lauantai 15. helmikuuta 2014

Vasemmasta oikeaksi

Yllättävät faktat eivät koskaan yllätä

Vasenkätisten kohdalla puheet "luovuudesta" sun muu on pienoista tuubaa, tälle asialle ei ole löydetty pitävää tutkimustulosta. Myöskään aivopuoliskojen käytöstä ei ole ymmärtääkseni luotettavia tutkimuksia, jotka pitäisivät vielä paikkansa. On vain noita samoja jargonioita, joita on vuosia käytetty täyteuutisten aiheena. Mutta onhan se hyvä toistaa samoja, kuluneita uutisia vuoden välein.

Vasenkätisenä on ollut joskus hankalaa olla lapsi(kuin tietty myös aikuisenkin). 70-luvun lopulla mua koitti koulussa pakottaa eräs ¤%&&¤!% opettaja(sama joka pakkojuotti lämmintä maitoa) kirjoittamaan ja tekemään asioita oikealla kädellä. Laittoi vyölläni vasemman käteni kiinni pulpetin jalkaan etten sitä voisi käyttää. Tarkoituksena oli saada minut käyttämään oikeaa kättäni numeroiden kirjoittamiseen. Noustessani irroittaakseni käden välitunnilla, housut tippuivat enkä saanut niitä heti ylös, koska se toinen käsi oli hirtettynä vyöhön. Tätä käden sitomista jatkui jonkin aikaa, en muista aikaa, kunnes uskalsin kertoa siitä kotona jolloin isäni jälleen kävi kertomassa että peli seis. (Isä kävi myös kertomassa sen etten syö lihaa eikä sitä tule pakottaa syömään ja ettei maitoa juoteta väkisin.) Asenteeseenhan ei auttanut mitään, pari opettajaa piti minua tyhmänä, piruna ja herraties minkälaisena viallisena, koska käytin vasuria toimintoihin. Joskus muinoin (vielä pitkälle 1900-luvulla) vasenkätisyyttä on karsittu lapsilta urakalla, koska se on ollut merkki jos mistä sieluntilan viallisuudesta. Ala-asteen ainekirjoituksista sain monasti moitteet suttuisesta käsialasta, joka vaikutti siihen arvosanaankin.
Jossain vaiheessa aloin opettelemaan oikealla kädellä piirtämistä, kirjoittamista sun muita toimia, en pakotettuna, vaan omaehtoisesti. Syynä tähän oli ärtymys siitä, kun mikään ei onnistunut kuten olisin halunnut. Aluksi kirjaimet ja kaikki olivat hirveää huttua, kuin 2-vuotiaan piirrosjälkeä. Opetteleminen tuotti joskus tulosta, muistaakseni 10- tai 11-vuotiaana osasin melko hyvin piirtää, sahata, hakata naulaa, kirjoittaa ja muita käsitoimia oikealla kädellä. Vasen käsi ei ollut enää niin dominoiva, paitsi väsyneenä. Sama on yhä nykyään, varsinkin väsyneenä on helpompi tehdä juttuja vasemmalla rukkasella. Lätkää ja sählyä pystyn pelaamaan miten tahansa, lämäri lähtee yhtä lujaa oikea käsi alempana kuin vasenkin. Puristusvoimaa kummassakin kourassa on yhtä paljon, vasemmassa jonkun lihaskuntotestin perusteella joitakin prosenttiyksiköitä enempi verrattuna toiseen. Vihanneksia pilkon veitsi vasemmassa kädessä, hiusharja on oikeassa, imuriletku vasemmassa tai sitten ihan miten vaan. Olen siis kohtalaisen molempikätinen, tälle on joku hienompikin termi, mutta en muista mikä. Vasuriuden huomaan itsestäni siitä, että mieluiten silti piirrän vasemmalla, oikealla kirjoitan.

Talouden alamittaiset eli uusi sukupolvi eli vanhempi tytär näyttää käyttävän yhä enenevässä määrin vasenta kättään tekemisiinsä. Tästäkin pitäisi entisaikojen opeilla tehdä ongelma ja alkaa ohjaamaan lasta käyttämään oikeaa kättään. Voi myös olla, että "käsi-identiteetti" hakee paikkaansa motoriikan sun muun kehittymisen ja kaiken uuden oppimisen suhteen. Äitini kertoi, että kolmen vanhana minusta näki selvästi ja varmaksi, että vasen on käteni. Hänkään ei ryhtynyt toimenpiteisiin. Toivottavasti olisi tosi pienessä marginaalissa entisaikojen opit ja luulot, että vasen käsi on huono käsi, joka pitäisi korjata oikeaksi vaikka sitten nöyryyttämällä koululaista julkisesti.

5 kommenttia:

Antti kirjoitti...

E vasuroi "kunnolla" 1-vee lähtien, mutta nykyisin sekin vaihtelee. Elämä olisi helpompaa oikeaa kättä käyttäville, mutta näillä perimillä eteenpäin!

Marjaana kirjoitti...

Täällä toinen vasuri huutelee. Hassua, että vaikka me ollaan melkein saman ikäisiä, ei mulle ole koskaan tullut vastaan noita asennevammaisia eikä mua ole koitettu saada käyttämään oikeaa kättä.

Ainoa ongelma vasenkätisyydestäni on ollut kutominen koulussa. Opettaja ei osannut opettaa mua ja siirryinkin sitten puukäsitöiden puolelle. Siellä oli aivan sama kummalla kädellä sahaa käytti tai nauloja hakkasi.

Vietin muuten kouluhistoriani parhaat ajat poikien kanssa kässäluokassa ja otin se sitten yläasteella vielä valinnaisaineeksikin, kun oli niin kivaa. Jotenkin opin aika hyvin ymmärtämään miehen sielunelämää. Tai sitten en ;-)

Arttorius kirjoitti...

Mullakaan ei ole onneksi osunut asennetörppöjä muuta kuin ala-asteella ne kaksi, toinen opetti kirjoitusta, toinen matematiikkaa joita ei tarvinnut nähdä kuin kerran pari viikossa. Toinen oli asenneviallinen perhettäni kohtaan lähtökohtaisestikin joten sekin varmaan vaikutti suhtautumiseen minua kohtaan. Nuo ihmiset olivat satavuotiaita muumioita jo silloin, joten kai heitä pitäisi ymmärtää kun poiskitkettävä ominaisuus lapsesta muuttuukin normaaliksi asiaksi. :-]

elina kirjoitti...

Hieno taito osata käyttää molempia käsiä. Huomaan sen aina silloin kun oikea on pois pelistä. En juurikaan tarvitse kirjoitusta muuhun kuin ristikoiden täyttämiseen ja ostoslistan tekemiseen, mutta ärsyttää tosi paljon jos oikea käsi ei toimi ja vasurilla ei osaa mitään tehdä.
Muista kuusikymmenluvulta saman, meidän luokalla oli tyyö, joka käsi sidottiin nauhalla tuoliin kiinni. Aika kamalaa. Minä olen istunut useamman tunnin jäähtyneen ja maidossa lionneen laskiaspullan ääressä ruokalassa. Minä voitin, en syönyt ja open työaika loppui.

Arttorius kirjoitti...

Hyvä ettet syönyt!