tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kylässä

Aamulla ennen kukkoa(pöljä kiekumme alkaa vienosti kukkua vasta joskus kasin aikaan) matkaan, perillä isällä Korpilahdessa ennen ysiä. Oli taas kuin johonkin tunturille olisin ajellut kun suhasin Luhangan kautta jotta pääsin Kärkisten(salmen) sillan kautta määränpäähän. Korkeuseroa riittää. Isä ja perhe asuu aika lähellä siltaa, mutta silti on nopeampi ajaa isoa tietä kuin pieniä seututeitä. Halusin ajaa menomatkalla sen kautta, koska se kuuluu mennä niin. Kotiin sitten aina suorinta ja nopeinta baanaa!

Isän naisen poikien jänikset ovat yhä plös...vantteria herroja, ovat sellaisia olleet nämä muutamat vuodet mitä muistan. Lapseni luulivat pupuja kissoiksi tai koiriksi. Kishskihs wuff wuff. No jooh. Oli hyvä päivä hyvässä seurassa. Viimeisestä kyläilystä siellä taitaa olla kolme vuotta. Joskus jotkut tauot kestävät pidempään kuin toiset tauot, sellaista on joskus elämä. 
Jos lähtee aamulla ajoissa, pääsee ajoissa lähtemään kotiinkin. En voi sietää luuhaamista myöhään kenenkään luona, joten kotona olimme ennen neljää vaiko olikohan kolmea, en muista enää. Kotona hyvä. 

9 kommenttia:

Tuomo kirjoitti...

Jäniksen matkassa merelle – selviääkö?

Arttorius kirjoitti...

Selvisi et kompa.

Maelka X kirjoitti...

Tuttuja paikkoja. Pienenä käytiin aina ajelemassa sielläpäin. Sillon oli paljon losseja reitillä, nykyjään siltoja. Korpilahelta Luhankaan ja sieltä Sysmään päin ajeltiin. Hopeasalmella syötiin eväät. Asuttiin Jämsänkoskella.

On siellä tosin tullu ajeltua ihan viime vuosinakin, kun asuttiin mummonmökissä Joutsassa. Käytiin sillo paljon ajelemassa lähiseuduilla.

Arttorius kirjoitti...

Joo losseja oli monta, mennyttä perinnettä siinäkin. Joskus penskana polkupyöräilin noita nurkkia paljon vaikkei tuolla asuttukaan. Nyt sitten sukulaisen tykönä.
Olet montaa paikkaa asustanut! :]

Maelka X kirjoitti...

Todennäköisesti palailen vielä kotiseudulleni Jämsänkoskelle jossakin vaiheessa. Luultavasti sitten, kun jään eläkkeelle :)). Tässä iässä ja kaupunkien taloudellisessa ahdingossa kun on aikas vaikeeta saada enää vakipaikkaa, jos lähtee soitellen sotaan eli irtisanoutuu täältä ja lähtee kokeileen onneaan vanhalla kotiseudulla. Mutta jonakin päivänä...maybe.

elina kirjoitti...

Kyllähän se elämä välillä menee niin, että pitkiäkin taukoja tulee. Ei vaan tule lähdettyä ja minä olen vielä harvinaisen huono kyläilijä. En myöskään tykkää velvollisuuskyläilyistä, joten jotkut paikat on jääneet senkin takia. Toukokuussa on kyllä sellainen pakkokyläily, kun isotäti täyttää sata vuotta. Sinne on ainakin "pakko" mennä.
Nuo lossireitit on mukavia ajella,vaikka ei menisi minnekään. Tuttuja paikkoja minullekin ja kauniita.

Arttorius kirjoitti...

Aikuisena ei onneksi tarvitse velvollisuuskyläillä. :] Ite tykkään käydä ihmisten tykönä ja tykkään et meillä käydään mutta mihinkään ei saa olla pakko, suuntaan tai toiseen. Paitsi lossia kohti! :D

marrasthetics kirjoitti...

Aikainen lintu madon nappaa. Musta taas mistään ei voi lähteä kotiin ennen sitä klo 16.... :D

Arttorius kirjoitti...

Tai aikainen mato linnun!
Meillä arki on "tiukkaan rytmitettyä"(eli ei mutta kuitenkin) ja jos siitä lipsuu, moni asia on hankalaa seuraavana päivänä. Enkä jaksa monen tunnin kyläilyjä, vaikka olisi kuka tahansa kyseessä. :]