torstai 1. toukokuuta 2014

120.

Poikkesin eilen taas luovuttamassa verta(hb 173). Verihenkilö kertoi, että tämä on minun 120. kerta. Jee!
Sain parisen vuotta sitten SPR:n kunniamerkin(hopeisen?) kun 100. kerta tuli täyteen. Eilen sain käpykakkua, yrttituceja ja appelsiinimehua. Maistuipa kakku hyvälle! Rohmusin kävyn häntäpalan, mutta melkein kävi nolosti kun pahvilautanen hypähti käsissäni.

Poikkeuksetta aina kun joku työntää minuun neulaa, ottaa verikokeita tms, kuulen omistavani unelmasuonet näytteenottajan kannalta.
Miksiköhän?

Tämä viikko on yhtä juhlaa. On ehtinyt olla jo pari kertaa, jatkuu taas lauantaina langon nelikymppisjuhlilla. Siitä syystä olen tehnyt muutaman piirakan(vai piiraan, mitä niillä on edes eroa?) tai pilkkonut aineita, vaimo koonnut. Yhdelle kävi vahinko, se tuli iltapalalla syödyksi.
Entä milloin piiras/piirakka on torttu? Tai paistos?

10 kommenttia:

HelvetinPöllö kirjoitti...

Olen taas iloinen siitä, että luovutit. Kunpa useampi suomalainen luovuttaisi.

Myös kantasolurekisteri tarvitsisi luovuttajia, erityisesti nuoria miehiä.
Jälkikasvu varmaan "rakastaa" äitiään, kun muistutan tasaisin väliajoin asiasta - toiveena, että veisi asiaa eteenpäin koulussaan, siellä kun on paljon sopivan ikäistä luovuttaja-ainesta, :D

Anteeksi, että käytin tilaisuutta hyväkseni täälläkin näin vähän sivumennen - hyvän asian puolesta kuitenkin.

Marjaana kirjoitti...

Millä ihmeellä sä pidät (kasvissyöjänä) hemoglobiinin noin korkealla?

Nimimerkillä ongelmia kuopuksen hemoglobiinin kanssa

Arttorius kirjoitti...

Joo, tuo tärkeä myös!
Itse jäin sinne rekisteriin sattuneista syistä ja myös vaimoni on (ja luovuttanutkin kaiketi kahdesti). Kun toinen lapsemme syntyi, halusimme poikia sairaalassa jossa istukkaverta kerätään muulloinkin kuin virka-aikoina. Muutama viikko vaiko kuukausi synnytyksen jälkeen luin jostain että istukkaveren kerääminen lopetettu kokonaan. Ilmeisesti säilössä on riittävästi. Mut joo, kaikkea pitää tehdä josta olisi muille apua!

Magdaleena kirjoitti...

Höh, mulla on suonet niin jemmassa että toisinaan on verikoe jäänyt kokonaan ottamatta. Kolmisen yritystä molemmista käsistä on ihan vakio... =P
Mut hienoa että luovutat! Ite en sattuneesta syystä uskalla...

Arttorius kirjoitti...

M, nokkosella, kaalilla, pavuilla jne. Varmaan se on yksilöllistä miten imeytyy ja miten ei imeydy. Onko teillä rautabletit/yrttirautalitku käytössä? Etenkin tuo kräü...juotava versio on tehokasta ylläpitoon(testattu vaimolla raskauden aikana).

M, auts!
Kaikkein kamalin verikoe/neulaaminen jota piti katsoa vierestä, oli kun pari v sitten alle kuukauden ikäiseen vauvaamme piti laittaa antibioottitippa ja päähän. Vaikka se järjellä ajatellen on ihan ok, oli ajatus inhottava että kaverin pieneen päähän neula :/

Magdaleena kirjoitti...

Yöööööök! =/ *Puist*

Lotta kirjoitti...

A masterpiece.

Heittokakku. Veri ja sydän. Mansikkahuulirasva. Perjantai.

elina kirjoitti...

Mun verta ei enää huolita,ei olla huolittu sen jälkeen kun sain ekaa odottaessani diabeteksen ja siitä on yli kolkyt vuotta. Usein olen kyllä tarvinnut verta ja minusta tuo luovutus on hieno tapa.
Kivaa synttärijuhlaa teille:):)

Arttorius kirjoitti...

Kiitos Elina!

Puskissa kirjoitti...

Onnittelut luovutuskerroista :) Minäkin piiloutuvine suonineni tykkään luovuttaa, vaikken sun sijoille varmaan ikinä pääse.