tiistai 20. toukokuuta 2014

Lähimenneisyyskatsaus

Ei kronologista järjestystä. Mun lähimenneisyys yltää 80-luvulle.

Gmailiin piti ruinata kutsu tai ilmoittaa sähköpostiosoitteensa nettisivulle jolloin kutsu lähetettiin jos niitä jaettavaksi tuli.

Spotifyyn piti ruinata kutsu voidakseen kuunnella ilmaisversiona. Silloin taisi olla jotkut maarajat määrittelemässä kuuntelumahdollisuuksia.

Bloggerin ulkoasua ei voinut muokata muutoin kuin html-koodia säätämällä. Tuolloin oli pari nettisivua josta sai kopioitua koodia omaan blogiin lisättäväksi jos halusi toisen suunnitteleman taustakuvan.

Saunalahti oli ennen muinoin Radiolinja ja Radiolinjan gsm-liittymä lanseerattiin Eurolinja tai Europuhelin nimellä. Siinä jossain välissä oli myös Jippii, joka oli melkoinen rosvofirma monella tavalla. Elämäni yksi suurimmista puhelinlaskuista tuli jippiiltä jota en siis ollut soitellut, sain jonkun toisen laskun mutta mitä jippii koitti minulta karhuta. Silloin päätin etten koskaan ota tuolta laakilta liittymää paitsi nyt olen ollut jo yli 10 v Saunalahden asiakas. Enkä ikinä vaihda liittymää saati tee liittymään muutoksia, koska näin hyvää diiliä ei ole muualta saatavillla.

Puhelimeen sai tilata erinäisiä logoja ja kuvia jos halusi. Operaattorilogo oli ilmainen ja voi jeemunjee kun se oli hieno...

Eikä pidä unohtaa soittoäänien tilauksia. Niitäkin sai tilattua apujen ja seurojen takasivujen mainospaikkojen kohdalta jossa oli lukuisia soittoääniä ja taustakuvia tarjoavia firmoja.

Radiolinjan gsm-liittymän kuukausimaksu halvimmillaan maksoi 19 markkaa kuukaudessa ja oli nimeltään freetime. Iltaisin ja viikonloppuisin puhelut oli huomattavasti edukkaampia kuin päivällä soitetut. (Päivällä minuuttihinta ~3 markkaa, iltaisin ja viikonloppuisin alle markan)

Alueilla oli suuntanumerot. Esim. Jyväskylässä 941, Helsingissä 90, Lahdessa 918. Joskus 90-luvun puolessa ne muutettiin yhtenäisemmäksi. Matkapuhelinnumeroiden suuntanumeron ensimmäinen 9 muuttui nollaksi(0).

Internet kotikäytössä. Eh, en halua edes muistella. H
i
d
a
s
t
a. Ja epävarmaa ja kallista. Jossain vaiheessa tuli isdn-yhteys, joka oli nopeampi mutta reilusti kalliimpaa. Olikohan vielä niin että piti olla kaksi eri puhelinnumeroa, toinen käytössä normipuhelimelle ja toinen sille isdn-lodjulle.

Tietokoneen hiiressä ei ollut vieritysrullaa. Oli vain 2-3 nappia, klik klik vaan.

Puhelinvastaajaan sai äänittää tervehdyksensä soittajalle. Äänimerkin jälkeen olisi pitänyt jättää se viesti joka tallentui mikrokasetille.

Puhelinkioskit ja puhelukortit. Tyttäreni tulevaisuudessa jossain entisaikamuseossa käydessä kysyy mikä tuo on näkiessään puhelinkopin.

