lauantai 31. toukokuuta 2014

Ratatatatatouille ja raparperipiirakka

Kävin tänään Alkossa ostamassa pikkupikkuisen pullon punaista viiniä johon sain vinkin viisaammalta. Se (viini siis) tulisi ratatouilleen. Voi, voi, kävi kuten ehdin kauhistella, minulta tultiin kysymään ystävällisen myyjän toimesta millaiseen tilanteeseen olen viintä etsimässä. Ähpvjööö. Löysin viinin myyjästä huolimatta. Alkoholikaupasta poistuessani sain syliini holtittomasti pinkovan nuoren miehen jonka perässä juoksi vartija. Miekkonen yritti tempoa vartijaa repullaan, autoin hieman kiinni ottamisessa vaikka mielelläni en noihin sekoonnu.

Ratatouillesta tuli maukasta. Se on ehkä ainoa ruoka jossa vihannekset saa olla tosi pehmeitä. Patongin ja halloumin kanssa täydellistä! Lauantain ja kesän kunniaksi tein raparperipiirakkaa. Teen raparperipiirakan samalla tavalla kuin mummonikin teki eli taikinan+täytteen päälle tulee kermaviili-kananmuna-sokeriseos. (Tuo sopii myös mustikkapiirakan yms päälle) Uunia ja sitten ei tarvitse muuta kuin popsimista. Popsimme sitä omenamehukuplajuoman kanssa terassilla. Tulossa on hieno kesä!

----

Aamupäivällä juoksentelin lenkin kylän kautta, koska toivoin näkeväni koulusta vapautuneita koululaisia. Näkyihän niitä ja sisuksissa hyppäsi näkemäni riemu ja ilo.
Sain kuvaviestin toisen luokan päättäneeltä pikkusiskoltani. Hän on tehnyt lennokin muka todistuksestaan ja heittää sen Pispalan portailta alas. Hupsu lapsi, sekin.

Quiet as a graveyard

Tsekkiläinen kolmekymppinen serkkuni tuli viikko sitten Suomeen aikomuksena kierrellä maata teltan kanssa. Olen hepun kanssa muutaman viestin vaihdellut. Alla pari herran mietettä suomalaisista paikkakunnista joissa oli.

Kuopion torilla:
"Kuopio is amazing! I ate a thing called kallakukko!"

Viitasaaressa:
"Wt*, where is everybody? It's 9 pm, all stores are closed, quiet as a graveyard!"

Kaustisissa:
"Met nice gentleman who invited me to his house. Wife cooked me a dinner and I play football with their kids."

Vaasassa:
"Love this city! Finland is full of contrasts! I like weird thick milk called AB." (AB = ab-piimä :D)

Nyt serkkuheppu on mennyt Uumajaan laivalla. Sitkeä herra, yöpynyt teltassa jokaisena yönä vaikka alkuviikko oli tosi kylmäkin. Onneksi Ruotsissa on lämpimämpää, vaikka miekkonen on ollut haltioissaan kaikesta vaikka on satanutkin.
Ainiijoo. Heppu tuli tosiaan etsimään skandinaavista tyttöystävää, joskin läppänä sen heitti. Sellaisen kandin taisi kuitenkin löytää Norwegianin lentoemännästä. Kuulemma viestejä on lennellyt viikon aikana "hundreds" ja ilmeisesti treffaavat jossakin lentokentällä Ruotsissa alkuviikosta.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Silmä silmästä

mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/is-riihimaen-vankilassa-surmattu-vankien-alinta-kastia/3408656

Mm. feispuukin kommenteissa väki juhlii miten oikeutettua, oikeus on tapahtunut, jippii, jee, oikein yms. mylvinnällä. Onko tosiaan oikein? Onko ihmisellä oikeus ottaa tuomiovalta omiin käsiin perustuen siihen miten tuo toinen on tehnyt minuakin julmemman ja katalamman rikoksen. Lapsen tappaminen ja raiskaaminen on kamalaakin kamalampi teko, joka saa kenen tahansa mielen kuohumaan. Eikä Suomen oikeuslaitos asioille juuri "helpotusta" tuo antamalla alennuksia tuomioista milloin mistäkin perusteista. Kuten vaikka siitä että teko kesti vähän aikaa, tekijällä on työpaikka vaarassa tai samoja tekoja on useampi jolloin oikeislaitoksessa on alepäivät.

Mutta tosiaan. Toivookohan ihmiset, että Suomi muuttuisi barbaariseksi banaanivaltioksi jossa kostetaan koston perään tai "oikeutetusti" murhan tehneet muilutetaan hengiltä vankiloissa tai kylillä? Sittenkö olisi parempaa, jos "vartijat katsovat muualle" kun lapsenraiskaaja hakataan hengiltä? Oikeusvaltiossa myös sillä murhatuomion saaneella on oikeus elää ja lusia tuomionsa rauhassa, niin epäreilulta kuin se kuulostaisikin. Kenelläkään ei ole oikeutta jakaa omia tuomioitaan ja rikkoa lakia jos siltä tuntuu. Siitä seuraa lopulta anarkia ja ei mitään hyvää. Vrt. Meksikon ja Kolumbian huumesodat.
Oikeuden ottaminen omiin käsiin on silti ymmärrettävää vaikka oikein se ei ole(eikä niin tule tehdä). Multa vänkäsi joskus nykyisen privablogini kommenteissa anonilli siitä että mitä tekisin jos omalle lapselleni tehtäisi pahaa. Niin enpä tiedä mitä tekisin. Toivoisin pahantekijän saavan rangaistuksen ja sen kanssa tulisi elää minunkin. Väkivalta ei ole ratkaisu ikinä mihinkään. Kertoo myös melkoisesti mouhkaaminen siitä, että kunpa joku sairastuisi vakavasti tai toivoo lasten sairastumista syystä että on kokenut epäoikeudenmukaista toimintaa, jotenkin kylmivää.

En tiedä mikä pointtini on, tuskin mikään. Kaikilla on ainutlaatuinen oikeus mielipiteeseensä vaikkapa siinä että tuon uutisen tapettu sai ansionsa mukaan hyvä hyvä, mutta mielipiteiden muuttuessa teoiksi, ei hyvä. Toki jotkut tietyt mielipiteetkin jo on lakia rikkovaa, mutta en lähde siihen.

Aurinko paistaa ujosti ja sankka sumu on poissa. Meinasin lähteä neitojen kanssa Helsinkiin aurinkolasiostoksille, mutta en lähtenytkään. Riittääköhän pirsmakitimarkettien laadukkaampien aurinkobrillien uv-suoja vai onko ne pelkkää silmänlumetta ja pitäisi suosiolla hankkia jostakin optikolta? Ainakin vesillä kulkiessa pitäisi lastenkin silmät suojata, toki muutoinkin kun arskan valossa hilluvat. Täytyypä tutkia asiaa.

torstai 29. toukokuuta 2014

Onhan huomenna poutaa?


Meillä asuva nainen hippaloi tänään Bodomilla maastopolkujuoksukilpaa, minä lasten kanssa tutkin maalialueella mm. etanaa. Mulle tuli etanaa katsellessa mieleen satu jäniksen ja kilpikonnan juoksukilpailusta jonka jänis hävisi, koska luuli voittavansa helposti. Tuli myös mieleen etana nimeltä Elli, joka kannolla kelli. Kuvan etana on Aune. Auneista ei taida olla lorua enkä sellaista keksi vaikka yritin keksiä. Aunen etanuus pärjää ilmankin. 

Kesäloma

Jokainen aikuinen muistaa varmasti lapsuuden vapauden tunteen ja riemun alkavasta kesästä ja pitkästä kesälomasta. Luultavasti yksi parhaita asioita mitä muistissa ja mielikuvissa on.

Meidän pienessä koulussa päättäjäisjuhla oli aina ulkona ja silloin aina paistoi aurinko. Juhlan jälkeen mentiin luokkiin olemaan jännityksessä, koska tietysti se todistus mietitytti. Eniten kuitenkin olo oli täpinä alkavan vapauden takia. Opettajamme halusi pitää pitkästyttävän pitkän puheen, mutta vasta jälkeen tuli ymmärrys että hän halusi ehkä nähdä kesää odottavat oppilaat vielä hetken kunnolla ennen pitkää kesälomaa. Kun todistukset oli jaettu, tenavat ryminällä fiuuuh, juosten tietysti. Siitä alkoi loma. Opettajat ja muu henkilökunta vilkuttivat perään. Sen jälkeen todennäköisesti huokaisivat helpotuksesta ja menivät polttamaan sikaria.

Itse kesäloma oli tietysti täynnä leikkiä, uimista, urheilua, lukemista, kaverien kanssa tekemisiä ja kotitöitä. Taisin olla 9 tai 10 mennessäni ensimmäistä kertaa kesätöihin Metsänhoitoyhdistykselle taimia istuttamaan. Tuhansia taimia vuosien aikana ja metsän tuntemuksen kasvua. Taimia istutin kesätyönä monena vuonna, mikään muu juttu ei olisi kiinnostanutkaan. Silti työntäyteisten päivien ohessa kesäloma-aika oli vapautta ja parasta. Teimme perheen kanssa kesälomareissuja Suomessa, teltta mukaan ja menoksi kuten kymmenet tuhannet muutkin perheet. Kävimme monena kesänä Hangossa, Vaasassa, Kaskisissa, mitä näitä rannikkokaupunkeja lännessä onkaan. Yhtenä kesänä 80-luvulla reissu stoppasi parin päivän päästä kun äiti melkein synnytti ja jouduimme viemään äidin lähimpään sairaalaan. Silloin yövyimme pikkusiskon ja isän kanssa hotellissa, voi jee miten hienoa! Olin ollut vihainen äidille kun "pilasi" retkemme, mutta unohdin sen viiden minuutin kuluttua pomppiessa porvoolaisen hotellin sängyllä. Sisko syntyi sitten vasta syyskuussa kuten kai pitikin, en muista jatkuiko reissunme enää äidin päästyä sairaalasta. Kävimme kesäisin autoretkillä Ruotsissakin, ilmeisesti Turusta tai Naantalista lautalla yli ja matkaan. En muista mentiinkö koskaan Kaskisista tai Vaasasta Uumajan puolelle, silloin noita reittejä taisi olla useammastakin paikasta jolla kansankotiin pääsi.

Kyllä on kesä ihmisen parasta aikaa.

Tangopitoinen Suvivirsi Vuokko Hovatan esittämänä. 

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Jospa tytöillekin

Hankin tänään Lidlistä kaksi xl-kokoista miesten teepaitaa mm-futisteemaisena. Hyvät, vaikka Lidlin paitojen tapaan ne on mitoitettu vissiin 172 cm pitkälle lyhytselkäiselle miehelle. Taas siis tosi lyhyt malli, vaikka tuon äksällän otin. No ei se mitään, olen tottunut etten tuosta puodista vaatetta itselleni löydä, mutta nyt nuo paidat halusin, koska tykkäsin väreistä ja aiheesta.



