keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Sydän



Nä-ääh, en kestä kun pieni 2-vuotias on mukamas jo iso vaikka on ihan pieni! Tukkakin hänellä tummenee hurjaa vauhtia, kuulemma tismalleen samassa iässä kuin äidillään n. 30 vuotta sitten. Mekko pimulla on myös sama kuin silloin kauan sitten. Piti löytää kesän juhliin sopiva palttoo, löytyikin vuosikymmenten takaa puolison vanhempien kätköistä. Tytär ihastui asuunsa niin että olisi mennyt nukkumaan se yllään.

En käsitä itseäni kun mukamas tuntuu oudolta ja "kamalalta" lasten kasvaminen ja välillä sitten huokailen kuin mikäkin muori! Mikä sen aiheuttaa? Luulin joskus olevani tuollaisen ulkopuolella, mutta se yltää nykyisin kaikkiin pieniin suuriin lapsiin ja nuoriin jotka tunnen. Kohta nuo minun tytöt ottavat kasvot täyteen lävistyksiä ja kinuavat lupaa interrailille ja heille pitää kehittää kotiintuloajat ja... Sitten he muuttavatkin pois kotoa johonkin aivan liian kauas jolloin näemme heitä enää jouluisin. Heh. 

9 kommenttia:

Antti-ihana kirjoitti...

Murune! Terkut!

Marjaana kirjoitti...

Voi mikä suloinen kuva!

Nyt se kiipeilevä mummo on ilmestynyt nettiin: http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/mummo-puussa/1812564

Arttorius kirjoitti...

Ant, joh!

Mar, joh, sain eilen tuon linkin. Huimee mummo! :]

elina kirjoitti...

Noinhan se menee. Minäkin luulin olevani tuollaisesta erossa, kun olen alan ammattilainen, mutta nyt olen se täysin höpsähtänyt mummo. Omien kohdalla pidin varani, taisi johtua siitä että olin aika nuori silloin. Nyt tyttäret on sun vaimon ikäisiä ja Ada vuosi ja kahdeksankuukautta vanha ihanuus.
Söpöliini tyttö kesäisessä mekossaan:)

e l i n a kirjoitti...

ihan hilveen söpö kuva <3

Puskissa kirjoitti...

Suloinen pieni :) (Oletan, että sull aon jo haulikko valmiina? :D)

On se ihanaa, kun lapset kasvavat, mutta toki myös hieman haikeata. Meillä esikoinen meni pari vuotta sitten minusta ohi ja nyt on isänsä mittainen. Kohta se on aikuinen *niisk*

Arttorius kirjoitti...

Ei oo haulikkoa eikä tule :D Tyttäret saavat pyöriä kenen kanssa tahansa enkä aio asiaan puuttua. Luultavasti ajattelen runsaan kymmenen vuoden päästä toisin...

Miksihän se haikeus tulee? Kai se on siksi kun tietää että pian linnut lentävät pois pesästä ja vaikka se on hienoa, samalla...haikeaa. Mut tietääpä tykkäävänsä tuotannostaan kun saa aikaan kaikenlaisia tunteita.

Maelka X kirjoitti...

Kaunis kuva. Kauniit sävyt.

Arttorius kirjoitti...

:-]