Ainoa miinus, että videot ei toistu itse ohjelmassa vaan video aukeaa Areenan sovelluksessa. Toivotttavasti se muuttuisi upotetussa näkymässä mahdolliseksi katsella. Laitoin siitä kehitystoiveen.
Itse ohjelma toimii sulavasti ja uutiset on nopea lukea. Toinen mikä olisi hyvä lisä, että uutisen voisi jakaa ohjelman kautta. Nyt puhelimen omista sosiaalisen median asetuksista voisi, mutta usea ihminen ei halua niitä käyttää joten ohjelmaan sellainen mahdolliseksi. Toisaalta liikaa ominaisuuksia ja vimpaleita ei tarvitse ettei ohjelma muutu raskaaksi.

Taas: Yle-vero on hieno asia!
En ole silti Yleisradion mainosmannekiini :-]

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Yleisradion musiikkiohjelmat

Ylen radiokanavilta tulee hyviä musaohjelmia. Kaikkea en ehdi kuunnella eikä ole välttämätöntäkään, mutta toisinaan on mukavaa lyödä luurit korvaan ja uppoutua lisäksi johonkin hyvään kirjaan. Onneksi on Areena, josta löytää kaikkea, kun harvoin on radio oikeaan aikaan auki.

Muutamia mieleisiäni

Lempimusiikkia, toimittaja Tuuli Saksala
Café Tropical, toimittaja Telle Virtanen
Lakatut varpaankynnet, toimittaja Susanna Vainiola
Kissankehto, toimittaja Susanna Vainiola
Muistojen bulevardi, toimittaja Jake Nyman/Tuuli Saksala
Uudenkansanmusiikki, toimittaja Nora Gustafsson

Trooppinen kuppila on minun ja alamittaisten svengisessio-ohjelma lauantai-iltoihin, muut toimii vaikkapa reenatessa tai muutoin vaan himmaillessa.

Yle-vero on hieno asia!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Urosiltamat

A

AA

Kotoa on joskus hyvä poistua pois. Näin tein ja katosin yhden urhotoverin tykö Epsolaan. Teimme tacoja, saapui vielä yksi ukko. Etappikyläpaikan lasten äiti palasi töistä kotiin jonka jälkeen jatkoimme kolmistaan matkaa pääkaupunkiin. Illan antia oli hyvät sessiot Storyvillessä sekä jälkiruoka Burger Kingissä. (BK on aivan eri maailmasta kuin vaikkapa hyvä Hesburger.) Unohtamatta tietenkään hyvää seuraa!

Mitä näkyykään


Jos perhe päättää jäädä asumaan Yhdysvaltoihin, on mahdollista, että perhe päättää jäädä asumaan Amerikkaan. Joo, oikein hyvä toteamus.
Nopeuskisan tuossa skabassa taisi voittaa Iltalehti. Tällä kertaa ei tullut lultaa, tuli prinsessa.
+
Jee, mikä aloite aloite! Saapahan tuolla nimensä hetkeksi framille, kukaan tuskin on aiemmin kuullutkaan koko Gunvorista.


torstai 20. helmikuuta 2014

Hyvä uni, parempi mieli

Nukuin viime yönä 10 tuntia. Heräsin vasta kahdeksalta siihen kun lapsi paukutti huoneessaan jotakin. En ollut havahtunut siihenkään, kun nainen lähti viideltä aamulla vierestäni alakertaan. Yleensä herään ja menen hetkeksi aikaa torkkumaan pöytään seuraksi. Kuuaika on taas toviksi takana, joten se ei ole kiusaamassa kuten aiempina päivinä.
Entisaikaan pärjäsin mainiosti 5-6 tunnin yöunilla. Jos oikein nukutti, 7 tuntia. Nykyisin unen on oltava kestoltaan vähintään se seitsemän jotta voisin kuvitellakaan päivästä tulevan mitään. Liikaa nukkumisessakaan ei ole mieltä, tuollaiset 10 tuntia yöunta pidemmän päälle ei ole minun juttu. Elämäntilanteen ollessa stressitön ja vailla huolia ei ole väliä nukkuuko vähän vai paljon. Jos sluibaan yöunista, voin paikata päiväunilla silloin kun tyttäret nukkuvat. Hyvää elämää tällainen.

Україна


K16-materiaalia.

Nyt olisi Lännen tehtävä saada aikaan sopu Ukrainaan, koska ilman ulkopuolisten väliintuloa sitä ei näemmä pysty enää saamaan. 

Toimittaja taitaa olla yksi vaarallisimmista ammateista. Silti hyvä, että Ukrainassakin heitä on ja monta suomalaista. Esimerkiksi Ylen kirjeenvaihtaja Marja Manninen on tehnyt avartavia ja hyviä raportteja viime päivinä. Puolueeton uutisointi on "parasta" mitä nyt on tarjolla, jos jotain hyvää väkivallasta on löydettävissä.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

tiistai 18. helmikuuta 2014

Hyväntekijä

Katsoin Areenasta kotimaisen elokuvan nimeltä Hyväntekijä. Näyttelijöinä mm. Sari Siikander, Esko Salminen, Tea Ista. Tea Ista teki hyvän roolin, samoin tykkäsin pääosan esittäjästä. Esko Salmisesta en pidä, mutta mukava pätkä tsekata kun en muutakaan Qaamuyön tekemiseksi keksinyt.

Tea Istasta muistan hillittömän hauskan Nitrokabinetti-nimisen tv-sarjan, jonka jaksoja lainasin vahingossa kirjastosta vuosia sitten. Se voisi tulla jostain tuutista uudestaan, koska en nähnyt kuin ne kirjastosta vhs-kasetteina lainatut muutamat jaksot. Nyt olisi aikaa katsoa kiinnostavia ohjelmia, dokuja tai eläviä kuvia, kun on vain yksi työ hoidettavana. Työnantajieni kanssa ajattelin mennä aamu-uinnille halliin kello 7, mutta saa nähdä jaksanko valvoa vielä pari tuntia. (Jaksoin)

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Uimahallissa funtsin maksamaan pääsemistä odotellessani notta missä vaiheessa joistakin ihmisistä tulee katkeria, ympäristölle ja lähimmäisilleen haitallisia puhisevia katkeropensaita. Mikä saa ihmisen negatiiviseksi ioniksi, joka kylvää lähelleen ja kauemmas kitkeryyttä ja pahaa mieltään päivästä toiseen? Onko vammautuminen, sairastumiset, menetykset tai takaiskut ihmissuhteissa/työelämässä/elämässä oikeutus sille, että lapsista voi alkaa puhumaan saatanan hemmmoteltuina kakaroina, hyvinvoivista ja elämässään viihtyvistä ihmisistä teeskentelijöinä tai muutoin vain neggistelemään ympärilleen kaikesta tai etsimään syitä kaikkeen muista ihmisistä ja asioista?
Uimahallin ovesta sisään mennessämme hihkuville tyttärilleni tuhahdellut ja kiroillut naishenkilö sai takanaan tulleelta mieheltä samanlaisen tuhahduksen ja kehoituksen lähtemisestä kotiin, jos ihmisiä ei kestä nähdä. Onhan noita, onneksi marginaalissa päivittäisessä arjessa.

maanantai 17. helmikuuta 2014

A-studio 17.2.2014

Kunnon kaikki tunteet iholle-pistos suoraan suoneen.