En jaksa sukupuolineutraalikouhkausta, mun mielestä ei ole tyttöjen ja poikien leluja, leikkejä tms ja pidemmälle vietynä asenteellista kasvatusta, mutta ei siitä tarvitse vouhkata. Tai mun ei tartte, messutkoon jotka jaksaa. Mut jos kuitenkin nyt hieman. Hankin myös tytsyille tänään Lidlistä poikien peliasut ja poikien fanipaidat. Tosi kivat vetimet. 
Eikö Lidl olisi kuitenkin voinut jättää kataloogistostaan tuon poikien-sanan pois? Täysin tarpeeton. Eräs isompi tyttö aiemmin katseli ihaillen just noita poikien paitoja, mutta lapsen äiti sanoi että ne on poikien eikä sitten hankittu. Niin joo... Harmi. Olisi varmasti sekin tyttölapsi tykännyt. 

Suomalaisin elintarvike

Nyt oli niin pitkä linkki sellaisenaan että lyhennys.

Suomalaisen työn liiton tutkimuskyselyn mukaan suomalaisin elintarvike on ruisleipä. Sisu-pastilli tosin suomalaisuutta ole nähnyt enää vuosiin, Elovena-hiutaleistakin on muistikuva että raaka-aine roudataan muualta. Hieman yllättävää ettei makkara löydy. Kauppojen valikoimasta ja muista kansanperinteistä päätellen se olisi korkealla sijoituksissa. 

Top10-listaa en omalla kohdalla allekirjoita miltään osin, alkoholia tai lihaa en käytä eikä mämmi ole syöntikelpoista. Ruisleipä taitaa olla ainoa, jota käytän joskus. Eipäku juu, marjat myös, niitä päivittäin. Mikä sitten on suomalaisinta mulle? En tiedä. Maitorahka ja piimä. Eiku tarkoitetaan varmaan juurikin jotain valmista tuotetta. No... Laku on hyvää ja onhan karjalanpiirakka munavoilla hyvää myös. Miten voi olla näin vaikeaa? Mitä kaipaisin, jos asuisin ulkomailla? En kai mitään. Ksylitolpurukumin saatavuudesta en tiedä löytyykö muualta, mutta ilman sitäkin voisin olla.

Mikä on se suomalaisin elintarvike? Vai päteekö Talouselämän lista?

tiistai 27. toukokuuta 2014

Ikioma lemmikkisademetsä




Tuhansia ja taas tuhansia lemmikkejä 30 metriä torpan takana. Loppukesästä siinä kasvaa...tuota noin, en muistakaan. Viininpunaisia pieniä kukintoja siinä silti ja niitäkin on noin julmetusti. Yksi lempipaikoistani monista muista lempipaikoista. 

Sain toimia alkuillasta erään nuoren herran jalkapallokuskiassistenttina klopin harkoissa, pojan äiti on nuoruudenystävä. Olimme toisillemme melko tuntemattomat, vaikka olen heillä joskus kylässä käynyt mutta poika on ollut yleensä kaverilla tai ulkona. Parin tunnin aikana minusta ja pojasta ehti tulla kovinkin tutut.

Jalkapallokentällä tein erinäisiä huomioita. Kuten sen, että pääkaupunkiseudulla ja ympäristössä panostetaan urheilukenttiin. Esimerkiksi tosi laadukkaat tekonurmet monessa paikassa! Tosin onhan maakunnissakin, mutta mun hämmästely johtuu vain siitä kun sata vuotta eKr. oli vain hiekkakenttä ja jos nurmikko löytyi, oli se joku kesannolla oleva peltopläntti, joka seuraavana vuonna oli jo viljelty. Tosiaan, nykyään urheilu-, suoritus- ja reippailualueet ovat mielettömiä huvipuistoja hiekkakentällä polvet aina aukoneelle juipille. Siellä kentällä huomasin taas maailma on pieni ja kaikki entisiltä nurkilta asuu täällä-efektin. Muuan entinen koulukaveri entisiltä alueilta oli lastaan tuomassa treeneihin. Tämänkin kevään aikana olen yhyttänyt jo kaksi entistä koulukaveria täältä! Tuusula-Kerava-Espoo-Helsinki-Vantaa–huudeilla asuu kohta koko kylä. Eikä mikään ihme, hyvä on ihmisen asua siellä missä tuntuu kodilta!


maanantai 26. toukokuuta 2014

Missä vaiheessa menee pieleen?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288693719552.html

Tulin tosi surulliseksi luettuani tuon iltapulun uutisen. Jos unohtaa nuorten kamalat aikomukset niin tuo on ihan hirvittävää, jos kukaan ei ole käynyt kylässä seitsemään(7!) vuoteen eikä kykene menemään ulos ilman ahdistusta. Yksinäisyys on valtavan suuri murhe ja ongelma joka on seuraus että syykin. On liian helppoa sanoa kenellekään, että muutupa sosiaaliseksi ja etsi itsellesi kavereita ja lakkaa olemasta tuollainen, jos jossakin vaiheessa elämää tulee epäonnistumisia ja takapakkeja ihmissuhteissa kerta toisen jälkeen. Varmasti alkaa miettimään mitä minussa on vikana kun en kelpaa kenelläkään kaveriksi. Hetkessä kukaan ei varmasti muutu ihmisvihaajaksi, mutta uutisjutun mainitut seikat olettavasti ovat laukaisseet nuo ajatukset ja suunnitelmien tekemiset.
Missä vaiheessa ihmisestä tulee tuollainen? Millaiset perhesuhteet ovat olleet lapsena? Miksei kukaan sukulainenkaan ole käynyt naisen tykönä? Tuntuu käsittämättömältä eikä silti yhtään. Suurin osa tuollaisista ihmisistä vain jää pimentoon, joko ihminen tekee itsemurhan tai saa apua mielenterveyden sairauksiin ja häiriöihin, ehkä saa elämästä kiinni tai sitten ei. Toivottavasti tuo kaksikko saa tarvitsemaansa hoitoa. Tavallinen vankila ei tule heidän tapauksessa kuuloonkaan ja vahva veikkaus ettei sellaisessa tapahtumien kulun selvittyä tutkijoille ole olleetkaan. Hienoa että julmat suunnitelmat paljastuivat eikä ulkopuolisille ehtinyt tapahtua mitään.

Katsoin viikonloppuna Amerikassa muutaman ihmisen tappaneen nuorukaisen jäähyväisvideon, se oli melko creapy, tuli mieleen lähinnä jenkkileffojen jutut sillä erotuksella, että se oli totisinta totta. Siinä miekkonen piti ongelmana sitä ettei ollut saanut naista collegessa eikä ikinä, vaikka tuolloin viimeistään tulee saada kokemuksia mutta kukaan tyttö ollut ikinä vilkaissutkaan häntä. Viha ihmisiä kohtaan tuli esiin lopullisesti sillä, että poika tappoi kuusi, ymmärtääkseni täysin sivullista ihmistä.

Mulla oli tosiaan niitä sonneja, laumaeläimiä. Eräs Klemola-niminen aberdeensonni sai muksasun kylkeensä jonkun toverin sarvesta, tuli suht syvä märkivä haava. Laitoin Klemolan muutamaksi päiväksi sairaskarsinaan kivinavetan puolelle, jossa oli myös juottovasikat, mutta ei kehenkään näköyhteyttä syystä ettei ollut. Sonni masentui alle vuorokaudessa niin, että lakkasi miltei syömästä ja minä hölmö päättelin haavan olevan niin kipeä että rontti ei siksi syö. Silloinen elämänkumppani sanoi että elikko täytyy laskea takaisin laumaansa, olkoonkin haava miten kipeä vain, nyt se vain riutuu. Näin teimme, herra Klemola pääsi takaisin yhdeksän muun pojan sekaan reilun kahden vuorokauden erossa olemisen jälkeen. Ruoka taas maistui eikä haavakaan pitkään erittänyt mähnää kun parani. Tyyppi musertui yksinäisyydestä niin että lakkasi miltei olemasta. Kaikki tarvitsevat elämäänsä lajikumppaneita, muuten tulee suru.

Tästä pääsenkin sonnin siltaa pitkin sellaiseen notta meillä asuva kissa saa ensi kuussa itselleen kissakaverin. Annikki(huoh sen nimeä) on meillä ainoa jolla ei ole lajikaveria, olkoonkin että armastaa jokaista koiraa, lapsia ja kaikkia, mutta on silti hieman raasu höynä, vaikka ei varmasti yksinäisyyttä tunne. Joka tapauksessa toinen miau tulee. Iltasella kävimme katsomassa tulevaa kissaamme, joka tällä hetkellä on aivan pieni piipittävä mirri. Kissanpentu tulee Hesyltä ja sen äiti on ex-villikissa, isä tuntematon. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Onnikko


Hjärta 2/3 (1/3 tutkimassa koppakuoriaista)

Hyvä sunnuntai oli tehty aamuvarhaisen parin tunnin sporttisessiosta, pitkästä aamiaisesta terassilla, monista uintihetkistä, riippumattolukemisesta, ruoanlaitosta ja leipomisesta, kanojen munien etsimisestä pihasta ja tällaisesta himmailusta. 

Tänään on vaalipäivä. Tajusin vaimon äänestäneen samaa ehdokasta kuin minäkin. Öy nöy, ällöttävää samanmielisyyttä! Seuraavaksi varmaan hankitaan samanlaiset tuulipuvut ja pipot, siitä se lähtee. Pian alamme kertomaan ajatuksemme me-muodossa. "Meidän mielestä puolukkavispipuuro ei ole niin hyvää kuin mustikkavispipuuro."
Haluaisin, että meidän poliittiset näkemyserot olisi jatkossakin erilaiset, koska rouvan kanssa on mieluista olla eri mieltä poliittisista ja joistakin yhteiskunnallisista asioista. 

Ainiin, viikonlopun anteihin kuuluu pari uutta makuasiaa. Teimme tänään wannabe-senegalilaista ruokaa, koska eilen ollessamme maailmalla kylässä saimme syötäväksi törkeän hyvin maustettua riisiä ja vihanneksia. Tunnistin eilisesssä safkassa olleet mausteet mielestäni ja tänään tein posselle ohrattorisottoa ja lisäksi porkkanatikkuja. Ei tietty maistunut kuten eilinen, mutta taas uusi idea sahramin käyttöön. Toinen ai niin. Olen juonut maitoa! Kyllä! Ostin erästä ruokaa varten kookos- ja kauramaitoa ja sitä jäi. Tein itselleni ihmiskokeen ja maistoin niitä sellaisenaan. Ei pahaa, muttei hyvääkään. Tavismaidon haju lämpimänä on yksi karmeimmista ja ällöimmistä mitä tiedän, mutta kookosmaidossa pataruoassa ei sellaista efektiä tullut. Mutta nuo toimii. Meillä asuva nainen syö aamiaiseksi veetabiksejä maidon kera, minä kokeilin samaa mutta kylmän(jääkaappimme lämpötila juomaosastolla on 1 aste eli kylmää) kookosmaidon kera. Sehän oli hyvää. Vanha koira oppii uusia temppuja. Eikun makuja. Kauramaito oli positiivinen yllätys, sitä joskus ehkä lisää. 

Onni kaikilla, kesä kaikilla




Jippii ja muuta sellaista.

lauantai 24. toukokuuta 2014

No nyt!


