keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kipeä koira, ambulanssikin kävi

Olen ollut iltapäivän huolissani toisesta ranskalaisesta, joka oli ryytynyt, viluisa, eikä oma itsensä lainkaan. Ruoka kuitenkin maistui ja ruoansulatus toimii, joten ei mitään akuuttia eläinlääkäritarvista. Annoin sille myös hieman ketorinia ruoan seassa. Sen jälkeen peittelin örkin patjalleen peiton alle, koko hyrisevä pötkö lämpöön pakettiin. Otus kuorsasi pari tuntia, herättyä normaali viipotus päällä. Mikä lie sillä, lääke ja lepo kuitenkin auttoi. Aina kaikista pienistä ja isommistakin(kuten joskus mm. 500 kiloisesta sonnista) on huoli, jos on jotakin poikkeusjuttua.

Meillä oli pienimuotoiset vappujeepilleet kolmen vajaanaisisen (siis ne böönat puuttui, muusta vajausasteesta en ole pätevä arvioimaan) perheen kera. Kivojen ihmisten kanssa on hyvä viettää aikaa. Lapsia vissiin yhteensä 12 tällä koostumuksella, joten hälinää ja vilskettä riitti tänäänkin. Yksi pesueista oli kokonainen tänne tullessaan, mutta ambulanssi vei possen naisen. Ei silti mitään vakavaa, hänet vain hälytettiin töihin ja haettiin välittömästi meiltä, kun oli kai monta sairastunutta ensihoitohenkilöä eikä muita saatu. Kemutuksen ruokaefekti oli jännä, koska meillä on nyt paljon enemmän erinäisiä sapuskoita kuin oli alunperin, vaikka kaikki sai varmasti vatsansa täyteen.

Vieraiden lähdettyä kävin pitkällä hitaalla hölkkälenkillä kylällä. Vastaan käveli liskokuningas(vähän kuin frendeissä se jouluhanukkavyötiäinen) ja joulupukki. Herroilla oli vaikutusmehua pannuhuoneessa, koska joulupukki sukelsi ojaan ja jäi sinne. Liskokuningas nauraa hihitti joulupukin vatsan päällä eikä hänen auttamisesta tullut mitään. Nappasin joulupukin hellään haliin ja istutin hänet lähimmälle penkille parempaan asentoon. Jatkoin äkkiä matkaa! Seuraavaksi vastaan olisi ehkä tullut obi wan kenobi tai teletappi.

#arkikuvatonepähaaste 7/7

Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Jokaisella on sananvapaus.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

-------------

Yksityisyys
Se, että jättää kertomatta valtaosan asioistaan ihmisille, ei tarkoita sitä että olisi jotakin peiteltävää, nolottavaa tai salattavaa. Se, että työkaveri(tai kuka tahansa lähi-ihminen jota näkee tai on tekemisissä) ei kerro missä asennossa tykkää harjoittaa seksiä ja miten usein, kuinka paljon on asuntovelkaa ja millä korolla, mitä asioita katuu, kuinka on haaveillut balettitanssijan urasta, miksi ei käytä alkoholia tai mitä asioita pelkää, ei luulisi tekevän ihmisestä sulkeutunutta, outoa, tylsää, vanhanaikaista tai säälittävää. Se, että joitakin asioita ei kerro tai joista ei halua puhua, ei tarkoita etteikö asioita tapahtuisi tai olisi.
Ääh, en osaa avata enempää juuri nyt, mutta picture or it didn't happen-meininki on joskus todella ärsyttävää. Kaikesta ei ole tarkoitus huudella koko kansalle. Mikäli Päivi Perushenkilö ei jauha kollega Kaisa Kailottajalle samoja asioita kuin Kaisa Kailottaja Päivi Perushenkilölle, se on enempi kuin ok eikä millään tavalla negatiivinen asia paitsi ehkä Kaisa Kailottajan mielestä. Kaisa Kailottaja on hölmö mikäli joistakin kuulemistaan seikoista määrittelee Päivi Perushenkilön persoonaa ja mielessään lisää siihen omia vivahteita. PP ei ole silloinkaan sitä KK päättelee.

Ottaisitko mukavan asennon vai muodostatko päin mäntyä menevät luulosi suorilta?

Taisin sammutella päivällä lieskoja korvistani kaupassa. :-]

Jokainen määrittelee itse mistä asioista haluaa puhua tai ei. Niin minäkin ja R-kioskin myyjä tai asiakas kahvilassa. Paasaus, paas, paas. Minä luultavasti tuohdun jos alueelleni yritetään tunkea luvatta tai epäreilusti. Tai määritellään ihmistä jonkun ominaisuuden tai seikan mukaan, joka ei liity välttämättä mihinkään. Yleensä menee aivan väärin, koska kukaan enempi tunteva tai tietävän ei tarvitse siten toimia. Väärin päättelyistä huolimatta ei ole tarvetta muuttaa tapojaan enempi huutavammaksi(heh, en keksinyt parempaa). Vähempi on enemmän monessa tapauksessa.
Paitsi 47 kokoinen tennari on aika paljon enemmän. Se sopii yksivuotiaan päähineeksi tai hyvällä säällä venhoksi hänelle.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kaksi hyvää

Upstairs, downstairs
Lainasin joskus poliisikouluaikana Tampereen kirjastosta vhs-kasetteja joissa oli 70-luvun sarjaa Kahden kerroksen väkeä. Katselin niitä jos oleskelutilan videonauhuri oli vapaana. Tykkäsin niistä, mutta en ole nähnyt läheskään kaikkia, viimeisen kauden muutamat viimeiset jaksot vain. Tuujuubista voisi löytyäkin.
Nyt pari viikkoa sitten Ylellä alkoi muutaman vuoden vanha sarja nimeltä Kahden kerroksen väkeä, kertoo palvelusväen että näiden työnantajien elämästä eli jatkumoa tuolle ensimmäiselle. Sarjaa on kuusi jaksoa, aikakausi sijoittuu toista maailmansotaa edeltävään Lontooseen. Areenassa näkyvillä viikon ajan vain, mutta ehtiihän siinä. Minä uusimman aamulla tenavien leegoillessa. Tjaa, IMDB:n mukaan jaksoja onkin yhdeksän. Noh, jospa loputkin näytetään.

Toisen kanssa
Toinen johon olen viehtynyt aiemmin (vaikka näyttelijöiden perusteella nou mutta katsoin ensimmäisen kuitenkin ja nyt ne kaikki) on kotimainen Toisen kanssa. Se on kuusiosainen, näkyvillä Areenassa kuukauden verran. Kertoo lapsettomuudesta, uskottomuudesta, avioerosta, uusista kuvioista. Ihan kiva. Pidän erityisesti pääosanäyttelijänaisen suorituksesta, vaikka aiempi tieto ihmisestä on iltapäivälehtien perusteella joku Putoussketsihahmo josta syystä ennakko-odotus ei ollut korkea.

Yleveroa on ilo maksaa noidenkin takia. Hakekaa kätilö! oli eräs englantilainen sarja josta myös pidin, mutta siitä Yle näytti jo kaikki osat. Luultavasti tulee jossain vaiheessa uusintana.
Areenasta on kiva katsella ohjelmia ja dokumentteja hd-laatuisena. Vaimon television digiboksillakin saisi tallennettua, mutta nyt tabletilta tai luurista voi katsella vaikka lattialla selällään.

Huhtikuu on kohta kulunut, tuosta noin vaan humps! Huomenna on vappuaatto, kivaa! Monestakin syystä. Vaikka siksi, että jälleen on katkonainen lyhyempi viikko ja siksi että meille on tulossa pari perhekuntaa saunomaan, rillaamaan ja testaamaan miten hyv...huonosti krokettia kykenee puttaamaan kallioisessa maastossa. Keppien virittämisen jätän kokonaan, reitti merkitään maalatuilla kivillä joiden välistä palloa täytyy saada tökittyä.

33,3%


Kooh eller hund. 

#arkikuvatonepähaaste 6/7

Neuvostoliitto miehitti Tsekkoslovakian elokuussa 1968.

http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/toimituksen%20koostama/Tšekkoslovakian%20miehitys

-------------

Juuret.
Jokaisella ihmisellä on juuret jossain. Kamalaa olisi, jos ei tietäisi missä ne on. Minulla tavallaan kai parissa eri paikassa, mutta mitään intohimoja kumpaiseenkaan ei ole. Ainakaan enää, vaikka yli 30 vuotta toisessa olen aikaani viettänyt. Nykyinen paikka on niin koti ettei usein mitään järkeäkään. Koti tuntuu fyysisenä läikähdyksen tuntemuksena jos olen jostakin tulossa, kuten lauantaina reissulta. Ihan parasta ja parasta tulla tähän kylään tähän pisteeseen aina. Koti tuntuu kodilta luultavasti koko Uudenmaan alueella. Miehen on hyvä tietää missä hyvältä ja oikealta tuntuu olla ja elää. Se alkoi tuntumaan muistaakseni v. 2008 jolloin muutin Espoon Tapiolaan Pirkanmaalta(sinne muutin pari vuotta aiemmin Päijät-Hämeestä).

Alkua. Päijät-Hämeestä kotoisin oleva tuleva nuori isäni tapasi vuonna 1968 keväällä tulevan nuoren äitini ollessaan töissä suomalaisen konepajayhtiön leivissä Prahassa. Suomipoika ja tsekkoslovakiatsirbu alkoivat seurustelemaan, mutta homma päättyi syksyllä isäni palattua kotiin Suomeen. Ihmiset kirjoittelivat vielä muutamia kirjeitä, mutta päättivät lopettaa senkin sydänsurujen tähden. Tsekkoslovakiatsirbu huomasi kuitenkin olevansa raskaana ja kirjoitti kirjeen Suomeen nuorelle miehelle jotta mitäs nyt kääk. Meni muutama viikko, Suomimies oli Prahassa tyttöystävän kotona kertomassa osaltaan tilannetta kysyen antaisivatko tsekkoslovakiatsirbun vanhemnat Suomimiehen jäädä heille asumaan siksi aikaa kun menisivät naimisiin ja sen jälkeen etsisi työtä Prahasta. Ei saanut, 16-vuotias tyttökin ajettiin pois kotoaan. Nuori pari lähti muutaman päivän kuluttua Suomeen. Tuleva äitini ei ollut ikinä kuullutkaan Suomesta tai tiennyt mitään paitsi kaljun silmälasimiehen tunnisti presidentiksi. Pari avioitui ja alkoi elämään yhdessä. Tuleva isäni opiskeli metsäteknikoksi, samalla teki työtä jotta saisi säästöjä perheenlisäystä varten ja saisi lunastettua talon pienestä päijäthämäläisestä kylästä. Tuleva äitini koki kulttuurishokkeja ja sai nauttia pienen kylän "etuja" ulkomaalaisuutensa tähden, isän vanhemmat ja muut sukulaiset ottivat toki nuoren rouvan hyvin huomioon ja tekivät osansa shokkeja pehmentääkseen. Pian äiti hyväksyttiin ja outo suhtautuminen vaihtui kiinnostukseen monelta taholta. Heinäkuun lopussa v. 1969 syntyi poikanen, joka sai noviisivanhemmiltaan kaiken maailman välittämisen ja huolenpidon mitä vaan voi vauva saada.
Vauva kasvoi isoksi pojaksi ja sai kaikkiaan kolme siskoa lisää joista yksi menehtyi alle 2-vuotiaana 80-luvun alussa. Elämä oli lapsena ja nuorena hyvää ja turvallista, ei mitään lisää tai mitään pois. Hyvä poika tulikin. Tsekkoslovakiatsirbu kotiutui Suomeen kaiken kaikkiaan mainiosti, oppi kielen, opiskeli, kävi töissä, sai lukuisia ystäviä, kasvatti lapsiaan ja oli kuin kuka tahansa rouva. 

Maaliskuussa v. 2014 tapasin ensimmäistä kertaa äitini sukulaisia Prahassa. Äidin vanhemmat olen pari kertaa parin viime vuoden aikana. Oli hurjaa nähdä oikeasti tädit, sedät, enot, serkut sun muut joista aiemmin olen tiennyt lähinnä nimet ja iät, joidenkin tätien vanhat paperikuvat ja muuta mutta ei muun maan nimikulttuuri ole sen suuremmin mieleen jäänyt tai mikään muukaan. Ehkäpä seuraava näkeminen tapahtuu aiemmin kuin 44 vuoden kuluttua.

Tiedän enemmän ja vähemmän hyvin muutaman adoptoidun ihmisen kohdalta, että jokaiselle tulee jossain vaiheessa kiinnostus ja tarve lähteä omille mailleen, katsomaan missä juuret ovat, mistä on tullut. Se on yksistään rikkaus. Juurien penkomisen tahto koskee yleisesti jokaista ihmistä, jokainen haluaa tietää minkä näköiset isovanhemmat, isosedät sun muut ihmiset ovat. Mitä sukupuun ihmiset elämässään ovat tehneet ja kokeneet. Olisiko sekin yksi iso syy miksi sukututkimus on kovin suosittua nykyisin.
Mua ei kiinnosta tietää esi-isistäni, riittää kun tiedän isovanhempieni vanhempien nimet ja mistä isovanhemmat ovat kotoisin.
Äidin puolen perheenjäseniin tutustuminen on kai aika vaiheessa, parin serkkuihmisen kanssa olen vaihdellut sähköpostia. Tädeille ja sedille kirjoitin yhteisen perheselvityksen ja liitin meillä asuvien ihmisten kuvat. Vanhin siskoistani samoin. Pikkuhiljaa siis.

