maanantai 21. huhtikuuta 2014

Millainen ihminen

Olen saanut olla elämässäni tekemisissä satojen tai tuhansien ihmisten kanssa. Olen etuoikeutettu siksikin kun skaala on niin laaja. Ihmistuntemus on varsin hyvä sekin, yleisesti se on positiivinen juttu kun osaa lukea erilaisia ihmisiä. Toisinaan soisi olevan vähempi jotakin, ei kaikkea tarvitsisi oivaltaa jostakin tietystä toimintatavasta jonka olen nähnyt lukuisia kertoja jollakin toisella.
Yksikään ei ole samanlainen ajatuksiltaan, mielipiteiltään, aatteiltaan, ideologialtaan, ei niin miltään osin! Toisaalta tietyt kaaviot toistuvat niin hyvässä kuin pahassa. Taas sitä ainutkertaisuutta, jokainen on omanlaisensa ja silti tosi kaavamainen.

Jotkut elementit ihmisissä hämmästyttävät ns. kaiken nähnyttäkin. Minua mietityttää kerta toisen jälkeen, vuodesta vuoteen jonkun ihmisen julmuus ja väkivalta. Se ei ole parin vuosikymmenen aikana lakannut koskaan tuntumasta pahalta. Ei silti tee mitään eikä taas arkistu siten että pitäisin normaalina. Tai mikään vaikuttaisi minuun millään tavalla negatiivisesti. Mikäli näin olisi, tukiverkostosta saisi tukiverkkosukat.

Kaikkein suurinta tyrmistystä ja hämmästystä tarjoilee aivan tavallisten ihmisten rumat tavat ja käytösmallit. Tarkoitan huonosti käyttäytyviä, ilman alkeellisimpiakaan ihmisyyssääntöjä olevia, se tuntuu aina omituiselta. Liitän sen välillä mielessäni johonkin aivojuttuun, mielenterveyssairauteen tai muuhun koettuun tai menossa olevaan traumaan/kriisiin, yritän joskus miettiä mikä siinä taustalla voisi olla pahimpien tapausten kohdalla. Peruste tai oikeutus koettu juttu ei saisi olla, mutta ei useinkaan mene kuten saduissa.
Jotkut elämässä koetut menetykset ja keljut kokemukset saattavat tehdä ihmisestä katkeran paskiaisen(yritin keksiä fiksumpaa termiä, en keksinyt, sori, ja ei todellakaan tarkoita että yhtään ketään peeaskiaisena pitäisin) jonka elämästä puuttuu rakkaus, välittäminen, läheisyys, ystävyys, turvallisuuden tunne, hyvät kokemukset. Jonkun perusjutun puuttuminen jo yksistään voi suistaa ihmisen radaltaan ojaan, josta viskotaan kiviä tai mutapaakkuja toivoen niiden osuvan ohikulkijoita nenään ja aiheuttavan harmia.

Joidenkin kohdalla fyysinen tai henkinen sairaus saattaa muuttaa perustaa siten että entisestä "hyvästä" ihmisestä tulee tuo mainittu katkera paskiainen tai ennestään neggistelijästä tulee entistä enemmän negatiivinen katkera paskiainen(kp). Yhteistä koopeille tuntuu monesti olevan esimerkiksi hyvyysilluusio ja uhriutuminen. Tyyppiä minä sairas poloinen, paha yhteiskunta/työnantaja/esimies/virkamieskoneisto haluaa kampittaa minut hengiltä tai se näkyy huonon ja pahan olon vierittämisenä jonkun muun instanssin tai henkilön kontolle. Onhan noita esimerkkejä, kukin varmasti osaa nimetä ihmispiiristään nyrkkiä ilmassa heristävän tapauksen jonka kaikki ongelmat johtuvat lapsuudesta/yhteiskunnasta/puolisosta/huonoista lääkäreistä/mistä vain. Kp ei ehkä näe malkaa silmässään vaan pitää itseään ylivertaisena eri tavalla asioita tarkastelevaa ja näkevää ihmistä kohtaan. Tulee jälleen se minä hyvä tuo huono-asettelu.