Pell...alkujuhlallisuudet hoidettu ja nyt alkaa söy. Seurana uutta kuusenkerkkäsiirappia(Jaana hep, nyjjovoi!) ja vaniljajätskiä, oijjoivoijee. Melkein tuli shokkitila kun meillä asuvan naisen televisio ei melkein toiminut, mutta joku täällä asuva mies oli imuroinut turhan innokkaasti notta virtaspiuha oli irtibois. Huh, olisihan voinut ipadilta tai puhelimestakin mutta thiivii on isommalla kuvalla varustettu. 

Maailman tykönä kylässä

Onpa ollut mukava ja tapahtumarikas päivä. Suuntasin venholla pesueen kera Helsinkiin Maailma kylässä-häppikseen suht aamusta. Kävi hyvä tuuri kun just Katajanokan vierassatamasta lähti jolla pois, muutoin se oli täynnä koko ajan. Olisimme menneet Suomenlinnaan tai Ruoholahteen, mutta huvikseen tsekkasimme ensin tuon jospa kävisi tuuri. Vene oli noin tsiljardi kertaa mukavampi matkantamistapa tänään pääkaupunkiin kuin ilmastoimaton juna. Nuppujen eväätkin sai pidettyä kylmässä kuten myös juomingit. Olin varautunut tekemään jotain pöperöä jollassa mikäli ei olisi löytynyt mitään järkevää ravintoa, mutta se on aina turha vaiva koska aina löytyy lukuisia eri kasvisruokia, niin nytkin.

Ruokaa hauskempaa(voiko edes olla?) oli silti ihmisten ja erilaisten tapahtumien katseleminen. Kaikenlaista populaa ja tsekkailtavaa. Lauri Tähkä joikasi jossain ja todellakin kiersimme sen kaukaa, huh! Tärkein taisi kuitenkin olla Tsekistä perjantaina Suomeen tulleen serkkuni treffaus. Heppu oli Suomesta ja Helsingistä haltioissaan eikä voinut uskoa että täällä on näin lämmintä. Sukulaiselle oli mukava näyttää tämä puoli Suomesta, värikäs ja monta kansallisuutta sopii tänne sulassa sovussa. Herra jatkoi omia tutkimuksiaan, me lähdimme takaisin venholle alkuiltapäivästä paljon nähneenä.

Saunapuhtaana voi alkaa odottelemaan illan kohokohtaa, Mestarien liigan loppuottelua. Oijjoi.

torstai 22. toukokuuta 2014

Kesä, eikä mitään tekemistä

Kivimuurirojekti on loppusuoralla, nokkosia on tullut kerättyä kohtalaisesti ja ehkä huomenna voisin nipaista kuusenkerkkiä ainakin yhden satsin. Rouvan pergola on 98 % valmis(Se 2 % johtuu vaimosta. Hän ei ole osannut päättää villiviinin ja humalan välillä että millä se kuorrutetaan) ja huomenna saan portit tuonne tielle. Tai siis ei kenenkään tielle mut... No siten että kun portit on kiinni, koirat ei kykene lähtemään livohkaan jos olisivat irtonaisina eikä myöskään kukaan urpokalevi tunge tuomaan venettään meidän rannasta kuten näiden parin vuoden aikana meidän huudeja on pidetty välillä  jonakin yleisenä vesiurheilukeskuksena.



Tänään krillattiin reenipesueen kera dreenin jälkeen ja tsekkailtiin hetki Cf Games regionals-koostetta. (Tänks fotoista Thiinu

Aiemmin iltapäivällä jehuilin kylän Pirsmarketissa sormi suussa lihapihvi- ja nakkihyllyjen edessä. Öö... Piti niille muillekin haalia rillattavaa eikä mulla ole minkäänlaista hajua mikä on syömäkelpoista ja mikä ei. En kai kovin virheellisiä hankintoja tehnyt kun upposi hyvin väestöön!

Jos vielä viitsisin liata itseni... Tjaa, en viitsi. Huomenna taas. Nyt jatkuu himmailu kylmän sitrusmehun(appelsiinimehua, pari sitruunaa puristettuna, soodastriimivettä, paljon jäämurskaa) kera. Onnea on lämpö ja vehreys ja mustarastaan laulu ja vähän kaikki.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Minä sydän nurkat



Päätimme syödä iltapalan jossain muualla kuin tuvan pöydän ääressä. Paatti alle ja suihfuh saareen Espoon puolelle. Oli hyvä idea. Kaakao maistuu termarista ulkona paremmalta kuin hyvältä. 

Ajatelkaa edes lapsia!

http://www.hs.fi/elama/Kuka+haluaisi+hetero-+tai+rumuusvapaan+hotellin/a1400636311058

Olisi myös kaikin puolin miellyttävämpää, jos lapsiystävälliset palvelut olisivat normi. Ei ole mitään järkeä tunkea kaikkia lapsia samaan nallesertifioituun hotelliin kiljumaan. Eihän siitä kukaan nauti, eivät edes lapset.

Jaa, niin miksi?
Taisin olla outo lapsena kun en tuntenut häpeää siitä että oli vain aikuisille tarkoitettuja asioita tai paikkoja. Tunnen outoja perheitä, koska heidän lapset eivät tunne häpeää siitä kun eivät saa mennä elokuviin katsomaan väkivaltaisia leffoja, ylipäätään ymmärtävät että on asioita jotka on suunnattu vain aikuisille. Tai sitten näiden lasten vanhemmat ovat sen verran älykkäitä ja kykenevät nk. tuottamaan pettymyksiä karusta maailmasta siten ettei niitä jäädä märehtimään.

Kirjoittajaa kaiketi tympii lapsivapaa hotelli-nimitystä enempi se että vapaassa markkinataloudessa on ihan okei luoda palveluja eri tarpeita varten ilman että se olisi syrjintää. Kuten vaikka se että iäkkäämpi pariskunta saattaa haluta hotellin jossa aamiaisella saa syödä ilman äänivallien murtumista korvissa alaikäisen pienen ihmisen toimesta. Tai lapsiperhearjesta lomalla irtautuva pariskunta saattaa haluta nukkua yönsä ilman että seinän takana huutaa korvatulehdustaapero. Tai...
Joistakin vanhemmista tulee näemmä herkästi mielensäpahoittavia, varsinkin äitihenkilöistä koska juuri heidän mikatopi on esimerkillinen sävyisästi elehtivä mini-ihminen että tuo hotellin ikärajavaade on just sellainen että kiskonpa palkokasvia onteloon ja kirjoitan kolumnin miten lapseni on syrjitty kansanryhmä. Ja mitä ihmisessä on vikana kun ei ihmisiä kestetä, onko ympäröivä yhteiskunta täynnä suvaitsemattomia lapsivihaajia kun pitää olla lapsettomia hotelleja. Yhyy, ai onko humalassa kiekuva turisti hotellinaapurina sitten mukavanpi vaihtoehto? Joo ei, vastakkainasettelukin on aika tarpeetonta, mutta niinhän se menee.

Joskus luin ihmisen blogia, mutta alkoi olla jossain vaiheessa vihainen äiti-meininkiä sen verran liikaa että nuo Helsingin Sanomien kerran kuukaudessa ilmestyvät kolumnit riittävät mainiosti, hyviä ovatkin. Myös takuuvarma klikkimagneetti kun liittää johonkin kohtaan sanan homo tai suvaitsemattomuus vaikkei itse aiheeseen liittyisi pätkääkään.

Mutta mikä tärkeintä, eikö kukaan ajattele lapsia?!?

Sika säkissä

Tai ruokaa. Bongasin Iltalehden mainoskilkkeestä Kotikokin Ruokakassi kotiin toimitettuna-yrityksen mainoksen. Idea on oletettavasti ruotsalaisesta Linas Matkassesta, joka on menestynyt konsepti Ruotsissa. Toimisi täälläkin, hyvä kun on valloitus alkanut.
Nettisivuilla on tilauskaavake, pitäisi rekisteröityä yms. oleellista. Reseptit näkyi kulloisenkin kassin kohdalla. Mutta se mitä ei löytynyt on minusta varsin oleellista. Ei siis löytynyt mitä sillä Kasviskassi 64 €:lla saa, lähinnä minkä verran. Ei annoskokoja tai muuta informatiivista, vain sapuskalajit ja väkimäärä. Ihmisen pitäisi ostaa sokkona, sitoutua ymmärtääkseni jonkinlaiseksi kestotilaajaksi eikä haisuakaan mitä summalla saa. No joo, on noilla sivuilla tiedustelukaavake, mutta ei voi minun mielestä mennä niin että asiakkaan pitää itse tiedustella kun oleellista dataa uupuu.
Tällä tiedolla jää siis kokeilematta. Perhekassi 64 € sisältäen viiden päivän tarpeet resepteineen toimitettuna kotiovelle, jonkun kannattaisi kokeilla, on kohtuullinen hinta. Kokeilisin jos lihaa söisin. Nyt tuo saman hintainen vegesetti kolmeksi päiväksi ei kiinnosta, varsinkaan kun ei tietoa mitä se sisältää. Tuollainen setti sopisi myös vanhukselle jolla voimat piisaa kotona asumiseen ja ruoanlaittoon mutta ei ehkä kaupasta suuria määriä ostoksia tuomaan.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Lähimenneisyyskatsaus

Ei kronologista järjestystä. Mun lähimenneisyys yltää 80-luvulle.

Gmailiin piti ruinata kutsu tai ilmoittaa sähköpostiosoitteensa nettisivulle jolloin kutsu lähetettiin jos niitä jaettavaksi tuli.

Spotifyyn piti ruinata kutsu voidakseen kuunnella ilmaisversiona. Silloin taisi olla jotkut maarajat määrittelemässä kuuntelumahdollisuuksia.

Bloggerin ulkoasua ei voinut muokata muutoin kuin html-koodia säätämällä. Tuolloin oli pari nettisivua josta sai kopioitua koodia omaan blogiin lisättäväksi jos halusi toisen suunnitteleman taustakuvan.

Saunalahti oli ennen muinoin Radiolinja ja Radiolinjan gsm-liittymä lanseerattiin Eurolinja tai Europuhelin nimellä. Siinä jossain välissä oli myös Jippii, joka oli melkoinen rosvofirma monella tavalla. Elämäni yksi suurimmista puhelinlaskuista tuli jippiiltä jota en siis ollut soitellut, sain jonkun toisen laskun mutta mitä jippii koitti minulta karhuta. Silloin päätin etten koskaan ota tuolta laakilta liittymää paitsi nyt olen ollut jo yli 10 v Saunalahden asiakas. Enkä ikinä vaihda liittymää saati tee liittymään muutoksia, koska näin hyvää diiliä ei ole muualta saatavillla.

Puhelimeen sai tilata erinäisiä logoja ja kuvia jos halusi. Operaattorilogo oli ilmainen ja voi jeemunjee kun se oli hieno...

Eikä pidä unohtaa soittoäänien tilauksia. Niitäkin sai tilattua apujen ja seurojen takasivujen mainospaikkojen kohdalta jossa oli lukuisia soittoääniä ja taustakuvia tarjoavia firmoja.

