maanantai 26. toukokuuta 2014

Missä vaiheessa menee pieleen?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288693719552.html

Tulin tosi surulliseksi luettuani tuon iltapulun uutisen. Jos unohtaa nuorten kamalat aikomukset niin tuo on ihan hirvittävää, jos kukaan ei ole käynyt kylässä seitsemään(7!) vuoteen eikä kykene menemään ulos ilman ahdistusta. Yksinäisyys on valtavan suuri murhe ja ongelma joka on seuraus että syykin. On liian helppoa sanoa kenellekään, että muutupa sosiaaliseksi ja etsi itsellesi kavereita ja lakkaa olemasta tuollainen, jos jossakin vaiheessa elämää tulee epäonnistumisia ja takapakkeja ihmissuhteissa kerta toisen jälkeen. Varmasti alkaa miettimään mitä minussa on vikana kun en kelpaa kenelläkään kaveriksi. Hetkessä kukaan ei varmasti muutu ihmisvihaajaksi, mutta uutisjutun mainitut seikat olettavasti ovat laukaisseet nuo ajatukset ja suunnitelmien tekemiset.
Missä vaiheessa ihmisestä tulee tuollainen? Millaiset perhesuhteet ovat olleet lapsena? Miksei kukaan sukulainenkaan ole käynyt naisen tykönä? Tuntuu käsittämättömältä eikä silti yhtään. Suurin osa tuollaisista ihmisistä vain jää pimentoon, joko ihminen tekee itsemurhan tai saa apua mielenterveyden sairauksiin ja häiriöihin, ehkä saa elämästä kiinni tai sitten ei. Toivottavasti tuo kaksikko saa tarvitsemaansa hoitoa. Tavallinen vankila ei tule heidän tapauksessa kuuloonkaan ja vahva veikkaus ettei sellaisessa tapahtumien kulun selvittyä tutkijoille ole olleetkaan. Hienoa että julmat suunnitelmat paljastuivat eikä ulkopuolisille ehtinyt tapahtua mitään.

Katsoin viikonloppuna Amerikassa muutaman ihmisen tappaneen nuorukaisen jäähyväisvideon, se oli melko creapy, tuli mieleen lähinnä jenkkileffojen jutut sillä erotuksella, että se oli totisinta totta. Siinä miekkonen piti ongelmana sitä ettei ollut saanut naista collegessa eikä ikinä, vaikka tuolloin viimeistään tulee saada kokemuksia mutta kukaan tyttö ollut ikinä vilkaissutkaan häntä. Viha ihmisiä kohtaan tuli esiin lopullisesti sillä, että poika tappoi kuusi, ymmärtääkseni täysin sivullista ihmistä.

Mulla oli tosiaan niitä sonneja, laumaeläimiä. Eräs Klemola-niminen aberdeensonni sai muksasun kylkeensä jonkun toverin sarvesta, tuli suht syvä märkivä haava. Laitoin Klemolan muutamaksi päiväksi sairaskarsinaan kivinavetan puolelle, jossa oli myös juottovasikat, mutta ei kehenkään näköyhteyttä syystä ettei ollut. Sonni masentui alle vuorokaudessa niin, että lakkasi miltei syömästä ja minä hölmö päättelin haavan olevan niin kipeä että rontti ei siksi syö. Silloinen elämänkumppani sanoi että elikko täytyy laskea takaisin laumaansa, olkoonkin haava miten kipeä vain, nyt se vain riutuu. Näin teimme, herra Klemola pääsi takaisin yhdeksän muun pojan sekaan reilun kahden vuorokauden erossa olemisen jälkeen. Ruoka taas maistui eikä haavakaan pitkään erittänyt mähnää kun parani. Tyyppi musertui yksinäisyydestä niin että lakkasi miltei olemasta. Kaikki tarvitsevat elämäänsä lajikumppaneita, muuten tulee suru.

Tästä pääsenkin sonnin siltaa pitkin sellaiseen notta meillä asuva kissa saa ensi kuussa itselleen kissakaverin. Annikki(huoh sen nimeä) on meillä ainoa jolla ei ole lajikaveria, olkoonkin että armastaa jokaista koiraa, lapsia ja kaikkia, mutta on silti hieman raasu höynä, vaikka ei varmasti yksinäisyyttä tunne. Joka tapauksessa toinen miau tulee. Iltasella kävimme katsomassa tulevaa kissaamme, joka tällä hetkellä on aivan pieni piipittävä mirri. Kissanpentu tulee Hesyltä ja sen äiti on ex-villikissa, isä tuntematon. 