Pieni ihme Kiinasta

Kaveri adoptoi puolisonsa kanssa Kiinasta tyttären, saivat hakea hänet kotiin alkusyksystä. Aamulla poikkesin lasten kanssa tuon tirriäisen luona kylässä. Olen hänet nähnyt ensimmäisen kerran joulun aikoihin, mutta tänään kunnolla.
Lapsi on meidän vanhemman lapsen ikäinen eli täyttää hänkin pian 2. Yhteiset sävelet löytyivät heti kaikilla kolmella rääppänällä. Kiinatyttö kävi välillä isänsä sylissä turvassa, taas jatkoi lasteni kanssa puuhia. Tyttö uskaltautui loppuvaiheessa tulla minunkin syliin. Tarkkaili kasvojeni ilmeitä ja puristi nenästä hihittäen. Mikä otus! Pari tuntia kului kuin siivillä tutustuessa tuohon kaverin silmäterä-elämän sulostuttajaan ja kuunnellessa hänestä tarinoita. Lapsen nimi tarkoittaa kaunista kukkaa. Sitä hän onkin!

Postin seurantakoodi

Minusta on outoa, että kuka tahansa kykenee tsekkailemaan itellapostin lähetysseurantatietoja muidenkin kuin omassa tiedossaan olevan seurantakoodin osalta.
Konkreettinen esimerkki hieman pidemmän kaavan mukaan: Vaimon vanhemmat teettävät kodissaan remonttia ulkomaanreissunsa aikana. Minä ja lanko huolehditaan, että hommat hoituvat, hankimme remonttihenkilöille myös materiaalit sun muut ja tsekkaamme, että kaikki sovitut tehdään. Keittiöremontin yhteydessä piti hankkia uudet liesitasot sekä myös kylmäkaappi 25 vuotta vanhojen energiatuhlureiden tilalle. Tilaus hoitui kätevästi Mustan Pörssin verkkokaupasta, jossa on ilmainen kotiinkuljetus, ei tarvinnut hankkia pakua, jolla näitä voisi kuskata pitkin pääkaupunkiseutua. Lanko oli yhteyshenkilö, hän myös meni ottamaan vastaan tilauksen perjantaina anoppiensa talolla. Tuotteet ok ja valmiita asennettavaksi. Eilen illalla tsekkasin tilauksemme seurantakoodin datan auki postin sivuilta. Pakastimen ja muiden koneiden matka aikoineen löytyy kätevästi.

Lähetys on lajiteltu.
Rekisteröinti: 14.2.2014 klo 12:53:28
Paikka: HELSINKI Veturitie 00240

ja niin edelleen aina viimeiseen kohtaan asti

Lähetys on luovutettu vastaanottajalle.
Rekisteröinti: 14.2.2014 klo 16:31:35
Paikka: ****************
Vastaanottajan kuittaus: Samppa Lankonen (sukunimi muutettu)

Langon koko nimi näkyy itellan saitilla postinumeroineen ja toimipaikkoineen. Tämä on tyhmä juttu. Minun mielestä ei pitäisi näkyä syystä, että ihmisellä pitäisi olla yksityisyydensuoja, vastaanottajalla saattaa olla turvakielto tai ihan mitkä tahansa pienemmätkin syyt pitäisi riittää siihen ettei ihmisten nimiä tarvitsisi suotta päristellä ympäri internettiä. Toinen harmittava ja outo ominaisuus on se, että seurantakoodia muuttamalla seuraavaan, edelliseen tai miten paljon tahansa eteenpäin tai taakse, on mahdollista nähdä toisten ihmisten vastaavaa dataa.

Tällaista informaatiota löytyy seuraavan lähetyksen tiedoista
Vastaanottajalle soitettu ja jakeluaika sovittu.
Rekisteröinti: 14.2.2014 klo 09:40:37
Paikka: OULU 90600

Lähetys on luovutettu vastaanottajalle.
Rekisteröinti: 14.2.2014 klo 16:08:19
Paikka: ITELLA LOGISTICS 90630
Vastaanottajan kuittaus: Nimi Nimekäs (Nimi muutettu)

Täten tiedän, että Nimi Nimekäs on ollut perjantaina kello 16.08 kotonaan Oulussa. No joo, väärinkäytöksen mahdollisuus on häviävän pieni eikä edes syytä sellaista olettaakaan tahi tarvitse kietoa foliorullaa vartalonsa ympäri, mutta tuollainen kotipaikkatietojen ja nimien yhdistelyn mahdollisuus on harmillista. Mielestäni seurantakoodeja ei tarvitsisi kaiken kansan nähdä, vaan sen voisi liittää jonkin pin-koodin tai muun lyhyen koodin taakse se, jolloin vain pari henkilöä, lähettäjä ja vastaanottaja tietäisi missä paketti kulkee eikä täten seuraavia tai edellisiä numeroita pääsisi kukaan katselemaan.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Mä en oo koskaan

Tilannut hampurilaisravintoloiden autokaistoilta mitään.

Ostanut tai syönyt mitään mäkdonaldsista (enkä osta tai syö tulevaisuudessakaan).

Polttanut tai maistanut tupakkaa(enkä polta tai maista).

Ollut sokkotreffeillä tms järjestetyssä pelleilyssä.

Lukenut klassikkoteoksia, joita pitäisi.

Käynyt Virossa(keskiviikkona olisi ollut lähellä, mutta menin lasten kanssa Vene Båt 2014-messuille enkä Länsisatamaan).

Kuullut Suomen viime vuoden euroviisua, jonka se joku Krista tms esitti. En varmaan ole menettänyt mitään.

Avannut kookospähkinää.

Juonut kahvia(maistanut lusikallisen pthyi).

Nähnyt äidin puolen sukulaisia paitsi vasta pari vuotta sitten ensimmäisen kerran isovanhempani. Keväällä tilanne korjaantunee, kun matkaan Tsekkiin muutamaksi päiväksi äidin ja kahden siskoni kera.

Ollut humalassa(vahva epäilys notta koskaan tulisin olemaankaan).

Ostanut iltalehteä tai iltasanomia.

Kutonut.

Ollut valokuva-automaatissa, josta purskahtaa neljä kuvaa tapahtuman jälkeen. (Tahtoisin joskus käydä)

Asunut vuokralla.