Vielä jos asioita(eri mieltä asioista olevista) närppii julkisesti, niin no joo. Esimerkki: Minä jauhan espoolaisessa kahvilassa kaverini Teemun mielipiteistä pilkallisesti kaveriemme Mikon ja Kallen aikana ja siten että mahdollisesti Teemun muita ystäviä on todistamassa tilannetta. Eikä kukaan noteeraa mitenkään ääliöilyyni, ehkä liittyvät vielä joukkoon tummaan hymistelemään. Vaikka Teemun edesottamukset, esim. mielipide juniorijalkapalloilusta olisi muussa linjassa kuin omani, ei se tee Teemusta dissattavaa ja hahhahaaa haukuttavaa meidän kesken. Olisimme moukkia ureapäitä noin toimiessa.

Joiltakin vain puuttuu ihan perusasia, alkeellisimmatkin käytöstavat. Kertoo enemmän julkirääpijöistä itsestään kuin siitä kohteesta joka on eri mieltä. Ehkä joissakin ihmisissä sisäänrakennettu tai rakentunut katkeruus kumpuaa ulos siten että se näennäinen hyvyys katoaa jota sitten täytyy korostaa. Mistä se kertoo enemmän, en tiedä enkä totta vie ole kiinnostunut tietämään.

Jotkut ihmiset ottavat erikoisdissauksen kohteeksi jonkun tiettyä ammattia edustavan ihmisen, sosiaalityöntekijän, opettajan, poliisin, joitakin ahdistaa omillaan toimeentulevat ja nuohoojat, jotakin miehet ja kiinteistönhuoltajat ja K-kauppiaat... Vain taivas on rajana eri ihmisryhmissä joka kollektiivisesti koopeeta harmittaa. Yleensä sitä harmitusta ei osata tai haluta edes peitellä. Liekö se sitten ns. taudinkuvaa.

Luojan kiitos katkerat paskiaiset ovat verrattain pieni (mutta sitäkin kuuluvampi) osa ihmisistä. Sellaisen tulilinjalle joutumista ei kenellekään soisi. Sellaisilta kannattaa pyrkiä välttymään tai mikäli on pakko, pitää huoli että on myös mahdollisuus palautua tilanteista.

Suurin osa kanssaihmisistä osaa käyttäytyä ja on ihan perushyviä ilman sen ihmeempää hyvä-määrittelyä. Suurin osa ihmisistä on sellaisia joiden kanssa kenen tahansa on helppo tulla toimeen. Suurin osa ihmisistä säilyttää valonsa ja suoran asenteen elämään, vaikka elämässä tulisi mitä vastoinkäymisiä tai koettelemuksia.

Kun kohtelee muita kuin haluaisi itseään kohdeltavan... niin no joo, sillä pärjäilee aika pitkälle monessa asiassa.

10 kommenttia:

Puskissa kirjoitti...

Samaa mieltä. Vielä kun ihmiset muistasivat työpaikoillakin, että 'Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen', niin asiat sujuisivat helpommin.

e l i n a kirjoitti...

Justiinsa niin, että sen valon ja ilon voi todellakin säilyttää, vaikka elämä toisi mitä tullessaan. Suurin osa asioista on ihan oikeasti vain asenteesta kiinni. Sen soisi kaikkien muistavan. Että muuttamalla omaa asennettaan voi muuttaa koko elämän suuntaa parempaan ja valoisampaan, hymyilevämpään, jos on sattunut vikasuuntaan kääntymään...

Onnellinen elämä kun ei ole harvojen etuoikeus, vaan ihan kaikilla on siihen mahdollisuus. Oikea onnellisius koostuu pienen pienistä asioista, ja ihan jokaisella ne asiat on siinä silmien edessä ja käsin kosketeltavana. Asenne vaan ratkaisee..

Arttorius kirjoitti...

Puskissa, toi olisi hyvä motto muistaa jokaisen!

E l i n a, puhut taas paljon mutta asiaa!
http://www.hs.fi/sunnuntai/Hitunen+toivoa++Bulevardilla+surmattujen+omaisen+tarina/a1397799276234
Mä luin pääsiäisenä ton jutun pari kertaa. Tuon kaiken, ei, edes osan tuosta kokeneena voisi ahtautua poteroon sähisemään pahasta maailmasta ja epäreiluuksista, mutta kaikkea muuta.

Joku voisi kitistä siilinä että miten positiivinen asenne ei auta yhtään ketään jos on köyhä, sairas, eronnut tai lapset hylänneet tai ei oo ystäviä elämässä. Ääh, emmä nyt lähdekään laajentamaan paitsi nukkumaan. :]

Tiina kirjoitti...