Sama kohtalo vhs- ja betamax-kaseteilla, cd-levyillä, c-kaseteilla. Tyttäreni eivät tule ikinä nauhoittamaan vaan tallentamaan. Tosin liekö äidinkielensä sanassa nauhoittaa tuo ero nauhan ja tallentamisen välillä, en just nyt muista mikä ko. verbi ruotsiksi on. (Jos siis ruotsi jää heillä käyttökieleksi)

Jos ihmiseen halusi yhteyden, saattoi soittaa henkilön hakulaitteeseen. Ihminen otti sitten yhteyttä ehtiessään/heti. Tietyillä ammattilaisilla se oli työn puolesta, mutta yhteen vaiheeseen niitä markkinoitiin muualla opiskeleville nuorille.

9 kommenttia:

e l i n a kirjoitti...

Isdn-modeemin yhteysääni, tilulilutiiitpiiiptiiiiiiiiititi yms, sen muistaa vieläkin, sekoboltsi avaruusmelodia 😂 mä keksin joskus, että tulostin kalvolle erilaisia kuvia ja "taustoja", jotka sitten leikkasin puhelimen näytön kokoiseksi ja asensin ennen kuoren laittamista näytön päälle. Näin ollen mulla oli ihan törrrkeen mageita erilaisia näyttötaustoja, joita kellään muulla ei tuolloin ollut 😂

HelvetinPöllö kirjoitti...

Nauraisin jos... en olisi sillä toisella operaattorilla töissä. Menen viikon päästä juomaan 20-vuotiskahvejani työpaikalle. Muistan noista kaiken.
Muistan senkin, kuinka minua koulutettiin tehtävääni, asiakaspalveluun, matkapuhelinlaskutukseen. Vastasin kerran reippaasti "Matkapuhelinlaskuttelu" - että me mitään täällä oikeasti laskuteta, kun vähän laskutellaan :)

Muistan myös ensimmäisen asiakaspuhelun, jonka vastaanotin. En uskalla sanoa kuka sen soitti, mutta se oli ihan oikea julkkis, nyt jo edesmennyt. En ollut koskaan käyttänyt tietokoneen hiirtä, enkä älynnyt, että sen voi nostaa ja se on taas omalla paikallaan. Minua kouluttanut työkaveri ei sanonut mitään, katseli ja kuunteli vain. Vasta sitten, kun hiiri oli jo ikkunalaudalla ja piuha ei enää riittänyt, neuvoi, miten sitä hiirtä voi siinä hiirialustalla nostella :D

elina kirjoitti...

Kun menin ekaan työhöni sain hakulaitteen yöpäivystäjää varten. Hän ei halunnut sitä itselleen, ettei piippaisi jatkuvasti. Muistan, kuinka juoksin pitkin käytäviä häntä hakiessani ja toivoin että olisi joku muu keino. No, nykyään on.
Nykyään minulla on vanhanaikainen kännykkä, mutta joskus miehellä oli sellainen, jota sanottiin kengäksi. Se oli iso ja painava. Sopi hyvin bajeron etupenkkien väliin.meillä oltiin töissä edistyksellisiä ja sain jossain vaiheessa kommunikaattorin ja sitten piti ostaa isompi käsilaukku. Jotta työaikaa ei menisi hukkaan, minulla oli sanelukone autossa ja pälätin yksikseni ajellessani pitkin pohjoisia teitä, sihteeri purki sanelut ja teki pöytäkirjat minun höpinöitteni mukaan. Oli se taitava sihteeri, minä en varmaan olisi saanut omista jutuista mitään selvää. Esim. kerran kesken sanelun oli kuulunut: hurraa, jänis tiellä. Nykyään se on tavallista, kun ihmiset yksin puhelevat ajaessaan, mutta se tuntui silloin ihan hullulta.

Arttorius kirjoitti...

Hahaa, ihan mahtavia! :]
Minusta hf-laitteeseen puhuvat ihmiset näyttävät pelkästään hölmöiltä, varsinkin ilman autoa liikenteessä olevat. Mut onhan ne kädet vapaana ja korvassa oleva mötikkä on kaunis :p

HelvetinPöllö kirjoitti...