Tänään miespuoliselta serkulta tuli sähköpostia notta hän on tulossa Suomeen toukokuun lopulla, juuri sopivasti kun Helsingissä on Maailma kylässä-festivaali. Heppu aikoo kiertää Suomea, mahdollisesti Ruotsiakin makuupussin kanssa muutaman viikon. Eiköhän siinä ajassa löydy skandinaavinen tyttöystävä, jos on löytyäkseen. Tai vaikka kaksi, jos ensimmäinen on huono!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

#arkikuvatonepähaaste 5/7

"Hyvä ruoka, parempi mieli"

http://youtu.be/wCyHXAd9IwU

-------------

Ruoka.
Huonoa ruokaa ei viitsi syödä joten siksi teen useimmiten hyvää ruokaa. Ruoka on monessa mukana, joskus se on välttämätön paha, yleensä on tärkeä yhteishetki perheen kera ja joskus hyviä muistoja ystävien kesken luodaan ruokapöydän ääressä. Vaikka olisi kyseessä ainoastaan kahvihetki. Ehkä arkisin asia on ruoanlaittoon liittyvät jutut, koska toistuu päivittäin muutaman kerran.

Tärkeää käyttämissäni raaka-aineissa on prosessoimattomuus ja puhtaus, ts. lähi- ja luomuainekset pääasiassa käytössä. Nykyisin myös taas omaviljelemä ja -kasvattama safka, oli taukoa viitisen vuotta kun ei ollut mulla kiinteä asuinpaikkaa. Valmisruoka lähinnä nou, koska hyvää vegeruokaa ei ole valmiina. On tietty hyviäkin joitakin kuten pinaattiletut ja sesamnugetit, mutta harvemmin niitäkään, ei vaan maistu riittävän hyvälle että olisi kiinnostusta. Mausteita käytän reilusti, mutta monet ruoka-aineet selviää vähällä maustamisella, mutta jotain oltava aina, lähinnä eri yrttejä. Köökkigardenissa on noukittavissa ympäri vuoden erinäisiä chilejä, kirsikkatomaattia, montaa yrttiä ja melkein minikurkkuakin talvella, mutta se veti herneet nasaaliin ja lakkasi kasvamasta. Liekö just siksi kun arvon kurkku joutui jakamaan elintilaansa herneen kera.

Tekemäni eväs on tavallisen normaalia perusruokaa. Paljon, reilusti tahi riittävästi proteiinia ja muut vitamiinit sun muut tärkeät mukana myös, se tulee automaagisesti ettei tule kiinnitettyä huomiota siihenkään. Paitsi vissiin viimeksi silloin kun ensimmäinen lapsi alkoi syömään muuta ruokaa emomaidon lisäksi.
Proteiinin lähteenä käytän linssiä, papua tai kananmunaa, toki muustakin sitä saa. Perunaa lisäkkeenä tai laatikon osana usein, koska on maistuvaa, täysjyväpastaa sitäkin menee. Lämpimän ruoan lisäksi juuresraastetta tai höyrytettyä herneenpalkoa tms sopivaa joka tuo lisäväriä lautaselle. Joskus tulee totaalinen ideattomuus jolloin on pakko tsekata s-kanavan, pirkkalehden tai valion ohjeita jolloin yleensä jotain uutta ideaakin tarttuu. Teen/teemme yleensä kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa reilun määrän erinäisiä ruokia joko lämmitys- tai kypsennysvalmiiksi. Päivisin sitten lämmitystä kehiin ja lounas siinä. Toisen kerran syödään noin kello neljän jälkeen iltapäivällä, se on eri ruokaa kuin lounas kun en halua kahta samaa peräkkäin, seuraavana päivänä voi jo olla samaa. Tjooh.

Ruoka on ilo. On mukavaa tehdä sitä ja syödä, lisäksi yksi tapa(?) kertoa läheisille miten tärkeitä ovat. Ruoalla kasvaa ja pysyy hyvässä iskussa ja vireessä. Olen aina tehnyt sapuskaa yksiksenikin, koska ihmisolio jaksaa arjen rytinät läpi kun perusasiat on kunnossa johon myös ravinto olennaisesti kuuluu. Sen huomaa nopeasti, jos sapuska on "huonoa", mitä sitten pidemmällä aikavälillä, toivottavasti ei tarvitse ikinä tietää. Tenavilleni tahdon tarjota samanlaiset lähtökohdat mitä olen itsekin saanut vanhempieni ansiosta käyttää ravinnoksi hyviä rakennusaineita.

En erityisemmin mieti paljonko käytän/käytämme ruokaan euroja. Silti sitä menee kohtalaisen vähän verrattuna Suomen oloihin, 300-400€ kuussa(sis. eläinkatraan eväät). Joskus hankin kauppahallista parilla kympillä juustoja iltapalaksi tahi piirakan täytteeksi ja vaimo Stockmannilta tryffelisieniä, eikä sitä tarvitse saati tule edes mietittyä onko se paljon vai vähän tai jotain snobismia. Kuuluu elämään, kuten jollakin olut tai nortti. Kesäsatoaikaan euroja menee vähempi kun käytännössä suoraan kasvimaasta voi syödä vatsan täyteen.

Suomessa on hyviä ja laadukkaita raaka-aineita tarjolla, jokaiseen makuun ja kukkaroon sopivaa löytää varmasti. EU:n myötä eri ruokalajien ja -aineiden on ollut helpompaa rantautua ja sitä myöten reviiri on voinut laajentua tänne Härmälandiaankin. Valitettavasti myös haittapuoliakin tullut, mutta enempi niitä hyviä. Hyvä ruoka, parempi mieli! Ja niin edelleen.

Jos ei tule uni



- voi tarkistaa luurin sääpalvelusta millainen sää on Heinolassa
- voi todeta Heinolan olevan myös Ruotsissa jossa on lämpöisempää mitä Suomessa
- ruotsalainen Heinola pitää tietysti etsiä luurin kartastolta, sinne on matkaa ainoastaan 751 km ja lautalla pitäisi taittaa osan matkasta
- Heinola on myös Yhdysvalloissa kahdessa eri osavaltiossa, Michiganissa ja Minnesotassa
- Applen karttapalvelu ei osannut antaa reittipisteitä takapihaltani kumpaankaan Amerikan Heinolaan, höh
- sen sijaan Amerikan Heinoloiden välillä on ainoastaan 637 kilometriä, sen taittaisi henkilöautolla 8 tunnissa 27 minuutissa, jalan 5 päivässä ja tunnissa
- mitäs sitten? Vaikka sinne sääosioon takaisin, voi etsiä hassuilla sanoilla paikkoja
- Intiassa on pari hullu-alkuista paikkaa, kuten Hullung ja Hullur, Saksassa sekä Norjassa Hassum-nimiset paikat
- Flightradarin kännykkäversio infoaa että Helsinkiä on lähestymässä lennot Roodokselta ja Teneriffalta, molempien laskeuduttua ihmiset luultavasti taputtavat
- Minnesotan Heinolassa on ainoastaan 2 lämpöastetta

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

#arkikuvatonepähaaste 4/7

"Sarpilan mukaan myös perinteiset statussymbolit – autot, kellot, korut, arvoasunnot – pitävät puolensa. Niiden merkit ja muodot vain muuttuvat."

http://www.hs.fi/raha/Mitä+ovat+2010-luvun+statussymbolit/a1398399828178

-------------

Status. 
Melko vaikea sanana, ehkä myös negatiivissävytteinen, mutta jokaisella on sellainen. Musta tuo Hesarin juttu on jotenkin surullinen. Ehkei sitäkään, jutun tutkijat tuntuivat vaan lokeroivan ihmisiä looseihin massana sosiaaliluokan perusteella. Mun status on mm. olla puoliso, isä, veli, poika, eno, sukulainen, lanko, ystävä, treenikamu... Yhteiskunnallinen status vissiin työntekijä ja jonkinsortin yrittäjä. Joskus ent. kotikylässä yhteiskunnallinen status oli stadisti nk. enempi erinäisten luottamustehtävien johdosta, mutta yhtä kaikki, perusmihinkään ei tee eroa. Statusesine? Miksi kukaan hankkisi esineen tai tavaran muita varten? Eikö itseään varten koska tarvitsee? Kenties kehnompi itsetuntoinen niin tekeekin, en tiedä. Tuntuu aina näköalattomalta määritellä ihmisiä ulkoisten asioiden perusteella tai omistamiensa asioiden takia, kuka niin tekee? Toisaalta yhtä hassua kuin vaikkapa porhostatustaan julkituovat, voi olla mielenköyhäilijät jotka joka käänteessä ilmoittavat miten eivät tarvitse jotakin tiettyä juttua ja elävät vaatimattoman niukasti. Ja joo, on ihan ookoo elää vaatimattomasti ja niukasti, ei sillä. Ääripäiden edustajat noissakin jutuissa voi tympiä sopivassa mielentilassa ja nälkäisenä.

Kysyin meillä asuvalta naiselta mihin statusasemaan ns. sijoittuisin ulkopuolisen silmin, jos näkisi minut kaupan parkkipaikalla arkipäivänä ruokaostoksia pakatessa autoon. Ei hän osannut vastata. Autoa jotkut pöljät stalkkaavat, se on mulle pelkästään kulkuväline vaikka fuulaisin jos väittäisin etten ole kiinnostunut autoni ulkoisista ja sisäisistä asioista. Jotkut ehkä kiinnittävät huomiota vaatteisiin, ne on aina puhtaat ja siistit. Samoin tukka ja parta, lyhyttä ja siistiä. Kädet puhtaat ja kynnet yms. No mut joo, eipä ulkoisista tekijöistä kovinkaan hätäisiä statusmääritelmiä voi tehdä. Lidlissä asioimisestakaan tod. nou, siellä käy väkeä kaikista yhteiskunta-asemista vaikka alkuaikoina sitä vissiin pidettiin köyhälistön kauppana. Musta tuntuu vahvasti ettei kukaan normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kiinnitä ventovieraan ulkoisiin puitteisiin huomiota. En tiedä miten laita on naapurien ym kesken. Kiinnostaisiko minua tai funtsisinko statussettiä mikäli naapuri hankkisi auton tai uima-altaan tai mitä noita Hesarin jutussa mainitaan. Ei kiinnosta tai lähinnä olisin iloinen kun naapurilla on mahis pulahtaa uimaan halutessaan. Mutta mistä tiedän kun ei ole eikä tule sellaisia.

Kaikilla mausteilla



Kävin kaverieni Tiinan ja Anun kanssa sporttaamassa. Meille tuli lopuksi nälkä. Välipalaa
Höspurkerilta kun ollut mitään evästä mukana koska piti ihan kevyttä vain. 
Minä tilasin itselleni falafel-aterian, tsirbut salaatin. Mun juoma- ja maustepussiin oli tosiaan taidettu laittaa kaikki mausteet. 10 pussia suolaa, 11 pussia pippuria, 12 pussia grillimaustetta, 5 pussia ketsuppia, 4 pussia majoneesia(1 tilattu ja maksettu), 20 servettiä. Heh. 

Terveydelle haitallinen tärinä


Aamulla ja aamupäivällä kaksi raivuria, yksi ruohonleikkuri ja pari moottorisahaa huollettu ja fiksattu kesäkuntoon. Nk. jonossa on pari ruohokonetta, mutta saa olla. Toista on ajettu ilman öljyä, toisessa on rikki kaikki mitä vaan voi olla että kannattaa suosiolla viedä romukeräykseen ja mennä ruohostokoneostoksille. Tuntuu aina käsittämättömältä miksi ihmiset kohtelee laitteitaan kaltoin, eikö käyttöohjeita lueta vai mikä lie. Toisaalta nyt kun sana on kulkenut, saan suht säännöllisesti viestiä "kuulin kaverilta/naapurilta että fiksasit sen moottorisahan, mulla olis kone mikä ei lähde käyntiin..." Joten hyvä vain, ensi ja osin seuraavankin viikon ruokarahat tienattu.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Haasterouva käski

Haasteen säännöt:
1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

KYSYMYKSET

1.  Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)

Jatkaa samaan malliin. Tie on löytynyt ja se kulkee missä minäkin.

2.  Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . .

...lakkaisin joskus harvoin tulevan funtsimisen ettenkö saisi olla tässä tilanteessa tässä elämässä. Ei ole minun vika tai syy että elän, olen terve, pärjään, tykkään olemisistani ja kaikesta. Näin en edes ajattelisi ellen olisi ollut tekemisissä ihmisten kanssa joka tuollaista tuubaa on survonut tajuntaani.

Toki muutakin ja enempää merkitsevä muttei koko maailmalle kuulu. Tai näy.

3.  Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?

Välillä, oikeastaan enää tosi harvoin väsyneenä menettämisen pelon muisto viime vuodelta.

Jonkun epäreilun epäreiluuden osuminen lähelle tai kauemmas.


4.  Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?

En kai halua kokeilla mitään erityistä. Eikujuupashan! Jollain tehokkaalla perävetoisella räminäautolla ajaminen suljetulla radalla miljoonaa revitellen ja sladitellen. Ah, miten meluisaa ja epäekologista! Ah, miten hienoa! Mut tiedän kokemuksesta, että se olisi sitten niin nähty. Työn puitteissa olen saanut harjoitella vauhtia ja vaarallisia tilanteita käytännössä kuin harjoitellen. Vauhti yms ei siksikään ole asia jonka haluaisin kokea aina ja aina. Tai jos juu, niin juosten.

5.  Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana?