Nukkunut yötä ilman peittoa.

Syönyt kaprista. (Luulin viime vuosiin asti, että se on jotakin samaa kuin mäti :D)



Treenien jälkeen kaverien kanssa kierros mitä ei oo ikinä. Eräs ei ole koskaan kiivennyt tikapuilla, yksi jantteri ei ole ollut tuntia pidempään Vantaalla(röh :D). Kotimatkalla tuli lisää mieleen.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Vasemmasta oikeaksi

Yllättävät faktat eivät koskaan yllätä

Vasenkätisten kohdalla puheet "luovuudesta" sun muu on pienoista tuubaa, tälle asialle ei ole löydetty pitävää tutkimustulosta. Myöskään aivopuoliskojen käytöstä ei ole ymmärtääkseni luotettavia tutkimuksia, jotka pitäisivät vielä paikkansa. On vain noita samoja jargonioita, joita on vuosia käytetty täyteuutisten aiheena. Mutta onhan se hyvä toistaa samoja, kuluneita uutisia vuoden välein.

Vasenkätisenä on ollut joskus hankalaa olla lapsi(kuin tietty myös aikuisenkin). 70-luvun lopulla mua koitti koulussa pakottaa eräs ¤%&&¤!% opettaja(sama joka pakkojuotti lämmintä maitoa) kirjoittamaan ja tekemään asioita oikealla kädellä. Laittoi vyölläni vasemman käteni kiinni pulpetin jalkaan etten sitä voisi käyttää. Tarkoituksena oli saada minut käyttämään oikeaa kättäni numeroiden kirjoittamiseen. Noustessani irroittaakseni käden välitunnilla, housut tippuivat enkä saanut niitä heti ylös, koska se toinen käsi oli hirtettynä vyöhön. Tätä käden sitomista jatkui jonkin aikaa, en muista aikaa, kunnes uskalsin kertoa siitä kotona jolloin isäni jälleen kävi kertomassa että peli seis. (Isä kävi myös kertomassa sen etten syö lihaa eikä sitä tule pakottaa syömään ja ettei maitoa juoteta väkisin.) Asenteeseenhan ei auttanut mitään, pari opettajaa piti minua tyhmänä, piruna ja herraties minkälaisena viallisena, koska käytin vasuria toimintoihin. Joskus muinoin (vielä pitkälle 1900-luvulla) vasenkätisyyttä on karsittu lapsilta urakalla, koska se on ollut merkki jos mistä sieluntilan viallisuudesta. Ala-asteen ainekirjoituksista sain monasti moitteet suttuisesta käsialasta, joka vaikutti siihen arvosanaankin.
Jossain vaiheessa aloin opettelemaan oikealla kädellä piirtämistä, kirjoittamista sun muita toimia, en pakotettuna, vaan omaehtoisesti. Syynä tähän oli ärtymys siitä, kun mikään ei onnistunut kuten olisin halunnut. Aluksi kirjaimet ja kaikki olivat hirveää huttua, kuin 2-vuotiaan piirrosjälkeä. Opetteleminen tuotti joskus tulosta, muistaakseni 10- tai 11-vuotiaana osasin melko hyvin piirtää, sahata, hakata naulaa, kirjoittaa ja muita käsitoimia oikealla kädellä. Vasen käsi ei ollut enää niin dominoiva, paitsi väsyneenä. Sama on yhä nykyään, varsinkin väsyneenä on helpompi tehdä juttuja vasemmalla rukkasella. Lätkää ja sählyä pystyn pelaamaan miten tahansa, lämäri lähtee yhtä lujaa oikea käsi alempana kuin vasenkin. Puristusvoimaa kummassakin kourassa on yhtä paljon, vasemmassa jonkun lihaskuntotestin perusteella joitakin prosenttiyksiköitä enempi verrattuna toiseen. Vihanneksia pilkon veitsi vasemmassa kädessä, hiusharja on oikeassa, imuriletku vasemmassa tai sitten ihan miten vaan. Olen siis kohtalaisen molempikätinen, tälle on joku hienompikin termi, mutta en muista mikä. Vasuriuden huomaan itsestäni siitä, että mieluiten silti piirrän vasemmalla, oikealla kirjoitan.

Talouden alamittaiset eli uusi sukupolvi eli vanhempi tytär näyttää käyttävän yhä enenevässä määrin vasenta kättään tekemisiinsä. Tästäkin pitäisi entisaikojen opeilla tehdä ongelma ja alkaa ohjaamaan lasta käyttämään oikeaa kättään. Voi myös olla, että "käsi-identiteetti" hakee paikkaansa motoriikan sun muun kehittymisen ja kaiken uuden oppimisen suhteen. Äitini kertoi, että kolmen vanhana minusta näki selvästi ja varmaksi, että vasen on käteni. Hänkään ei ryhtynyt toimenpiteisiin. Toivottavasti olisi tosi pienessä marginaalissa entisaikojen opit ja luulot, että vasen käsi on huono käsi, joka pitäisi korjata oikeaksi vaikka sitten nöyryyttämällä koululaista julkisesti.

Turha tavara

Mitä kuvassa näkyy?
Kaksi turhaakin turhempaa laitetta, älypuhelin ja taulutietokone
vai
kaksi tärkeää arkista kapinetta joiden käyttäjälle se tekee elämästä ja asioiden hoitamisesta huomattavasti helpompaa.

Ennen kuin pitää turhana automaattista saippua-annostelijaa, taulutietokonetta, valmiiksi pienennettyä ruokaa, puhuvaa pesukonetta, höyrypesuria, leipäkonetta, perunankuorimakonetta, sähköveistä, siivutettua juustoa jne asioita, voisi sadasosasekunnin miettiä että ne saattavat olla jollekin korvaamattomia. Vaikkei ihminen olisi uusavuton(joka tuntuu olevan uusi muotisana teilaamaan kaiken itselleen vieraan tai turhan), on mahdollista että on jokin muu syy miksi jollekin saippua-annostelija, viipaloitu juusto tai tabletti on tärkeä.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Aina taipuu sen verran!

(Tavoitteena taipua vielä seuraavat 60 vuotta!)
Pelasimme kyläpaikassa eräänlaista Aliaksen kaltaista peliä, jossa pitää tehdä määrättyjä tehtäviä ja/tai vastata oikein kysymyksiin, jos ei osaa selvittää tahoille mikä sana tai asia mielessä. Tässä minulla sanana "Silta". Muita esitettäviä sanoja tai asioita oli mm. taulutietokone, kärpäslätkä, remonttireiska, sateenvarjo. :-]

Perjantai

Vauhdilla eteenpäin! Hänolennosta tulee välillä mieleen.

Tärkeimmän äärellä!

Kylässä minttusuklaamussee jeh!

