torstai 6. helmikuuta 2014

Viikkoja, kuukausia

Uskaltauduin lainaamaan maanantaina Reko ja Tina Lundánin kirjoittaman Viikkoja, kuukausia-nimisen kirjan. Kirja kertoo fiktiivisestä henkilöstä, miehestä, joka sairastui aivosyöpään ja siitä sairaudesta kertomisesta suodattimen läpi, niin puolison kuin miehen kertomina. Tarina perustuu raakaan todellisuuteen muutama vuosi sitten kuolleen Reko Lundanin sairauteen, hoitoihin, ajatuksiin, uupumiseen ja sairauden etenemiseen. Niin ja kaiken lopullisuudesta ja jäljelle jääneiden uudesta aikakaudesta.

Kirja oli juuri niin heviä luettavaa kuin tiesinkin, siksi olen vältellyt tietoisesti vuosia ennen nykyisyyttä. Luin sitä iltaisin sohvalla pää vaimon sylissä turvassa. Lukemisen tuoksinnassa rouvan kylpytakkiin valui muutama sata merivesitippaa. Suuri osa tuli jostakin syvältä omista muistilokeroista, jonne ne kaikki omat systeemini olen kätkenyt käsiteltyäni. Hyvä kun tuli vaikkei väliksi olisi ollut, elämä on nyt. Kirja teki silti hyvää työtä ravistellessa, vaikka ei välttämätöntä olisi ollut. Eilen sain sen kirjan päätökseen, onneksi. Ajatusten ja kaiken siihen liittyvän takia en saanut nukahdettua. Olin valveilla vielä yhden aikaan, mutta sitten armahtava kroh korjasi omansa pois. 

Jotkut selviävät vakavista sairauksista. Jotkut eivät ja kuolevat pois.
Koko kaikki on vain elämää.

7 kommenttia:

e l i n a kirjoitti...

jotkut selviävät, toiset eivät. ja kaikella on tarkoituksensa, joka asialla taivaan alla..
parasta elämässä on sellaisen ihmisen läheisyys, jonka seurassa voi turvallisesti särkyä tuhansiksi palasiksi ja koota itsensä taas uudelleen.

Marjaana kirjoitti...

Mä luin sen kirjan ihan vasta kans, vaikka onkin jo vähän vanhempi opus.

Kosketti ja ravisti minuakin, ei ihme jos sua.

Antti Laakso kirjoitti...

moi!
löysin blogiisi hakukoneen kautta tekstiin, jossa kerroit hirsitalosi yksityiskohtia. en viitsinyt jättää kommenttia siihen jos et huomaa vanhempia. käsitinkö oikein ettei sulla ole missään höyrynsulkumuovia? riittikö hirren paksuus rakennuslupaan vai tarttiko lisä eristää? entä millainen katto teillä on ? tuo lämmitys kiinnostaa myös. olen hankkimassa tonttia siuntiosta sinne kimara, kuusamon tai kontio-hirsitalo, mutta mietityttää monta juttua asujan kannalta. onko sulla sähköpostiosoite mikä ja voisinko kysellä enemmän?

Arttorius kirjoitti...

e l i n a, jeah. Päivä vain jne... :]
Marjaana joh. Taisi ilmestyä 2006 tai 2007. Oletko lukenut sen Tinan kirjan, sen ensimmäinen kesä vai miten se menee... Joka tapauksessa joku leskielon ekaan vuoteen liittyvä kirja. (Vitsi kun tulee kosketushäiröjä kännykällä.)

Arttorius kirjoitti...

Antti, arttorius at gmail.com
Laita vaan kysymyksiä tulemaan, mielelläni kerron.
Ei tarvinnut lisäeristystä, enkä hs-muovia tms huolinut, tervapaperia siellä missä tarttetaan. Katto on Ruukin teräspeltiä, 50 v takuulla.

elina kirjoitti...

Tuo kirja on varmasti hyvä ja koskettava, mutta en lue sitä. Olen jättänyt nuo kuolemasta kertovat ja kuoleman odottelua käsittelevät pois lukulistaltani ihan vaan itseäni säästääkseni. Ajattelen, että lukekoon ne joilla asia ei ole vielä ihan läheinen. Minun tilani huononee päivä päivältä ja siksi yritän pitää itseni niin "terveiden" maailmassa kuin vaan on mahdollista.
Sinun hirsitalosi on siis uusi. Hienoa, ettet ole laittanut muoveja pilaamaan ilmaa.Meillä tämä talo on vanhimmilta osilta 1700-luvulta ja varmaan joku on joskus remontoinut väärinkin. Me olemme yrittäneet saada tätä vielä vanhaan kuntoon.
Tyttärellä on vanha hirsitalo ja hän ei ole remontoinut taloaan pilalle. Talossa on lautavuori, mutta sisällä on seinät hirrellä. Jos kiinnostaa käy katsomassa. Reetan koti löytyy ihan pimeetä blogin lukulistaltakin.

Arttorius kirjoitti...

Joo on uusi, rakennutin n. kolme vuotta sitten. Remontoin joskus maatilallani olleen 1800-luvun lopussa rakennetun hirsitalon asumiskelpoiseksi ja vuodet siellä teki selväksi sen, että haluan itselleni tulevaisuudessa ns. samanlaisen, siis periaatteiltaan. Ei muovia, ei pulloefektiä, ei keinotekoisia tai myrkyllisiä aineita eikä ilmanvaihtokoneita ynnä muita pommeja. Pari vuotta ollaan asuttu ja on juuri niin hyvä koti kuin ajattelin. Joskin vielä parempi.
Täytyypä tsekata sitä blogia!