perjantai 16. toukokuuta 2014

Poikamiehen perjantai-ilta

Jos olisin vanha piika ja olisi tämän päivän iltapäivä iltaan niin minä

- sporttaisin liki kolme tuntia
- lämmittäisin saunan ja katsoisin välillä saunalla ipadilta crossfit games regionalseja
- ruokkisin tiput ja lenkittäisin koirat
- tekisin itselleni iltapalaksi pitsaa jota söisin samalla katsoen niitä samoja crossfit-juttuja
- lojuisin äksänä tuvan lattialla kaukosäädin kädessä ja kuuntelisin hirmeen lujalla hyvää musakkia
- nörttäisin hieman
- pelaisin yatzya itseäni vastaan
- irvistelisin ja ilmeilisin peilikuvalle
- kastelisin kasveja
- tuijottaisin ikkunasta merelle
- rapsuttaisin koiraa

Mutta en ole paitsi huomisiltaan asti joten olen viettänyt em. rairaita parhaassa seurassa itseni kanssa.
Funtsin tässä että mikään ei oikeasti olisi toisin. No siis joo, olisi, mutta asuisin tässä samanlaisessa tuvassa tässä samalla paikalla, kävisin töissä ellen olisi hakeutunut vuorotteluvapaalle, viihtyisin kotona yhtä paljon, harrastaisin samalla tavoin liikuntaa paitsi ehkä hieman enempi, kävisin enempi leffoissa, joskus keikoilla, tapaisin ihmisiä enempi tai sitten en. Olisin tehnyt kaiken samalla tavalla ja arki noudattaisi suunnilleen samoja kuvioita.
Nykyisyys on parasta mutta tällainen vapaapäivä muusta perheestä on riemua jippijej! Perhe ei mitenkään rajoita, ole kahle tai muuta pöljää, mutta on selviö notta omat tarpeet tulee epanoiden tarpeiden jälkeen. Mutta itsestäänselvät faktat fiuh fiuh, tarpeeton litania joten stob. Hyppelehdin vielä aikani ja lähden sitten nukkumaan sänkyyn jonka saan valloittaa kokonaan itselleni! Ei ole tiellä vaimoa jonka voi tipauttaa vahingossa sängystä alas kuten tein viime viikolla, klomps. Oho hupsis.

6 kommenttia:

elina kirjoitti...

Näinhän se on,kannattaa iloita hetkestä, nyt on hyvin näin, eikö?
Kauan sitten (32v), yhtenä lokakuun lopun lauantaina kuljimme mummolasta pottusäkkiä pulkassa vetäen. Minä kannoin porkkanapussia ja mies työnsi esikoista vaunuissa ja veti pottusäkkiä pulkassa. Räntää satoi vaakatasossa,lapsi huusi vaunuissa, pottusäkki kaatui epätasaisella peltotiellä. Silloin kuulin takanani huokauksen; ollappa poikamies. Se huokaus tuli tuli niin sydämestä, etten voinut kuin istua pellonlaitaan ja nauraa. Mukava muisto menneestä. Kiitos, kun toit sen mieleen.

Maelka X kirjoitti...

Kuulostaa mukavalta :).

Apinajahevonen kirjoitti...

Tervetuloa rairailaisten joukkoon. Mäkin oon sportannut ja pitsannut ja vaan lojunut. Tänään aion mennä ostamaan synttrilahjan sille joka on poissa.

Puskissa kirjoitti...

Perheellisenä kyllä arvostaa niitä yksinolon hetkiä ihan eritavalla :)

Puskissa kirjoitti...

Niinja meillä minä mätkin miestä unissani. Tapaan kääntyä unissani siten, että ns. päällimmäinen ksäivarsi on suorana ja tietysti osuu miestä kaaliin :P

Arttorius kirjoitti...

Snif, priva-aika kohta loppuu, mutta se on vain hyvä. Ihmisminä on parhaimmillaan perheihmistensä kanssa. :]