lauantai 15. helmikuuta 2014

Turha tavara

Mitä kuvassa näkyy?
Kaksi turhaakin turhempaa laitetta, älypuhelin ja taulutietokone
vai
kaksi tärkeää arkista kapinetta joiden käyttäjälle se tekee elämästä ja asioiden hoitamisesta huomattavasti helpompaa.

Ennen kuin pitää turhana automaattista saippua-annostelijaa, taulutietokonetta, valmiiksi pienennettyä ruokaa, puhuvaa pesukonetta, höyrypesuria, leipäkonetta, perunankuorimakonetta, sähköveistä, siivutettua juustoa jne asioita, voisi sadasosasekunnin miettiä että ne saattavat olla jollekin korvaamattomia. Vaikkei ihminen olisi uusavuton(joka tuntuu olevan uusi muotisana teilaamaan kaiken itselleen vieraan tai turhan), on mahdollista että on jokin muu syy miksi jollekin saippua-annostelija, viipaloitu juusto tai tabletti on tärkeä.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

niin just. esim. mun miehelle täbi on käytössä ja tarpeen, mun känny ei ole edes älysellainen. suosikkiani on myös, että jos sanon jollekin uusavuttomuustuomitsijalle esim. että "äidilläni on nivelrikko eikä pysty juustoakaan siivuttamaan" niin vastaus on "niin myös sukulaisellani x ja kyllä vaan siivuttaa juustoa!".

FrauS

Arttorius kirjoitti...

Niin. Toki monella, mulla ainakin, saattaa tulla joistakin esineistä yms ensimmäiseksi ajatus mihin tuotakin tarvitaan. Sitten jossain vaiheessa asia saattaa aueta, mutta jotkut kuviot voi jäädä miellettynä turhaksi. Kun jossain vaiheessa lanseerattiin valmiiksi kypsennetty liha kotitalouskäyttöön, sai sekin uusavottomuus-leiman, mutta eräs blogikirjoitus avarsi sitä toiseltakin kannalta. En sitä löydä tähän hätään luurilla naputtelun ollessa hidasta mutta pointti se että monella hölönpölötuotteella tai palvelulla saattaa olla marginaalinen erityisryhmä joille just se tuote tuo helpotusta elämään.

jaanaba.fitfashion.fi kirjoitti...

Mää kyllä pystyn pumppaamaan saippuani ihan itte, mutta silti tahtoisin automaattisen annostelijan. =) Tuskin ostan kuitenkaan sillä oon joskus ostanut ihan tarpeeksi kalliin pumpattavan saippua-annostelijan joka on hieno edelleen.

Niin ja oman tablettini pudotin sohvalta lattialle pari kuukautta sitten ja se ei enää toimi, tai toimii mutta näyttö on pimeenä. Vien sen kyllä joskus huoltoon, että pääsen taas sohvalla surffailemaan paremmin, en mää sitä juuri muuhun tartte. =)

elina kirjoitti...

Tarvitsen monia asioita joita sanotaan "elämää helpottaviksi". Minun elämääni ne eivät helpota, vaan toimiminen ilman niitä olisi täysin mahdotonta.
Älypuhelin tai tuollainen tabletti ei ole avuksi minunlaisilleni. Ne kuvatkin juoksvat aina piiloon ja hipaisu on mahdoton, koska ei ole tuntoa käsissä.
Tokihan jokainen ajattelee jossain vaiheessa elämää olevansa aina nuori ja terve, mutta kun on sen jo ohittanut ei enää kummeksu juuri mitään.
Huomaatko, että puhun kuin kasikymppinen, vaikka seuraava synttäri on numero 56, mutta tämä sairaus vanhentaa ja tänään huomasin että olen sairastanut jo ainakin seitsemäntoista vuotta.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä maailmaan turhia tavaroita mahtuu. Ilman tablettia ja älypuhelinta pärjää jokainen: on olemassa puhelin ja tietoken, kannettava siis.