Radiolinjan gsm-liittymän kuukausimaksu halvimmillaan maksoi 19 markkaa kuukaudessa ja oli nimeltään freetime. Iltaisin ja viikonloppuisin puhelut oli huomattavasti edukkaampia kuin päivällä soitetut. (Päivällä minuuttihinta ~3 markkaa, iltaisin ja viikonloppuisin alle markan)

Alueilla oli suuntanumerot. Esim. Jyväskylässä 941, Helsingissä 90, Lahdessa 918. Joskus 90-luvun puolessa ne muutettiin yhtenäisemmäksi. Matkapuhelinnumeroiden suuntanumeron ensimmäinen 9 muuttui nollaksi(0).

Internet kotikäytössä. Eh, en halua edes muistella. H
i
d
a
s
t
a. Ja epävarmaa ja kallista. Jossain vaiheessa tuli isdn-yhteys, joka oli nopeampi mutta reilusti kalliimpaa. Olikohan vielä niin että piti olla kaksi eri puhelinnumeroa, toinen käytössä normipuhelimelle ja toinen sille isdn-lodjulle.

Tietokoneen hiiressä ei ollut vieritysrullaa. Oli vain 2-3 nappia, klik klik vaan.

Puhelinvastaajaan sai äänittää tervehdyksensä soittajalle. Äänimerkin jälkeen olisi pitänyt jättää se viesti joka tallentui mikrokasetille.

Puhelinkioskit ja puhelukortit. Tyttäreni tulevaisuudessa jossain entisaikamuseossa käydessä kysyy mikä tuo on näkiessään puhelinkopin.

Sama kohtalo vhs- ja betamax-kaseteilla, cd-levyillä, c-kaseteilla. Tyttäreni eivät tule ikinä nauhoittamaan vaan tallentamaan. Tosin liekö äidinkielensä sanassa nauhoittaa tuo ero nauhan ja tallentamisen välillä, en just nyt muista mikä ko. verbi ruotsiksi on. (Jos siis ruotsi jää heillä käyttökieleksi)

Jos ihmiseen halusi yhteyden, saattoi soittaa henkilön hakulaitteeseen. Ihminen otti sitten yhteyttä ehtiessään/heti. Tietyillä ammattilaisilla se oli työn puolesta, mutta yhteen vaiheeseen niitä markkinoitiin muualla opiskeleville nuorille.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Pullasorsa



Tyyppi miltei teki kymmenen metrin sorsien juoksuennätyksen rynnätessään lammikosta ruokkivaa kättäni kohti. Rääkkyi vielä pitkään kun vaati lisää sitä ennen tuijotettuaan pöljän näköisenä.

Kohta

Kohta niitä saa taas poimia. Maanomistajalta tietty täytyy pyytää lupa asiaan.
(Veikkaan notta 90 % kerääjistä ei niin tee)

Pysähtynyt maanantai



Sunnuntai tarkoitti veneretkeä, rillikypsää sapuskaa, halloumia ja jugurttisoosia, kasvijuttuja, juoksulenkkiä ja muuta sykkeen nostavaa hosua. Koko päivä ulkona. Illalla posse oli paikoin niin väsy ettei unikaan meinannut tulla.

Maanantai samalla kaavalla eli ulkona, kuinkas muuten. Huollettavilla ainoana vaatteena päähineet, muutoin kirmanneet luonnonlapsena varhaisesta aamusta lähtien pitkin huudeja. Kohta koneeseen apetta ja nuput päiväunille. Minä olen pakotettu lukemaan riippumatolla kirjaa sillä välin. Ohhoh, miten raskasta olemista. Lämpö ja kuumuus on jotain parasta!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Äidin vanki

Entisen kotikylän naapurikunnassa asuu muuan nainen jonka tunsin joskus paremminkin, kun oli yhteisiä maatalousprojekteja ym. toimintaa. Hän on ahkera, työssään menestyvä ja tunnollinen maatalousyrittäjä, mainittava tuotakin tärkeämpänä myös se että tosi mukava ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Urheilullinen, hiihtää finlandiat huippuaikoihin, juoksee maratonit ja maastojuoksukilvat vikkelään. Nainen elää silti yksin. Yksin olemisessa ei ole mitään vikaa, jos se on vapaaehtoista, mutta tiedän varmaksi ettei ole. Luulisi, että nk. ottajia riittäisi hymyilevälle, reilulle, ystävälliselle ja kivan näköiselle naiselle. Olisi tosiaan, on vain yksi iso mutta: Naisen äiti.
Naisen äiti torppaa aikuisen tyttärensä pariutumisyritykset kerta toisensa jälkeen. No, varmaksi tiedän kaksi. Ainakin kaksi eri yritystä ihmissuhteeseen naisella on kaatunut äidin vastustukseen/äidin henkiseen yliotteen tyttäreensä jottei sulhoehdokkaat ole voineet tai pystyneet jäädä taistelemaan kun toisella on selvästi elämässään joku muu, joka määrää...

Naisen äiti asuu siinä tilalla samoin ja taatusti puuttuu kaikkeen yhä tänäkin päivänä. Kuten myös henkilökohtaiseen elämään jota ei varsinaisesti ole paitsi urheilukilpailujen ja -tapahtumien verran. Todella surullista. Jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti julmia ja kuvittelevat voivansa määritellä miten lähimmäisensä saavat olla ja elää. Tuollainen valta-asema-asettelu ja ihmisen alistaminen tahtoonsa on kamalaa ja hirvittävää. Siinä ei hyödytä vaikka alistettu olisi normaalein ajovaloin varustettu.

Tuttunaisella on myös sisko, joka meni naimisiin useita aikoja sitten. Tuo sisko ei koskaan käy entisessä kotopaikassaan. Mikseihän?
Miksei vanhempien suorittama henkinen väkivalta ja nollailu päädy oikeussaleihin?
Ihminen tuli mieleen kun selasin eilen käydyn juoksukilpailun tuloksia. Harmi etten bongannut häntäkään, tosin Extreme Runissa oli muutama juoksija. Josta tuli mieleen jatkoaatos notta voisin laittaa menemään postikortin.

Hullut päiväsi

Jos on mielenterveyspotilas/votever, oikeuttaako ko. asia pahimmillaan terrorisoimaan ja aiheuttamaan turvattomuuden tunnetta kanssaihmisille? Tarkoittaen käyttäytymistä miten sattuu, puhumaan typeriä, käyttäytymään uhkaavasti tai siten, että se on sellaiseksi tulkittavissa? Miksi joidenkin tekoja pitäisi hyssytellä kuin niitä ei olisikaan?

Puolisoni raskaana oleva sisko oli joutunut aamupäivällä lastensa kanssa kävelyllä ollessaan tilanteeseen jossa tuntematon ihminen oli pysäyttänyt pesueen loikkaamalla tielle ja alkanut puhumaan kamaluuksia kälyn suureen vatsaan ja siellä olevaan vuokralaiseen liittyen. Tuntematon ihminen oli alkanut lähestymään yhtä lapsista jolloin käly oli sanonut asiaan painavan sanansa. Ihminen oli stopannut lähestymisensä ja samassa ihmisen avustaja/hoitaja oli rientänyt jostain puolustamaan suojattiaan. Ettei hänelle saa tuolla tavoin puhua, koska ihmisellä on sairaus x, on herkkä luonne ja tuollaiset uhkailevat puheet ovat omiaan viemään ihmistä huonompaan suuntaan. Aijaa, siis jos on herkkä ja sairastaa mielenterveysssairautta, silloin voi pomppia eteen ja alkaa puhumaan taskussa olevalla veitsellä viiltelemisestä niin että vatsassa oleva vauva kuolisi verenhukkaan jotta veitsihenkilölle olisi katseltavaa? Ja kun käly oli sanonut ihmiselle väistymisestä ja näpit kauemmas lapsesta on se liian rajua puhetta uhkaavalle ja hirveyksiä puhuvalle ihmiselle? Just joo. Asiaan ei ollut hyödyttänyt vaikka toettuaan käly oli koittanut selvittää uhkailijan avustajahoitajalle mitä ihminen oli juuri puhunut. Mistä käly olisi voinut tajuta onko sanoja tosissaan vai ei! Entä pitääkö tuollaisia puheita sietää ja viimeiseen asti ymmärtää, koska sanoja oli ilman assaria jostain pelmahtanut mt-potilas? Kuulemma joo, avustettava on vaaraton. Mitä nyt arvaamaton liikkeissään ja "mukavia" puhuva siinä sivussa. Käly oli vielä yrittänyt sanoa hänelle käsittämättömiä puhuneelle ihmiselle ja avustalle miten koki tilanteen uhkaavaksi ja että se on väärin... Tuo jänniä jutellut aloitti taas veitsi taskussa, verenvuodatus-jutut. Huh!
Pitääkö pääsairaiden mahdollista arseilua sietää vain siksi koska ovat syyntakeettomia sanomisiinsa ja tekemisiinsä? Eikö voi olettaa kolmekymppisen, lasta odottavan naisen(ylipäätään kenen tahansa) kolmen lapsensa kanssa sunnuntaina espoolaisella pientaloalueella kävellessään tulisi saada olla siellä ilman väkivallan uhkaa? Ja mikäli lastaan ja itseään mahdolliselta päällekarkaajalta puolustaa sanallisesti, ei, eihän niin saa tehdä, koska päällekarkaaja saattaa olla mielenterveyssairaudesta kärsivä. Onneksi tuollaiset pään puskaan työntävät avustajat ovat harvinaisuus. Tai ainakin toivoisi olevan.

Miksi pienen vähemmistön toiminta ja tekemiset pitäisi ottaa vähemmän tosissaan vain siksi kun on diagnosoitu jokin mt-sairaus? Ja juu, en tod. tarkoita yksistään kälyni epämiellyttävää aamuhetkeä vaan ylipäätään. Tiedän...tiesin joskus Lahdesta ja Tampereella tietyt osoitteet joista tuli lukuisia ilmoituksia häiriökäyttäytymisestä ja muusta hölmöilystä, mutta muiden asukkaiden tuli vain sietää ruokottomuutta, rappusiin tarpeiden tekemistä ja ihmisille törkeitä huutelevia ihmisiä koska oli jotakin mt-jengiä joille kukaan ei voi oikein mitään. (Enkä todellakaan pidä yhtäkään yksittäistä mielenterveyssairasta häirikkönä, vaarana, uhkana tai ylipäätään yhtenä ryhmänä joten pois palkojen imeskely nenään, siihen voi tukehtua)
Joskus kaveri työparinsa kanssa vei putkaan autojen ja ihmisten päälle skeidaa heittelevän henkilön ja kun päivystävän sos.viranomaisen ja aluesairaalan päivystävän lääkärin kanssa partio oli neuvotellut, ei muuta mahista sillä hetkellä ollut kuin viedä häirikkö pahnoille rauhoittumaan. Siitä putkaan viedyn omaiset olivat suivaantuneet kun mielenterveyspotilasta niin huonosti kohdeltu että oikein putkaan eikä annettu ihmisen mellastaa.
Jos henkilöllä viiraa päässä pitääkö tekemiset ja sanomiset sivuuttaa vaikka ne olisi pelottaviakin? Miksi pienen vähemmistön häiriökäyttäytyminen esimerkiksi koululuokalla tulisi muiden oppilaiden vain ymmärtää ja sietää, koska häiriköllä on adhd¿
Ja niin edelleen.