Sain rouvalta ruusuja.

torstai 13. helmikuuta 2014

Vapaaehtoisesti lapseton

Hesarissa on juttu vapaaehtoisesti lapsettomasta Mirasta. Kyseinen ihminen on ollut perustamassa Vapaaehtoisesti Lapsettomien yhdistystä ja ollut aiemminkin framilla haastatteluissa. Muistan kuinka Radio Rockin Korporaation haastattelussa vuosi tai pari sitten ihmistä närkästytti kuinka raskaana oleva nainen menee lapsettoman naisen ohi hammashoitojonossa, syöpähoidoissakin(?).

Hesarin jutussa on klikkihakuinen otsikko "Näin meitä lapsettomia syrjitään", mikä varmaan pitää paikkansa joiltakin osin ja tietysti pitää, jos yksilö siten tuntee tai kokee. Haukkupostin lähettely ja mustamaalaus on käsittämätöntä! Eihän lapsettomuus tai siitä puhuminen ole silti keneltäkään pois tai siitä toisten pitäisi imaista palkoa nasaaleihin. Mutta kaikenlaista kansalaista on, sen jokainen huomaa kohdallaan oli kyse mistä tahansa asiasta tai elämäntilanteesta. Mitä sitten, jos lapsen jättää hankkimatta itsekkäistä syistä? Tekeekö se automaattisesti ihmisestä lapsia vihaavan monsterin? Eikö lapsiakin toivota saapuvaksi itsekkäistä syistä, mikäpä muukaan se olisi kuin itsekäs toive? Ei kukaan lisäänny sen takia, että saadaan lisää veronmaksajia.

On väärin, jos(usein myös kun) ihmisen pitää perustella kanssaihmisille miksi hänellä ei ole lapsia, miksi niitä ei halua tai muuta tosi henkilökohtaista. Sama kun monilapsiset perheet monesti joutuvat arvostelun kohteeksi, vaikka sekään asia ei kuulu tippaakaan kenellekään. On epäkohta, jos ja kun joillakin (vuoro)työpaikoilla lapsettomia dissataan työvuorojen ja lomien suhteen lapsiperheiden "voitoksi". Yhdenkään lapsettoman, sinkun tai muun yksinelävän ei tule joutua dissatuksi työpaikoilla syystä kun ei ole lapsia, että näillä olisi aikaa tai halua tehdä kummallisia työvuoroja tai ylitöitä. Tuollaisiin asennevammoihin tulee puuttua niillä työpaikoilla, ei voi mennä niin, että lisääntyminen tekee ihmisestä ylivertaisen ja etuoikeutetun työpaikoilla tuollaisissa asioissa.

Elän ikiomassa kuplassani, jossa kukin ihminen on yksilö eikä sillä ole merkitystä onko ihmisellä lapsia vai nou, haluaako itselleen alamittaisia ihmisiä vai nou. Ihmisen arvo tulee jostain aivan muusta.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

90-luku

Bongasin langon blogista ysärimuistelonsa(Voi jee!), siispä matkin.

90-luku oli musiikillisesti hienoa aikaa. Compact Disc eli kulta-aikaansa ja muutenkin oli hieno vuosikymmen. Hankin silloin lukuisia cd-levyjä, koska pidin silloin monesta artistista ja tuotoksista. Suurin osa mun levyistä on tuolta vuosikymmeneltä.

Sheryl Korpin Lempivirheen kitarariffi on niin ysikytluku. Sekä niin kesä ja työmatkat Lahest kotiin ja and so on.


90-luvulla minä

- Valmistuin sinertäväksi mieheksi
- Kävin parissa triatlonkilpailussa ulkomaassa pitämässä kivaa ilman mainittavia sijoituksia, mutta kivointa oli kaikki oheistoiminta kuten skabain jälkeen pippalot biitseillä ja altailla ja muu yleinen himmailu
- Katselin monet ystävien häät läpi ja seurasin sivusta kun nämä lisääntyivät ja elelivät parisuhde-elämää
- Politikoin
- Tein paljon töitä josta tykkäsin. Mm. metsätöitä ja koneiden fiksailua silloin kun en ottanut rosvoja kiinni tai huolehtinut sonneista
- Sporttailin uiden, futispelaten, lentopalloillen, juosten, joogaten, muutakin, mutta en muista kaikkea, tärkeintä liike
- Reissailin maailmoilla, koin siellä hienoja juttuja mm. jalkapallon mm-kilpailun loppuottelun jälkeiset rairaipilleet länsisaksalaisten seurassa Espanjassa (tai Portugalissa) ja vuokraskootterilla ajelut italialaisilla vuoristoteillä
- Elelin perussisällöltään samanlaista elämää mitä nytkin

Ysikymmenluku oli oikein hyvä vuosikymmen sekin. Tajusin eilen siitä samaisesta blogista, että olemme langon kanssa himmailleet joskus samoissa juhlissa. Juhlat oli toki suuret, mutta yhteiset tutut selvisi. Heh, pieni hassu maailmapallo. Kohtaamisia vuosikymmeniä aiemmin ennen seuraavaa.

Huoh

VOI ÖRGH

Tykkään puusta niin että pää ratkee. Tykkään susta niin että halkeen - eikö yhtään kamalampaa vinkunaa ole keksitty? (On!) Miksi sen pitää soida aina silloin, jos olen hetkeksi vaihtanut radiokanavan suomipopille tms. Aivan hirveä renkale! (Artisti sopisi mun henkilökohtaiselle tuskafestareille, jossa esiintyy mm. Popeda, Mamba, Dingo ja mitä näitä nyt on.)

Loistinkijät torifiissä ja huutonetissä. Huutonetti on nykyään basaari, jossa on mahdollista tarjota myytäviin tuotteisiin ihan mitä vain ja niin monta kertaa kuin viitsii. Huutokaupan idea on "pikkuisen" kadonnut.
Torifiissä myyn ylimääräistä, uudenveroista Stihl-raivaussahaa, joka shopissa ostettaessa kustantaa reilusti paljon enemmän kuin siitä pyydän. Sain kaksi tiedusteluviestiä asiasta, joista toinen oli linkannut verkkokauppaan, jossa kiinaroinapilipalivehjeraivaussahaa myydään uutena 199 eurolla ja tarjosi sen perusteella Stihlistä 240 euroa. Toinen tiedustelija olisi halunnut koekäyttää sahaa taimistossaan ja jos se olisi hyvä(eli ei varmasti), hän voisi maksaa siitä 280. Yllättäen en vastannut henkilöille mitään. Torifiissä myytäessä ei kannata ikinä laittaa julki puhelinnumeroaan, siitä voi saada sellaiset iilimadot kimppuunsa että hyh. Ihminen, joka haluaa ja tarvitsee ko. tuotteen, jaksaa näpytellä viestiä sieltä torin oman viestipalvelun kautta.