Toki, botoxia mihin vaan tarttee! Saako niihin kanta-aasiakasleimakortteja, jokaisen kymmenen jälkeen 11. ilmaiseksi? Entä saahan ääspoonusta?

6.  Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?
Happy

7.  Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?

En tarvitse. Käytän vanhoja raatoja loppuun asti ja ostan aina käytettynä. Kuten ipadin, iphonen ja läppärini. Puhelimen kameramoduuli ei vörki, mutta muutoin toimii täydellisesti toista tai kolmatta vuotta mun käytössä. Läppärissä on tehoton suoritin ja näytönohjain, muistiakin vain 4 gb, mutta pärjään senkin kanssa kun ei oo heviä käyttöä eikä tuu.

8.  Opiskeluhaaveita, mitä?

Korottaa natsoja(kesken hyvässä vaiheessa, loppurutistus kun joskus palaan töihin) jotta olisin nk.  kelpuutettu nykyiseen duuniin. Muuta erityistä noup.


9.  Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?

Miten se kirjoitetaan sanoiksi? Olla sellainen muille kuin haluaisin itselleni olevan? Klisee, mutta siten niin.

10. Riitätkö itsellesi?

Jos sanoo notta riittää, onko silloin itseriittoinen? Riitän silti, mikäs tässä itseään muuttamaan tai vähättelemään.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?

Entisiä mieluisia tekemisiä mm. remontointi (oon jokaisen vuokrakämpän rempannut lattiasta kattoon mutta enää ei viitsisi, määräyksetkin taitaa olla muuttunut tiukemmiksi), metsätyöt kuten puiden kaataminen, raivausahalla teutarointi, istuttaminen jne mutta tähänkin nykyisin nou kiitos, maksan mieluummin jollekin siitä että tekee ne mun puolesta jo siksikin että skutsit on liian kaukana missä asun jotta olisi millään tavalla järkevää lähteä tekemään polttopuuta.
Entisyydestä nykyisyyteen on jatkunut ruoan tekeminen, leipominen, mullassa möyrimimen, marja- ja sieniöverit(kerääminen, myös muiden luontosysteemien, kohta saa kerkkiä, alkaa siirappi olemaan finito), koneiden korjaamiset(anna mulle rikkinäinen kone tai laite, korjaan sen-metodi on ollut voimissaan ~40 v), eläinten ja örkkien rapsuttaminen.

Lentävä ääliö

Paluulentomatkalla meistä viistoon seuraavalla etupenkkirivillä matkusti nelikymppinen humalainen norjalainen ääliö. Mänttimies huomautteli suureen ääneen englanniksi ja norjaksi vessaan kulkevien ja takanaan istuvien naisihmisten rinnoista, takamuksista, vyötäröistä ja mitä osia ihmisissä onkaan. "Show me your boobs, nice ass!" Ja muuta törkyistä seksuaalissävyistä pashaa tyyppi törttösi. Eli sellainen tyyppi, jonka voisi laittaa siivelle jäähdyttelemään aatoksiaan. Välillä äijä oli hiljaa, ilmeisesti torkahti, mutta hetken päästä sama huutelu jatkui. Mikä "parasta", mäntillä oli perhe matkaseuranaan! Vaimo ja kaksi tenavaa. Eikä vaimoihminen tehnyt elettäkään hiljentääkseen idiootin puolisonsa. Lentohenkilökunta välillä kävi huomauttamassa, mutta eipä tehonnut. Kaikenlaista puhekykyistä kaistapäätä onkin! Mitä tuollaiset antikasanovat kuvittelevat saavuttansa? Että yksi nainen miljoonasta joskus ehkä näyttäisi mitä paidan alla on? Toivossa on kai hyvä elää.

Mitä ylipäätään erinäiset nolot vonkaajat kuvittelevat typeristä heitoista ja aneluistaan hyötyvänsä? Miehen kuin naisenkin kanssa luultavasti helpoiten onnistuu kanssakäyminen fiksuudella kuin ääliömäisellä käytöksellä. Vai pitäiskö mun kokeilla, aloitan vaikka jokaisen naispuoleisen blogista jota luen: "Hei, näytä mulle sun kaulakuoppa* tai jos et niin ota ees kuva sun tukasta ja näytä!" Menestys on taattu! Not. Enkä kuuna päivänä ikinä edes kehtaisi tai haluaisi mitään noin typerää heivata, hyi! Pässejä maailmaan silti sopii.

(*kaula ja solisluuarea=heikko kohtani eiku siis sitä osiota tuijottelen mieluusti yhtenä meillä asuvalta naiselta)

#arkikuvatonepähaaste 3/7

"Liikunta voi vähentää monien sairauksien riskitekijöitä. Liikkumisella on hyviä vaikutuksia muun muassa aineenvaihduntaan, verenkiertoelimistöön, tuki- ja liikuntaelimistöön sekä psyykkiseen hyvinvointiin."

http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=296255

-------------

Liikunta.
Yksi tärkeimmistä asioista mitä teen ja mitä voin tehdä päivänä jokaisena. Voisi kai sanoa et tärkein, koska vaikuttaa kaikkeen. En kestäisi itseäni huonokuntoisena möllinä, joka jurottaisi jossain motkottaen ettei jaksa mitään, ahdistaa ja tuntuu pahalta. Kahdesti olen ollut tilanteessa, että kaikki liikkuminen on pitänyt stopata runsaaksi kahdeksi vuodeksi kutakin. Kummassakin oli kyse sairaudesta, mutta takana ne nyt, Luojan kiitos.

Poikasesta asti olen liikkunut kuin viitapiru. Lapsena polkupyörällä kaverien tykö, kouluun ja kylille, juosten kaikkialle, uimisia saareen ja toiseen saareen, aitaseipään heittoa, kuulantyöntöä, voimistelua, puissa kiipeilyä, pituusloikkaa, jalkapalloa, hiihtoa, pesäpalloa, voimailua, mitä vain. Teininä aloin tosissaan harjoittelemaan triatlonia(juoksu, uinti, pyöräily) mutta silloinkin vain omaksi riemukseni ja siksi kun setäni juu ja olin imenyt vaikutteita. Nuorena aikuisena kävin muutaman pienemmän kilpailun läpi ulkoisilla mailla, mutta ihan vain siksi kun oheistoiminta oli hauskaa ja sain tutustua kymmeniin eri ulkomaaneläväiseen ja näin maailmaa.
Aikuisempana sporttailu on yhä vain omaksi huvikseni ja siksi, koska se kaikki on niin mukavaa. Enkä halua koskaan muuttua laiskaksi viitsimättömäksi "vanhaksi" joka perustelee asioita sillä kun on niin vanha ettei jaksa kykene voi. "En jaksa kantaa kauppakassia, siispä menen kauppaan autolla", "en voi liikkua koska ei ole aikaa ja koska lapset vie ajan ja sohvalla himmailu on hauskempaa", "en ehdi kävelylle koska pitää siivota", "en pysty liikkumaan, se on niin kallista". Yhteistä kaikelle notta huonoja tekosyitä. Voi tietty odottaa kuinka toimintakyky alenee ja raihnaistuu jotta voi vedota ikäänsä ja siihen kun joku paikka pragaa kun ei ole viitsinyt arkiliikkua. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä alkaa huolehtimaan itsestään. Mikäli henkilö on jalaton ja kädetön, voi silloinkin vaikka hyppiä trampoliinilla kuten Mikael Andersson(http://areena.yle.fi/tv/2194450). Pienikin arkinen valinta enemmäksi kulkemiseksi on plussaa itse kullekin säädylle.

Mulla menee sporttijuttuun rahaa kuukaudessa arviolta 80 euroa, välillisesti joitakin euroja polttoaineeseen että ravintoon mutta menisi muutoinkin. Sillä maksan uimahallimaksut ja kaverilleni siitä, että saan käyttää reenailuihin hänen pihassa olevaa entistä bussikorjaamoa, nykyistä crossfit-hallia. Suurin osa touhusta on aivan ilmaista kun kotona on eri painojuttua, kahvakuulaa, voimistelutankoa, rekkiä ja lenkille pääsee kun avaa oven ja pistelee töppöstä toisen eteen. Rahaa toki saisi kulumaan satamäärin jos pitäisi olla peetee(juu en ees lähde...) ja käydä trendisalilla ja hankkia joka viikko uudet treenitopit ja ostaa superfuudia&lisäravinnesheebaa kun ilman ei siis niinq voi hei urheilla kun sit tiäks putoo fitnessjunast hei! Näkyyks mun suihkurusketus, irtoripsetjakynnet ja helisevät bikinit ja korkkarit ja se miten oon aina halunnut niinku biksufitnesskisoihin, kurnau. Hei, oot vaan kateellinen mulle kun oon tehnyt elämänmuutoksen ja nykyisin julistan mun terveitä elämäntapoja(=ortoreksia) ainoina oikeina ja halveksun just SUA joka mussuttaa(himokuntoilijat ja herännäiset sporttihenkilöt käyttää just tuota sanaa kun joku/itse syö jotain "epäterveellistä") pullaa! Ja tykkään niinku vetää itteni äärimmilleen eli mä bulkkaan kun pitää saada plussakaloreitaja sit kun kisat tulee niin vedän jotain detoxia tai diureettia poskeen et kuivun kisakuntoon! Hiiteen normaali hormonitoiminta! Hiiteen elimistön ylikierroksilla ja stressitilassa oleminen, tärkeintä olla khuul. (Soribori kaikki miljardit blogiani lukevat fitnesstsirbut, en ymmärrä miksi itseään pitää kiusata ns. terveellisyyden nimissä, terveellisyyskin voi mennä sairaaksi)

Mut jöö, oikeasti liikkumisessa ja sporttailussa tärkeintä pitäisi olla ilo ja riemu, kuten suurimmalla osalla onkin. Eikä tarvitse olla suureellisia tavoitteita. Ei tartte osallistua maratonille, ei tarvitse jaksaa nostaa pianoa yksin yläkertaan, ei tartte...

Tenavia on helppo saada houkuteltua liikkumaan. Ainakin omiani kun kumpikin on liki vauvasta saakka tehnyt jotakin ja seurannut kiinnostuneena mitä minä tai äitinsä tekee ja tahtonut kokeilla itsekin kunhan kynnelle kykenee. On tärkeää antaa epanan kulkea itse ilman ylenmääräistä rattaissa raahaamista, kanniskelua tai muuta passaamista. Eteneminen on toisinaan hidasta, mutta mikä kiire valmiissa maailmassa olisi. On myös tärkeää antaa nulikan vaikkapa kaatua eikä varsinkaan alkaa hyysäämään ja ylisuojelemaan kaikilta maailman kolhuilta, koska niitä tulee. Lapsi monesti haluaa kiipeillä, ryömiä, hyppiä, ohittaa ja alittaa, jos vain saa mahdollisuuden. Kunpa kaikki saisivat! 

Liikkuminen auttaa jaksamaan ja tekee oloni hyväksi. Kaikki muut edut on melko toissijaista. Toisaalta ei yhtään kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. En tiedä millaista eläminen olisi jos tekisin jotain muuta. Ainakaan en olisi voinut valita ammattejani saati niissä pärjäisin, jos en olisi tällainen. 

Viimeinen ilta/yö ennen kotiutumista. Tieto siitä saa aikaan keveän koti-ikävän.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

#arkikuvatonepähaaste 2/7

"Tilastokeskuksesta kerrotaan, että naimisissa oleva mies voi odottaa elävänsä useita vuosia pidempään kuin eronnut ikätoverinsa."

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288630772309.html

-------------

Vaimo.
Saan olla naimisissa kivan tsirbun kanssa. Kukas epämukavaa jaksaisikaan. Puolisoni kanssa on turvallista elää, jakaa arki ja kasvattaa tyttäriämme. Arvomaailmamme synkkaa, mutta lukuisista asioista ajattelemme tyystin eri tavalla joka ei ole ongelma vähääkään. Mielipiteeni saan tuotua esiin, kuten hänkin, vaikka ne kolisisivat vastakkain. Arkisissa asioissa ajattelemme luultavasti pitkälle samalla tavalla. Koskaan (vielä?) ei ole tullut erimielisyyksiä arjen jutuista kuten taloudellisista asioista, kodinhoidosta, lasten edesottamuksista, harrastuksista tai ajankäytöstä ja aika epätodennäköistä jotta tulisikaan, kun aatokset osuu noissa asioissa yhteen. Saamme viettää riittävästi aikaa yhdessä ja tietysti myös erillään omissa jutuissamme. Kuten hän joskus sanoi, asiat on helppoja kun niistä ei tee vaikeita. Puolisollani on riemastuttava tapa sanoa ja kertoa asiat kuinka ne on eikä ainakaan siten, että sanoo muuta mutta tarkoittaa täysin eriä. Argh sellaisia! Samoin kuin mikään typerä draamailu ei kuulu hänellä luonteeseen. En jaksaisi tyhmää ihmisiä, siksi puolison "pitää" olla älykäs ja sellainen kai onkin, mutta ei itseriittoinen besserwisseri.  (Tjoo, eiköhän rouva tullut jo kehuttua riittävästi... ;])

Parisuhde ei ole minulle ollut koskaan mikään must-juttu. Yksin olemisessa ei ole ollut ikinä mitään väärää tai vikaa. Töiden tekeminen, opiskelu, reissailu ja urheilu nuorempana ja aikuisena riitti ja riittäisi yhä, ei siihen ketään silloin tarvita, jos ei siltä oikeasti tunnu. Samoin en osaa kuvitella omalle kohdalleni meininkiä "pakko olla joku ettei tarvitse olla yksin", "entä jos olisin ikuisesti yksin", vaikka luultavasti jokainen siten kelaillut jossain vaiheessa. Silti siihen, hyi kammotus! Olen ollut ja olen yhä huonosti eli vaikeasti ihastuva ja on saanut olla melkoinen tyyppi notta minkäänlainen kiinnostus mihinkään romanssidiibadaahan olisi osaltani. Mua ei kiinnosta ihmisen ulkonäkö, ihminen on kaunis vasta ajatustensa ja tekojensa perusteella. Enkä jaksaisi innostua myötäilijöistä, ihan sama-ihmisistä tai ihmissuhteet on peli-meininkejä pitävistä, hyh. Meillä asuva nainen on toinen "oikea" parisuhteeni, pari muuta jotain mitä lie katselmuksia.
Jotkut saattavat funtsia notta elämä on kiinnostavaa vasta sitten kun on ensin sekoillut kuin mikäkin viiriäinen ja hankkinut "kokemuksia", se kaikki toki sellaisille ns. sallittakoon. Minä tietysti funtsin omalla tavallani ja se mulle sallittakoon. En osaisi kokea ylpeyttä ja riemua siitä että intiaanipäähine olisi täynnä sulkia kaadetusta saaliista vaikka moisesta olen lukuisia kertoja kuullut pottuilua, varsinkin nuorempana, ei tee silti mitään. Kaikki tavat elää ovat yhtä oikeita tapoja elää, kukin siis tavallaan ilman katumisia, kun ei hyödytä märehtimiset.