Liskojen aamu




Se näyttää hieman Pirjolta. Voi myös olla Eija. 

lauantai 17. toukokuuta 2014

Säästö se on suurikin säästö

Kyllä minä mieleni niin pahoitin! Kyllä pitää kieltää kuvat blogeissa! Välittömästi! Kyllä voi johtaa ne ja päässä alati raksuttavat ideat törmäykseen, joka voi aiheuttaa hulvattoman impulssin josta syystä "ehkä joskus" tuuminta konkretisoitui siihen että taas keksin itselleni lisää tekemistä.
Purin juuri loput parin tuhannen kilon kivikuormasta ja palautin vuokrapakettiauton takaisin Epsolan Bauhausiin. Puuf.
Olen ajatellut tieltä kotipihaan sellaista keveää "muuria" joka samalla estäisi puskien levahtamisen metsän puolelta, tosiaan tyyppiä ehkä joskus. Asia johti toiseen josta syytän yksistään toista bloggaajaa, kaikesta! On se merkillistä kun vastataan minuutissa että jotkut pihapäivät jossain tuolla, mene sinne siellä kivinen seireeni tuitui-vinkkink ja olinkin lopulta pakotettu kiveä sieltä hankkimaan. Kaiken lisäksi jouduin vuokraamaan sen pakun, koska enhän voinut kuvitellakaan että audiini olisin yhtäkään kiveä lastannut! Olisin tahrannut OOOOkuskien mainetta ohittelevana ja kaahailevana vesipäänä notta fuh kun peräpää olisi ollut raskasta lastia täynnä eikä kaahailu olisi onnistunut. Juupa, ei sellainenkaan sovi!

Todellisuudessa säästin yli puolet halvimpaankin paikkaan verrattuna kun hankin kivikasani. Blogin pitäminen kannattaa kyllä!
Tjaah, olen hikinen, pölyinen, likainen ja kello on jo noin. Pian täytyy suunnistaa maan entiseen pääkaupunkiin pesuetta vastaan. Olivat Suomen Monacossa kupparipitäjässä retkellä. Vieläköhän ehtisin tekemään banderollin "Ahvenanmaa irti Suomesta! Riisto seis! Ruotsi, ottakaa Åålandi itsellenne!" Turkusen satamaankin tulisi jotain vipinää mieltään osoittavasta minusta.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Poikamiehen perjantai-ilta

Jos olisin vanha piika ja olisi tämän päivän iltapäivä iltaan niin minä

- sporttaisin liki kolme tuntia
- lämmittäisin saunan ja katsoisin välillä saunalla ipadilta crossfit games regionalseja
- ruokkisin tiput ja lenkittäisin koirat
- tekisin itselleni iltapalaksi pitsaa jota söisin samalla katsoen niitä samoja crossfit-juttuja
- lojuisin äksänä tuvan lattialla kaukosäädin kädessä ja kuuntelisin hirmeen lujalla hyvää musakkia
- nörttäisin hieman
- pelaisin yatzya itseäni vastaan
- irvistelisin ja ilmeilisin peilikuvalle
- kastelisin kasveja
- tuijottaisin ikkunasta merelle
- rapsuttaisin koiraa

Mutta en ole paitsi huomisiltaan asti joten olen viettänyt em. rairaita parhaassa seurassa itseni kanssa.
Funtsin tässä että mikään ei oikeasti olisi toisin. No siis joo, olisi, mutta asuisin tässä samanlaisessa tuvassa tässä samalla paikalla, kävisin töissä ellen olisi hakeutunut vuorotteluvapaalle, viihtyisin kotona yhtä paljon, harrastaisin samalla tavoin liikuntaa paitsi ehkä hieman enempi, kävisin enempi leffoissa, joskus keikoilla, tapaisin ihmisiä enempi tai sitten en. Olisin tehnyt kaiken samalla tavalla ja arki noudattaisi suunnilleen samoja kuvioita.
Nykyisyys on parasta mutta tällainen vapaapäivä muusta perheestä on riemua jippijej! Perhe ei mitenkään rajoita, ole kahle tai muuta pöljää, mutta on selviö notta omat tarpeet tulee epanoiden tarpeiden jälkeen. Mutta itsestäänselvät faktat fiuh fiuh, tarpeeton litania joten stob. Hyppelehdin vielä aikani ja lähden sitten nukkumaan sänkyyn jonka saan valloittaa kokonaan itselleni! Ei ole tiellä vaimoa jonka voi tipauttaa vahingossa sängystä alas kuten tein viime viikolla, klomps. Oho hupsis.

torstai 15. toukokuuta 2014

Alle kuukausi ja sitten !boom!

Nimittäin jalkapallon mm-kilpailuihin. Tänä vuonna järjestäjämaa on Brasilia mikä on lähes yhtä järjetöntä kuin se että Brasiliassa parin vuoden kuluttua järjestetään kesäolympialaiset. Mutta siitä viis, ne on siellä nyt. Harmillisesti ottelut tulee myöhään aikaeron takia, mutta eiköhän kiinnostavimmat jaksa katsoa. Kaikkien aikojen suosikkejani on Saksa ja Espanja, kiinnostaa myös Portugalin, Italian, Kroatian ja Bosnia Hertsegovinan edesottamukset. Maailmanmestaruuteen mahdollisuus on usealla joukkueella eikä mulla ole vielä mitään veikkausta sen suhteen kun joukkueiden julkistus on vasta vaiheessa. Neljä vuotta sitten Espanja hoiti homman, mutta sen näkee sitten kuka nyt.

FIFA World Cupia ennen on vielä kevään yksi hailaitti katsottavana eli runsaan viikon päästä Mestarien liigan loppuottelu kahden madridilaisen joukkueiden kesken. Ou jee. Tulossa upea kesä siltäkin osin!

Joskus mikään ei suju

Typerässä renkaassa ei pysy ilma vaikka se on korjattu ja plääh. Typerästä marketista oli loppu about kaikki mitä kauppalistassa luki. Typerästä sormesta tulee verta eikä typerä laastari siinä pysy. Typerä korjattavana oleva ruohokone aukoo päätä ja tuprup prööt prööt, sammuu taas sitten. Typerä koira menee livohkaan kun siltä yritän putsata korvia. Typerä karkuun livahdellut koira myhäilee korvaputsauksen jälkeen tyytyväisenä vieressä kun tuskailen typerän nurmikoneen kanssa. Typerät kanat tulevat tökkimään takalistoa kun yritän sitä typerää ruohokonetta korjata. Typerä lintujen ulkonapitämiskielto on aivan järjettömän pitkä, uhmaan sitä pari viikkoa liian aikaisin parin tunnin ajan ja saan kiitokseksi typerien kanojen nokat ahteriini.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Metsässä on meininkiä


Meillä asuva nainen yritti eksyä metsään suunnisti, minä ja lapset viihdytimme sillä välin itseämme lähistöllä skutsissa kun emme viitsineet paikallaan olla odottelemassa vaikka "huoltojoukkoa" olimmekin. Kuvan kaveri tervehti meitä aurinkoiselta kiveltä ja kävi kaikkien kolmen kädessä kääntymässä ennen kuin laskin otuksen takaisin paistattelemaan alkuillan aurinkoon. Aivan vieressä hyppeli uteliaan oloinen korppi, mutta vaimon puhelimesta akku oli sippi enkä viitsinyt käyttää virtasta epäselvän kuvan ottamiseen. Tirppa oli kuitenkin sen verran kaukana ettei selvää fotoa olisi tullut.

Kotimatkalla ajoimme kahden mörssärin(rekan) välissä kun ohikaan pystynyt menemään jatkuvan vastakkaisen liikenteen tähden. Noh, takanamme ajanut vatipää kilahti ja lähti ohittamaan meitä aivan kamikazena kuten myös edellä mennyttä rekkaa. Just. Vihdintien pohjoispuoli ei ole erityisen hyvä siihen tarkoitukseen, varsinkaan monen kymmenen tonnin painoisen hitaan rekan juttu. Idiootteja riittää!

Hienoja asioita maailmassa

Sateen jälkeinen happipitoinen ilmatila ja lenkki kun hiekka rapisee tai oksa katkeaa kenkien alla.


Monet ötökät. Tässä vaimoni sylissä Hissu.

Hammaspesun jälkeinen freesiys suussa.

Päähieronta päähierontarautaharavalla ja/tai käsin.

Sammaleen pehmeys kämmenten alla.

Paljain jaloin kävely kasteisella nurmella, hienolla hiekalla tai rantakivien päällä.

Sormien pitäminen imettävänä vasikan suussa.

Vanhan havupuun kyhmyinen kaarna koskettaessa.

Pistoolilla tauluun ampuminen.

Auton(i) sisätilan tuoksu.

Hymyilevän ihmisen bongaaminen ruuhkassa.

Pitkäaikaisen haavetoiveen toteutuminen.


tiistai 13. toukokuuta 2014

Läp, läp

Sanoo Pingun räpylät.  http://areena.yle.fi/tv/451589


Maito

Kysyin lasten neuvolahenkilöltä sähköpostitse viime viikolla erästä yksivuotiaaseen liittyvää asiaa. Ihminen vastasi, hyvä hyvä. Sähköposti vielä jatkui varsinaisen lisäksi jostain syystä, tyyppiä "lapselle tulisi taata kalsiumin riittävä saanti ja maidosta sitä saa parhaiten...", mihinkään liittymättä. Olin hieman ihmeissäni, mutta sitten tajusin että tuo neuvolaihminen onkin sama, joka oli ensimmäisen lapsen neuvolaihminen ja jonka kanssa emme kohdanneet millään tasolla. Hänet saimmekin vaihdettua toisen synnyttyä myös isomman kohdalla. Mutta nykyinen, reilun vuoden ollut mukava ihminen jäi vuorotteluvapaalle ja nyt tuo besserwisseri näemmä on taas tyttöjen neuvolahenkilö. Voihan.
Kun tuo nainen aikanaan kuuli ettemme survo lapseen lihaa, oli se kuin mikäkin kauhistusjuttu. Siitä huolimatta, että oli esittää järkevämpi vaihtoehto ja mulla jos kellä on tieto miten koostaa sapuska ravintoaineineen järkeväksi ilman elukoiden syömistä. Mut ei mitään kuin omaa paaksausta tuo vain ilmi, siinä vaiheessa ymmärsimme ja aiemmista jutuista päätellen että hän ei pidä suomenruotsalaisista/ruotsia puhuvista ihmisistä(on silti kaksikielisessä kunnassa töissä:D) ja svenskatalande on hyi hyi ja se välittyi kaikkeen. Huoh.
Voi miten iloisia olimme kun pääsimme ihmisestä eroon ja saimme tilalle herttaisen ja ihanan ihmisen, neuvolaan oli vauvan ja toisen tenavan kanssa aina mieluista mennä. Mutta tosiaan tuo sama tahmea tyyppi nyt, kesällä pitäisi asioida kasvotusten hänen kanssa, voisikohan sitä jotenkin vetkuttaa syksyyn...