Ystävänpäivästä kitisijät(sama ulina myös joulusta, vapusta, pääsiäisestä, juhannuksesta, kesästä, talvesta, liukkaudesta, hiekan hitaasta keräämisestä keväällä, katulamppujen puuttumisesta peräkorven huudeilta tai ihan mistä vaan). Valivali, kun on kaupallinen ystävällinen päivä, en varmasti mitään se on jämpti näin, tosiystävät on joka päivä läsnä, kylläpä se harmittaa, kun amerikkasoopa nilkuti nilk. Entä, jos pistäisi tietokoneen kiinni, ei näy mainokset ja lehdet lehtikeräykseen, ei näy mainokset joten pitäisi lakata asiasta vaivaaminenkin! En luultavasti aio kyseistä päivää viettää(paitsi vaimoni lahjon ehkä hunajalla, koska hän on rakkauspakkausultsi ihkulällylöö ja minä maailman paras pupuppiduu aviomies), mutta eipä se ole keneltäkään pois, jos haluaa komppikselleen antaa kortin sinä päivänä.

Töykeästi käyttäytyvät mulle kaikki heti nyt-palvelua ansaitsevat aasiakkaat. Kumpi hyödyttää enemmän, pään aukominen vai asiallisuus?

Superfoodit. Höyrähtäneet ihmiset on saatu onnistuneen markkinoinnin ja hypetyksen toimesta uskomaan ja tuhlaamaan rahansa viidakosta rahdattaviin superfuudeihin. Spirulina, macajauho, gojimarja(vain joka viidennes tuontierä täyttää puhtausnormit kasvinsuojeluaineiden osalta), hamppu, acaimarja...
RAAKAsuklaa, RAAKAmaito(milloin tinkimaidosta tuli nimitys raakamaito, niinpä, tinkimaito kuulostaa yhtä tuoreelta kuin sata vuotta vanha termi)...
Pakurikääpäsissit käy ryöstöretkillä toisten metsissä sahaamassa pahkoja ilman lupaa, vaikka sekään asia ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Mutkun pitää olla superfoodia, kun on ensin vuosikaudet mätetty sisuksiin skeidaa ja eletty kuin mitkäkin itsestään piittaamattomat, sitten yhtäkkinen suunnanvaihto ja superfoodismi pelastaa maailman ja parantaa syövät ja kasvaimet. Beeäs.
Miksi pitäisi käyttää pitkien matkoja päästä kuljettuja, kuivattuja ja pakattuja tuotteita, kun superruokia löytyy myös lähiruoistamme? Ni. Ja kuusenkerkät ja nokkoset ja...


Herrneitä tarrjjollaa, soppapäivä huomenna!

tiistai 11. helmikuuta 2014

112-päivä

Kammo tilanne! Kouvolan Sanomien jutussa haastateltu poika sanoo ettei hälyttimet toimineet ja poistumiskäsky tuli keskusradion kautta. Jossain on iso vika, jos näin on. Jossain on myös iso vika, kun ilmastointia ei saatu kytkettyä pois päältä, joka puolestaan tulipalon leviämistä edesauttoi. Hyi, kunpa kaikki olisi saatu pihalle ajoissa.

Ja ne palovaroittimet ja alkusammutusvälineet! Toivottavasti ihmisillä on kotonaan tällaiset ja kunnossa.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Jään äärellä

Jäähän piti saada naisen mentävä aukko. Mieluusti hieman isompi, jos koen mielentilahäiriön ja haluan mennä itsekin uimaan kylmyyteen, tietty pitää siellä sopia kääntymäänkin. Apuna puuhassa moottorisaha, tavallinen saha kuin rautakankikin. Touhutessa kaksi kolmesta esineestä päätyi pohjaan, ei onneksi moottorisaha! Rautakangenkin sain sukellettua, kun olikin nojallaan laituria vasten. Saha siellä nyt on, luulin myös puhelimenkin, mutta olin jättänyt sen sisälle. Reiästä tuli 1x1,5 m, puoli tuntia sitä viritin. Olisi paljon helpompi uida kesällä lämpimässä vedessä kuin jäiden keskellä.

Liukkaus

Ulkona on liukasta. Ei ole yllätys kaiken suojasään ja vesitihutuksen jäljiltä, eihän? Ei pitäisi. Silti ulos lähdetään kuin pöljä kukko(meillä asuu sellainen) kaatuilemaan ilman pitoa. Tai sitten kökitään sisällä, kun ei voi lähteä ulos, koska on niin liukasta. Siitä liukkaudesta ulistaan, kun on niin liukasta ettei voi lähteä mihinkään. Eilen uimahallista lähtiessämme vaimoni kertoi kuinka naislauma saunassa oli valittanut koko vartin ajan minkä siellä oli ollut miten ei voi mennä mihinkään, kun on liukasta ja Marjuttikin kaatui postilaatikkonsa edessä. Miksei Marjut ollut hiekoittanut lääniänsä?
Ihmisten pihat ovat pahimmillaan kuin jääluistinratoja, mutta hiekkaa ei voi käyttää, koska talvella kuuluu olla lunta eikä liukasta, se on jämpti näin! Postinjakajan reittiä nyt ei voi ainakaan hiekoittaa periaatteestakaan, saati tietä puuliiteriin tai rappusten eteen. Eikä siitä hiekoituksesta ole mitään hyötyäkään, koska viikon tai kahden päästä saattaa tulla lunta ja hiekka peittyy sinne eli ei hyödytä!

Kuva Varusteleka.fi

Kuva kodinterrra.fi

Kuva maxigrip.se, tällaiset lasten kengissä.

Mitäpä jos kaiken turhan purnaamisen sijaan panostaisi turvallisuuteensa ihan itse ja hankkisi alle kymmenen euroa maksavat liukastussuojat kenkien päälle ja/tai hiekoitussepeliä läheiseltä Tokmannilta? Tekisi ympäristönsä turvalliseksi itselleen ja läheisilleen. Kiinteistöjen ja katujen huoltovastuu kuuluu toki kunnille ja kaupungeille ja mille nyt kuuluukaan, mutta voisiko jotakin vastuuta terveydestään ottaa itselleenkin eikä ulkoistaa jokaista asiaa jonkun toisen kontolle? Toisaalta sitten lähtisi pois yksi aihe nurista, joten se huono puoli asiassa on.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Paikkoja, joihin en osaisi suunnistaa

Huittinen
Tiedän, siis luulen tietäväni sen olevan jossakin Forssan ja Porin puolivälissä. Joskus tsei tsei Lehto mainosti Huittisten nakkia huitsin hyvänä. Mainosta näkyi kauppojen televisioissa ja aivan varmasti olisin jättänyt hankkimatta, vaikka olisin lihansyöjä.

