tiistai 11. maaliskuuta 2014

Aarteita



Poika ja komea länsisuomenkarjalehmä. Luultavasti joku sukulaissielu, poika nimittäin. Nautoihin tunnen heimolaisuutta aina.
Pilvikki katselee kameraan päin. Seurana mm. Annu.





Fanikortti Kyösti Kalliosta.
50- tai 60-luvulta.
Valtiosalissa 196x. Jossain on mummoni.
Kaatuneita kotiin.
Juhannushäät.

Hääpari.
Toveri.
Sotapojat tauolla.
Jonkun Sofian hautajaiset. Arkusta kansi auki, kuten muissakin hautajaiskuvissa.
Myös rintamalla kaatuneista ja kaikista muistakin. Milloinkohan kannet on alettu laittaa kiinni vakiona?

Sain isältä sunnuntaina läjän vanhoja valokuva-albumeita sisältäen kuvia vuosilta 1900-196x. Osa lähisukulaisia, osa kaukaisempia. Osan tunnistan, suurinta osaa en. Albumeissa kuvia on hurumykket. Olisipa kiva, jos niihin olisi kirjoitettu kuka kuvissa on. Tai sitten on kirjoitettu, mutta takapuolelle ja kuva on liimattu albumiin niin ei näy. Olisi kiva tietää millaisella kameralla kuvia on otettu, ne jotka ei ole studio-olosuhteissa räpsitty. Esimerkiksi tuo sormusvaihtohääkuva, hieno syväterävyys.

Kunpa nykyajan valokuvia onnistuisi säilömään yhtä hyvinä kuin nuo monta kymmentä vuotta vanhat. Ei voi luottaa, että digitaaliset kuvat säilyisi, siksi pitää teettää mahdollisimman paljon paperikuviakin.

4 kommenttia:

Maelka X kirjoitti...

Vanhat mustavalkokuvat on mun lemppareita :).

Arttorius kirjoitti...

Minäkin tykkään!

Noota Fugger kirjoitti...

Kallio-kortti naurattaa, ja toiset on muilla tavoin ihania!

Arttorius kirjoitti...

Mä mietin onko Kyöstillä ollut kirkuva fanilauma perässä joille on sitten jaeltu fanikortteja! :D Mut noi sen viikset on suuremmat kuin mursulla!