torstai 20. helmikuuta 2014

Hyvä uni, parempi mieli

Nukuin viime yönä 10 tuntia. Heräsin vasta kahdeksalta siihen kun lapsi paukutti huoneessaan jotakin. En ollut havahtunut siihenkään, kun nainen lähti viideltä aamulla vierestäni alakertaan. Yleensä herään ja menen hetkeksi aikaa torkkumaan pöytään seuraksi. Kuuaika on taas toviksi takana, joten se ei ole kiusaamassa kuten aiempina päivinä.
Entisaikaan pärjäsin mainiosti 5-6 tunnin yöunilla. Jos oikein nukutti, 7 tuntia. Nykyisin unen on oltava kestoltaan vähintään se seitsemän jotta voisin kuvitellakaan päivästä tulevan mitään. Liikaa nukkumisessakaan ei ole mieltä, tuollaiset 10 tuntia yöunta pidemmän päälle ei ole minun juttu. Elämäntilanteen ollessa stressitön ja vailla huolia ei ole väliä nukkuuko vähän vai paljon. Jos sluibaan yöunista, voin paikata päiväunilla silloin kun tyttäret nukkuvat. Hyvää elämää tällainen.

4 kommenttia:

elina kirjoitti...

Hyvää elämää, sinäpä sen sanoit tästä itse aikataulutetusta ja itsensä näköisestä elämästä. Minä nukun paljon, yöllä kahdeksan tai yhdeksän tuntia ja päivällä tunnin. Tokihan tämä johtuu sairaudesta, mutta kuinka kiva on kun voi itse määrittää mikä on itselle hyvä tahti.
Kun elämä rytmittyy perheen ja oman tarpeen mukaan näyttää koko elämä paremmalta. Saatko viettää kauan noita koti-isän auvoisia päiviä. Oliko auvoisa jo liikaa?

Arttorius kirjoitti...

Auvoisa on hyvä sana, sitä useimmiten on. Niin kauan kuin siltä tuntuu, en ole oikeastaan ajatellutkaan koko asiaa. Nuorin täyttää vasta 1, hoitolaan tai muualle pois kotoa ei ole halua viedä vielä pitkään aikaan.
Nukkuminen on mukavaa puuhaa, varsinkin pimeään aikaan! Kesällä se tuntuu jotenkin "tuhlaukselta", vaikka tietysti silloinkin täytyy nukkua.

elina kirjoitti...

Hoitolaan tai muualle:):) Hyvä sinä.
Minä olen saanut koulutuksen kasvatusalalle ja tehnyt työtä jossa kaupattiin lapsia erilaisiin laitoksiin hoitoon, mutta nyt tuntuisi kamalalta, jos pikkuista lapsenlasta pitäisi viedä johonkin hoitopaikkaan.Tytär aikoo vielä hoitaa lapsensa kotona ja nyt kun tulee toinen, hän saa olla vielä pitkään kotona.
Jos nyt sanoisin tyttärelle, että auvoisa kotonaolo, saisin varmaan kattilasta päähäni. Tytär on kuumeessa, Ada on flunssassa ja joutui käymään sairaalassa kurkunpääntulehduksen kanssa. Tarjosin apua ja sanottiin, että se tästä vielä puuttuisi, että tulisit tänne hyörimään:)

Arttorius kirjoitti...

Voih, kattila tekisi kipiää! Sairastaminen on kurjaa, mutta levolla ja hammasten kiristämisellä sekin vielä iloksi muuttuu, vaikka itse tilanne on kurjaa ja voimia vievää kun itsekin taudissa. Toivottavasti pieni taltuttaa flunssan eikä saa hänkään mitään sen isompaa!

Haluan meidän lasten kyllästyvän kotiinsa jonka jälkeen voidaan vaimon kanssa pohtia hoitoon viemistä...joskus. Meillä pääsisi molemmilla poru, jos lapset jäisivät päiväksi hoitoon jotta itse päästäisi töihin, ajatuskin siitä tuntuu pahalta! Minusta ei olisi näitä pieniä tyttäriämme laittamaan mihinkään kodin ulkopuolelle, vaikka taatusti laadukasta ja hyvää sellaista on tarjolla.
Minulla on edessä vielä 20 vuotta työuraa, jos terveyttä riittää ja tätä ennen työvuosia kertynyt 16-vuotiaasta. Nämä muutamat vuodet kotona on pientä siihen verrattuna ja lapset pieniä pienen hetken. Varmasti muistan elämäni ehtoopuolella eniten nämä kotivuodet kuin ajan mitä olen tehnyt töitä.