Vieremä
Jossain sellainenkin paikka sijaitsee, luultavasti Savossa ja Savo saa tuntemattomana pysyäkin.

Kyyjärvi
Missä lienee järvi täysi kyitä. Moni tie vie Roomaan, mutta Kyyjärvestä ei ole hajua.

Kärsämäki
Joo-o, ei ole taas ajateltu loppuun tämänkään paikan nimeä. Mistä moinen nimi? Kuinka sinne pääsee? Tai kuka edes pyrkii Kärsämäelle?

Ristiina
Sekoitan sen aina Kristiinankaupunkiin, vaikka ko. Ristiina sijaitsee jossain, niin missä lie. Savossa, sen tiedän.

Varmasti muitakin paikkoja ja paikkakuntia, jotka eivät soita kelloja ollenkaan, mutta nuo tuli mieleen yhtäkkiä.
Suurta tuntematonta areaa minulle on Itä- ja Pohjois-Suomi. Lapin kunnat sekoitan aina varmasti. Luulin pitkään, että Salla sijaitsee jossakin käsivarressa. sehän on kuitenkin ihan eri suunnassa. Lisäksi Pellon olen luullut sijaitsevan Inarin lähellä! Noh, en ole koskaan erityisemmin maantiedosta pitänytkään ja koska noista ei ole tehty Asterixeja, ei ole mitään syytä ottaa paikkojen sijainnista selvää. En myöskään tunne mitään kaipuuta Lappia kohtaan tai tunne fiilistä lähteä tsekkaamaan miltä Etelä-Karjala näyttää. Kuulostaa myös liikaa hyttysten unelmaseudulta, vaikka kyseinen itikka verestäni ei ole kiinnostunutkaan.

Olenkohan kotiseutuepäihminen, kun en tunne enää minkäänlaista kotiseutuarmastusta Päijät-Hämettä kohtaan, vaikka se oli kotimaa yli 30 vuotta? Päijät-Hämeen edelle armastuksessa menee Pirkanmaakin, joka oli ainoastaan kolme tai neljä vuotta reviiriäni. Tärkein kaikista on tämä ihanainen Uusimaa, josta tiesin heti, että tänne haluan rakentaa minä majani, vaikkei mitään ihmeempää sidettä ollut tänne asettuessani. Nyt täällä on maailman kaikki.

Souda, souda sinisorsa

Ei soutanut sorsa, mutta epanat lintujenkin edestä. Viimeisestä uintisessiosta on yli viikko ja sen kyllä huomasi heti parkkipaikalle tultaessa. Kumpikin hihkui ja heilui, toinen yritti päästä turvaistuimesta irti vaikka vyöt oli vielä kiinni. Minulla oli hostattavana vanhempi nuppu, rouvalla nuorempi. Lapsi ei olisi malttanut millään olla suihkussa aloillaan, kun arvasi mitä seuraavaksi on tiedossa. Kerran koitti karata, mutta sain napattua saippuaisen tirriäisen kiinni ennen kuin hän olisi kirmannut altaaseen. Jostain syystä tytöllä on älliäinen muistissa ettei edes pikaistuksissaan lähde juoksemaan, vaan aina kävelyvauhtia. Helpottaa kiinniottamista. Parempi olisi, jos malttaisi vartota, mutta ei kaikkea voi muistaa.
Tyttäret uiskentelivat ja leikkivät vedessä kuin kalat tunnin. Kotona ruoka, jonka jälkeen alamittaiset tipahtivat sänkyihinsä tajuttomina.

Jokohan olympialaisten jääkiekosta ja pelaajavalinnoista jauhaminen ja kitinä voisi loppua? Vissiin pari viikkoa lätkä sitä, lätkä tätä koivu sitä koivu tätä selänne sitä ja tuota. Argh! Onneksi on tsirbut!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Siten metsä vastaa kuin sinne huudetaan (tai kopautetaan puuta)

Jos asiaansa ei osaa sanoa ilman henkilöön menevää ylimenevää pottuilua, voisiko sitten vain pitää suunsa kiinni? Ainakin siellä maailmassa, jossa minä elän, on negatiiviset/eriävät/whotevö asiat ja mielipiteet mahdollista esittää ilman henkilöön menevää mollaamista tai lynttäämistä. Nähtävästi jossakin arslandiassa tämä ei ole mahdollista.

Jos käyttäytyy rumasti, typerästi tai epäkunnioittavasti (tai joku muu tylsä kuvaava asia), ei voi olettaa saavansa kovinkaan pitkälle khuulia pusipusi-käytöstä. Vai?

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ilta-Sanomat julisti tänään alkaneeksi rakkausviikon. Se on oikein hyvä teema.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Arkio

Talouden nainen aloitti maanantaina työt vuoden tauon jälkeen. Tämä ensimmäinen viikko kahden tenavan pomotettavana on ollut hienoa, kun olen saanut suunnitella päivien kulut omin nokkineni. Tosin on se hienoa, kun rouvakin on kotona, mutta... Toisaalta eipä mikään muuttunut aikataulullisesti tai muutenkaan eikä mikään ole juurikaan erilaista kuin ensimmäisen kanssa jäädessäni kotiin. Noustaan ylös joskus kasin aikoihin, aamupesut sun muut kuviot, vaatteet päälle, aamupalalle. Aamunokkimisen jälkeen ulos pariksi tunniksi, sisälle, lounas, päiväunet. Sitten lasten äiti saapuukin kotiin, kello on kaksi. Iltapäivemmällä lähden joko autotalliin nostamaan rautaa, lenkille tai Epsolaan korjaamolle sporttaamaan, sieltä takaisin kotijuttujen pariin.
Hyvä, helppo elämä. Mitään ei puutu, mitään ei tarvitse lisää.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sisustusplokipistekom: Tilasin taannoin interneteistä kattovalaisimen. Tänään se tuli, on vielä ripustamatta, ketjua täytyy ehkä pidentää. Tiedän jo nyt, että sopii kuin nenä naamariin eteistupaan, niin on hieno!

Kenties joskus

HS: Hätäilmoituksen voi pian tehdä tekstiviestillä

Tuon homman piti tulla jo monta vuotta sitten, mutta aina venynyt syystä ja toisesta. Olen hieman skeptinen vuoden kahden päästä alkamisestakin, mutta pääasia, että asia etenee. Nykyisin järjestelmä on jo käytössä, esimerkiksi kuulovammaisilla. Jokaisella hätäkeskuksella on oma numero, johon avunpyyntö lähetetään. Se toimii siten, että viesti lähetetään tarkkoine osoite- tai sijaintietoineen sekä vamman tai tapahtuman laji. Häke vastaa kysymällä tarkentavia joista päättää annettujen tietojen perusteella minkälaista apua tarvitaan. Mulla itsellä on kolmen hätäkeskuksen puhelinnumerot kännykässä, niiltä alueilta joissa käyn ja vierailen eniten. Kertaakaan ei ole tarvinnut käyttää, hyvä niin.