Puolisosta sain ystävän josta on muutaman vuoden aikana tullut paras ystävä ja ihminen jolle voin kertoa kaikesta ilman pelkoa niiden liitelevän muiden tietoon tai niitä hierottavan päin naamaa. Jokohan siirappihunajaällö lakkaisi viimein!? Alkaa tukkeutumaan suonisto nestemäisestä sokeritahnasta! Kaikenlaisia keski-ikäisiä sitä onkin. (Katellaan sitten muutaman vuoden päästä jos alkaisin trendikkäästi haukkumaan ja löytämään vikoja ja kaikkea muuta tärkeää ja myös peseytymään irti jotta minussa olisi mitään vikaa, sitä kaikkea khuulia odotellessa siis, ehkä taas uusi blogi niitä juttuja varten! :D) Ai niin, yksi vika tahi taitaa olla ominaisuus joka täytyy turtata eetteriin jo nyt! Miksi kummassa vesi- tai soodastreamjuomapullon korkkia henkilö ei väännä loppuun asti ja pullo silti kenolleen? Luulisi menevän yläjakamoonkin asti vähitellen, kun itse saa aina putsata valumat, mutta ei! Lörppöjengaisia juomapulloja asuu vastakin jääkaapissa. Juu en tajuu ikinä. On myös helpompi elää, kun ei keskity toisen ihmisen "virheisiin". Esimerkiksi siihen että useimmiten juomapullon korkki on kierretty riittävästi kiinni.

torstai 24. huhtikuuta 2014

#arkikuvatonepähaaste 1/7

"Näyttää siltä, että monesta ihmisestä firman hoitaminen on merkityksellisempää kuin lapsen hoitaminen."


-------------

Lapset. 
Omani kaikista lapsista tärkeimmät ja rakkaimmat. He saavat iloiseksi joka päivä monta kertaa ja aiheuttavat sydänalassa ikiviipyvää lämmöntunnetta. Ei parempaa ole kuin viettää arkea heidän kanssa kotona päivisin. 

Pidän luultavasti jokaisesta ystävien ja kaverien lapsista, heistä löytää monasti jotakin samaa kuin vanhemmistaan ja ovat silti omanlaisiaan. Ventovieraat tenavat ovat myös sydäntä lähellä, ei kuitenkaan siten miten joskus. 90-luvulla silloisessa kotikylässä pidin sekalaiselle sakille tyttöä ja poikaa kerran viikossa sporttia tunnin tai kaksi kerrallaan, talvella lätkää ja suvena jalkapalloa. 20-30 tyyppiä, ikäskaala 12-19, kaikki sulassa sovussa pelasivat ja viettivät aikaa yhdessä. Mailat ja pallot sain lainaan kotikylän yläasteelta. 

(Hmm, kun käytän safaria eli selainta kännykällä, kirjaudun jostain syystä bloggerista pihalle enkä kykene kommenttiin vastaamaan. Kotona viimeistään.)

Leipä tiellä pitää


Pitääkö kansanedustaja Kalmari ihmisiä tyhmänä? Jossakin(Uuden Suomen puheenvuoroblogissa?) oli jokin vastaava viisas tietävä kertomassa typerälle kuluttajalle ettei kauppojen paistopisteissä olekaan erillisiä leipojia jauhoista leipomassa vaan tavallinen myyjä siirtää pakastimesta raakapakasteet uuniin. No s**t Sherlock!?

Ilmeisesti Vaasan leipomoiden vähennystarve on sysätty paistopisteiden syyksi, ainakin mitä jonkun jutun pikaisesti luin tuossa männäinä päivinä. Työpaikkojen loppuminen on syvältä, mutta Vaasan leipomoiden on melko turha kitistä. Kulutustottumukset muuttuvat, voisiko niitä raakapakasteita alkaa tarjoamaan sellaisenaan kaupoille, muuttua itsekin? Muutenkin, Vaasan tuotantoa löytyy Baltiasta yhä enenevässä määrin ja tuotteiden sinivalkopesu on noloa. Isoäidin laskiaispulla: valmistettu Latviassa, Vaasan isoäidin pitko: valmistettu Virossa... 

Syökö ihminen mieluummin muutaman päivän muovipussissa asunutta mönjäleipää, joka maksaa vähintään yli 2 euroa vai syökö ihminen mieluummin Lidlin paistopisteen lämmintä täysjyväleipää jonka saa alle eurolla? Tai 30 senttiä maksavia goudajuustolla kuorrutettuja(oikeammin kyllästettyjä) kolmiosämpylöitä? Meinaako kansanedustaja notta raakapakasteena vuodenkin(hyvänen aika, vuoden pakastimessa säilytettyä tuotetta, iik!) ollut ja tänään paistettu olisi huonompi mitä lämpimänä muovipussiin tällätty kotimainen nahkaleipä?
Yhteistä muovipussileiville on se, että kaikki maistuu samalta. Eli vähemmän hyviltä ilman fiksausta(kevyt paahtaminen tms) joka ei pitäisi olla tarkoitus. Kun kerran kulutustottumukset muuttuvat eurooppalaisemmiksi, miksei kotimainen leipäteollisuus siihen vastaa? Äsmarketeissa yms shopeissa on kymmeniä liimaleipiä koreissaan, mutta paistopisteleipien kohdalla käy kuhina! Kertooko se mistä? Ehkä siitä että ihminen syö mieluummin juuri paistettua, lämmintä leipää kuin kumiboltsibrödiä. Turha valittaa, niin kansanedustajan kuin kenenkään ettei se leipä ole täällä tehtyä tai väärin ostettu. Mieluummin maukasta ja edullista kuin kallista ja pahaa. Jos siihen kotimainen leipomoteollisuus ei halua vastata niin ei voi mitään. 

Minua kauppojen leipäasia ei ihmeemmin kosketa, teemme 80-90% syömästämme leivästä itse. Silloin kun leipä ostetaan, on se joko jostain hyväksi havaitusta leipomosta suoraan tai Lidlin paistopisteestä. Suomalainen leipämaku ei ole ikinä uponnut minuun(liekö äitini makugeeniperimä "sotkenut" tässäkin asiassa), sekin on pitänyt käteni jauhoisina. Inhoan tiiviitä hiivalle maistuvia kovakuorisia kivilimppuja, en erityisesti pidä ruisleivästä tai kaihoile kovaa orsileipää tai siirappista joululimppua, näkkäriin en ole koskenut peruskoulun ja armeijan jälkeen, rieskat, hyh.
Sen sijaan pidän rapeakuorisesta jyviä ja siemenrouhetta sisältävästä ilmavasta leivästä, ostoleivistä Pälkäneen perunalimpusta ja toisinaan Reissumiehestä. Joskus ennen muinoin Nylanderin leipomo Hämeenlinnasta teki nykyistä Tosirukiista, mutta Vaasan taisi ostaa brändin ja pilasi senkin, samoin kuin Pehtoori-niminen leipä on pilattu Vaasan leipomon toimesta. Nykyisin se on samaa muovipussiviipaleleipää  mitä kaikki muut kun ennen se oli kokonainen rapeakuorinen paperipussissa elelijä jota piti siis sai leikata itse. Niin ja pidän Lidlin paistopisteiden tuotteista. 

Aamiainen syöty(sisälsi tuoretta leivontalämmintä leipää), aamutreenit tehty, 19 lämmintä. Ohjelmassa himmailua ja ehkä pitää kerätä muutama kivi ja simpukankuori ja kokeilla osaanko tehdä kaarnaveneen. 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

@Svjetionik Sveti Petar

Lokaatio Adrianmeren biitsillä Kroatiassa. Pienessä(~13 000 asukasta, mutta tuntuu suuremmalta) kaupungissa nimeltä Makarska sijaitsee neljä meitä joista kaksi kolme on nukkunut jo hyvän aikaa. Järjettömän kaunis paikka koko kaikki! (Harmi etten saa fotoa liitetyksi, koska naisen puhelimen verkkoyhteys stop vikarastin takia eikä ulkomaan esto ole vielä poistunut. Joten jos akuuttia ja maailman tärkeintä asiaa tulee niin mulle viestiä tahi säpo.)

Helsingistä lento kesti n. 3 tuntia, ihan sopivasti, Norwegian liiteli. Tenavia kiehtoi ikkunasta avautuvat maisemat, eivät ehtineet kyllästyä istuskeluun kun alhaalla näkyy lumihuippuisia vuoria ja meitäkin piti muistaa halaamalla, lauleskelemalla yms. Lentokentältä Splitistä on tunnin automatka, taitoimme matkan bussilla. Tällaisena off seasonina reissaaminen on ehkä parasta. Edullista lentää ja majoittua, turisteja ei ole nimeksikään, luonto vehreä eikä ole liian kuuma(koskaan ei ole liian kuuma). Eikä paikalliset ole ehtineet kyllästyneitä niihin(meihin) turisteihin. 

Olimme lunastaneet majapaikaksi majakan, joka on tarkoitettu yhdelle seurueelle kerrallaan, saamme olla rauhassa täällä. Tuolla melko reilun matkan päässä on mm. nudistiranta, mutta off season vissiin sielläkin. Omissa oloissa saa siis olla jos haluaa. Majakka sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, kävellen talsii nopeasti. Kauppaa, kioskia, raflaa on lähellä. Emme tarvitse kuin ruokakaupan tai torin ja ehkä ravintolan. Kunhan ruokaa on, muusta höpsöstä viis! Alunperin aie oli mennä samaan majakkamajoitukseen jossa oltiin häh!matkallamme, mutta sinne olisi ollut Splitistä yli parin tunnin ajomatka ja muutoinkin se sijaitsee syrjemmässä. Nyt ehkä joutaa tutustua maisemiinkin ja niitä riittää, kuten jylhää vuoristonäkymää kaikkialla ja hengästyttävän kaunis sininen Adrianmeri. 

Ruokakaupassa wanha entinen kauppiaspappa nappasi tyttäremme syliinsä molemmille polvilleen ja jutteli näille jotakin koko kauppa-asioimisen ajan. Lapsia nauratti kun vääntelivät riemuissaan vanhuksen ryppyisiä kasvoja uuteen asentoon. Miekkosen piippukin taisi lentää jonnekin kun neidot osoittivat lähimmäisenrakkautta. Ostokset tehtyämme tyttäret halasivat uutta ystäväänsä pitkään ja saivat mieheltä banaanin. Lisäksi asioimme apteekista hankkimassa haavataitoksia, ea-reservistä puuttui just niitä. 

Majakkamme rannoilta löytyy mm. sileitä kallioita ja kaikkea älyttömän hienoa, kuten kasveja ja puita joita en tunnista. Niitä ja sitä kaikkea älyttömän hienoa vaimoni on fotoillut kamerallaan siten, että hän joutuu huomenna muistikorttiostoksille. Olisi varmaan 16 gigan muistikapasiteetti riittänyt, mutta unohti tyhjätä kortin eikä ole varmaa onko kortilla olevat kuvat kotona tallessa. 

Erityisiä nähtävyyksiä yms ei ole hinku koluta. Patikointiturneilla varmasti näkyy paljon kiinnostavaa! Heti aamulla käydään kiipeilemässä korkealla. Muutoin riittää tulipunainen auringonlasku, kiviset kadut ja täydellinen reissuseura. Mutta kroh, pitkä päivä takana. 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Millainen ihminen

Olen saanut olla elämässäni tekemisissä satojen tai tuhansien ihmisten kanssa. Olen etuoikeutettu siksikin kun skaala on niin laaja. Ihmistuntemus on varsin hyvä sekin, yleisesti se on positiivinen juttu kun osaa lukea erilaisia ihmisiä. Toisinaan soisi olevan vähempi jotakin, ei kaikkea tarvitsisi oivaltaa jostakin tietystä toimintatavasta jonka olen nähnyt lukuisia kertoja jollakin toisella.
Yksikään ei ole samanlainen ajatuksiltaan, mielipiteiltään, aatteiltaan, ideologialtaan, ei niin miltään osin! Toisaalta tietyt kaaviot toistuvat niin hyvässä kuin pahassa. Taas sitä ainutkertaisuutta, jokainen on omanlaisensa ja silti tosi kaavamainen.