Aamulla hän oli lähettänyt vielä toisen maitojulistuksenkin ja mm. linkin tähän http://www.maitojaterveys.fi/www/fi/liitetiedostot/Lapsi_ja_maito.pdf 
Hoh. Ilmeisesti liian vähän töitä tai jotain, kun jaksaa panostaa asioihin jotka ei liity mihinkään ja puuttuu asioihin jotka ei ongelmia ole(lasten syömiset sun muut). Maitoa ei kumpikaan lapsi enää juo, ei ole juonut kuin hetken äitimaidon loppumisen jälkeen 9-11 kuukauden iässä. Heitä ei ole siitä vieroitettu tai muuta, kumpikin lakkasi n. vuoden ikäisenä maidon kokonaan. Vettä toki, joskus harvoin piimää. Jugurttia, viiliä, raejuustoa tai juustoa kylläkin joka aterialla, kalsiumin saanti on taattu. Enivei, monipuolisesti syövät ja kaikki uppoaa mitä tarjotaan ja kaikki jees. Maito on varmasti hyvä juttu, mutta ei tarpeellinen. 

----

Huomisesta alkaen saa käydä äänestämässä porvaria. 

maanantai 12. toukokuuta 2014

Guuglin' around

Kotihoidontuki eläminen -
Työlki ellää? No elän sillä tuella minä lapsineni, jos ei muuta olisi. Sillä ei ole tarkoituskaan viettää yhtä leveää elämää kuin palkkatyössä, ei todennäköisesti ole uutinen. Lapsen saaminen on aina taloudellinen menoerä ja kotona hoitaminen vaatii mun mielestä sitä notta panostaa asiaan jo ennen taaperon syntymistä.

Hedelmäpussin korvaaminen -  tällä
Voisihan niitäkin tehdä itse, meillä on noita spr-pusseja kolme.

Kaveri siipeily - Ellei kaveri ole lintu tai lepakko, siipeily on ikävää. Voi miettiä kannattaako sellaisen kaveri olla. On ihan okei omien varojensa mukaan tarjota mehut yms mutta mikäli ei ikinä saa minkäänlaista vastapalvelusta ja varta vasten pyydetään aina voisiko tarjota sen mehun, voi se alkaa tuntumaan pian siipeilyltä jota todennäköisesti onkin.

turvaistuin putosi ostoskärryyn vauva sisällä -
Onneksi vain sinne ettei maahan! Sitä kannattaakin (not) pitää siinä reunalla tai laittaa kärryn kiinteän istuimen päälle(kammoja virityksiä!) josta pääsee liukumaan vaikka minne! Vauvoille tsemppiä, todennäköisesti vanhempanne oppivat yhdestä lipsahduksesta.

Intersukupuolinen vauva - Niitäkin syntyy. Pari sellaista lasta tiedän. Olen omia mietteitä viime vuonna asiasta rustannut.

Äiti puussa - Sen erään mummon lisäksi oma äitini&lasten mummo tykkää kiipeillä korkealla.

Nimi eläimelle mikä - Riippuu miltä ötökkä näyttää. Elukan voi nimetä miksi haluaa. Jotkut suivaantuvat jos ihmisten nimiä antaa eläimille mutta ei kai ketään luulisi haittaavan. Huvittavia enimmäkseen. Kuten koira nimeltä Raimo tai kissa nimeltä Mika.

En tiedä

Onko eläimillä raskausajan pahoinvointia?

Millaista on liuskekaasu, voikohan sitä käyttää kaasurillissä?

Millainen on ollut ensimmäinen joustinpatja?

Kuinka kauan afrikkalaisen naisen pitää harjoitella tasapainoilua että kykenee kantamaan päänsä päällä taakkoja?

Miksi noki on mustaa eikä esimerkiksi pinkkiä?

Miksi mielikuvasanalla Mummon ja/tai Perinteinen nimetään elintarvikkeita?

Miksi jotkut sanat tarkoittavat montaa eri asiaa? Kuusi. Tabletti. Kuusitabletti tai kuusi tablettia.

Minkä takia jotkut hevoshenkilöt ravaavat hevosvaatteet päällä tallin ulkopuolella? Lauantaina pari aikuista naista oli edelläni kaupassa pashaset konisaappaat ja -housut jalassa. Sitten ollaan ihmeissään kun eläintaudit leviää.

Mitä mahtaa kuulua rullamitta-nimisen blogin pitäjälle? On hävinnyt vuosia sitten ko. blogi mutta mietin joskus kuten eilen. Muita kadonneita blogisteja en ole funtsinut. Ihminen tuli mieleen kun luin privablogini vanhoja tekstejä ja kommentteja löytyi ko. kirjoottajalta.

Maistuuko lehtikaktuksen lehti hyvälle vai miksi hölmö kissamme sitä haluaa kikertää? Mirrillä on taas uutta ohraakin vihertyneenä, mutta kaktus sitä vain kiinnostaa.

Kuka keksi kottikärryt? Mahtava idea. Niillä voi työntää mm. laiskaa dobermannia.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Maailmassa on virhe

Piippaavat bensamaatit.
Onko ne vähän raivostuttavia häh!? Kyllä. Abc:n bensamaatti on ylirasittava. Piippauksen lisäksi se lukee kortit välillä tosi huonosti tai ei ollenkaan eikä kortin syöttösuuntaa ole ilmoitettu selkeästi. Ja hitaus! St:n maatit varsinkin. Lisäksi niissä on kimeämpi ääni kuin missään. Ja ne pleksilipareet korttiaukon päällä! Argh.

Nukkaa irrottavat työhanskat.
En halua untuvaa sormien väliin. Silti pyytämättä sitä nöyhtää saa liki jokaisesta työhansikkaasta mitä on.

Raivaussahan siimaleikkurin syöttövaikeudet.
Vaikka mikään ei ole killissä, ei tule vaikka miten tämäyttää maata vasten. Hermot menee sellaisiin.

Grillattavan ruoan olemattomuus kasvisvaihtoehtoa haluaville.
Lokaalista marketista piti hakemani grillikasviksia ja pottua jotka voi työntää grilliin sellaisenaan ilman maustamista, pilkkomista tmv. Juu ei ole kuin n. 60 erilaista makkaraa, kymmeniä erilaisia liha- tai lihavalmistepihvejä mutta ei yhtäkään vegeversiota. Pakastimessa jotain rillikasviksia jotka nekin vaatii maustamisen ja lisäksi ne vettyy ikävästi grillatessa eli ei ole ei. Päädyin sitten siihen mihin olisi alunperinkin eli otin herkkusieniä, maissia, paprikaa, parsaa, sipulia jne. Heitin ne mausteliemeen hetkeksi ja foliopaketin rilliin. Ei mikään ihme että Suomessa elintapasairaudet jyllää kuin rutto kun niin paljon erinäistä nakkia myynnissä grillattavaksi muttei vahingossakaan muunlaista rillisärvintä.

Orapihlaja-aita.
Kävin eilen illalla tuhoamassa raivaussahalla 10 metrin tiiviin aidan kylällä. Kropassa on lukuisia piikin pistämiä, ei niiltä kykene suojautumaan paitsi ehkä haarniskalla. Lisäksi se kasvi on niin sitkeää ettei oksasilppuri siihen kyennyt kunnolla. Pakkopoltoksi runsaan polttonesteen kanssa taisi mennä, mutta muu ei auta. Piikit ei hevillä hajoa, ne menee autojen renkaasta, ja kumisaappaasta läpi kevyesti.

Nettisivujen mobiiliversiot.
Ärsyttäviä. Mun ja varmasti useimpien luuri/tabletti+nettiyhteys on riittävän tehokas toistamaan kaikki samat mainokset kuin läppärikin josta syystä ei tarttisi optimoida oletusarvoisesti tai ainakin siten jossa täysversio on helposti löydettävissä, mutta eihän ne ikinä, vasta aivan alanurkassa löytyy ko. vaihtoehto.

Citymarketissa liian lujaa huutavat mainokset.
Mikä siellä on se yksikin, olisko veikkauksen joku kiekuna josta kuuluu rasittava plopotiplop monta kertaa yhden pienenkin kauppa-asioinnin ainana. Kuinka työntekijät jaksaa niitä?

Hevoskastanjan siemenet.
Jälleen kerran otin kylmäkäsittelyyn syksyllä, tein taas kaiken kuten piti, mutta ei ne typerät idä ikinä. No joo, yksi kyllä, mutta sekin näyttää siltä jos sen pelästyttää se lakoaa samantien. Äitii...!?

Voin hyvin

Ideaali Hesarista.

Kun ovikello soi tarkistan että olen pukeutunut. Lentohousut ja paita on eteisessä on ehkä just sitä varten että ne voi kiskoa nopeasti ylle. Kotiasuni koostuu pääsääntöisesti boksereista eikä meillä soi usein ovikello siten etten tietäisi kuka on tulossa, silloin olen pukeutunut ennalta.

Treenatessa mua ei inhota mikään, huonotkin asiat unohtuu nopeasti jos on vaikka miespms. Liikkuminen ja meneminen on kuin meditaatiota eikä mikään ulkoinen häiritse ja kaiken jälkeen viilistila on huikean hyvä.

Voin hyvin, kun saan tehdä asioita joista tulee kiva olo. Kuten himmailua koirain kanssa metsässä, autotalligymillä, askarrellessa tai fiksatessa juttuja, saunoessa, uidessa, liikkuessa.

Jos olisin ministeri, teettäisin pajalla titaanisen ulkokuoren. Ministeri on ministeriönsä marionettinukke jonka yksi työ on olla vastuussa virkamiesten junailemista jutuista ja päättää kipeistäkin asioista. Ei millään tavalla kadehdittava asema.

Lapsille opetan perusjuttuja elämisistä. Esim pukemista ja sitä ettei ruokaa ole tarkoitus saada kiertämään linnunrataa vaan suuhun.

Viljelen puheessa sanoja joita tarvitsee kulloisessakin tilanteessa.

Olen pettynyt odotusten murskautuessa. Nääh, melko suurta linjaa tuo mutta melko harvoin petyn mihinkään. Voisikohan se johtua siitä että en aseta erityisen suuria rimoja jutuille joista olisi mahdoton päästä yli. Tai sitten realismia. Enpä tiedä. Pessimistinä olisi ankeaa olla, monet pessimistit selvittävät olevansa realisteja joka tuntuu jännältä kuunnella sivusta. Jos on realismia se että henkilö lyts jokaisen asian ettei siitä mitään tule niin mitähän se pessimismi silloin on. Mut tjoo, minäminä joten lopetus tälle. Petyn siis harvoin.

Suihkussa laulan en mitään. Lapseni minunkin puolesta.

Eksyn joskus ajatuksiini. Niissä on mieluista kulkea.

Muut eivät ymmärrä miltä tuntuu olla minä. Eikä tosiaan tarvitsekaan. Muiden ei tarvitse useimpia yksilön asioita ymmärtääkään.

Eläkkeellä toivottavasti saan jatkaa nykyisen kaltaista elämää ja tekemisiä.