Tulevaisuutta varten visioidaan hätäilmoitusten tekoa myös videopuheluilla, jolloin päivystäjä näkee kokonaistilanteen avuntarvitsijan puhelimen kautta. Koska ollaan Suomessa ja tuo tekstiviestipalvelun virallistuminenkin kestää ja kestää, ei ole syytä ihmeitä odottaa kuvapuhelinpalveluiden tai muiden osalta. Kyllä ne silti joskus saapuu täydentämään valikoimaa.

torstai 6. helmikuuta 2014

Viikkoja, kuukausia

Uskaltauduin lainaamaan maanantaina Reko ja Tina Lundánin kirjoittaman Viikkoja, kuukausia-nimisen kirjan. Kirja kertoo fiktiivisestä henkilöstä, miehestä, joka sairastui aivosyöpään ja siitä sairaudesta kertomisesta suodattimen läpi, niin puolison kuin miehen kertomina. Tarina perustuu raakaan todellisuuteen muutama vuosi sitten kuolleen Reko Lundanin sairauteen, hoitoihin, ajatuksiin, uupumiseen ja sairauden etenemiseen. Niin ja kaiken lopullisuudesta ja jäljelle jääneiden uudesta aikakaudesta.

Kirja oli juuri niin heviä luettavaa kuin tiesinkin, siksi olen vältellyt tietoisesti vuosia ennen nykyisyyttä. Luin sitä iltaisin sohvalla pää vaimon sylissä turvassa. Lukemisen tuoksinnassa rouvan kylpytakkiin valui muutama sata merivesitippaa. Suuri osa tuli jostakin syvältä omista muistilokeroista, jonne ne kaikki omat systeemini olen kätkenyt käsiteltyäni. Hyvä kun tuli vaikkei väliksi olisi ollut, elämä on nyt. Kirja teki silti hyvää työtä ravistellessa, vaikka ei välttämätöntä olisi ollut. Eilen sain sen kirjan päätökseen, onneksi. Ajatusten ja kaiken siihen liittyvän takia en saanut nukahdettua. Olin valveilla vielä yhden aikaan, mutta sitten armahtava kroh korjasi omansa pois. 

Jotkut selviävät vakavista sairauksista. Jotkut eivät ja kuolevat pois.
Koko kaikki on vain elämää.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Oikeus omiin lapsiin

Helsingin Sanomissa oli viikonloppuna pitkä juttu ainakin minulle entuudestaan tuntemattomasta sairaudesta nimeltä Huntingtonin tauti. Jutussa oltiin haastateltu turkulaista perhettä, joista yhdellä(?) neljästä sisaruksesta on tautiin sairastuttava geeni ja joista se yksi on sairastunut hieman päälle nelikymppisenä. Perheen äiti sairastui 90-luvun lopulla ja kuoli yhdeksän vuotta myöhemmin. Mielenkiintoinen juttu, kaikesta kamaluudestakin huolimatta. Jutun kommentointia lueskelin pari kertaa parista eri paikasta.

Moni ihminen on sitä mieltä ettei tuollaisten pidä tekemän lainkaan lapsia, jos sairastuttavaa geeniä kantaa. Mikä biologisesti ja järkiperäisesti funtsittuna varmasti järkevää olisikin ja onhan se lapsenkin kannalta kamala tilanne menettää toinen vanhempansa sairaudelle, johon itsekin todennäköisesti samassa iässä sairastuu. Mutta sitten taas mutta. Jokaisen, perusterveenkin ja geneettisesti puhtaan(hyi hiisi mikä lause!) ihmisen päivät voivat kosahtaa nollaan hetkessä esim. autokolarissa. Millaisten ihmisten kohdalla ajatellaan ettei pitäisi jakaantua? Mikä taasen on sellainen sairaus että nk. saa lisääntyä, mikä ei? Onko rintasyöpä tai muu perinnöllinen sairaus vähempi pahempi kuin sairaus, johon ihmiset sairastuvat 42-60 ikävuosien välillä? Ehkäpä juu, monet syövät ovat parannettavissa nykyisillä lääkkeillä ja hoidoilla.
Kuka tietää löydetäänkö tuohonkin sairauteen parannuskeinoa, aivan kuten moniin vaikeisiin sairauksiin, esim. Parkinsonin tautiin on kehitetty etenemistä hidastavia lääkkeitä parin vuosikymmenen aikana. Muistan miten olin 80-luvun lopulla(ko se nyt oli) perushoitajakoulua käydessäni kesätöissä pari kesää päijäthämäläisessä vanhainkodissa yökkönä. Siellä pari herraa ja yksi mummo sairasti parkinsonia ja se oli silloin todella järjestäen nopeasti invalidisoiva sairaus, vaikka jotain lääkettä silloinkin jo oli. Toisena kesänä eräs oli täysin autettava sänkypotilas, pari muutakin lähellä. Nykyisin parkkihenkilöt, yksilöstä ja muista asioista tietty riippuen, kykenevät monesti elämään vuosia täysin normaalia elämää kehittyneen lääketieteen ansiosta diagnoosin saatuaan. No mut juu, se siitä.

Kenellä on oikeus saada lapsia? Kuka sen määrittelee? Voiko ylipäätään kukaan määritellä sairastavaa geeniä kantavan puolesta? Onko kehitysvammaisella oikeus saada lapsia? Onko neliraajahalvaantuneella oikeus saada lapsia, joku muuhan sen lapsen hoitaa. Onko sellaisella oikeus saada lapsia, joka mahdollisesti ehkä saattaa sairastua nelikymppisenä invalidisoivaan sairauteen, mutta ei ole käynyt geenitestissä asian vuoksi? Onko... Sanotaan, että pitäisi adoptoida sellaisen, joka kantaa sairausgeeniä. Mutta ei adoptoiminenkaan luultavasti onnistu, kun siinä vanhempien terveydentila syynätään tarkkaan. Jokainen sairastuttavaa geeniä kantava henkilö varmasti punnitsee omassa tilassaan lapsiasiatkin, jos se on ajankohtaista. Mikäli kantaa geeniä Huntingtonin tautiin, onko silloin jäätävä lapsettomaksi? Kas siinä pulma, johon ei ole oikeaa tai väärääkään vastausta tai josta on vaikea olla mitään mieltä. Eikä tarvitsekaan.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Asuntolainakatto

Valtiovarainministeriö tiedotti tänään asuntolainakaton tulemisesta vuonna 2016, mikäli eduskunta lakiesityksen hyväksyy. Asuntolainakatto tarkoittaa sitä ettei ensiasunnon hankkija saisi 100 % lainaa, vaan 5 % pitäisi olla säästetty itse. Asunnonvaihtajilla omaa säästöä/vakuutta/omarahoitusta tulisi olla 10 %.