Jotkut elementit ihmisissä hämmästyttävät ns. kaiken nähnyttäkin. Minua mietityttää kerta toisen jälkeen, vuodesta vuoteen jonkun ihmisen julmuus ja väkivalta. Se ei ole parin vuosikymmenen aikana lakannut koskaan tuntumasta pahalta. Ei silti tee mitään eikä taas arkistu siten että pitäisin normaalina. Tai mikään vaikuttaisi minuun millään tavalla negatiivisesti. Mikäli näin olisi, tukiverkostosta saisi tukiverkkosukat.

Kaikkein suurinta tyrmistystä ja hämmästystä tarjoilee aivan tavallisten ihmisten rumat tavat ja käytösmallit. Tarkoitan huonosti käyttäytyviä, ilman alkeellisimpiakaan ihmisyyssääntöjä olevia, se tuntuu aina omituiselta. Liitän sen välillä mielessäni johonkin aivojuttuun, mielenterveyssairauteen tai muuhun koettuun tai menossa olevaan traumaan/kriisiin, yritän joskus miettiä mikä siinä taustalla voisi olla pahimpien tapausten kohdalla. Peruste tai oikeutus koettu juttu ei saisi olla, mutta ei useinkaan mene kuten saduissa.
Jotkut elämässä koetut menetykset ja keljut kokemukset saattavat tehdä ihmisestä katkeran paskiaisen(yritin keksiä fiksumpaa termiä, en keksinyt, sori, ja ei todellakaan tarkoita että yhtään ketään peeaskiaisena pitäisin) jonka elämästä puuttuu rakkaus, välittäminen, läheisyys, ystävyys, turvallisuuden tunne, hyvät kokemukset. Jonkun perusjutun puuttuminen jo yksistään voi suistaa ihmisen radaltaan ojaan, josta viskotaan kiviä tai mutapaakkuja toivoen niiden osuvan ohikulkijoita nenään ja aiheuttavan harmia.

Joidenkin kohdalla fyysinen tai henkinen sairaus saattaa muuttaa perustaa siten että entisestä "hyvästä" ihmisestä tulee tuo mainittu katkera paskiainen tai ennestään neggistelijästä tulee entistä enemmän negatiivinen katkera paskiainen(kp). Yhteistä koopeille tuntuu monesti olevan esimerkiksi hyvyysilluusio ja uhriutuminen. Tyyppiä minä sairas poloinen, paha yhteiskunta/työnantaja/esimies/virkamieskoneisto haluaa kampittaa minut hengiltä tai se näkyy huonon ja pahan olon vierittämisenä jonkun muun instanssin tai henkilön kontolle. Onhan noita esimerkkejä, kukin varmasti osaa nimetä ihmispiiristään nyrkkiä ilmassa heristävän tapauksen jonka kaikki ongelmat johtuvat lapsuudesta/yhteiskunnasta/puolisosta/huonoista lääkäreistä/mistä vain. Kp ei ehkä näe malkaa silmässään vaan pitää itseään ylivertaisena eri tavalla asioita tarkastelevaa ja näkevää ihmistä kohtaan. Tulee jälleen se minä hyvä tuo huono-asettelu.

Vielä jos asioita(eri mieltä asioista olevista) närppii julkisesti, niin no joo. Esimerkki: Minä jauhan espoolaisessa kahvilassa kaverini Teemun mielipiteistä pilkallisesti kaveriemme Mikon ja Kallen aikana ja siten että mahdollisesti Teemun muita ystäviä on todistamassa tilannetta. Eikä kukaan noteeraa mitenkään ääliöilyyni, ehkä liittyvät vielä joukkoon tummaan hymistelemään. Vaikka Teemun edesottamukset, esim. mielipide juniorijalkapalloilusta olisi muussa linjassa kuin omani, ei se tee Teemusta dissattavaa ja hahhahaaa haukuttavaa meidän kesken. Olisimme moukkia ureapäitä noin toimiessa.

Joiltakin vain puuttuu ihan perusasia, alkeellisimmatkin käytöstavat. Kertoo enemmän julkirääpijöistä itsestään kuin siitä kohteesta joka on eri mieltä. Ehkä joissakin ihmisissä sisäänrakennettu tai rakentunut katkeruus kumpuaa ulos siten että se näennäinen hyvyys katoaa jota sitten täytyy korostaa. Mistä se kertoo enemmän, en tiedä enkä totta vie ole kiinnostunut tietämään.

Jotkut ihmiset ottavat erikoisdissauksen kohteeksi jonkun tiettyä ammattia edustavan ihmisen, sosiaalityöntekijän, opettajan, poliisin, joitakin ahdistaa omillaan toimeentulevat ja nuohoojat, jotakin miehet ja kiinteistönhuoltajat ja K-kauppiaat... Vain taivas on rajana eri ihmisryhmissä joka kollektiivisesti koopeeta harmittaa. Yleensä sitä harmitusta ei osata tai haluta edes peitellä. Liekö se sitten ns. taudinkuvaa.

Luojan kiitos katkerat paskiaiset ovat verrattain pieni (mutta sitäkin kuuluvampi) osa ihmisistä. Sellaisen tulilinjalle joutumista ei kenellekään soisi. Sellaisilta kannattaa pyrkiä välttymään tai mikäli on pakko, pitää huoli että on myös mahdollisuus palautua tilanteista.

Suurin osa kanssaihmisistä osaa käyttäytyä ja on ihan perushyviä ilman sen ihmeempää hyvä-määrittelyä. Suurin osa ihmisistä on sellaisia joiden kanssa kenen tahansa on helppo tulla toimeen. Suurin osa ihmisistä säilyttää valonsa ja suoran asenteen elämään, vaikka elämässä tulisi mitä vastoinkäymisiä tai koettelemuksia.

Kun kohtelee muita kuin haluaisi itseään kohdeltavan... niin no joo, sillä pärjäilee aika pitkälle monessa asiassa.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Meri, vene, perhe

Sininen taivas, tyyni meri, kaakaotermari & eväät, tyttäret & koirat, kaikki pakattiin veneeseen ja menoksi. Kävimme pyörähtämässä Espoon puolella Kivenlahdessa jäätelöllä. Veneenlaskupaikalla oli ruuhkaa, kaunis lämmin kevätpäivä houkutteli vesille paljon väkeä. Kevään ensimmäinen retkemme tapahtui upeassa auringonpaisteessa, ei ollut erityisen kylmäkään, pärjäsin toppaliivillä ja paksulla hupparilla paatin kulkiessa. Moni muukin venekunta näkyi olevan liikenteessä vesillä, myös Kantvikista oli paljon tulijoita avomerelle.

Homma meinasi muuttua paluumatkalla jännittäväksi, kun moottori sammui pari kertaa eikä sähköstartilla käynnistynyt eikä moottori muutoinkaan käynyt kuten pitää. Kotiuduttamme purkasin moottoria selvittääkseni vikaa. Putsasin mm. kaasarin tyhjäkäyntisuuttimen. Siitähän se vika löytyi, vaikka syksyllä koko moottorin kävin läpi. Ihmeellisiä nuo japanialaiset härkit!


Sitten oodi mukille. Ensin henkilö saattaa hankkia surkean termosmukin ja pettyä kun kuuma juotava jäähtyy tai kylmä lämpiää jo viiden minuutin päästä. Sitten löytyy se oikea(tai vaimolta löytyi ja olen sosialisoinut sen häneltä). Tänäänkin kaakaoni pysyi kolme tuntia tulikuumana. Ei ole maksettu mainos eikä tule, mutta Contigo toimii! Tuokin muki on ollut aktiivisessa käytössä ensin silloisella tyttöystävällä ja nyt minulla ties miten monetta vuotta.

Nämä päivät on kai niitä jolloin alkaa menemään ajantajusta tai päivän nimestä sekaisin. Tänään on sunnuntai. Huomenna on taas sunnuntai. Ei paha.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Upea päivä!

Taas kerran!
Vaimon kaksi kummilasta kävi olemassa pari tuntia kylässä aamupäivällä. Heitä ei näy kovinkaan usein, sillä toinen asuu Yhdysvalloissa ja toinen tuossa pienemmän veden takana Tukholmassa. Nyyjorkkipoika oli innoissaan kun sai taas hoitaa kanoja ja korjata kananmunat pois, viimeksi hän oli meillä loppuvuodesta. Nytkin ensimmäisenä kysyi voidaanko jo mennä siivoamaan kanalaa. Niinpä kanoilla oli päivällä eri palvelijat kun Ruotsityttö ja Jenkkipoika ruokkivat niitä. D-vitamiiniannos tuli myös täytetyksi runsaan auringon seurauksesta, hyvä hyvä.
Muutoin päivä noudatti eilisen linjoja. Sauna kuumana ja merivesi kylmänä. Ei mies muuta tarvitse.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Perjantaina ehti vaikka mitä

Kuten käymään kahdesti kunnon juoksulenkillä, istuttamaan kasveja ja kukkia, siirtämään jollapaattiin kesäkamoja, askartelemaan tipuja (hieman tämän tyylisiä mitä tein pari vuotta sitten eli yhtä vajakin näköisiä), pesemään saunan ja jynssäämään laiturin, korjaamaan laitteita ja kello vasta yksi iltapäivällä puoli yksitoista illalla.
Ehti myös ripustamaan linnunpönttöjä, istuttamaan lisää kasveja, sporttaamaan, kokoamaan kinderin tyhmän yllätyksen, roudaamaan multaa kasasta kaikkialle, ottamaan yksivuotiaan suusta pois erinäisen määrän maa-ainesta ja taimia, pelaamaan 2048:aa, syömään ruokaa, saunomaan pitkällä kaavalla ja ties mitä muuta saimme aikaiseksi!


Ehtii myös ihmettelemään Spotifyn ehdotuksia. Ti-ti nalle, todellakin haluan kuunnella!
"You've listened Leevi and The Leavings. Want to try Meiju Suvas?" Ilman muuta, tänne vaan! Tai jos kuunnellut Neljää Ruusua, suositukseen tulee Tommi Läntinen tai Popeda. Ilman muuta haluan kuunnella... Niin sama genre ja niin mun makua eli ei. 

Tämä päivä on nimensä veroinen, pitkä hyvä perjantai!

Hurtat kiinni!

Metsästyslain(51 §) mukainen koirien kiinnipitoaika alkoi maaliskuun 1. ja loppuu elokuun puolen jälkeen. Kyseisessä laissa on myös maininta vapaudesta pitää vapaana siten, että "koira on välittömästi kytkettävissä". (Tuota tulkitaan "hieman" leveällä haitarilla usein päin puuta) Samassa opuksessa muistutetaan myös muista jutuista kuten "Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa kuitenkaan pitää muulloinkaan irti toisen alueella."

Suomeksi: koirat kiinni niitä ulkoilutettaessa! 

Jotkut tuntuvat saavan kiksiä siitä kun oma ikiräkyttävä fifi onnistuu pelästyttämään lähijärvessä olevat joutsenet tai sorsat. Voijee, onpa tuo meidän irtioleva Rex taitava kun sai peloteltua pesimäsuunnitelmia tekeviä teeriä lähimetsästä! Mamin oma kulta! Hihhihii, onpa meidän Vili vekkuli kun se juoksi jäniksenpoikaa takaa korvasieniretkellä! Ei se hei mitään pahaa tee sinä lenkkeilijä, se on kiltti, Jaska vain vähän näyttelee hampaita ja ärhentelee jokaiselle liikkujalle! Ole ihan paikoilla nyt vain, eksä nää et se heiluttaa häntää?! Ai sua pelottaa tuollainen pikkuinen koira, hehheheee, mitäs muuta sä pelkäät, kilpikonnia... hehheheeeee? Olen niin ylpeä koiranomistaja! 

Kuinka vaikeaa on elää toiset ihmiset ja ympäröivä luonto ottaen huomioon? Siihen on monia syitä miksi lemmikkieläimet on pidettävä kytkettynä. Järkevät ja vastuulliset koiranomistajat sen tietääkin. Sitten on se sakki joka vähät välittää muusta kuin itsestään kun ajattelutapa minäminä! Minulla on oikeus pitää koiraa irti metsässä ja pelloilla koska muuten se ei saa liikuntaa! Minun koiralla on oikeus häiritä luonnoneläinten rauhaa! Minua ei haittaa jos joku lenkkeilijä pelkää vapaasti juoksevaa Jaskaani, menis kaduille juoksemaan, mokoma hikinauhapelle!  