En ikinä uskaltaisi vaarantaa ehdoin tahdoin henkeäni jonkun turhan takia. Joskus nuorena silti joo hyppiessäni Käkisalmen sillalta alas, mutta onko teininä kukaan ollut aina fiksu. Emme kavereiden kanssa silloin oivaltaneet että vedessä voi olla uppotukkia sun muuta epäterveellistä. Pari vuotta sitten eräissä häissä saman kaverijengin kanssa puisteltiin päätä ko. sillalla että hullut me eikä tulisi mieleenkään. Ehkä vaaransin teinipoikana henkeni kun lähdin pelastamaan mummon ja papan koiraa joka oli uinut liian kauas rannasta, yli 200 metriä piski oli mennyt ja pää kävi upoksissa usein. Pappa sanoi että vaaransin itseni. Pöh, olin hyvä uimari jo silloin.

Alkossa en asioi. Viime tai edellisenä vappuna hain alkotonta viiniä jolloin tuttu myyjä pyysi esittämään henkkarit.

Vartalossani häpeän en niin mitään. Tykkään minusta tällaisena eikä varren häpeäminen olisi minua. En pitänyt minusta muutama vuosi sitten 85 kiloisena luuviuluna, mutta se taasen ei ollut häpeää. (Olin lähinnä iloinen kun olin elossa ja kykenin aloittamaan kaiken alusta siitä syystä.)

Tanssijana minussa ei ole ehkä mitään järkeä. Onneksi tyttäret ajattelevat toisin ja heidän kanssa on parasta heilua milloin minkäkin tahdissa.

Jos kuolisin nyt, niin voi voi. En mitään kuitenkaan katuisi ja olisin iloinen saavuttamistani ja tekemistäni asioista. Silti myös surullinen, mutta eipä sitä kaiketi ehtisi funtsia. Tiedän millaista on tietää kohta mahdollisesti kuolevansa joten know how siltä osin mitä mahdollisesti asiasta funtsisin.

Hesarin jutussa Kaupin sanomasta keski-ikäisten miesten seuraamisesta häntä lenkillä on moni keski-ikäinen mies suivaantunut, mutta sitä enempi kiinnostaa tietää kuinka usein hän seuraamista kokee. Jos keski-ikäiset miehet häiritsevät, tule tänne lenkille, yksi keski-ikäinen mies menee varmasti ohitsesi notta fiuh!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Huomenta


Väsytti.

Nainen tuli töistä, löysi täältä nukkuvia henkilöitä. Pienin koisasi lattialla, kaksi sohvassa. Minun piti vain ajatella hetken, mutta kiskoin luultavasti yli tunnin unet hyvässä seurassa. Taas jaksaa!

Tämänkin iltapäivän osaprojektina on rouvalle pergolan rakentaminen. Pohjatyöt ja materiaalin haalinta eli suurin jobi tehty, voi alkaa kyhäämään kehikkoa kunhan tästä ennätän. Hökkeliin tulee 2-4 wanhaa ikkunaruutukehikkoa ja lopuksi köynnöskasveja kasvamaan ympärämbär. Tuloksena ehkä vähän kuin koirankoppi! Mielikuvasta en pääse vaikka olen piirtänyt paperille ja päässä visioinut ihan järkevän rakennelman. Toisaalta meidän koirillakin on järkevä koppi mutta... eehmm. Hommiin siis!

Demokratian irvikuva

Kansalaistaidoissani ja yleissivistyksessäni on suuri aukko, kun en tiedä, mutta onko tosiaan niin että Sdp:n juuri valittu Rinne kykenee ryhtymään (valtiovarain)ministeriksi tuosta noin vain halutessaan kuten jossain otsikoitiin ministeriydestä ihmisen kohdalla. Millä mandaatilla? Ai 257 demarivalitsijan äänellä? Jos noin on... eihän se voi olla!? Mitä demokratiaa se olisi? Jos niin on, tervemenoa nykyinen hallitus ja tervetuloa ennenaikaiset parlamenttivaalit.

torstai 8. toukokuuta 2014

Leskiäitien 11 lasta

Tulevana sunnuntaina vietetään äitienpäivää, ei liene uutinen. Minäkin tänään pähkäilin juustokakkuohjeiden eroavaisuuksia ja sitä minkälaisen lasteni äidille tekisin. Päädyin, tjaa, enpä kerrokaan, on edes jotain yllättävää kun kuitenkin näitä löpinöitä lukee hän.

Äideille suunnattu päivä on kaunis asia, ajatuksenakin se toimii. Jokaisella on jossain äiti, jollekin enempi rakkaampi kuin toiselle. Ja joo, kaupallinenkin se on nillin nillin, siitäkin voi ulahdella, jos huvittaa mutta minua ei huvita joten se siitä. Lisätään vielä fraasikokoelmasta "jokainen päivä on äitienpäivä". Materiaa ja muuta enempi minua tympii(henkilökohtainen "ongelma" eikä ongelma lainkaan, mielipide vain) se öklöttävä äitihypetys mm. kunniamerkkien suhteen joita myönnetään ansioituneille äideille ja kasvattajille, reilu 30 niitä jaetaan vuosittain äitienpäivänä. Eikä edes se kunniamerkittely tympäise vaan just se... jokin mitä en osaa selittää.
Tuntuu että ne kunniaprenikat(ansaitusti!) saa 12 lapsen äiti, joka on toiminut aktiivisesti myös sijoituskotiperheen kasvattajana ja kesäsiirtolana koulukotinuorille. Harvemmin presidentin juhlassa nähdään kahden lapsen riihimäkeläistä yksinhuoltajaäitiä joka tekee yhtä tai kahta alipalkattua osa-aikatyötä jotta pystyisi tarjoamaan lapsilleen ihmisarvoisen elämän. Palkittu on tuskin ikinä vankilataustaista, entistä narkomaania jonka lapsi on otettu huostaan mutta raitistuttuaan ja vapauduttuaan on tehnyt valtavan elämänmuutoksen saaden tenavan takaisin ja elää nyt seesteistä elämää Mikkelissä. Joop, jokainen äitiys on yhtä arvokasta, mutta kuitenkin fiilis että "pitäisi" olla takana vaikeita vastoinkäymisiä, niitä pilttejä olla kymmeniä, elämä pyhitetty lapsille sun muuta ennen kuin on kelpaava uutisjuttuihin sankariäidiksi. Todellisuudessa jokainen äiti joka tekee parhaansa on maailman paras äiti.

Toinen mikä tulevassa sunnuntaissa risoo on se jokin paatoksellisuus äitisitäjaäititätä josta ei voi välttyä. Ei sillä että isänpäivänä pitäisi olla yhtä huomioitua menoa vaan ylipäätään jossakin mielentilassa nyppii asiat jotka vedetään överiksi joka vuosi.

Upeaa, että meidän possessa vietämme just sellaista sunnuntaita kuin haluamme. Minä haluan askarrella epanoiden kanssa kortin ja haluan tehdä lasteni äidille lauantaina kakun. Haluan myös lojua sunnuntaina sängyssä pitkään ja mennä vaimon/äidin valmistamalle aamupalalle, koska hän herää liian aikaisin kuten tekee joka sunnuntai ja tekee meille vohveleita, smoothieta, hedelmäsalaattia särpimeksi koska haluaa niin. (Kysyin jo, ei tahdo mitään muuta vaikka on emodaagi.)

Tjoo. Onneksi on monia eri teemapäiviä. Mistä ihminen voisi napista jos kaikki olisi vain samanlaisia! Varmaan just niistä samanlaisista päivistä ja siitä ettei ole mitään teemapäiviä. Eikä mahdollisuutta liputtaa, kun on se salkokin pihassa(tai kun ei ole hmphf!).

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Sydän



Nä-ääh, en kestä kun pieni 2-vuotias on mukamas jo iso vaikka on ihan pieni! Tukkakin hänellä tummenee hurjaa vauhtia, kuulemma tismalleen samassa iässä kuin äidillään n. 30 vuotta sitten. Mekko pimulla on myös sama kuin silloin kauan sitten. Piti löytää kesän juhliin sopiva palttoo, löytyikin vuosikymmenten takaa puolison vanhempien kätköistä. Tytär ihastui asuunsa niin että olisi mennyt nukkumaan se yllään.

En käsitä itseäni kun mukamas tuntuu oudolta ja "kamalalta" lasten kasvaminen ja välillä sitten huokailen kuin mikäkin muori! Mikä sen aiheuttaa? Luulin joskus olevani tuollaisen ulkopuolella, mutta se yltää nykyisin kaikkiin pieniin suuriin lapsiin ja nuoriin jotka tunnen. Kohta nuo minun tytöt ottavat kasvot täyteen lävistyksiä ja kinuavat lupaa interrailille ja heille pitää kehittää kotiintuloajat ja... Sitten he muuttavatkin pois kotoa johonkin aivan liian kauas jolloin näemme heitä enää jouluisin. Heh. 

Espoolaisia naisia sorretaan!

http://www.metro.fi/uutiset/a1387803450026

"– Keskustassa on paljon yrityksiä jotka myyvät kahvia mukaan, mutta sitten se kahvi pitäisi paniikinomaisesti juoda kiireessä ennen bussiin astumista."

Nouskaa sorron alta taisteluun! Tai jos kuitenkin pyrkisi noudattamaan sääntöjä ja huomioimaan muutkin ihmiset. Minkälaista on paniikinomainen kahvin juominen? Voisiko lakata panikoimasta ja juoda se sumppi kuten muutkin. Mennä vaikka seuraavalla linja-autolla ilman kiirettä.

Mutta joka tapauksessa jaxuhalit naapurikaupunkiin. On elämä joskus rankkaa.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Poliisi on natsisika

Missä syntyy niitä erinäisiä ihmisiä joilla on niin suuri viranomaisviha, että aletaan näkemään mörköjä kaikkialla jossa sellaisia ei ole? Mikä mutteri on löysällä, jos mahdollinen huono kokemus saa ajattelemaan jokaisen olevan samaa kuin sen oman huonon kokemuksen osapuoli? Mietin tätä ja paljon muuta viimeksi eilen kun paikkakuntamme marketin kahviossa ollessani lasten ja kaverikollegan kanssa mehulla tuon kaverin joku "poka" tuli kiekumaan miten paskoja Suomen poliisit on ja miten väärin oli se kun joutui tuon kaverin viemänä putkaan pääsiäisenä. Heppu räähkyi vieressämme pari minuuttia ladellen luultavasti kaikki osaamansa kirosanat, mutta ei saanut huomiota ja lähti pois. Keskaria osasi näyttää lähtiessään, oo mikä taituri! Olimme syvästi vaikuttuneita ihmisen verbaalisesta ulosannista.