Ruoka-asioista tehdään helppoja siksi, että nykynuoria ei ole koskaa opetettu säästämään, he ostavat vain sen mistä on HELPPO tehdä jotain. Ovat tottuneet saamaan kaiken valmiina.

Ei niitä vammaisille tehdä. Vammaisilla on ihan omat apuvälineet. Jospa asiaan perehtyisit. Itse olen pakosta joutunut perehtymään. Ja kyllä nuo mainitsemasi ovat täsyin turhia minulle.

Arttorius kirjoitti...

Kommentoin ensin sinulle, oi _A/_Saara_/mikä lie, ei pysy perässä kun vaihtuu ja näemmä anolinja valittu tällä kertaa.

Pyysin taannoin sinua jättämään blogiini kommentoimatta ja mieluusti myös lukematta, koska olet jatkuvasti ilkeämielinen ja sanomisissasi ei ole pienintäkään asiallisuutta. Mikä tekee sinusta noin hurjan vihamielisen minua kohtaan? Oli syy mikä tahansa, selkokielellä: Jätä blogini lukematta jatkossa.

Vastaan vielä sinulle: Tabletti on minulle tärkeä sen kirjoitusnopeuden vuoksi ja ilman sitä olisi tietyt asiat esimerkiksi puolisoni kanssa hankalampaa.
Sanot ottaneesi selvää pakosti VAMMAISTEN asioista. Meinaatko ettei muita erityisryhmiä ole kuin vammaiset? Ensimmäisen kommentoijan viestistä näet muitakin esimerkkejä kuin oman rajoittuneen visiosi. Voisit perehtyä vielä sen verran ja huomata maailman avartuvan vielä lissää. Sinun turhista välineistä viis - ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa tietää mikä on sinulle turha, mikä ei.
(Asiattomuudella ja pään aukomisella saa samanlaista kohtelua tilalle.)

Arttorius kirjoitti...

Elina, apuvälineet ja muut asiat ovat huima apu, kirjaimellisesti! Se on huippua se. Monet mieltävät itselleen tarpeettomat ja turhat asiat absoluuttiseksi totuudeksi ettei joku muu niitä tarvitsisi, koska itsekään ei tarvitse.

Mulle oli vuosia sitten uutuusjuttu ja tosi avartavaa tietoa se miten monella eri tavalla esimerkiksi näkövammainen ihminen kykenee käyttämään älypuhelimellaan kodissaan ja kodin ulkopuolella olevia asioita, kuten Ronja blogissaan(http://ronjaoja.blogspot.fi/) on pitkin matkaa kertonut ja myös Ylen akuutissa(http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/uutta_teknologiaa_nakovammaisten_avuksi)
Tai miten tuollaiset sovellukset ja niistä ideoidut jatkojutut voisivat auttaa myös muita kuin näkövammaisia ja tällaisiakin on, olen itse yhtä saanut olla kehittämässä yhtä ohjelmaa loppukäyttäjän osalta muutama vuosi sitten. Kehitys kehittyy ja se on mahtavaa!

Jaana, auts! Tsekkaile joskus grouponin yms tarjouksia, nytkin on iphone nelosen ja neljä ässän akunvaihto parikymppiä, usein on myös tableteille näytön fiksauksesta tarjouksia!

elina kirjoitti...

Onneksi on jokaiselle jotakin ja kyllä nuo uudet kesinnöt ovat huippuja, kunhan vaan löytää omansa.

HelvetinPöllö kirjoitti...

