lauantai 10. toukokuuta 2014

Voin hyvin

Ideaali Hesarista.

Kun ovikello soi tarkistan että olen pukeutunut. Lentohousut ja paita on eteisessä on ehkä just sitä varten että ne voi kiskoa nopeasti ylle. Kotiasuni koostuu pääsääntöisesti boksereista eikä meillä soi usein ovikello siten etten tietäisi kuka on tulossa, silloin olen pukeutunut ennalta.

Treenatessa mua ei inhota mikään, huonotkin asiat unohtuu nopeasti jos on vaikka miespms. Liikkuminen ja meneminen on kuin meditaatiota eikä mikään ulkoinen häiritse ja kaiken jälkeen viilistila on huikean hyvä.

Voin hyvin, kun saan tehdä asioita joista tulee kiva olo. Kuten himmailua koirain kanssa metsässä, autotalligymillä, askarrellessa tai fiksatessa juttuja, saunoessa, uidessa, liikkuessa.

Jos olisin ministeri, teettäisin pajalla titaanisen ulkokuoren. Ministeri on ministeriönsä marionettinukke jonka yksi työ on olla vastuussa virkamiesten junailemista jutuista ja päättää kipeistäkin asioista. Ei millään tavalla kadehdittava asema.

Lapsille opetan perusjuttuja elämisistä. Esim pukemista ja sitä ettei ruokaa ole tarkoitus saada kiertämään linnunrataa vaan suuhun.

Viljelen puheessa sanoja joita tarvitsee kulloisessakin tilanteessa.

Olen pettynyt odotusten murskautuessa. Nääh, melko suurta linjaa tuo mutta melko harvoin petyn mihinkään. Voisikohan se johtua siitä että en aseta erityisen suuria rimoja jutuille joista olisi mahdoton päästä yli. Tai sitten realismia. Enpä tiedä. Pessimistinä olisi ankeaa olla, monet pessimistit selvittävät olevansa realisteja joka tuntuu jännältä kuunnella sivusta. Jos on realismia se että henkilö lyts jokaisen asian ettei siitä mitään tule niin mitähän se pessimismi silloin on. Mut tjoo, minäminä joten lopetus tälle. Petyn siis harvoin.

Suihkussa laulan en mitään. Lapseni minunkin puolesta.

Eksyn joskus ajatuksiini. Niissä on mieluista kulkea.

Muut eivät ymmärrä miltä tuntuu olla minä. Eikä tosiaan tarvitsekaan. Muiden ei tarvitse useimpia yksilön asioita ymmärtääkään.

Eläkkeellä toivottavasti saan jatkaa nykyisen kaltaista elämää ja tekemisiä.

En ikinä uskaltaisi vaarantaa ehdoin tahdoin henkeäni jonkun turhan takia. Joskus nuorena silti joo hyppiessäni Käkisalmen sillalta alas, mutta onko teininä kukaan ollut aina fiksu. Emme kavereiden kanssa silloin oivaltaneet että vedessä voi olla uppotukkia sun muuta epäterveellistä. Pari vuotta sitten eräissä häissä saman kaverijengin kanssa puisteltiin päätä ko. sillalla että hullut me eikä tulisi mieleenkään. Ehkä vaaransin teinipoikana henkeni kun lähdin pelastamaan mummon ja papan koiraa joka oli uinut liian kauas rannasta, yli 200 metriä piski oli mennyt ja pää kävi upoksissa usein. Pappa sanoi että vaaransin itseni. Pöh, olin hyvä uimari jo silloin.

Alkossa en asioi. Viime tai edellisenä vappuna hain alkotonta viiniä jolloin tuttu myyjä pyysi esittämään henkkarit.

Vartalossani häpeän en niin mitään. Tykkään minusta tällaisena eikä varren häpeäminen olisi minua. En pitänyt minusta muutama vuosi sitten 85 kiloisena luuviuluna, mutta se taasen ei ollut häpeää. (Olin lähinnä iloinen kun olin elossa ja kykenin aloittamaan kaiken alusta siitä syystä.)

Tanssijana minussa ei ole ehkä mitään järkeä. Onneksi tyttäret ajattelevat toisin ja heidän kanssa on parasta heilua milloin minkäkin tahdissa.

Jos kuolisin nyt, niin voi voi. En mitään kuitenkaan katuisi ja olisin iloinen saavuttamistani ja tekemistäni asioista. Silti myös surullinen, mutta eipä sitä kaiketi ehtisi funtsia. Tiedän millaista on tietää kohta mahdollisesti kuolevansa joten know how siltä osin mitä mahdollisesti asiasta funtsisin.

Hesarin jutussa Kaupin sanomasta keski-ikäisten miesten seuraamisesta häntä lenkillä on moni keski-ikäinen mies suivaantunut, mutta sitä enempi kiinnostaa tietää kuinka usein hän seuraamista kokee. Jos keski-ikäiset miehet häiritsevät, tule tänne lenkille, yksi keski-ikäinen mies menee varmasti ohitsesi notta fiuh!

4 kommenttia:

Marjaana kirjoitti...

Fiuh ;-)

Kommentteihin en taaskaan uskalla mennä, ei ehkä tuolla, mutta vaikkapa meidän maakuntalehdessä näkyy ja kuuluu koko kansan viisas kirjo. Huhhuh!

Kaupille yksi kommentti: harva sanoo sievä, koska kukaan ei halua kuulla olevansa "sievä". Paitsi ehkä pienet tytöt mekot päällä - silloin se on ok -sana.

Arttorius kirjoitti...

Sievä on joo hiukan hassu sana aikuiselle. Toisaalta, hmm, en ole tullut ajatelleeksi. Kaunis-sana on hieman inflaation kärsinyt, ainakin jos kaikki on kaunista eikä mitään muuta. "Kimin kaunis Minttu-rakas", "Kaunis missi-Nauris"(no bea mutta siitä tulee mieleen papu eli vihannes). Jne.

Puskissa kirjoitti...

Olipa metka haastis.. Sulla on hauskemmat vastaukset :)

Arttorius kirjoitti...

:]