Aamuista kymppiä juostessani dobermannin kera jostain hyökkäsi eteen keskikokoinen koira rääkymään meille. Oma koirani ei noteerannut toiseen koiraan mitenkään, katsoi vain minua mitäs nyt, miksi pysähdyimme. En halunnut ottaa räkyttävän irtokoiran kaulapannasta kiinni, odottelin rauhassa koirani kanssa mistä omistaja ilmestyy. Sieltähän se "ei se mitään pahaa tee, hyvä poika, ootpa rohkea kun dobermannille täällä haukut, hehheh." Sain infottua irtokoiran haltijalle pitämisestä kiinni, mutta eipä tuo muuta sanonut kuin mutisi siitä miten kilttejä koiria ei tartte pitää kiinni... Niin joo. Mitäpä suotta hölmöjä säädöksiä noudattamaan. 

torstai 17. huhtikuuta 2014

Jalat on pesty

Piipahdin päivällä ortodoksijengiin kuuluvan lanko-Sampan kanssa Uspenskissa räpylöiden pesupalveluksessa. Olen aina halunnut käydä jossakin ortodoksien pääsiäisen tapahtumassa, mutta yksin tuntuu dorkalta mennä palloilemaan(mihin pitää mennä, missä ryhmittäytyä, pitääkö sitä ja tätä...), nyt langon seurassa uskalsin mennä. Pääsiäistropariinkin aion mennä vielä joskus, mutta se nyt saa odottaa toisia aikoja, päiväaikojen setit toimii paremmin.
Mulla oli entuudestaan pieni pelko pokkani pitämisestä, koska en kehtaisi olla itseni kanssa mikäli olisin alkanut virnuilemaan, on se jalkojen peseminen sen verran koominen näky. Uutisista katsottuna se hupsulta näyttääkin, mutta itse stagella koko setti oli hieno. Sitä olen aina miettinyt että esipesevätkö papit jalkojaan, entä jos piispa Ambrosius saa hillittömän hihityskohtauksen näkemistään pottuvarpaista ja karvakoivista, entä jos pesijällä katoaa taju tujakan kantapääaromin takia tai...
Eipä siinä, onpa sekin sessio nähty.

Päivän melkein repeämisen aiheutti siskoni 14-vuotias poika, joka lähetti viestiä että koulussa oli tullut hieman noottia opettajalta historian tunnilla joka oli kysynyt mitä kiirastorstaina tapahtuu. Poika oli vastannut sen kummempia funtsimatta että "liha laitetaan riippumaan". Niinh.

Böh! Hei ei ole mitään pelättävää.

Poplaulajan vapaapäivä on ollut arvossaan. Olen päässyt rauhassa urheilemaan pitkän kaavan mukaan ja käymään siellä Helsingissä. Huippua! Sekin on huippua, että pian sivakoin saunaan.

Hidas välikuolema

Nauruun.

Linkkiklik

Toivottavasti runsaan tunnin päästä pokkani pitää.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Loma!

Talouden naisella alkoi runsaan viikon mittainen loma, siispä koko jengillä on loma. Ensin vietetään rento pääsiäinen, sitten reissuun muutamaksi päiväksi. Arki on kaikilla mittareilla katsottuna lokoisan kiireetöntä ja saamme viettää koko perheen voimin paljon aikaa yhdessä arkenakin, mutta tällainen on silti aina tervetullutta.


Kanojen tarhan vieressä krookukset kukkivat vuodesta toiseen. Kuka lie joskus istuttanut, aina puskee esiin keväisin kuten nytkin. Vuosi sitten tulevien kanojen aitauksen paikkaa siirsin siten että kukat jäisi ulkopuolelle, koska ainakin kissoille krookus on myrkyllinen eikä kukista olisi enää mitään jäljellä tirppojen käsittelyn jälkeen. Kivoja niitä on katsella kaukaa kanojenkin. Meidän pieni pääsiäistipu on vielä tosi pieni tipu, mutta tänään se oli silti suihkussa koska joku oli sontinut sen päälle eikä pääsiäistipujen sovi olla likaisia!

Tuli krooninen pääsiäisruokaideapuutos. Haeskelin siitä syystä reseptejä ja vinkkiä netistä, mm. yhteishyvän sivulta. Löysinkin ideoita tai kehittelin jo omat variaatiot nähdyistä: Omenamehumarinoituja tofu- ja halloumipaloja, tuoretta parsaa(valkoinen säilyketankoparsa maistuu ja tuntuu hattivattien sormilta) grillattuna tai haudutettuna foliossa, porkkanaröstejä, chili sin carnea ja niin edelleen. Eiköhän noita tekemällä saa yhden perheen ruokittua tulevat päivät. Jälkiruoaksi vaimo saa puolestaan ideoida jotakin mihin ei liity millään tavalla pasha ja mämmi.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kylässä

Aamulla ennen kukkoa(pöljä kiekumme alkaa vienosti kukkua vasta joskus kasin aikaan) matkaan, perillä isällä Korpilahdessa ennen ysiä. Oli taas kuin johonkin tunturille olisin ajellut kun suhasin Luhangan kautta jotta pääsin Kärkisten(salmen) sillan kautta määränpäähän. Korkeuseroa riittää. Isä ja perhe asuu aika lähellä siltaa, mutta silti on nopeampi ajaa isoa tietä kuin pieniä seututeitä. Halusin ajaa menomatkalla sen kautta, koska se kuuluu mennä niin. Kotiin sitten aina suorinta ja nopeinta baanaa!

Isän naisen poikien jänikset ovat yhä plös...vantteria herroja, ovat sellaisia olleet nämä muutamat vuodet mitä muistan. Lapseni luulivat pupuja kissoiksi tai koiriksi. Kishskihs wuff wuff. No jooh. Oli hyvä päivä hyvässä seurassa. Viimeisestä kyläilystä siellä taitaa olla kolme vuotta. Joskus jotkut tauot kestävät pidempään kuin toiset tauot, sellaista on joskus elämä. 
Jos lähtee aamulla ajoissa, pääsee ajoissa lähtemään kotiinkin. En voi sietää luuhaamista myöhään kenenkään luona, joten kotona olimme ennen neljää vaiko olikohan kolmea, en muista enää. Kotona hyvä. 

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Joskus cover-biisi onnistuu

Esimerkkejä

Pariisin Kevät - Pimeyden tango

Titiyo - Feels like heaven

Jeff Buckley - Hallelujah

Matti Johannes Koivu - En kerro kuinka jouduin naimisiin

Onhan niitä muitakin, muttei oleellista. Vaikea ja miltei mahdoton ajatus kuunnella olisi Abban, Leevi and the Leavingsin tahi Queenin biisien lämmittelijöitä/uudelleen esittäjiä. Queenin solistiksi muutaman viikon takaisen uutisen mukaan lähtee se joku, mikä se nyt oli, argh kuitenkin. Leevejä coveroi muutama vuosi sitten "Suomen eturivin artistit". Tjooh, olisi ollut hauska kuulla mitä G. Sundqvist olisi asiasta tuumannut, sillä kun oli mielipide moneen. Abbaa taas ei voi esittää kuin Abba.
Musiikkimaku on onneksi kullakin omansa.


Year of living dangerously



Meillä asuu muinaisajan lisko, epäilen sen olevan Moidis Pontus. Päiväeläin, nukkuu öisin. Kasvissyöjä, vilkas luonto, paikkaeläin, viihtyy matkallakin, vilkas liikkumaan. Otuksella on kaikki maitohampaat suussa, mutta on silti vaaraton.  

--------------/////----------------/////-------

Maailmantuska.com tällaisista uutisista. Vaikka ei tosiaan ole mikään yllätys. Mistä saisi itselleen ja lapsilleen vaatteita jotka ei riistä luontoa, ympäristöä, ihmistä? Oikeasti harvassa on merkit ja valmistajat. Meri on täynnä nanopartikkelin kokoisia muovihippuja joita kalat ja muut vesiotukset syövät. Ihmiset syö kalaa, kiertokulku jatkuu elimistöissä ja taas vesistöön ja taas ja taas. Hormonilääkejäämät vesistöissä tekee kaloista kaksineuvoisia ja vesistöstä muutkin lääkejäännökset päätyy taas ihmisen elimistöön. Joskus eli yli 30 vuotta kirjoitin koulussa aineen tuosta samasta vesistä ja kaloista ja luonnon vierasaineista, opettaja veti punakynällä yli tekstiä koska se oli hänen mielestä höpötystä. Niin joo. 

Tosiaan, paluu vaatteisiin. Mikä tai mitkä vaatemerkit olisi sellaisia joita lapset ei tee eikä kankaan tekeminen ja värjääminen tuhoa luonnon kuin tekijänkään terveyttä?  Pohjoismaisista nk. laatumerkeistäkään ei voi olla täysin varma tai vaatisi paljon taustaselvitystä. 
Sitten mulla välähti. Puolisoni heitti joskus kait vitsinä että voisin alkaa tekemään kledjuja lapsille itse, hän menee tanssikouluun ja minä voisin mennä ompelukurssille. Meillä on jonkinsorttinen ompelukone ja osaan sitä käyttää. Vielä kun tajuaisin kuinka kaavoista saa värkättyä kankaaseen ne kaikki ja miten ne saa ommeltua yhteen. Pystyisi vaikuttamaan edes jollain tasolla, koska nyt se on oikeastaan mahdotonta. 
Meillä on lapsilla käytössä Didrkinssonin(en tiedä miten kirjoitetaan), Reiman ja markettien omien merkkien vaatteita, plus joitakin saatuja ja muita josta valmistajaa tai alkuperämaata ei löydy. Lisäksi on kotimaisilta käsityöyrittäjiltä hankittuja vaatteita. Jos osaisin ommella(mua vain naurattaa tämä) vaatteita itse, voisi epanat vaatettaa eettisemmin. Joten opeteltava, siitä se lähtee. Ehkä Arttoriuksen käsityöblogi pystyyn. Not. 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Puutarhurointia

Haimme päivällä kylällä sijaitsevasta puutarhasta ison kasan taimia. Auton kontti oli täynnä, mutta hyvin ne tänne sulaa eikä välttämättä riitäkään. Omassa kasvustossa on tulossa kohinalla lisää erinäisten kukkivien alkuja ettei kaikkia suinkaan ostaa tarvitse. Perennat mieluusti hankin jonkun toisen kasvattamina taimina, en tiedä miksi. Tosin nyt olen niitäkin itse laittanut kasvamaan eikä siinä sen ihmeellisempää ole kuin muissakaan. Kukkasten suhteen ei ole vielä sen suurempaa mielikuvaa millaiseksi halutaan läänimme. Mahdollisimman simppeliä, matalaa ja tietysti helppohoitoista on tähtäimessä. Satsataan mieluummin hyötykasvistoihin kuin horsmiin! 
Nurmikkoa pitäisi myöskin pariin kohtaan loihtia kasvamaan, mutta ei paljoa, tänne ei edes saa kasvamaan ilman kymmenien kuutioiden multakuormia jossa taas ei ole mitään järkeä. Mikäli olisin halunnut nurmipihan, olisi tontti hankittu lähiöalueen postimerkkiseudulta tai tasamaa savipellolta. Nurmikko on mukava elementti, mutta vain mikäli se on jonkun toisen. 

Puutarhareissulla kylällä taisi olla savustajaiset. On se merkillistä kun märkää roskaa kärytetään vuodesta toiseen! Risujen poltto on sallittu kunnassamme taajama-alueellakin(ilman naapurin häiriintymistä eli savustamista) syksystä kevääseen, mutta se on oivallettu kaikesta päätellen siten että myös märät mädäntyneet lehdet voi polttaa kitusavuttaen. Vaatisikin paljon eli ei jos kävisi ostamassa pullon sytytysnestettä touhun järkevöittämiseen. Vaan eipä kaikki osaa olla toisetkin huomioivia pientaloasujia. 

Taimifuntsimisten ja mallailujen lisäksi olen luonnostellut internetin kuvahakujen kombinaatioista vihkoon a) porttia b) pergolaa. Hauskaa puuhaa, varsinkin kun piirtäessä niitä ideoita tuntuu tulevan lisää mitä enempi kynä paperilla kulkee. Noita pergola-aihioita saisi ihan hienoja valmiinakin, mutta järjestäen ne on joko ohutta kiinaromupeltiä tai heikkolaatuista puuta, joka on roudattu toiselta puolelta maailmaa. Joten juuei. 

Tytärten syntymäpäivälahjoiksi saamat hedelmäpuut löin maahan iltapäivällä. Tiedossa luumu- ja päärynäsatoa heti huomenna! Ihan ei kai kuitenkaan, joudutaan hedelmät hankkimaan jatkossakin kaupasta. 

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Suomalainen nettikeskustelija

http://www.iltalehti.fi/viihde/2014041218208938_vi.shtml

Sopii minkä maan kansalaiseen tahansa, mutta kuinka joku viitsii heittää noin rumaa juttua uutiseen, joka kertoo vakavasta sairaskohtauksesta? Aivohalvaus (tai mikä onkaan virallinen määritelmä) on kelju juttu jossa tärkeintä tulevaisuutta ajatellen on potilaan saaminen mahdollisimman pian sairaalaan liotushoitoon. Näin on ilmeisesti toimittu ja hyvä niin. Viime kesänä muistaakseni oli valtakunnallinen radiomainoskampanja, jossa kerrottiin miten tulee toimia ja mitä oireita tulee. Vaikka kuinka ihminen olisi käynyt tursuttamassa silikonia ja botoksia kehoonsa ja on nk. turhis, ei kenelläkään ole syytä olla yhtä mäntti kuin mitä nuo jotkut ääliöt ovat aivo-oksennuksensa rykäisseet. Sitten ihmetellään mistä nuorempi polvi saa ällöttävät vaikutteet juttuihinsa kun jotkut aikuisväestöstä on noin törkeitä!

Pelastakaa sammakot!