Taisit jo kerran aikaisemminkin kirjoittaa mm. tuosta saippua-annostelijasta ja sait ainakin mut ajattelelmaan asioita: mikä on minulle on turhaa voi olla toisella tarpeellista tai ainakin avuksi, arjen helpotukseksi.
Esim. tuo automaattinen saippua-annostelija. Se oli taidettiin valita tässä vuosi pari sitten Luonto-lehden vuoden turhakkeeksi, ja olin itsekin vahvasti sitä mieltä, että eipä voi turhempaa tavaraa olla; mainosten perusteella. Saat kyllä juu kätesi puhtaaksi ilman, että kosket siihen likaiseen, pöpöjä täynnä olevaan pumppupulloon, mutta avaat oven ja saat ne pöpöt siitä ovenkahvasta - mitä hyötyä.
Mutta kirjoituksesi tosiaan sai ajattelemaan; sitä saippua-annostelijaa ja montaa muuta asiaa ja puolison kanssa pitkään asiasta puhuttiin ja jollain lailla tuli ehkä vähän huono omatuntokin, kun oli monesta muustakin asiasta ajateltu "no just joo, taas näitä uusavuttomien juttuja"....
Nyt on on esim. itselläni se tilanne, että puoliso on ehdottomasti kieltänyt tuolille kiipeämisen - välillä on ruuanlaitto vähän hankalaa ja kiipeän "salaa" tuolille - ilman sukkia, etten varmasti ainakaan liukastu ja niiden takia tipahda tuolilta.

Muistatteko muuten, vuosia vuosia sitten oli myynnissä valmiiksi pilkottuja nakkeja? Niillekin naurettiin silloin eikä niille tainnut olla suuria markkinoita, mutta ehkäpä nekään ei olleet pelkästään uusavuttomille....
Ja valmiiksi pyöriteltyjä lihapullia, mitkä vaati vain paistamista :)

Koskaan et tiedä, minä päivänä tarvitsetkin sitä automaattista saippua-annostelija - klisee, mutta niin totta.

Arttorius kirjoitti...

Joo, niin taisin. Olin juuri käynyt kaverin luona kylässä, joka lukuisten leikkausten ja muiden vammojen takia ei todellakaan kyennyt painamaan kädellään saippuaa annostelijasta. Nykyisin tilanne alkaa olla nk. lähes normaali, joskin kuntoutuminen on vielä hurjasti kesken, mutta tulta päin. :]
Mutta kuten todettua, toisen mielestä turha on jollekin korvaamaton apu tai helpotus arjessa. Eikä niitä tarvitse sen ihmeemmin miettiä ja "saa" tietysti funtsia asiat turhana mikäli siten kokee, mutta se ei välttämättä ole universaali totuus.

HelvetinPöllö kirjoitti...

Kuten jo aiemmin sanoin, mun mielipide on paras ;)
Mä kun pääsin 1,5 vuotta sitten sairaalasta nuppi ihan sekaisin (muistanut edes minkälainen koti mulla on..) ja oikea olkapää paskana, jouduin nukkumaan 6 viikkoa vasemmalla kyljellä. Yöllä kun heräsin, ei ollut tietoakaan, paljonko kello on, ongelma ratkaistiin turhakkeella: ostettiin projektiokello - kello näyttää ajan kattoon. Tai mihin sen nyt sitten haluaa osoittaakin (välillä armaan puolisoni naamaan...). Meillä se kuitenkin kiilattiin petauspatjojen väliin ja siinä se on edelleenkin vaikkei sitä enää tarvittaisi, mutta siihen ehti tottua ja se on oikeastaan aika kätevä, ja kävisi herätyskellostakin.
Järjellä ajatellen, mitä väliä sillä on, paljonko kello on kun yöllä heräät; silmät kiinni ja unta kuulaan, kyllä se herätyskello sitten herättää kun aika on.

Arttorius kirjoitti...

Joh, jälleen asia josta on jollekin ollut hyötyä, vaikka jonkun mielestä on turha ja tarpeeton.
Nykypäivänä on "kivempi" olla vammautunut(siis ei oo koskaan mut...) kun on monenlaista tekniikka apuna hieman kaikessa ja jos ei ole, ihminen keksii nykyisistä asioista itsekin apuvälineen arkeensa.