Mikäli poliisin toiminnassa kansalaisen mielestä tapahtuu jotakin väärin, demokraattisessa valtiossa on mahdollista tehdä kantelu(klik) eikä tule hakatuksi tai pidätetyksi. Lehtien kommenttipalstoilla ja Esson baarissa kitiseminen ei hyödytä ketään, joten valitusta sinne mihin kuuluu, lähimmälle poliisille, poliisipäällikölle tai oikeuskanslerille tahi nettisivun kautta, hopi hopi. En tunne valitusprosessin tarkkaa kulkua, mutta asiat käsitellään ja tietysti vakavimmat syytökset mahdollisimman nopeasti.
Toki on tyylikästä ja trendikästä dissata suorittavia viranomaisia ja muodostaa kuvitelmissaan homogeeninen yhteisö, jossa on tyhmiä/hölmöjä/natseja/kaljuja/tatuoituja paskiaisia jotka saavat ihan taatusti kiksiä sakkolapun näpyttelemisestä, rekisterikilpien repimisestä ja virka-apuna huostaanotoissa toimiessa ja muussa tavallisen ihmisen kiusaamisessa. Samoin kuin humalaista, päälleen oksentanutta pöksynsä liannutta ihmistä autoon kantaessa, kirveen kanssa riehuvaa sekakäyttäjää taltuttaesssa tai neljä viikkoa hukkuneena olleen vainajan tuntomerkkejä ja lautumisia kuolinsyylomakkeeseen ylöskirjatessa. Kyllä noista kiksiä saa! Not. Silti noita ja paljon muuta tekee ne samat ylimieliset hyväkkäät, jotka ovat "ajattaneet kilometritolkulla" sun muuta kauheutta(=työtehtäviä) suorittaneita tyranneja joiden päämäärä on viattomien ihmisten jahtaaminen ja ikuinen odotus, että pääsee retuuttamaan ja käyttämään liiallisia voimatoimia. Se on se toimintamalli jolla Suomen poliisit toimivat. Juu.

No mut se siitä. Veikkaan ettei yhtäkään poliisihenkilöä nappaa pätkääkään kuunnella vapaa-ajallaan miten hyvin tai huonosti joku kollegansa on toiminut jossain tilanteessa. Olen noin parin vuosikymmenen aikana kuullut melko monta tarinaa miten joku poliisi on tehnyt sitä tai tätä ja miten hyvää tai huonoa palvelua on saanut. Ei kiinnosta. En minäkään postinkantajaksi tietämälleni ihmiselle selvitä miten entisen kotikuntani postinjakaja oli myöhässä. Tai tutulle lääkärille selitä kokemuksellisia mielipiteitäni lääkäreistä. Ketään ei luultavasti kiinnosta työnsä vapaa-ajalla siinä määrin etteikö se alkaisi tulemaan korvista pihalle jossain vaiheessa, varsinkin jonkun toisen jauhamana oli positiivista palautetta tai ei. Ammatti on yleensä vain ammatti eikä välttämättä kerro ihmisestä mitään. Tietty esimerkiksi poliiseja dissaavat kuvittelevat yhtä jos toista, mutta sillehän ei mahda mitään. Ei voi vaikuttaa kuin omaan toimintaansa ja tekemisiin.

----

Ps. Dear kitinäilkeäano - you're so busted. Tik-tik-pöff! Tekohyvyys on tosi ällöä. Minäkin olen pro omassa ammatissani. 

Tahtoisin

Kokea Mestarien Liigan loppuottelun Camp Noulla Barcelonassa.

Nähdä villipetoeläimiä läheltä, ei silti yököttävästi huumattuja turismiötököitä.

Potkulautailla tyhjässä kauppakeskuksessa, sairaalassa tmv suuressa tilassa.

Puhaltaa yhden huoneen täyteen ilmapalloja, laittaa peltorit korviin ja mennä sinne huoneeseen hyppimään ilmapallojen päälle.

Pudottaa vesi-ilmapalloja korkealta asfalttiin ja kuullanähdä spläts, sellainen pitäisi olla ettei kukaan ole alla.

Heitellä pyöreitä suuria näkkileipäkiekkoja mereen frisbeetyyppisesti.

Tehdä keittiön eri mausteista, jauheista ja liemistä ällöttäviä sekoituksia vesilasiin.

Tehdä mullasta ja vedestä mutaa hiekkaleluilla ja valmistaa tuotteita leikkikauppaan, kuten voikukan kukintoja, ruohoa ja hiekkaa, kävyn palasia, vettä ja ruohoa, lehtiä ja mutaa mitä niitä oli... (Jöö, syntymävuosi yhä -69.)

Töpsyttää höylälankun palaseen ruskeaa kalusteöljyä ja katsoa kuinka aine imeytyy siihen.

Näyttää tyttärilleni nallekarkki vesilasiin-juttu.

Kokeilla kuinka kauan betonimyllyssä voi pyörittää löysää betonia ennen kuin se jämähtää tönköksi.

Seurata puolisoni työpäivää kauempaa sivusta.

Leikata terävillä saksilla tulppaani pieniksi paloiksi.

Hankkia iso pala venyvää limahyytelöä ja veivata sitä.

Nähdä elokuva jossa esiintyisi Harrison Ford, Judi Dench, Meg Ryan, Michelle P...nojustse, Lena Olin, Cate Blanchett, Sandra Bullock, Colin Firth, Gil Grissom(en muista tai tiedä oikeaa nimeä), Julianne Moore. Elokuva voisi sijoittua Skotlantiin ja johonkin eurooppalaiseen pieneen kaupunkiin. Voisi olla aika kallis produktio mutta taattu kassamagneetti! Miksei tuollaista ole jo tehty?

Hyppiä soramontun reunalta alas, taas ylös ja alas kunnes kengät ja housut on täynnä hiekkaa.

Koittaa turvallisissa oloissa kuinka pitkälle pystyisi soutamaan soutuveneellä jonka pohjatappi on irti.

Opetella ruutuhyppelyä ja twistiä ja muistella missä kohdassa liitytään hyppimään hyppynaruun jota pyörittää kaksi.

Ajella lossireittejä perheen kera.

Ostaa lelukaupasta nallinauhaa(onko se vielä laillista?) ja hakata kivellä sitä pamahtamaan. Vieläköhän edes on sellaisia leikkipyssyjä joihin laitetaan ammukseksi joko nauhaa tai sitten sellainen muovinen aihio joka pam pam¿

Tehdä neulanreikäkamera.

Saada perheenjäseneksi zoolandiaamme fretti ja/tai suuri iguaani.

Paistaa lettuja torilla ja jakaa niitä ohikulkijoille, maksuksi tahdon paperilapulle kirjoitetun lyhyen elämäntarinan kuka on mistä tulee mihin menee.

Pudottaa superpallo jostain korkealta.


----


Yes I can, olen purkki.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Piece of

Kakku oli hyvää. 

Jospa kaikenlaiset juhlat olisi toviksi vietetty osaltani.


perjantai 2. toukokuuta 2014

Arttoriuksen kauneusnurkka esittää

Tällä viikolla: Huulirasvavinkki ja tyttöjen letit.


Yhdellä unelmieni tytöllä on tukka kasvanut niin pitkäksi, että tein hänelle tänään ensimmäiset pikkuletit ikinä. Neito istui hiljaa paikallaan sylissäni näpertäessäni tukkaan muutamia pieniä letityksiä. Kun tuli valmista, hän liimautui peilin eteen tuijottamaan itseään. Pienempi melkein veti jurttia nenään, mulle kans! Niinpä asensin hänellekin pari, vaikka tukka on lyhyempi siskoaan. Tuli hienot kummastakin!
Olen aina tehnyt kaikille siskoilleni, kaverien ja ystävien lapsille, siskoni lapsille, vaimon siskon lapsille, monille ja taas monille pikkutytöille pikkuruisia lettejä jos ovat halunneet. Eipä ole montaa kieltäytyjää osunut eteen. Letitys on mukavaa koska se on a) hauskaa näperöimistä b) lopputulos on kiva ja lettipäät poikkeuksetta tykkäävät myös. Kehä tavallaan sulkeutui kun sain tehtyä omille lapsillenikin. 

Ja se huulirasvavinkki! Body Shopin söpöhöpöt huulivoit. Ehkä kerran viikkoon (taas harvemmin kun ei ole pakkasta) tulee tarvis sipaista huuliin tytinää. Joskus Lumenella oli sellainen kuin dream lips, mutta menivät lopettamaan valmistuksen useaksi vuodeksi. Nyt jostain yhteishyvästä vaiko neakat-lehdestä hokasin että Lumenella on taas huulirasva tuotannossa. Hinta tosin on 2,5 kertaistunut entisestä eli maksaa yli kympin. Juuei. Body Shopin tuo kustansi triplapakkauksessa kahden muun kanssa 7,5€. 

Ensi viikolla: ÉtooGo Då Áina-kampaamotuotesarjan ensivilkaisuja sekä Ótip Lè Buü-pakkelin kauneustesti. Stay tuned eli säädä ulaa! Hankalaa joskus olla niin fäshön ja edelläkävijä että peilikin hajoaa, jos vain katsonkin! Siksi haluan jakaa kauneudenhoitovinkkejä koko maailmalle!

Play nothing but hardcore


Melkein kävi suutarinlapset ja niiden kengät-efekti oman raivurini kanssa. Pienen tonkimisen jälkeen kadonnut terä löytyi ja pääsin tontin perimmäisen nurkan peränurkkaan pistämään vesakkoa matalaksi ennen kuin sinne joku tipu ehtii tekemään pesän. Parin tunnin hääräämisellä ei taida vielä kemera-tukea saada! :D

Jos pitäisi suositella ihmiselle moottori- tai raivaussahaa niin ei ainakaan kiinaromuja. Niitä myydään tarjoustaloissa yms marketeissa näennäisen halvalla, mutta siihen kiva loppuukin. Eräs tuttu oli Tokmannilla ja laittoi viestin tokmanninmerkki-nimisestä moottorisahasta, että onkohan hyvä mökille. Juuei! Tietysti sitten on hyvä, jos haluaa kaataa yhden korren ja sen kerran, mutta yleensä ongelmia alkaa näkymään kun aikaa kuluu ja/tai on enempi käyttöä. Joten jos hyvän sahan haluaa kerrasta, kannattaa pitää huolta että siinä lulee joko Stihl, Husqvarna tai Dolmar.

torstai 1. toukokuuta 2014

120.

Poikkesin eilen taas luovuttamassa verta(hb 173). Verihenkilö kertoi, että tämä on minun 120. kerta. Jee!
Sain parisen vuotta sitten SPR:n kunniamerkin(hopeisen?) kun 100. kerta tuli täyteen. Eilen sain käpykakkua, yrttituceja ja appelsiinimehua. Maistuipa kakku hyvälle! Rohmusin kävyn häntäpalan, mutta melkein kävi nolosti kun pahvilautanen hypähti käsissäni.

Poikkeuksetta aina kun joku työntää minuun neulaa, ottaa verikokeita tms, kuulen omistavani unelmasuonet näytteenottajan kannalta.
Miksiköhän?

Tämä viikko on yhtä juhlaa. On ehtinyt olla jo pari kertaa, jatkuu taas lauantaina langon nelikymppisjuhlilla. Siitä syystä olen tehnyt muutaman piirakan(vai piiraan, mitä niillä on edes eroa?) tai pilkkonut aineita, vaimo koonnut. Yhdelle kävi vahinko, se tuli iltapalalla syödyksi.
Entä milloin piiras/piirakka on torttu? Tai paistos?

Oi ihana toukokuu



Sisustuslehtiaamiainen, sporttia, hillumista, Radio Suomen puolen päivän ohjelmassa smuuthia kivaa musiikkia. Sunnuntai keskellä viikkoa on hyvä juttu.