Ja mehän pelastettiin!
Kotiin palatessamme lähitiellä oli epätodellinen näky. Tietä oli ylittämässä valtava lauma hitaita, ilmeisesti horroksesta juuri heränneitä suuria rupisammakoita. Niitä oli ainakin yli 40, mahdollisesti liki 50! Hätävilkku päälle ja autosta ulos, sammakkoa käteen ja reippaasti siirto ojaan johon olivat matkalla tien toiselta puolelta metsäsuolta. Yksikään ei ollut onneksi jäänyt auton alle, saavuimme sopivasti juuri kun ylitys oli alkanut. Saimme seuraksi nuoren miehen joka hänkin pysäytti kiesinsä ja tuli poimimaan konnia turvaan. Tie on vähän kuljettu eikä kymmenen minuutin aikana näkynyt kuin pari autoa, jotka odottivat sammakkoinvaasion siirtämistä baanalta pois. Tähyilin vielä suon puolelle näkyisikö lisää jähmeitä sammakoita, pari löytyi eikä enempää vaikka kävin hieman pidemmällä. Ennakoin tyyppien aikeet, nappasin käteen nekin ja roudasin ojaan. Jeah, sammakot turvassa, hyvä hyvä.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Matkinto

Matkin tyttöpuoliselta peruskouluikäisille tarkoitetun kallupin.

Nukutko hiukset kiinni vai auki? 
Auki. Vieressäni nukkuu pitkähiuksinen nainen jonka tukka ei aina pysy omalla alueella. Joku yö tällä viikolla hius x miljoona oli ahtautunut mun puolelle mun kasvoja päin koska ihminen oli ängennyt mun peiton alle mun kainaloon. Ihmeellistä öistä liikkuvuutta! Pakko taas mainita: Sellainen nainen joka lukee akkainlehtien "tietoja" tyyppiä "mitä nukkuma-asento kertoo parisuhteestasi" ja sellaisessa väitetään että lusikka-asento on kaikkein ❤️paras ja kertoo mukamas parisuhteen läheisyydestä ja muut nukkumistavat etäisyydestä niin minä sanon että kukkua. Omat peitot, omat tyynyt, omat puolet=hyvä suhde. Kukaan ei halua nukkua hiukset suussa ja nenässä käsi puutuneena kuuma ihminen saman peiton alla. Mut tosiaan, hiukset auki nukun minä hyviä öitä. 

Pyydätkö vanhemmiltasi rahaa useasti?
En. Tenavana pyysin mutten mielestäni usein kun en tarvinnut mitään. Teininäkin olisi pitänyt pyytää muttei ylpeys riittänyt, olin siksikin vuoden nälässä koko ajan muttei haittaa mittään enää. 

Kuka oli viimeksi henkilö, jota halasit?
Vaimon siskon lapsia. Äsken vaimoa. 

Pieni vai iso laukku?
Treenikassina suurehko reppu johon sopii tarpeelliset ja tenavain kanssa jossain ollessa sellainen kätevä mieslaukku johon sopii tarpeelliset tuotteet. 

Oletko lyhyt?
En, riittävä. 2 m. 

Naksutteletko varpaitasi?
En, enkä käsiä tai sormia tai muitakaan naksuvia kohteita. Venytellessä ja jumpatessa voi nivelet naksua muttei tarkoituksellisesti. 

Mikä on oudoin paikka, jossa olet nukkunut?
Puu. 

Pidätkö pinkistä?
En erityisesti mutta joku lyhythihainen paita on sellainen. 

Oletko hypännyt uima-altaaseen vaatteet päällä?
En. Järveen lapsena tuimaa lehmää pakoon jota olin metsästämässä kotiin. (Ipanana olin lehmäkuiskaaja joka soitettiin etsimään karanneita hiehoja, vasikoita, lehmiä tai sonneja)

Kuinka pitkään sinulla on ollut Facebook-tunnus?
Emmämuista. Eka oli vissiin 2009, se sitten nopeasti sulki ja off. Pari v taisi olla väliä ennen nykyisyyttä. 

Uskotko sanontaan "Kerran huijari, aina huijari"?
En. Enkä siihenkään että joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa tai moniin muihin yhtä antifiksuihin. 

Onko sinulla ollut koskaan hyvä olo?
On minulla ollut useinkin. 

Toivotko joskus, että olisit kuuluisa?
Tietenkään en. Olen seurannut ja seuraan lähempää erinäisten kuuluisuuksien elämää eikä siinä ole useinkaan mitään kadehdittavaa. 

Hame vai housut?
Housut. Mun kaikki hameet on pesussa. Eiku...

Korkkarit vai tennarit?
Vaimo hoitaa meillä korkkaripuolen jotta mun ei tartte. Tennarit siis. 

Dieetti vai normaali limu?
Jos joku niin normaali, mutta limu ei oo hyvää. Paitsi pitsan kanssa joskus. Pepsi tai kofeiinipitoinen ei sovi ollenkaan, en kestä itseäni kofeiinipuuroisena!

Aurinkolasit vai käsilaukku?
Miten nämä liittyy toisiinsa? Lukitsen aurinkolasit. Käsilaukkuja käyttäköön joku muu, esimerkiksi kaverini Juha. Hänellä on työlaukkuna tyttärensä vanha ipad-laukku jossa on kaikkea söpöjä heliseviä kilkuttimia ja kivoja rinsessa-asioita. 


Oikea julkaisuaika 16.10. Kännykän blogger-sovellus näköjään lyö aikaleimaksi sen milloin luonnos on tallennettu ensimmäisen kerran.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Korkeasaaressa

Dädiklubin viikoittainen kokoontumissajo vei aamupäivällä Korkeasaareen. Junalla kotoa ja niin edelleen, lunkkia etenemistä ilman suurta kotkotusta tai aikuisten tähtipipoja. En pidä tuollaisista eläintarhoista kuin Korkeasaari on, mutta on niitä ötököitä mukava katsella ja erityisesti monen innostuneen tenavan ilmettä. Eläintarhassa karhut ilakoivat auringossa ja moni muukin käpäläeliö. Lapsetkin iloitsivat jännittävien öllien näkemisestä. Joku porilainen naiskaksikko halusi ottaa kuvan kaikista meistä koska heistä oli niin hienoa kun oli monta himafaijaa yhtä aikaa samassa paikassa lapsineen. Harmi ettei kukaan älynnyt pyytää lähettämään kuvaa jollekin meistä, tuli varmasti komea kuva koska kuvattavat ovat järjettömän hienoja! Joo tosiaan, ollaan sitä harvinaista 2 %:n sakkia, ehkä yhtä harvinaisia kuin maailmassa lumileopardi. Pikkumangustien ruokinta oli kello 11 aikoihin, tsekattiin sitä jonka jälkeen apinalaumamme kävi omien eväiden kimppuun. Pari tuntia tallailtiin ja suunta kotiin syömään ja päiväunille. Uni maistui minullekin josta syystä näin illalla ei. 
 
Lähetin tyttöjen kanssa eläintarhasta postia kolmeen eri paikkaan kuhunkin isovanhempitalouteen. (Kannattaa tarkkailla postia skarpisti, se sisältää kevään jos kevät ei ole vielä löytänyt perille.)



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Miksi osa teistä maistuu puolukalle?



Mulle tuotiin kaupasta tällaisia lakuja(valmistaja Lakumesta, Kuusankoski), koska ne on hyviä. Valitettavasti ei kohta saa kun on poistomyynnissä kylän maitokaupassa, mutta ei kai suuri menetys tällä karamellin käyttöasteella. Laku maistuu vadelmalle, mutta muutamat myös puolukalle(?). Todennäköisesti puolukkaisuus on mun päässä, koska tuoteselosteen mukaan ei oo puolukkaa nähneetkään nuo vadelmalakut. 

Luulimme äsken notta yksivuotias olisi sairastumassa johonkin ekaa kertaa ikinä, kun niin fleguna istui tuolissaan iltapalalla, mutta tyyppi oli ainoastaan tosi väsynyt. Nukahti miltei kun jynssäsin hampaita. Sammui n. 37 sekuntia sen jälkeen kun olin paketoinut hänet petiinsä. Minä sammun arviolta 39 minuutin kuluttua. Vedimme superkaksosten kanssa viimeiset etapit aitaa supertehokkaasti iltapäivällä ja muutoinkin ollut yllättävän täyteläinen päivä, joten ennuste taitaa pitää osaltani paikkansa. Pitääköhän maksettavasta palkasta toimittaa laskelma paperiversioisena vai riittääkö pdf-muoto? Selvitän sen ja pari muuta juttua uusilla ruskeilla huomenna. Kroohh...

Saako parempaa palvelua jos huutaa?

Tai aukoo päätään? Tai on tyly? 
Yritin sekoittaa tytärten biorytmejä viemällä heidät uimaan jo tänään huomisen sijaan. Edessämme kassalla oli pari rouvahenkilöä joita oli kohdannut suuri vääryys edellisellä kerralla, toisen pyyhe oli vaihtunut jonkun toisen kanssa. Tuosta pyyheasiasta saivat aikaiseksi viiden minuutin huuto-, aukomis- ja tylytysveivingit(ja jonon) ihmiselle, joka lippuja myi. Onko se tosiaan lippumyyjän vika, jos joku kadottaa pyyhkeensä? Tai onko uimahalli korvausvelvollinen? No ei. Ilmeisesti ovat katsoneet liikaa amerikkalaisia roskaohjelmia kun kadonneen pyyhkeen takia rouvat vaativat saada 10 kerran sarjakorttia, kumpikin. Takanamme ollut nainen purskahti nauramaan tuossa vaiheessa. Siitäkin valivalinaiset pillastuivat ja kertoivat lippumyyjälle vuorotellen kuinka paljon veroja he tai puolisonsa ovat viime vuonna maksaneet(minun verorahoilla maksettu tätäkin uimahallia, tulihan se sieltä!). Lipunmyyjällä oli pokassa pitelemistä, mutta sai kerrottua ihmisille asiallisesti että naisten tulee sisäänpääsystä maksaa. Rouvat olivat kovasti tuohduksissa, mutta lähtivät pukuhuoneeseen. 

Mikä saa ihmisen harhaluuloon että suun soittaminen ja käkättimen rääpiminen on tapa jolla asiat hoituvat? Ketä palvelee se, että äsmarketin kassalle rääpii päätään siitä ettei visassa ole luottoa? Sitten on vielä niitä ihmisiä jotka leveilevät kylillä ja kulmilla miten ilkeästi ja nasevasti ovat osanneet vattuilla asiakaspalveluihmisille eri ongelmatilanteissa. Aihe ylpeyteen kuinka on käyttäytynyt kuin idiootti? Ei tod. Mutta kaikki tyylillään. Ja juu, kaikki menettävät joskus malttinsa, mutta sitäkin voi opetella miten em. tilanteessa käyttäytyy. 

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tajuun (ei sis. ärtymystä)

Sen, että meillä asuvan naisen vanhemmat saapuivat aamulla Suomeen muutaman kuukauden retken jälkeen ja eniten sen, että se on tosi mukava juttu. Veimme kahden possen voimin heille ruokaa, koska eivät olleet ehtineet käydä vielä kaupassa ja autojen vakuutus alkaa vasta loppuviikosta. Lisäksi henkilöt ovat tainneet saada riittävän annoksen aasialaisesta/kaukoitämaisesta ruoasta, joten perusSuomisapuska ehkä maistuu. Viisi lapsenlasta oli eri innoissaan kun pitkän tauon jälkeen pääsivät tuttuihin syleihin paijattavaksi. Niin ja meillä hoidossa ollut koira sekä vaimon siskolla hoidossa olleet kissat! Jälleennäkemisen riemua kaikilla osapuolilla.

Hänessä vakuutus on alkanut joten kävin tyypittelemässä pienen kierroksen. :-]


En tajuu (sis. tilapäistä ärtymystä)

MIKSI

...parkkialueella autolla ajaminen on niin julmetun erikoista ettei siellä iso osa possesta viitsi noudattaa liikennesääntöjä? Oikealta tulevia väistetään ja siellä ei ole mitään "pääkatua" jota ajavalla on etuajo-oikeus ellei erkaantuvia väyliä ole merkitty kolmiolla. Oikealta tulevia väistetään, oikealta tulevia... On myös syynsä miksi parkkipaikoilla nopeusrajoitus on mahdollisimman pieni. Urpot!

...minulta tiedustellaan puolisoni blogin nykytilannetta? Minä en ole hänen tiedottaja eikä ole mitään halua saati syytä infota epämääräisille utelijoille bloginsa nykyosoitetta. Samalla vaivalla kun minulle on kirjoittanut sähköpostia, olisi sen voinut lähettää ihmiselle itselleen. Tuosta jostain löytyy ihmisen sähköpostiosoite joten kyselyt hänelle eikä mulle, tosi outoa sellainen! Ugh.

...Suomen vankilat vuotaa kuin Titanic?

...ei ole muuta uutisoitavaa kun muutaman miljoonan voittanut työporukka? Alkaa jo riittelemään joka tuutista silmille pomppivat uutiset asiaan liittyen.

...sovituista asioista on joillakin vaikeus pitää kiinni? Välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä vai mistä johtuu?

....joistakin ihmisistä tulee pelkkiä yhden asian ihmisiä? Esimerkki: Putkimies haluaa keskustella vain putkista ja niiden asentamisesta ja miten voisi putkien asentamista kehittää niin että olisi mahdollisimman hyvä putkimies. Putkimiehen jokainen asia liittyy jollakin tavalla putkien asentamiseen ja niiden ominaisuuksiin.