Heh - hurraa, jänis tiellä :D :D

Tohon elinan "kenkään" on vielä kerrottava yksi juttu, mikä tuli mieleen.

Meillä oli töissä muutamia matkapuhelimia, joita sai lainata tietyksi ajaksi, esim. viikonlopuksi. Niitä oli erimerkkisiä. Mäkin sitten kerran varasin ja lopulta sain Nokian jonkun "halon" jota sitten tietysti piti heti kokeilla, kun mies tuli töistä hakemaan. Osasin kyllä näppäillä numerot ja painaa soita -nappulaa - soitin äitille. Mutta kumpikaan meistä ei tajunnut, että miten sitä pitää pitää, mihin siihen puhutaan ja mistä siitä kuuluu vastaanottajan ääni :D
Äiti huuteli toisessa päässä haloota ja puhukaa nyt siihen puhelimeen ja oli kyllä kuullut kaikki meidän puheet, kun me ihmetellään sitä vehjettä - ja oli tietysti nauranut vatsa kippurassa meille pöljille. Kyllä siinä tovi meni, ennen kuin tajuttiin, miten se halko oikein toimi.

Paras puhelin muuten on ollut Ericsoon GH337. Se putosi ainakin kolme kertaa n. 3,5 metristä sementtilattialle pikkujoulujärjestelyissä, eikä sille käynyt muuta kuin akku irtosi. Akku paikalleen ja taas pelitti. Miten kävis nykyvekottimille -ei toivoakaan, että toimis ensimmäisen kerran jälkeen!

Oi niitä aikoja :) Oli kauhat ja arpit, siis kaukohaut ja autoradiopuhelimet. Lähin työkaverini on ollut vähän kauemmin kuin minä ja muistaa kuinka ulkomaanpuhelut oli käsivälitteisiä ja jos joku tilasi puhelun esim. Neuvostoliittoon, se ei ollut niin yksinkertaista. Jos puhuit toista puhelua, he "menivät" puhelun väliin sanoivat "Täällä valtio, puhelunne on valmis" tai jotain vastaavaa. Vähän niinkuin entisajan sentraalisantrat.

Arttorius kirjoitti...

Onpa jännä tuo kaukopuhelujuttu!

Nykyisten luurien ulkokuori on pääasiassa lasia ja varmaan hajoaakin pudottaessa. Mämmikouria(minäminä) varten on sitten suojakotelot.
Jotkut pitää puhelimen huonoutena sitä jos ne ei kestä katolta pudottamista, järveen uppoamista yms järjetöntä käyttöä. Yks entinen reenikaveri kitisi miten joku puhelin oli ihan pasha kun se ei kestänyt autolla päälle ajamista joten kaikki muutkin samaa merkkiä olevat puhelimet oli sitten yhtä pashoja. Jee mikä logiikka. :D

Puskissa kirjoitti...

Tuntui kovin tutuilta nuo asiat, vaikkei niistä kauan olekaan :)

Itse alotin netin keskustelupalstailla roikkumisen sfnetin Babylon 5-ryhmässä vuonna 1996, kun olimme juuri muuttaneet tähän taloomme. Modeemivälitteistä oli se.. Nykyään tuntuu hurjalta, jos vaikkapa video latautuu pari minuuttia, pitäisi saada heti!

Arttorius kirjoitti...

Herranjestas, tarkistin minkä verran nuo nopeudet joskus oli. Modeemi 56 kb/s, isdn 128 kb/sekunnissa, nopeimmillaan jonkun parituksen kautta 384 kb/s! Tosin oli sivutkin keveämpiä, mutta jopa hitain 0,5 megaa/s mobiilinettiyhteys peittoaa isdn:n reippaasti :D

Puskissa kirjoitti...

Niin. Joskus aina huvitamme miehen kanssa toisiamma muistelemalla, kuinka kauan kesti esim Youtube-videon latautuminen :D