Mielestäni hyvä asia. Vasta joku tovi sitten mulle selvisi, että nykyisin on ollut mahdollista saada kämpälle lainaraha kokonaan, ilman omaa säästöä tai muuta vakuutta, mielipuolista siis! Se taasen houkuttelee hankkimaan maksukykyynsä suhteettoman suuria lainoja, kun ihmisellä ei ole käsitystäkään mitä korkojen nousu tai devalvaatio voi sille lainalle tehdä. Tai lähemmin elämäntilanteen muuttuminen, sairastuminen, työttömäksi joutuminen tai muu katastrofi. Pystyykö sellaista lainaa hoitamaan, jos toinen puoliso joutuu työttömäksi? Tällaisia vaihtoehtoja pankit tuskin lainatarjouksia tehdessä niin pontevasti tuovat esille kuin voisi.

Omarahoitukseton laina on varmasti houkutellut "sijoittajia" haalimaan osakeasuntoja ja sinne vuokralaisia, joilta kämpän hinta pyydetään vuokrassa sen lainan maksamiseksi. Sijoittaja siksi lainausmerkeissä, koska tällaiset voivat olla taskut tyhjillään olevia, jotka yrittävät vain saada hyötyä, mutta sitten mitään ei raaskita investoida asuntoon ja jokainen jääkaapin hajoaminenkin ja uuden tilalle saaminen on painin takana. Se ei ole ainakaan vuokralaisen etu.

Tarvitseeko ensiasunnon olla valtavan suuri ja/tai kallis? Jos kolmekymppinen pariskunta hankkii ensiasunnoksi kaksion Espoon Soukasta 86 000 eurolla, tarvitsee omaa säästöä olla 4300 saadakseen lainan. Minusta kohtuullista. Mikäli samainen pari tahtoo Espoon Tuomarilasta rivitalokolmion, joka maksaa 240 000 euroa, on omaa säästöä oltava 12 000 euroa. Kun tähän asti saa lainan kokonaan ilman säästöä, voi siinä helposti sumeta oma maksukyky ja muut tärkeät talousvalmiuteen vaikuttavat seikat. Omilla valinnoilla on iso merkitys.

Todellisuudessa tuo 5/10 % säästömäärä on tosi pieni. Aika on toki eri mitä joskus, mutta mulle ainakin olisi naurettu pankissa, jos olisin 80-luvulla mennyt tilalainaa hakemaan täydelle määrälle. Toivottavasti tuo lainakatto toisi realiteetit paremmin esille lainaa hakeville ihmisille. Enempi säästämistä voisi harjoittaa velanoton sijaan. Alkaen aivan perushankinnoista.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Talvio

Mihin tämäkin päivä katosi? Vastaus.


Lapioin jäätä esiin lumen alta. Putsasin pihan lumesta. Täytin ruokintapaikat. Himmailin epanain kanssa ulkona. Luistelutin yhtä. Kävin juoksemassa. Tein ruokaa. Hain puita ja lämmitin.

Siinähän se siis meni tämä sunnuntai.

Kysyttävää

Kysyttävää Kelalta

Jos perustan toiminimen ja teen töitä joskus iltaisin ja viikonloppuisin(eli kun lasten äiti on kotona työstään), saanko silloin (osittaista) hoitorahaa tenavistani?

Jos teen töitä muulle kuin työnantajalleni osa-aikaisesti muutamana päivänä viikossa, onko oikeus kht:een?

Ymmärsinkö oikein vai muuttuiko 1.1.2014 säädökset tosiaan tasa-arvoisemmaksi lasten isän hoitovapaalla työskentelemisen suhteen?

---

Kysyttävää valtiolta

Miksi metsäyhtiöt kärttävät leimikoista biopolttoainetta niin innokkaasti? Voisiko tukea enempi kestävää kehitystä talousmetsissäkin?

Minkä takia näperrellään kaiken diibadaaban kanssa, mutta oikeasti tärkeät asiat sivuutetaan? Esimerkiksi yli 200 poliisia on työttömänä, hoitajien mitoitus laitoksissa minimissä, pienyrittäjän on kallista palkata työvoimaa ja siten laajentua jne.

Kumpi on edullisempaa, ennaltaehkäistä vai korjata seurauksia?

---

Muuta kysyttävää

Miksi puristettava juusto aikoinaan katosi kaupoista?

Mihin tämäkin päivä katosi?

Mitä tekee aarporaaja?

lauantai 1. helmikuuta 2014

Häissä oli kivaa

Oli häät, huikeat olikin. Eilen mulle tuli akuutti vaateongelma asiaan liittyen: Paita kinnasi ahdistavasti hartioista ja haubereista. En tiennytkään kasvaneeni kesästä, jolloin paita on ollut viimeksi käytössä. Paita on mallia slim fit muutoinkin, mutta nyt napit kaulassa ahdisti ja saumat. Takki olisi peittänyt ahdingon, mutta yleensä osallistun häihin/juhliin, jossa pitää vähentää vaatetusta joralattialle päästessä ja olisihan se häirinnyt oloa! Löysin kätköistäni sopivan hieman väljemmän paidan, joten seljätin vaateongelman.

Niin ne häät. Johanneksenkirkossa vihkiminen, jeepilleet meren äärellä toisella puolen Tsadia upeassa miljöössä. Morsian oli viehättävä ilmestys valko-violettisävyisessä koltussa ja sulhanen vaikuttava kadettitantussaan. Aviopari on tuntenut toisensa lapsesta saakka, aina pitäneet toisiaan "vain" kaveruksina. Pari vuotta sitten oivalsivat tahoillaan notta voi vitsi mikä aarre ja helmi tuo on. Siitä se ajatus oli lähtenyt. Ei huonompi vaihtoehto puolisoksi ihminen, jonka tuntee kolmen vuosikymmenen ajalta ja silti haluaa mennä sellaisen kanssa naimisiin! Juhlissa oli mukavaa omalla painollaan soljuvaa ohjelmaa, maukasta ruokaa, kivoja vieraita, uusia tuttavuuksia, hyvin soittava poppoo. Paljon positiivista energiaa ja lämpöä. 
Hyvät juhlat tunnistaa esimerkiksi siitä, ettei malttaisi lähteä kotiin ja myös siitä, että tulee fiilis näiden olleen parhaat juhlat ikinä. Kemuissa mulla oli deittinä kaunein, ihanin, hauskin ja paras bööna, jonka jorausseuran ja hauskanpidon lisäksi sain ällistyttävän helposti houkuteltua meille katsomaan radioo. Ei paha! Pitää mennä joskus toistekin johonkin.