...lääkärit, poliisit tai joku muu ammatin edustaja joutuu joskus/välillä usein kuulemaan miten serkun kummin kaimakin on poliisi tai lääkäri tai miten naapurin reiskan vaimoa hoiti lääkäri päin mäntyä tai miten sen naapurin reiskan poikaa sakotettiin epäreilusti. Ei voisi vähempää kiinnostaa jos jonkun naapurissa asuu ihminen joka käy töissä Salon poliisiasemalla(esimerkki keksitty) tai miten kävi kerran kaljalla jossa oli poliisi ja se olikin tosi kolee tyyppi. Ei voisi myöskään isosti kiinnostaa mikäli joku sininen ihminen perähikiän upposuolla ei ole hymyillyt tai on ottanut katsastamattomasta samarasta kilvet pois.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Oli ennen Onnimanni

Pitkäkestoinen operaatio Haali hyviä lastenkirjoja jatkui tänään. Poikkesin pitkästä aikaa kirpputorilla, josta bongasin M. Kurenniemen Oli ennen Onnimanni-niteen. Joku oli ehkä päättänyt luopua koko Marjatta Kurenniemi-satukirjastostaan sillä samalta pöydältä haalin myös Kuinka Kum-Maa on kaikkialla, Puuhiset ja Kaksi kukkopilliä. Nuo kirjat sopii kategoriaan ihastuttava jo Maija Karman kuvituksen tähden. 
Kirpparilla olisi ollut monta Tammen kultaista kirjaa, mutta se on vaimon heiniä hankkia niitä, kun en tiedä mitä on ennestään tai mitä kaikkia hän haluaa niistä. 

Aita tonttia kiertämään-operaatio jatkui iltapäivästä iltaan supergringojen kera. Se ei ole aivan niin nopeaa puuhaa kuin aitatolppien juurruttaminen maahan, mutta kolmeen pekkaan työ on sutjakkaasti etenevää. Vielä on arviolta pariksi samanlaiseksi perioidiksi tekemistä, mutta uskon huomenna homman sujuvan vanhalla tottumuksella nopeampaa. Tänään aidan pingottamisen kanssa piti keksiä menetelmiä, mutta nyt on hyvät löydetty ja homma etenee! Kuormaliina+räikkä toimii monessa paikassa, niin myös aitaverkon kiristämisessä. 

Väsymykseen toimii uni!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

¤#%#¤%( Kiljutavit!

Huudelkaa pölkyt!
Menee hermo luontoon! Ihan joutseniin vain, jaloihin rauhoitettuihin Suomen kansallislintuihin. Suomen kansalliskiljut! Jösses mitä metakkaa ne on pitänyt nyt kaksi iltaa ja varmaan taas koko yön jatkaa samaa läpsyttelyä ja mekastusta. Menkää askartelemaan johonkin pusikkoon lisää samanlaisia kiljukauloja ettei tarvitse meidän lahdella huudella ja lehahdella kuin mitkäkin vinoutuneet kaakkurit! Äsken sembaloihin osallistui sorsakin, triplamelskaamista. Argh.

Älä osta varastettua tavaraa

Esimerkiksi jopoja tai sykemittaria vaikka saisi kuinka halvalla. Helposti pystyy kustakin noukkimaan vaikka miten monta ilmoitusta jossa on hottia roinaa myynnissä. Huutonetin ylläpitoa ei kiinnosta puuttua varastetun tavaran kauppaan, koska Sanoma kostuu siitä kun on paljon artikkeleita myynnissä ja siten mainostajia saadaan höynäytettyä tahoillaan että suosittu kauppapalsta kun on nääääin paljon kaikkea kaupan.

Varastetun tavaran voi tunnistaa esimerkiksi reilusta alihinnasta, epämääräisestä myyjästä joka ei osaa vastata esitettyihin kysymyksiin, palautteita ei ole ja aiemmin on myyty samaa roinaa, avaimet ja takuupaperit on kadonneet muuton yhteydessä/koiran suuhun/whatever, ostokuittia ei löydy, uusia tuotteita myydään monta(sykemittarit) epämääräisin tiedoin ilman ostopaikkaa ja kuittia polkupyöristä puuttuu jotain, (esimerkiksi yhtä jopoa oli joku yrittänyt pölliä, sitten myyjä on vaihtanut uuden takakumin), myyjällä on kiire myydä ensimmäiselle huutajalle ja kaupat jossain parkkipaikalla tms ei omassa paikassa. Onhan noita merkkejä joista pitäisi ymmärtää ettei myyjä ole rehellisellä asialla. Pahimmassa tapauksessa varastetun tavaran ostaja joutuu itsekin liriin nk. varastettuun tavaraan ryhtymisestä, menettäen tietysti ostamansa tuotteen kuin rahatkin.

Meille muutti tänään Torifiin kautta kaksi menopeliä: Yksivuotias saa tutustua pyörällä etenemiseen Nopsan kolmipyörällä(siinä on takana kiinteä perävaunu, olen kade!) ja kaksivuotias sai hienon, hyvällä pidolla olleen 12-tuumaisen syykkelin. Toinen kustansi 15 euroa, toinen parikymppiä. Ensi vuonna ehkä taas uusi konkeli ja niin edelleen... Kävimme samalla hakureissulla Vantaalla tällä viikolla avautuneessa XXL-sporttikaupassa hankkimassa neidoille pyöräkypärät, koska kypärä on esine jota ei saa ostaa käytettynä, koska sen historiasta ei ole mitään takeita. Neidot ehtivät kulkineisiinsa tutustuakin, mutta kumpaakin kiinnosti eniten siinä kolmipyörässä oleva lavetti ja siihen kivien roudaaminen. Josta tuli mieleen milloinkohan mahtavat nahistellla keskenenään ensimmäisen kerran? Sellaista ilmestystä ei ole vielä tapahtunut, vaikka olen varma ollut pari kertaa että nyt. Mulla on kuitenkin vahva tuntu, että saamme "nauttia" moisesta riemusta tulevaisuudessa n. miljoonaviisikymmentä kertaa.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ulkoruokinnassa


Jengi L tarjosi evästä, me viehkeää seuraamme. Hahah.

Jälleen ollut yksi kaunis kevätpäivä! Päivän saavutuksiin kuuluu mm. se, että osa perunoista on nyt maassa harson alla. Juhannuspottuja jos taas sais. Ellei alaikäiset käy niitä sieltä poimimassa esiin sitä ennen. Sellaista menoa oli välillä istutuksen kanssa, että seuraavan kerran viljelen maata näiden ollessa pois näkökentästä! No ei, oikeasti tyttäret auttoivat, mutta ei ihan aina mennyt kaaliin se, että ituperuna ei ole syötävää vaan sen voi huoletta jättää maahan. Pottuilun jälkeen venho pääsi vesille ja ainakin vielä iltapäivällä se on pinnalla joten ehkä korkki pohjasta on kiinni.

Joskus on myös hyvä poistua kotoaan. Siispä kävimme katsomassa miltä jotkut espoolaiset ihmiset näyttävät. Hyvältähän hyö! Aurinko lämmitti terassia niin että toppaliivi alkoi olla liikaa. Mutta kotona jälleen, iltahyyryilyä ja sellaista mitä kuuluu.
Onnellinen päivä paratiisissa on päättymässä taas.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Yllätysvauvan äiti on...

Ursula!
Ursula on kanoistamme pöhköin ja aavistuksen yksinkertainenkin se on, mutta pikkutipua se tuli heti hostaamaan kun vein tirpan takaisin iltapäivällä sitä tovin täällä sisällä ihmeteltyämme. Muutkin kanat ja kukko suhtautuu tulokkaaseen suopeasti, mutta silti laitoin tirpan äiteineen "eristyskoppiin" siten että kana kykenee liittyä muiden joukkoon mutta pikkuinen tapaus saa olla turvassa isommilta ainakin ensimmäiset päivät. Pianhan se kasvaakin. Toivottavasti tipu olisi neito, koska kukon kanssa kukko ei ehkä tulisi toimeen tulevaisuudessa. Mene ja tiedä, yleensä se menee niin. Mutta onpa tämä perheenlisäys rankkaa ja aiheuttaa aina toimenpiteitä! Jatkossa on tutkittava pesät vielä tarkemmin ettei vahingossakaan jää munia haudottavaksi.

Poliisille huivi päähän

Ylen Ajankohtainen kakkonen sohaisi eilen taattuun lämpimiäkin tuntemuksia herättävään aiheeseen nimeltä uskonto ja sen näkyminen työssä. En jaksa katsoa Areenasta ohjelmaa saati lukea juttuun tulleita kommentteja, mutta olen Poliisihallituksen linjoilla ettei poliisin virka-asuun pidä lisätä mitään jengitunnuksia. Poliisihallituksen ja Päivi Räsäsen perustelut riittävät. Asiassa ei ole mitään suvaitsemattomuutta tai ahdasmielisyyttä eri uskontoja kohtaan ja onkin outoa kun jutussa esitetty nainen pitää asiaa syrjintänä. Toisaalta syrjiminen on tunne siinä missä muutkin ja se siitä, se on silloin syrjintää jos yksilö siten tuntuu. Todellisuudessa näin ei ole.

Poliisin tulee ulkoisillakin tekijöillä näyttää puolueettomalta ilman henkilökohtaisten(poliittinen, uskonnollinen tms) ominaisuuksien korostamista ja siitä virka-asulainsäädoksessäkin on oma kohtansa. Uskonnon harjoittaminen ei vaan kuulu työajalle, oli mikä tahansa vakaumus kyseessä. Mikäli vahvan uskonnollinen ihminen työskentelee poliisina, kykeneekö sellainen olemaan aivan jokaisessa tilanteessa puolueettomasti vai ajaako oma vakaumus/intressit Suomen lain edelle? Esimerkkejä valitettavasti on lukuisia eri juttujen kohdalla joissa jonkin vakaumuksen omaava poliisi on arseillut oman jenginsä edustajien puolesta tai jättänyt tutkimatta vakavia rikoksia, jos on osunut liian lähelle. (Ei ole kyvykäs poliisiksi sellainen ja pitäisikin näyttää sellaiselle ovea tai muita tehtäviä, mutta eihän täällä nössömaassa niin tehdä.) Mikäli muslimiuskoinen ei kykene luopumaan työvuoron aikana huivista, mitä viestiä se kertoo? Sitäkö että islam ja omat henkilökohtaiset kuviot menee Suomen lain ja asetuksien edelle? Ei varmasti työkavereille, mutta muulle kansalle voi tulla olo, että poliisi on puolueellinen ja katsoo maailmaa omien värillisten linssien läpi. On toki hyvä, että asioista keskustellaan, mutta yleensä se menee pelkäksi mölinäksi. Järjestyspoliisin kenttäasu koostuu haalarista, varustevyöstä, päähineestä ja hyvistä kengistä. Ei siihen tarvitse mitään lisää henkilökohtaista vakaumusta tai ideologiaa osoittamaan.

Joop, sauna kutsuu.

Yllätysvauva


Talouden nainen tuli kanojen torpalta hetki sitten tuo otus mukanaan. Joku nokkela rouva on muninut paikkaan tuntematon, onnistunut hautomaan salaa ja tuossa se tulos nyt sitten on. Kuoriutunut aamupäivän jälkeen ja pitää piip-piip-ääntä.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Söpöysvaara

http://www.boredpanda.com/cute-animals-sleeping-cuddling-stuffed-toys/

Onko kauniimpaa kuin nukkuva eläin tai pieni tai suurempi ihminen?

Tekemisen meininkiä

Meillä tehdään aitaa tontin ympäri. Toteutuksena aitatolpat maahan+150 cm korkea aitaverkko. Tarkoituksena on ylettää suurin osa aidalla noista metsämaista. Syitä vaikkapa se, että koirat saa olla vapaammin ja ettei takapihalle tule hölmöjä marjastajia irtokoirineen kanoja pelästyttelemään. Aidattavan alueen piiri on jotakin 400 metriä, ei ihan niin paljoa mutta lähemmäs 4 kuin 3. Tekemistä on paljon, suurin aika menee puutolppien maahan saamisessa.

Homma alkoi hieman odotettua aiemmin, koska sain te-toimiston kautta palkattua kaksi supergringoa supernopeasti. Pessimistisesti ajattelin ilmoitusta jättäessäni ettei ketään kiinnosta ruumiillinen työ ulkoilmassa, vielä mitä! Täkyyn tarttui kaksosveljekset samalta kylältä, joskin toiselta laidalta. Herrat aloittivat eilen ja homma on käynyt kuin leikiten. Toinen tekee rautakangella reikää, toinen lyö aitatolpan reikään ja lekaa perään. Nuoria miehiä ei paljoa tarvinnut edes opastaa, vaikka ei senkään olisi väliä, ei kukaan ole seppä syntyessään. Homma on käynyt niin nopeasti, että aitatolpat (n. 90 kappaletta) on maassa jo. Ensi viikolla aitaverkon pingotusta ja sittenhän se onkin siinä apumiesten osalta.

Oli kiinnostavaa selvittää eroja kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä ja mitkä ei oikeuta. Se olisi ratkaissut maksanko palkkaa vai työkorvausta. Päädyin kuitenkin palkan maksamiseen(vaikka aidan rakentaminen oikeuttaisi vähennykseen) koska pojat saavat täten enempi rahaa ja minun tarvitsee maksaa työnantajamaksuineenkin vähemmän(kuin vaikkapa viherrakennusyritykselle) huolimatta ettei taloutemme tällä erää saa hyötyä kotitalousvähennyksestä. Vielä kun nuo huiput työmiehet löytyivät helposti, ei työnantajan riski taida olla valtava. Niin ja onhan tätä vuotta vielä jäljellä reilusti ja mielessä on hommia, joihin verovähennysoikeutta voi käyttää. Kaikki hyödytään: me saadaan aita, nuoret miehet autorahaa ja työkokemusta ja Suomen valtio verotuloja syydettäväksi Kreikkaan. Heh.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------



Piisistä tulee mieleen mm. ikiroudan sulaminen. Kuinkas sattuikin.