Luulin yöllä kommentoineeni, mutta tein kuten kaiketi sinä muutaman kerran, olin nukahtanut luuri kädessä. =)
Epäoikeudenmukaisuusfiiliksiä voi tulla itse kullekin, joillekin enempi, jotkut jää rypemään. Sitä et nähdäkseni tarkoittanut että se tekisi ihmisestä paskiaisen. Eipäs kun tarkoitankin sitä että tuntuisi kummalliselta jos siten kelaisit.
Mikä se mun asia yöllä oli edes, silloin oli paremmim kielen päällä. Palaan uudestaan jos muistan.

elina kirjoitti...

Elämä on aina epäoikeudenmukaista ja kohtelee meitä eri tavoin, mutta ei kai sekään anna lupaa olla katkera.Katkerana ajattelee, että muilla on aina paremmin, mutta kaikilla on murheensa ja vajavuutensa, toisilla vaan erilaiset kuin minulla.

Maelka X kirjoitti...

Täällä yksi siili piikit pystyssä huutelee :)). En voi sietää tätä nykyajan positiivisuus-sosiaalisuus-aktiivisuus-avoimuushömppää. Bumtsi bum - profeetta Sarasvuo kuuluisi mun inhokkilistan alkupäähän, jos mulla sellanen olisi. Liiallinen positiivisuus on itsepetosta. Ainakin tämmösen ikuisen realistin näkökulmasta.

Puskissa kirjoitti...

Lätkäsin sulle haasteen, tee jos haluat.

Arttorius kirjoitti...

Heissan. Teksti on aivovirtaa mikä on kerääntynyt nuppiini kuultujen asioiden takia ja nyt tuossa. Bumbtsipumnami nami ei osu minuunkaan, siksikin survoin päässä kulkeneet jutut tuohon. Mun tekstissä ei kirjoittaessani ollut mielessä pakkopositiviisuusdiibadaaba tms määritelmä kuinka tarttis toimia että tekisi oikein. Saati et miten mun mielestä pitäisi olla ja niin edelleen. Eikä mulle kuulu miten muut ihmiset elää, ajattelee ja toimii. Joskus kirjaimellisesti tosin kuuluu ja silloinkin vasemmasta sisään ja oikeasta läpivedolla pihalle. Siihen on jokaisella oikeus, elää sovussa lähimmäistensä kanssa, oli millainen meininki tahansa.

Maelka X kirjoitti...

Positiivisuusdiipadaapa tais tulla esiin enemmänkin noissa kommenteissa ja mun mielipide siitä diipadaapasta on tosiaankin vain mun mielipide. Jokainen ajatelkoon ja tehköön elämässään just niinku haluaa.

Allekirjoitan sen, että kaikkien kanssa ei tarvi olla sydänystäviä, mutta toimeen pitäis kuiteski yrittää tulla.

marrasthetics kirjoitti...

Mä olen nykyään allerginen toisten haukkumiselle. No okei, joskus kyllä tapaa niin hulluja ihmisiä, että tulee vähän puisteltua päätä muillekin, että mitä toikin nyt tolleen... Mutta pääsääntöisesti en kestä toisten ihmisten arvostelua ollenkaan tai lähinnä sitä lähtökohtaa, että aina ollaan ensimmäisenä lyttäämässä, että ei sekään sitä eikä tätä ja tossakin se on niin huono ja se ei viitti sitä eikä tota.

Allergiseksi mut teki eräs mielestäni narsisti ihminen, jonka lähellä elin muutaman vuoden ja kun silmät avautui niille valheille, mitä se kertoi musta ja muista ja kuinka se oli mielinkielin päin naamaa, mutta puukotti selkään kaikkia kavereitaankin, kun ne ei ollut paikalla, niin tulin allergiseksi. Enkä vähiten siksi, että olin ollut osa sitä systeemiä muutaman vuoden tajuamatta. Enää en ihan helposti lähde mukaan kenenkään haukkumiseen ja puolustan milloin ketäkin, ihan jo periaatteestakin, vaikka saattaisin itsekin olla sitä mieltä, ettei joku toiminta ole järkevää, mutta yritän nähdä asian sen tekijän kannalta enkä huudella muualla, kuinka idiootti se on.

Joo, tämä on aihe, joka on itselle tuottanut paljon pahaa mieltä pari vuotta takaperin. Kauniisti yritin lähteä pois tuosta systeemistä, vaikkakin varmaan ko. pahan alku ja juuri on myrkyttänyt mun maineen moneen suuntaan muutenkin. Mutta elämä on ja eteenpäin on mentävä.