perjantai 28. helmikuuta 2014

Teetkö petoksen kaupassa?

Punnitushuijaus on Lidlissä hankalaa, mutta pirsmakitimarketeissa varmasti yleistä.
Irtokarkit on kylämme kitimarketissa luonnollisesti itsepalvelusta saatavana, niitä nakataan Candyking-paperipusseihin, punnitaan jne. Vieressä vähän matkan päässä on Parrots-kuivahedelmiä ja pähkinöitä sun muuta paljon kalliimpaa, kilohinta yli 16 euroa. Iltapäivällä muuan rouvahenkilö otti Candyking-paperipussin, annosteli sinne pähkinää ja jugurttirusinaa suurella kauhalla, täppäsi Candykingin eli irtokarkkien punnituslapun jonka kilohinta 6,95 €. Näin homman läheltä, koska olin itse mittailemassa muutamia jugurttikookospaloja Parrotsin pussiin. Pähkinöiden edessä on selkeästi kyltissä kilohinta ja oikea punnitusnumero näkyvillä, myös vaa'alla on näkyvissä logona kummasta pitäisi painaa. Ei voi sanoa etteikö huomaisi mitä on painamassa saati annostelemassa aiemmin. Nainen täppäsi siis ensin Parrotsia, mutta huomasi hinnan olevan yli 15 euroa, laittoi sen virhekuitteihin ja painoi sen jälkeen Candykingin nappia. Jopa pieneni hinta! Kassalla vartija puuttui tilanteeseen(oli nähnyt saman), kutsui poliisit ja nainen saa sakot lievästä petoksesta. Kannattikohan?

Monet ihmiset pitävät oikeutettuna, että kauppojen hedelmä- ja vihanneslaareilla on sopivaa lisätä muutama peruna tai mandariini punnituksen jälkeen. Tai uusien perunoiden aikaan laittaa kotimaisen potun pussiin israelilaisen uuden perunan hintalappu. Asiaa selitellään sillä, että suuri kauppaketju ei menetä mitään plää plöö bää tai että se on vaan oikein. Miten vaan, mutta se on lainvastaista. Kannattaako riskeerata mahdollisesti tuleva työpaikka varastetaan isolt pahalta suuryritykseltä-pölvästeilynsä takia? Tai muutenkaan, ei mitään järkeä, jos ei ole varaa maksaa, jätetään ostamatta. Varkaus on varkaus, vaikka varastaisi keneltä. Mikään siihen ei oikeuta, vaikka jotkut noilla kauppojen monopoleilla, tuotteiden kalliilla hinnalla ja omalla vähävaraisuudellaan sitä perusteleekin.

7 kommenttia:

elina kirjoitti...

Petos on petos, oli se sitten minkä kokoinen tahansa. Jos pystyy petokseen pienissä asioissa, pystyy suuremmissakin.

Marjaana kirjoitti...

Mä aina ajattelen kalliimpaa tuotetta punnitessani, että jos lätkäisen siihen halvemman hintalappun, saattaa minun haluamani tuote kadota kaupasta kun "kirjanpidossa" ei näy että sitä ostetaan ja halutaan valikoimissa olevan.

Niin, ja olenhan minä perusrehellinen ihminenkin, sen lisäksi ;-)

Arttorius kirjoitti...

Rehellisyys maan perii! Tai ainakin rehellisenä on huomattavasti kevyempi elää kuin rosvona.

Noota Fugger kirjoitti...

Ei sentään tehnyt mieli siis aukaista suutaan naisen touhuja seuratessa? :D

Ite joskus olin Punnitse ja säästä -kaupassa kassajonossa todella reilun rouvan edessä. Keski-ikäinen naikkonen söi ostoksiaan ihan innoissaan ennen punnitsemista. Olin jo valmis ärsyynnyksessäni määkimään (kassalle asti kuuluvasti), että rehelliset asiakkaat maksavat epärehellisten toimet, joten voisitko aikuinen ihminen hyvä lopettaa. Nainen kuitenkin sattui lopettamaan itsekseen juuri silloin.

(Myöhemmin muuten tajusin, että se osa ostoksista saattoi olla aiemmin maksettu, ja jonossa oltiin tyttären kaverina... ehkä ihan hyvä, etten alkanut riehua.)

Arttorius kirjoitti...

Tuo ennen maksua syöminenkin on niin sellaista, että alkaa nousta savu päästä. Sitten jotkut hyväkkäät opettavat lapsensa siihen, että on ihan ookoo avata tuote(karkki, jäätelö tms) kaupassa ennen kassoja eli maksamatta ja syöttää sille tenavalle sitä. Mör. Kiva sen kassahenkilön ottaa viivakoodista luku kun joku mälväinen kuolainen ja lähmäinen paperi mistä pitää ottaa kiinni.

HelvetinPöllö kirjoitti...

Olen kerran aikuisena - viime talvena - ottanut kaupan (Siwa) hyllyltä vichypullon ja juonut siitä puolet, ennen muiden ostosten tekoa. Kurkku oli julmetun kipeä eikä henki enää kulkenut millään, oli pakko saada juotavaa. Kysyin kyllä myyjättäreltä luvan, ennen kuin toimin niin kuin toimin.
Muuten en voi käsittää sitä, että kaupassa syödään ostoksia ennen kuin ne on maksettu. Tosin - "nyt tiedän" - jokin sairaus, sairaskohtaus - voi aiheuttaa sen, että joskus on pakko saada jotain syötävää ja ehkä henkilö syö omia eväitä tai ne omat eväät on jääneet lähtiessä kotiin.

Punnitse ja Säästä -liikkeessä itselleni kävi vahinko: laitoin sekaisin kalliimmat ja halvemmat tuotteet. Halvempia päälle, tosin vain vähän. Kassa katsoi pussiin ja totesi, että siellä on niitä halvempia tuotteita. Olisin siinä voinut antaa asian olla, maksaa ostokset tyytyväisenä ja paeta paikalta, mutta isovanhemmilta saatu kasvatus ei antanut tehdä niin. Sanoin, että sattui moka; melkein kaikki tuotteet on niitä kalliimpia tuotteita, hinnoittele sen mukaan. Rehellisyys palkittiin: myyjä laski jonkinlaisen keskiarvon ja sain koko pussillisen sillä hinnalla - voitin siis kuitenkin.

Tuollaista kertomaasi räikeää esimerkkiä ei kyllä ole koskaan tullut mieleen edes kokeilla - nuo ihmiset ovat mitä todennäköisimmin niitä, jotka ovat ensimmäisenä valittamassa hintojen nousua ja/tai, kuten Marjaana sanoi, ko. tuotteen katomisesta kaupan valikoimasta.

Vastaavasta aiheesta voisin jatkaa vaikka kuinka "minä minä minä minä" - istuin juuri lauantaina monta tuntia autossa ja katselin muita autoilijoita, jotka eivät piitanneet muista tuon taivaallista...

Arttorius kirjoitti...

Onneksi suurin osa ihmisistä on rehtiä, mutta ne jotkut ääliötapaukset tuntuu silti niin käsittämättömiltä ettei voi aina tajutakaan miten pölvästejä jotkut räikeimmät sitten onkaan.