10 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Voi, pienet piipittävät mirrit on niin suloisia. Mikähän nimi sopisi Annikin kaveriksi? (Hih)

Mun ystävällä on kissat nimeltä Mauno ja Martta ;-)

Tuohon yksinäisyyteen en edes ala. Olet niin oikeassa!

Arttorius kirjoitti...

Kissa on tyttö eli luultavasti Pirkko, Marjatta tai muu jännä. Marsut Liisa ja Bertta, pienemmät koirat Maija ja Elma. Joten joku entisaikojen hittinimi uudellekin on taiottava!

Puskissa kirjoitti...

Suomessa on tosi paljon yksinäisyyttä ja sen aiheuttamia lieveilmiöitä, mikä kertonee jotain kansan luonteesta. Tai sitten ei. Rapakon takana taas tuo deittailukulttuuri on tosi vakava asia, jo 10-vuotiaat käyvät treffeillä (mitä en käsitä ollenkaan). Suomessahan se yksi nuori mies kirjoitti kirjan, kun ei päässyt eroon poikuudestaan (oli aiemmassa työpaiakssani asiakkaana. Oli hivenen creepy tyyppi...) Ehkä kirjalijuus auttoi, en tiedä.

Kisulle sopisi parhaiten nimeksi Tähti :D Jos se ei käy, ehdotan Herttaa :)

Arttorius kirjoitti...

Eikös sama kirjailija vaatinut nuorille naisille pakollista prostituutiovelvoitetta bordelleihin? Vähän kuin asepalveluksen sijaan. Hyh.
Ja yksi Aamulehden toimittaja Norjan surmien jälkeen kirjoitti että tsirbut pihtaa liikaa ja pitäs saada muutos. En muista oliko silläkin joku bordelli-idea. Hyh ja hyh!

Samppa kirjoitti...

On sun sonnillas nimi. Nyt en voi mitään mielikuvalle appiukon frendistä. :D

Arttorius kirjoitti...

Mulle tuli myös, melkein koko jengiö, mutta "sonnin nimi muutettu" olisi niin laimea. :]

Minttu kirjoitti...

Kiitos! :) Mä en saa mielestäni kuvaa isästä ja naudasta rullaamassa veneen purjeita.

Minttu kirjoitti...

Kiitos! :) Mä en saa mielestäni kuvaa isästä ja naudasta rullaamassa veneen purjeita.

elina kirjoitti...

Hihii, nuo sinun elukoittesi nimet, joita sanot entisaikojen hittinimiksi, on taas hittinimiä. Tiedän ipanoita, joilla on nuo nimet, kaikki on alle kouluikäisiä. Joskus nolotta kun koiramme Alma ja Niilo saavat samannimisiä lapsituttavia lenkkipolun varrella.
Yksi tuttu sai Pikko-Liisa, Orvokki ja Heikki-Veikko nimiset lapsenlapset. Kaikki ovat minun lapsuuteni nimiä,siis aika entisiä:D
Paljon en ole uutisia seurannut, kun olimme vähän juhlimassa yhtä eläkkeelle jäävää, mutta olen samaa mieltä tuosta yksinäisyydestä. Ihan liki on ihminen, joka väittää nauttivansa aina yksinäisyydestä ja jonka mielestä läheisyys on pahasta ja sosiaalisuus perseestä.
Kissanpennut on söpöjä.

Arttorius kirjoitti...

Vapaaehtoinen yksinäisyys on jees, jos se tosiaan ei aiheuta ongelmia, mutta mikäli täysin eristäytyy, ei se pidemmän päälle ole pollalle hyväksi.
Vanhat nimet rok. Jotkut jaksaa paheksua lemmikkien nimeämistä ihmisten nimillä, mutta ei siinä pitäisi olla mitään nuputtamista. Minusta olisi vain hienoa, jos kuulisin että jonkun koira jakaisi saman nimen kanssani. :]